Nuorena aloitettu parisuhde, elämätön nuoruus yms

ap toteat ettet 2 vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan tuntevasi näin.

Tästä kaksi vuotta eteenpäin ajattelet todennäköisesti samalla lailla tästä tilanteesta.

Anna nyt itsellesi aikaa kasvaa aikuisemmaksi. Etsi vaikka uusi harrastus. Lähtekää matkalle. Vaihtakaa asuntoa.

Katsot sitten kahden vuoden kuluttua vieläkö olo on ihan mahdoton.

Ap, virität itsellesi ansaa johon aiot avoimin silmin astua. Muista sitten, jos/kun kaikki meneekin päin helvettiä, että teit kaiken ihan itse.

Entäs, kun ne ystäväsi/kaverisi alkavat perustamaan perhettä? Ja luultavasti 30+ ei jaksa enää samallailla bilettää, kuin nuorena.

Itse sain lapsen nuorena ensimmäisen poikaystävän kanssa. Muutimme yhteen ja saimme myöhemmin toisen lapsen. Perhe-elämää elimme 17 vuotta. Sitten erosimme, kun rakkaus oli loppunut.

En koskaan haikaillut, että en olisi sitoutunut nuorena, vaan olen aina ollut tyytyväinen ja olen edelleen tyytyväinen siitä, ettei minun tarvinnut elää ns. riehakasta opiskelijaelämää. Opiskella toki sain kun hyvä mieheni sen mahdollisti, mutta minulla oli koti jossa iltaisin perhe odotti. Perhe oli vahvuus siinä elämänvaiheessa kuten myöhemminkin.

Sekoiluja ja kokeiluja en ole koskaan halunnut, eron jälkeenkään. Olen varsin tyytyväinen elämääni ja toivon, että ap löytää myös sellaisen tavan elää, että voi olla tyytyväinen.

Täällä moni on tän jo sanonutkin, mut aloittajan haaveet on lapsellisen, elämää kokemattoman ihmisen haaveita. Aivan kuin ois vaihdettu isukki suoraa aviomieheen ja pidetään tätä aviomiestä nyt elämässä niin itsestäänselvyytenä, ettei tule mieleenkään että tämäkin voi menettää hermonsa vaimonsa temppuiluun ja hakea uuden, paremman puolison itselleen. 

Jospa ap lopettaisit kiukuttelun ja miettisit välillä muitakin ihmisiä, jotka kuitenkin ovat sinuun sitoutuneet vaikka et niin täydellinen aina olekaan. Millä oikeudella sinä saisit lähteä hajottamaan kuviota, jonka olette yhdessä miehesi kanssa rakentaneet.

Istu rauhassa alas ja mieti mitä avioero merkitsisi. Kumpi jää asumaan nykyiseen asuntoon, kumpi muuttaa. Vuokralle vai omaan.  Mihin päiväkotiin ja kouluun lapset voi laittaa, että he pääsevät sinne vaikka vaihtavatkin kotia viikon välein.  Miten jaksat ottaa vastaan sekä lasten että miehesi oikeutetun katkeruuden, vihan ja pahan mielen, koska jos sinä menet ja sössit niin sun tehtävä on kantaa ne seuraukset.

Luulen että koska sulla ei ole käsitystä siitä, millaista on elää yksin, et tajua kuinka iso juttu se sulle olisi. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin kun nuoruutta ei voi panna pankkiin. Se on koettava nuorena. Jos lähdet nyt radalle, siellä bailaa 97-syntyneet ja jopa "vahingossa sisäänpäässeet" ysikasit ja -ysit. Ap, sun ikäiset juhli vuosituhannen alussa, eivät he enää ole baareissa ja festareilla. Niitä kokemuksia, joita haet, ei enää ole sulle tarjolla. Voit toki mennä sänkyyn jonkun kanssa ja ryypätä jonkun toisen kanssa viikon putkeen, mutta se ei vaan ole sama sulle enää tänä päivänä kuin mitä se olisi ollut 2005. Ethän sä mene riparille tai vanhojen tansseihinkaan keski-ikäisenä jos jätit ne teininä väliin. Miksi? Koska ne eivät vaan tuntuisi enää samalta.

 

 

Voih... tää oli aika masentava teksti. Aikuisena ei vois enää kokea mitään jännää? On erinäisiä syitä miksi nuoruus jää joillain elämättä, kuten sairaus, kotiolot, ujous ja yksinäisyys ym. Eikö sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pidäkään paikkaansa? Sitäpaitsi onhan monissa yökerhoissa 24 ikäraja, luulisi niistä kolmikymppisiä löytyvän.

Totta kai se pitää paikkaansa. Mutta on itsepetosta kuvitella että voisi saada sen kaiken mistä on jäänyt paitsi. Jos ei ole koskaan seurustellut, voi kyllä saada ekan suhteensa yli kolmekymppisenä. Mutta silloin ei koskaan saa elää ihania teiniaikojen seurusteluja iloineen ja suruineen. Jos menee opiskelemaan, tai valmistuu vuosien kotiäitiyden jälkeen, keski-ikäisenä voi saada kyllä töitä, mutta ei nousse koskaan oman alansa ykkösketjuun vaan jää ns. rivimieheksi tai -naiseksi.

Olemme tavanneet 18 vuotiaina ja ollaan oltu yhdessä 25 vuotta, en todellakaan koe menettäneeni mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hei, toivottavasti joltain löytyy vertaistukea. Ollaan päädytty mieheni kanssa yhteen todella nuorena, minä 16v ja mies muutaman vuoden vanhempana. Suhteessa ollut todella pahojakin alamäkiä ja ongelmia mutta aina pysytty yhdessä, osin kai tottunuksestakin. Nyt ikää 30+, pienet lapset ja omakotitalot ja iskenyt käsittämätön kriisi elämättömästä elämästä. Itselläni on takaraivossa tunne, etten yksinkertaisesti pysty olemaan vain tämän yhden ihmisen kanssa loppuikääni, on pakko saada kokea vielä muutakin. Ja tämä siis lähinnä seksin saralla. Joka siis meillä toimii erittäin hyvin, siinä ei siis ongelma ole. Mutta ne kokemattomat kokemukset ovat nyt nousseet omassa päässä niin suureen rooliin, etten usko selviäväni hankkimatta niitä kokemuksia... Perhettä en missään nimessä halua hajottaa enkä tätä parisuhdetta. Vapaa suhde olisi ihanteellinen ratkaisu ja se on ollut puheissa. Muussa tapauksessa pelkään todella että päädyn pettämään ennemmin tai myöhemmin, vaikka olen aina ollut siinä asiassa hirveä moralisti. Apua!!!!

Moro.

Elän itse samassa tilanteessa. Olen ollut vaimoni kanssa 17v lähtien enkä ole harrastanut seksiä muiden kanssa, vaimollani on ollut useampi seksi kumppani ennen minua. Nyt yli kolmekymppisenä on alkanut enemmän miettiä millaista olisi hommat muiden kanssa ja varsinkin kun oman vaimon halut on kadonnut tässä vuosien saatossa.

Jos seksikokeilut on jääny kokeilematta niin eikö niitä voi kokeilla oman miehen kanssa? Riskittömämpää parisuhteen ym kannalta olisi erilaiset ryhmäseksikokeilut, esim että harrastaa seksiä oman kumppaninsa kanssa samassa tilassa missä muutkin parit harrastavat seksiä. Tai ihan kolmen kimppa. 

Ja onhan niitä erilaisia seksityöpajoja ym pariskunnille. Itse aloittaisin kokeiluni tällaisista. Jos se riittäisikin tyydyttämään kokeilunhaluni niin sitten ei tarvitsisi "pettää" edes luvan kanssa.

Ap:n kannattaisi hankkia joku harrastus. Kun on kerran kaikki hyvin, on rakastava mies ja perhe, niin mitä suotta rikkomaan jonkun lapsellisten seksimielitekojen takia. Joku innostava harrastus voisi purkaa liikoja energioita ja miehen kanssakin voi kokeilla erilaisia juttuja ihan kaksistaan jos vanha alkaa kyllästyttämään. 

Oletko ap valmis ottamaan riskin että kokeilusi (vaikka mies jotenkin suostuisikin vapaaseen suhteeseen) johtaa avioeroon? Kuten täällä on todettu, miehesikin voi ihan hyvin rakastua johonkuhun toiseen- lisäksi kolmekymppiset hyvät perheelliset miehet on halutumpia kuin kolmekymppiset perheelliset naiset. Voi siis olla, että saat niitä kertapanoja mutta mies rakastuukin johonkin (vaikkapa) parikymppiseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

kolmekymppiset hyvät perheelliset miehet on halutumpia kuin kolmekymppiset perheelliset naiset. Voi siis olla, että saat niitä kertapanoja mutta mies rakastuukin johonkin (vaikkapa) parikymppiseen naiseen.

Niin tosin tällä palstalla tämä on kielletty ja vaiettu aihe.

Up

Nää on kyllä yksiä haistavittuhommia. Ulise sinä elämätöntä elämääsi vaan siellä miehesi kainalossa kun samaan aikaan on olemassa ihmisiä jotka ei saa kumppania vaikka kuinka haluaisivat. Mites heidän elämänsä? Olisit vaan onnellinen kun on joku jonka kanssa jakaa elämä. Ja mikä ihmeen ongelma se seksi on jos kerran hommat toimii? Kokeilkaa vaikka sitomista tai roolileikkejä jos erilaista kaipaat.

Terveisin Naispelko22

Up

:(((

Vierailija kirjoitti:

AP tässä taas hei... Kiva että on virinnyt keskustelua. Sinänsä keskustelu on ihan oikealla raiteella että kaipaan myös sitä biletystä ja kavereiden kanssa menoa ja sitä on ollutkin paljon. Se on ollut erittäin kivaa, baarissa on ollut huomattavasti itseäni vanhempaakin porukkaa ja vientiä todella olisi riittänyt. Myös niiden 10v nuorempien miesten keskuudessa 😉. En siis todellakaan koe olevani vanha ja rupsahtanut vaan ulkonäöllisesti päihitän itseni 10v sitten nyt mennen tullen.

 

biletystä nyt en itse pidä minään pelkkänä nuorten juttuina. Kyllä tuntemani 40-50v miehet ja naisetkin tykkäävät käydä välillä viihteellä baarissa / laivalla, siellä festareillakin. Joten se juna ei mielestäni mennyt ja ihan parisuhteessakin olevana, yksiavioisena pystyn sitä tekemään, kuten puolisokin.

 

Siinä mielessä tarkoitin siis yleisesti nuoruuden menettämistä, että vakiinnuin niin nuorena että myös tuo menovaihe jäi elämättä. En ole baariin edes päässyt aikana kun olisin siellä voinut tavata ihmisiä, harrastaa sitä villiä sinkkuelämää yms. Olin siis jo vahvasti varattu ja avoliitossa kun täytin 18v. Suoraan kotoa tietysti miehen kanssa samaan kämppään jne...

 

Itse pidän ihan luonnollisena että tällainen vaihe tulee ja se elämätön elämä alkaa kaivelemaan, kellä enemmän kellä vähemmän. Mä en näe seksiä sellaisena peikkona, että vapaampi suhde seksin osalta voisi romuttaa meidän parisuhteen tuosta noin vaan. En näkisi asiaa niin vaikka jompikumpi pettäisi. Näin on myös yhdessä puhuttu, että suhde ei kaatuisi yksittäiseen syrjähyppyyn, vaikka kriisi se olisi varmasti. Näkisin kuitenkin parhaana juuri tuon yhteisen sopimuksen vaikka sitten määräaikaisesta vapaudesta kokeilla muitakin. 

 

Mä itse pitäisin vapaata suhdetta tavallaan ihannetilanteena. Toki selvin säännöin niin, että molemmilla se ainoa ykkössuhde ja vahva tunnesuhde on se oma liitto. Näen, että silloin ei joudu luopumaan mistään eikä joudu rajoittamaan toista. Kiinnostaisikin, onko kellään käytännön kokemuksia pitkän suhteen "vapauttamisesta"?

On vaimon aloitteesta. Ei toiminut meillä. Mutta ei tätä voi peruakaan. Tunteet on siirtynyt avioliiton ulkopuolelle enkä usko saavani niitä takaisin vaimooni vaikka haluaisin. Säälittää omien lasten puolesta. En tiedä kauan jaksan tuplaelämää.

.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä haaveilet? Festarit ja kimppakämppäelämät ja villit opiskelijabileet alkaa tuossa iässä olla auttamattomasti ohi.

En minä aio lopettaa festareilla käymistä vielä useaan vuosikymmeneen, enkä bilettämistä muutenkaan. Ei niihin ole mitään ikärajaa, joten miksi pitäisi lopettaa. Omassa kämpässä toki asun ja haluankin asua ja opiskelijaelämä on ohi, mutta nuoruutta eletään edelleen TÄYSILLÄ. En laita pienemmälle vaihteelle, ennemmin laitan aikaisempaakin isomman vaihteen päälle. T: alle kolmikymppinen

.