Nuorena aloitettu parisuhde, elämätön nuoruus yms

Hei, toivottavasti joltain löytyy vertaistukea. Ollaan päädytty mieheni kanssa yhteen todella nuorena, minä 16v ja mies muutaman vuoden vanhempana. Suhteessa ollut todella pahojakin alamäkiä ja ongelmia mutta aina pysytty yhdessä, osin kai tottunuksestakin. Nyt ikää 30+, pienet lapset ja omakotitalot ja iskenyt käsittämätön kriisi elämättömästä elämästä. Itselläni on takaraivossa tunne, etten yksinkertaisesti pysty olemaan vain tämän yhden ihmisen kanssa loppuikääni, on pakko saada kokea vielä muutakin. Ja tämä siis lähinnä seksin saralla. Joka siis meillä toimii erittäin hyvin, siinä ei siis ongelma ole. Mutta ne kokemattomat kokemukset ovat nyt nousseet omassa päässä niin suureen rooliin, etten usko selviäväni hankkimatta niitä kokemuksia... Perhettä en missään nimessä halua hajottaa enkä tätä parisuhdetta. Vapaa suhde olisi ihanteellinen ratkaisu ja se on ollut puheissa. Muussa tapauksessa pelkään todella että päädyn pettämään ennemmin tai myöhemmin, vaikka olen aina ollut siinä asiassa hirveä moralisti. Apua!!!!