Lue keskustelun säännöt.
Nuorena aloitettu parisuhde, elämätön nuoruus yms
-
27.10.2015 |
Hei, toivottavasti joltain löytyy vertaistukea. Ollaan päädytty mieheni kanssa yhteen todella nuorena, minä 16v ja mies muutaman vuoden vanhempana. Suhteessa ollut todella pahojakin alamäkiä ja ongelmia mutta aina pysytty yhdessä, osin kai tottunuksestakin. Nyt ikää 30+, pienet lapset ja omakotitalot ja iskenyt käsittämätön kriisi elämättömästä elämästä. Itselläni on takaraivossa tunne, etten yksinkertaisesti pysty olemaan vain tämän yhden ihmisen kanssa loppuikääni, on pakko saada kokea vielä muutakin. Ja tämä siis lähinnä seksin saralla. Joka siis meillä toimii erittäin hyvin, siinä ei siis ongelma ole. Mutta ne kokemattomat kokemukset ovat nyt nousseet omassa päässä niin suureen rooliin, etten usko selviäväni hankkimatta niitä kokemuksia... Perhettä en missään nimessä halua hajottaa enkä tätä parisuhdetta. Vapaa suhde olisi ihanteellinen ratkaisu ja se on ollut puheissa. Muussa tapauksessa pelkään todella että päädyn pettämään ennemmin tai myöhemmin, vaikka olen aina ollut siinä asiassa hirveä moralisti. Apua!!!!
Kommentit (84)
Jos nyt haaveilet pelkästään seksistä eri kumppaneiden kanssa tai pelkästään yhden illan jutuista vailla sen enempää sitoutumista niin et ole menettänyt mitään. Varsinkin jos nykyisen kumppanin kanssa seksi toimii. Ymmärrän kokeilunhalun ja onhan se täysin mahdollista että jonkun muun kanssa seksi voi olla aivan tajunnanräjäyttävää. Mutta sellainen sattuu todella harvoin kohdalle. Ainakin omasta kokemuksesta parasta seksiä olen saanut parisuhteissa. Yhden illan jutuissa seksi on ollut lähes poikkeuksetta todella huonoa. Vain kaksi kertaa on käynyt niin kemiat on sattunut heti kohdalleen ja se intohimo on ollut täysin vastustamatonta ja molemmista tapauksista kyllä myös parisuhteeseen päädyttiin.
Mutta niin, saattaahan tuo mennä ajan myötä ohi, mutta saattaa käydä myös niin että kokeilunhalu vie voiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelet sinkkuelämän olevan, jos nyt eroaisit?
Löydät mille tahansa viikonpäivälle kavereita bailaamaan seuraksi. Pääset lähtemään aina tarpeen tullen viihteelle eikä lapset ole luonasi viikonloppuja pilaamassa. Töihin ei haittaa mennä krapulassa. Baareissa on vain kolmekymppisiä komeita sinkkumiehiä, kukaan ei valehtele parisuhdestatuksestaan eikä sepittele muitakaan tarinoita. Parhaimmat miehet mitä kaupungista löytyy notkuvat kolmekymppisinä baareissa ja tinderissä. He ovat kaikki komeita, sosiaalisia, tasapainoisia ja hyvin toimeentulevia. Heitä on tarjolla yllin kyllin. Sinua jaksaa kiinnostaa netissä sovitut panotreffit vuodesta toiseen. Käväiset miehen luona hoitamassa hommat ja lähdet kotiin. Toistat kerran viikossa.
opettele lukemaan. En halunnut sinkkuelämää vaan vapaata suhdetta ja säilyttää nykyisen parisuhteen. Ymmärrätkö eron 😊?
No, ei onnistu. Ajattele asiaa siltä kantilta että olet merkonomi, joka hakee yliopistoon. Vaadit nykyistä työnantajaasi pitämään sun vanhaa työtä sulle varattuna samalla kun sä opiskelet tutkinnon, jonka turvin et palaa enää kuitenkaan vanhaan työhösi takaisin. Ja toisaalta odotat että yliopistolla kaikki olisi kuin on ollut 15 vuotta aiemmin jolloin ikätoverisi opiskelivat, eli että he eivät olisi rakentaneet määrätietoisesti uraansa viimeiset kymmenen vuotta vaan viettäisivät yhä juhlahumuista nuoren aikuisen ihanan vastuutonta elämää (ilmeisesti sinua odottaen?).
Ap on vaan vähän yksinkertainen. Minua ei haittaa vaikka altistaakin perheensä kyseiseen ihmiskokeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi monet puhuvat bailauksesta, baareista, rippileireistä, festareista ja ryyppäämisestä? Eihän ap niitä kertonut kaipaavansa vaan seksiä. Kai sitä kolmikymppinen muualtakin nykyaikana löytää seksikumppanin?
Kommentoijat taitaa olla vähän mustavalkoisia ihmisiä: nuorena biletetään ja haetaan yhden yön romansseja tai lyhyitä deittailuja ja sitten kun ollaan "aikuisia", käydään töissä, saadaan lapsia ja ollaan kotona. ;)
Ihan kuin aikuisenakin ei voisi liikkua yöelämässä mikä ei kaikilla (useimmilla?) tarkoita ryyppäämistä vaan ihan vain jossakin tapahtumissa käymistä, syömistä hyvissä ravintoloissa ja ehkä istumista jossakin baarissa muutaman juoman ajan. Ja tämän jälkeen voi sitten mennä hotelliin tms. harrastamaan seksiä jonkun ihanan vieraan miehen kanssa, jos sellaista haluaa. :)
Voisin hyvin haaveilla tällaisesta, jos olisin + 30 v. ja ollut teinistä asti saman miehen kanssa yhdessä. Nuoruutta en haikailisi vaan jotain muuta kuin kotielämää. Ja sen takia käydään mieheni kanssa "treffeillä" ja joskus lyhyillä kaupunkilomilla, kun lapset hoidossa, että ei tarvitse alkaa haikailemaan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luetko tätä ketjua vai poimitko vain rusinat pullasta? Toki 30+ voi mennä baariin ja saada panon mutta se ei todennäköisesti ole hänelle enää samanlainen kokemus kuin mitä se olisi ollut 10-15 vuotta sitten. Se juna, nuoruus, meni jo.
Niin, se voi olla parempi. ;D Ainakin itsellä seksielämä on erilaista kuin 15 vuotta sitten ja nykyisen mieheni löysin lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä.
Tuskin ap haaveilee siitä, että saisi kokea sellaista elämää kuin jotkut sinkkukaverinsa elivät silloin parikymppisenä vaan haluaa harrastaa seksiä jonkun muun kuin miehensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä itse pitäisin vapaata suhdetta tavallaan ihannetilanteena. Toki selvin säännöin niin, että molemmilla se ainoa ykkössuhde ja vahva tunnesuhde on se oma liitto. Näen, että silloin ei joudu luopumaan mistään eikä joudu rajoittamaan toista. Kiinnostaisikin, onko kellään käytännön kokemuksia pitkän suhteen "vapauttamisesta"?
Vapaa suhde toimii harvalla todellisuudessa, kun mukaan tulee tunteet joko sitä yksittäistä seksikumppania kohtaan tai mustasukkaisuus, kun puolisolla on tämä irtosuhde. Toki sitä voi kokeilla, jos molemmat sitä haluavat, mutta tunteita, ette voi hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Joku pyysi miettimään mitä tekisin, jos tilanne olisi toisinpäin ja mies pettäisi. Olen tätä miettinyt paljon ja ollut aina, ennen tätä kriisiäkin, sitä mieltä ettei se meidän suhdetta kaataisi. Meillä on ollut puhe vapaasta suhteesta jossa tietysti molemmilla olisi samat oikeudet, eli lupa käydä vieraissa niin sanotusti. Ollaan tosiaan pystytty puhumaan avoimesti ja täysin rehellisesti asiasta.
Moni myös sanoo että ollut pitkään yhdessä eikä ole iskenyt tällaista tarvetta. En olisi itsekään 2v sitten vielä uskonut että tällainen voi iskeä näin voimakkaana. Kyse ei tosiaan ole yksittäisestä ajatuksesta, vaan lähinnä pakonomaisesta tarpeesta kokea muutakin. Ja uskon myös, ettei seksi voi ikinä yltää random-panon kanssa tälle tasolle millä se on parisuhteessa. Siltikin, on vahva tunne siitä että on pakko saada kokea muuta... Ja saman sallin siis myös miehelleni. Itse näen vapaan suhteen kokeilun, yhdessä sovittuine sääntöineen oikeastaan ainoana mahdollisuutena. En usko että pystyn vain kääntämään tän ajatuksen päästäni pois ja jatkamaan kuten tähänkin asti.
-AP
Yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan? Ok, on kuitenkin hyvä ymmärtää että lähtee leikkimään tulella. Vaikka itse oikeasti ajattelisit että se on vain kokeilua, niin se saattaa päätyä siihen että miehesi kohtaa jonkun johon rakastuu. Tilanne voi olla sitten niin että olet lopulta sinkku ja miehelläsi uusi onni. Jos tämä riski mielestäsi kannattaa ottaa niin sitten siitä vaan.
Ei kannata liikaa luottaa siihen että miehesi ajatus on sama kuin sinun.
Anteeksi nyt mutta kuulostaa tuo sinun valituksesi hyväosaisen kitinältä.
itse olen ollut 15-vuotiaasta nykyisen aviomieheni kanssa. Meillä on takana monenlaisia yhteisiä kokemuksia. On kivaa, kun vierellä on joku, jonka kanssa muistella samoja elämänvaiheita. Nyt ikää 38. Tottakai sitä joskus katsellut aidan toiselle puolelle. mutta todennut, että ei siellä sen kummoisempaa... sitten kuitenkaan... ole.
Sulla on nyt joku hormonimyrsky, toivottavasti laantuu ja perheenne säilyy ehjänä. :) Voitko mitenkään kuvitella vaihtoehtoja esim. roolileikkiä, dvd tms kuvittelua.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut useampi kumppani, mutta silti iski avioliitossa elämättömän elämän ahdistus. Erosin ja löysin uuden kumppanin. Pointti ei ollutkaan se, miten sen toisen kanssa elää vaan se, millainen itse olin siinä suhteessa. Olin vain vaimo ja siinä se. Erottuani otin selvää itsestäni ja aloin tehdä asioita joista pidän. Uudessa suhteessa olen ollut tyytyväinen 6vuotta, enkä usko että tarvitsee enää tuollaisen henkilökohtaisen kriisin takia erota, koska olen löytänyt itseni ja olen oma itseni, suhde kulkee siinä sivussa, se ei ole elämäni keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelet sinkkuelämän olevan, jos nyt eroaisit?
Löydät mille tahansa viikonpäivälle kavereita bailaamaan seuraksi. Pääset lähtemään aina tarpeen tullen viihteelle eikä lapset ole luonasi viikonloppuja pilaamassa. Töihin ei haittaa mennä krapulassa. Baareissa on vain kolmekymppisiä komeita sinkkumiehiä, kukaan ei valehtele parisuhdestatuksestaan eikä sepittele muitakaan tarinoita. Parhaimmat miehet mitä kaupungista löytyy notkuvat kolmekymppisinä baareissa ja tinderissä. He ovat kaikki komeita, sosiaalisia, tasapainoisia ja hyvin toimeentulevia. Heitä on tarjolla yllin kyllin. Sinua jaksaa kiinnostaa netissä sovitut panotreffit vuodesta toiseen. Käväiset miehen luona hoitamassa hommat ja lähdet kotiin. Toistat kerran viikossa.
opettele lukemaan. En halunnut sinkkuelämää vaan vapaata suhdetta ja säilyttää nykyisen parisuhteen. Ymmärrätkö eron 😊?
Kyllä se erittäin todennäköisesti sinkkuuteen johtaa, vaikuttaa nyt kyllä vähän haaveilta nuo sinun juttusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mekin yhdessä teini-iästä saakka, nyt ollaan kolmekymppisiä. Olen todella onnellinen hyvästä, pitkästä ihmissuhteesta, eikä tulisi mieleenkään vaihtaa sitä seksiin muiden kanssa! En haluaisi seksin olevan mulle niin iso asia, että sen takia hylkäisin tällaisen suhteen! Jos seksiä ei olisi ollenkaan, tai se olisi huonoa, niin en tietenkään tiedä mitä ajattelisin, mutta tässä tilanteessa olen todella onnellinen näin!
Luulisitko todella olevasi onnellisempi ilman tuota parisuhdetta, mutta niin että saisit sitten kokemuksia useammasta seksikumppanista?!
Hillittömiä ihmisiä nähty jotka myöntävät pettymisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelet sinkkuelämän olevan, jos nyt eroaisit?
Löydät mille tahansa viikonpäivälle kavereita bailaamaan seuraksi. Pääset lähtemään aina tarpeen tullen viihteelle eikä lapset ole luonasi viikonloppuja pilaamassa. Töihin ei haittaa mennä krapulassa. Baareissa on vain kolmekymppisiä komeita sinkkumiehiä, kukaan ei valehtele parisuhdestatuksestaan eikä sepittele muitakaan tarinoita. Parhaimmat miehet mitä kaupungista löytyy notkuvat kolmekymppisinä baareissa ja tinderissä. He ovat kaikki komeita, sosiaalisia, tasapainoisia ja hyvin toimeentulevia. Heitä on tarjolla yllin kyllin. Sinua jaksaa kiinnostaa netissä sovitut panotreffit vuodesta toiseen. Käväiset miehen luona hoitamassa hommat ja lähdet kotiin. Toistat kerran viikossa.
opettele lukemaan. En halunnut sinkkuelämää vaan vapaata suhdetta ja säilyttää nykyisen parisuhteen. Ymmärrätkö eron 😊?
No, ei onnistu. Ajattele asiaa siltä kantilta että olet merkonomi, joka hakee yliopistoon. Vaadit nykyistä työnantajaasi pitämään sun vanhaa työtä sulle varattuna samalla kun sä opiskelet tutkinnon, jonka turvin et palaa enää kuitenkaan vanhaan työhösi takaisin. Ja toisaalta odotat että yliopistolla kaikki olisi kuin on ollut 15 vuotta aiemmin jolloin ikätoverisi opiskelivat, eli että he eivät olisi rakentaneet määrätietoisesti uraansa viimeiset kymmenen vuotta vaan viettäisivät yhä juhlahumuista nuoren aikuisen ihanan vastuutonta elämää (ilmeisesti sinua odottaen?).
Sivuhuomautuksena: kyllähän yliopistoissa näkee myös kolmektmppisiä opiskelijoita ei se niin harvinaista ole. Kuten yöelämässäkin sitä 30 tulee välillä vastaan. Ei kaikilla mene elämä samaa rataa niin että olisivat naimisissa ja omistusasunnossa tiettyyn ikään mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luetko tätä ketjua vai poimitko vain rusinat pullasta? Toki 30+ voi mennä baariin ja saada panon mutta se ei todennäköisesti ole hänelle enää samanlainen kokemus kuin mitä se olisi ollut 10-15 vuotta sitten. Se juna, nuoruus, meni jo.
Niin, se voi olla parempi. ;D Ainakin itsellä seksielämä on erilaista kuin 15 vuotta sitten ja nykyisen mieheni löysin lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä.
Tuskin ap haaveilee siitä, että saisi kokea sellaista elämää kuin jotkut sinkkukaverinsa elivät silloin parikymppisenä vaan haluaa harrastaa seksiä jonkun muun kuin miehensä kanssa.
Jos vain yhdyntää uusien miesten kanssa haluaa niin ei muuta kuin suunta kohti Tallinnaa ja terminaalin taustaa http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1445839795702.html
Vieläkö olet sitä mieltä ettei tässä seksin hakemisessa haeta oikeasti vähän muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yhdyntää uusien miesten kanssa haluaa niin ei muuta kuin suunta kohti Tallinnaa ja terminaalin taustaa http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1445839795702.html
Vieläkö olet sitä mieltä ettei tässä seksin hakemisessa haeta oikeasti vähän muutakin.
Niin, maailmassahan ei ole muita miehiä ap:lle tarjolla kuin oma ukko ja Tallinnan pulsut!
Taitaa joku pettynyt mies, jonka vaimo käynyt vieraissa, täällä kirjoitella, kun on niin vajaita juttuja. Ihan kuin maailmassa ei olisi mitään vaihtoehtoja. Joko ollaan parikymppisiä sinkkuja, jotka bilettävät ja hyppivät sängystä toiseen tai sitten + kolmekymppisiä vaimoja, jotka eivät käy ikinä missään. Oikeasti maailma on avoin myös sen jälkeen kun on mennyt naimisiin enkä tällä tarkoita nyt irtoseksiä vaan ihan tavallista vapaa-ajanviettoa kodin ulkopuolella. Ja baarissakin voi käydä muutenkin kuin ryyppäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi monet puhuvat bailauksesta, baareista, rippileireistä, festareista ja ryyppäämisestä? Eihän ap niitä kertonut kaipaavansa vaan seksiä. Kai sitä kolmikymppinen muualtakin nykyaikana löytää seksikumppanin?
Kommentoijat taitaa olla vähän mustavalkoisia ihmisiä: nuorena biletetään ja haetaan yhden yön romansseja tai lyhyitä deittailuja ja sitten kun ollaan "aikuisia", käydään töissä, saadaan lapsia ja ollaan kotona. ;)
Ihan kuin aikuisenakin ei voisi liikkua yöelämässä mikä ei kaikilla (useimmilla?) tarkoita ryyppäämistä vaan ihan vain jossakin tapahtumissa käymistä, syömistä hyvissä ravintoloissa ja ehkä istumista jossakin baarissa muutaman juoman ajan. Ja tämän jälkeen voi sitten mennä hotelliin tms. harrastamaan seksiä jonkun ihanan vieraan miehen kanssa, jos sellaista haluaa. :)
Voisin hyvin haaveilla tällaisesta, jos olisin + 30 v. ja ollut teinistä asti saman miehen kanssa yhdessä. Nuoruutta en haikailisi vaan jotain muuta kuin kotielämää. Ja sen takia käydään mieheni kanssa "treffeillä" ja joskus lyhyillä kaupunkilomilla, kun lapset hoidossa, että ei tarvitse alkaa haikailemaan jotain muuta.
Olipa kummallinen kommentti sinulta. Tottakai "aikuisena" voi liikkua yöelämässä, mutta eihän se ole sama asia kuin perheettömänä. Itselläni ns. nuoruuden eli lähinnä opintojen päättymisen jälkeen kaksi elämää eniten rajoittavaa tekijää ovat olleet työ ja lapset. Ei mies ja pitkä parisuhde. Työn takia en voi keskellä vuotta lähteä äkkilähdöllä reissuun tai keskiviikkoiltana hillua pilkkuun asti baarissa. Lasten syntymän jälkeen en ole pystynyt lähtemään ns. viihteelle semmoisella opiskeluaikojen "ei huolta huomisesta" -asenteella. Jossain siellä kaukana takaraivossa tykyttää koko ajan se tieto, että seuraavana päivänä se lapsiperherumba iskee taas vasten kasvoja tai tulee mietittyä että mitenhän ne lapset nyt pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yhdyntää uusien miesten kanssa haluaa niin ei muuta kuin suunta kohti Tallinnaa ja terminaalin taustaa http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1445839795702.html
Vieläkö olet sitä mieltä ettei tässä seksin hakemisessa haeta oikeasti vähän muutakin.
Niin, maailmassahan ei ole muita miehiä ap:lle tarjolla kuin oma ukko ja Tallinnan pulsut!
Taitaa joku pettynyt mies, jonka vaimo käynyt vieraissa, täällä kirjoitella, kun on niin vajaita juttuja. Ihan kuin maailmassa ei olisi mitään vaihtoehtoja. Joko ollaan parikymppisiä sinkkuja, jotka bilettävät ja hyppivät sängystä toiseen tai sitten + kolmekymppisiä vaimoja, jotka eivät käy ikinä missään. Oikeasti maailma on avoin myös sen jälkeen kun on mennyt naimisiin enkä tällä tarkoita nyt irtoseksiä vaan ihan tavallista vapaa-ajanviettoa kodin ulkopuolella. Ja baarissakin voi käydä muutenkin kuin ryyppäämässä.
Miksi haukut miehiä, kun ap (30+ nainen ilmeisesti) valittaa "elämättömästä nuoruudestaan", ja täällä hänelle kerrotaan asiallisen kiihkottomasti että 30+ - iässä nuoruutta ei voi oikein alkaa enää viettämään mm. siksi koska nyt sitä viettää ap:ta 15 vuotta nuoremmat ja koska vastaajien mielestä ap:n haaveilema avoin suhde ei onnistuisi...
Ei se seksi muiden miesten kanssa ole sen kummempaa kuin oman ukkosi kanssa. Yhdenillan jutut ym vastaavat ovat vain yleensä pettymyksiä ja niistä puuttuu se jokin. Ei se tuntematonta höylääminen kummoista ole.
Minulla pitkähkö parisuhde (12v)takana ja sitä ennen oli yhdenillanjuttuja ihan riittämiin,ei niissä ollut sitä samaa kuin oman ukon kanssa,tunteetonta,ei voinut luottaa ja onhan se nyt ihan älytöntä käydä nussimassa jotain ihan täysin tuntematonta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kummallinen kommentti sinulta. Tottakai "aikuisena" voi liikkua yöelämässä, mutta eihän se ole sama asia kuin perheettömänä. Itselläni ns. nuoruuden eli lähinnä opintojen päättymisen jälkeen kaksi elämää eniten rajoittavaa tekijää ovat olleet työ ja lapset. Ei mies ja pitkä parisuhde. Työn takia en voi keskellä vuotta lähteä äkkilähdöllä reissuun tai keskiviikkoiltana hillua pilkkuun asti baarissa. Lasten syntymän jälkeen en ole pystynyt lähtemään ns. viihteelle semmoisella opiskeluaikojen "ei huolta huomisesta" -asenteella. Jossain siellä kaukana takaraivossa tykyttää koko ajan se tieto, että seuraavana päivänä se lapsiperherumba iskee taas vasten kasvoja tai tulee mietittyä että mitenhän ne lapset nyt pärjää.
Luulin, että työssäkäyvälle, perheelliselle on itsestäänselvyys, ettei keskellä viikolla biletetä tai olla pikkutunneilla baarissa, jos aamulla pitää herätä klo 7 lasten kanssa touhuamaan; en tajunnut että se olisi erikseen pitänyt kirjoittaa viestiin. Eikä useimmat aikuiset ihmiset enää pysty elämään huolettomina, koska ovat aikuisia ja on asioita, joista pitää huolehtia. Siksi aikuisena hauskanpito luonnollisesti on yleensä vähän erilaista kuin parikymppisenä.
Mutta kyllä ainakin me saamme lapset joskus esim. mummolaan viikonlopuksi, jolloin seuraava päivä on vapaa eikä se silti tarkoita sitä, että bilettäisimme kuin nuoruusvuosina. Miksi edes pitäisi? Ehkä ap naiivina niin kuvittelee, että se "elämätön" nuoruus on mahdollista elää uudestaan kolmekymppisenä, mutta useimmat ihmiset muuttuu jonkun verran aikuistumisen myötä ja hauskanpito on vähän erilaista kuin nuorena, mutta ei sen huonompaa.
Up