Tunteiden käsittely vs. patoaminen tms.

Mies 29v kirjoitti:

Ainakin seksuaalisuuden kontekstissa miehen tunteiden purkaminen on hyvin vaikea taitolaji. Naiset eivät pidä miehen kyynelistä, siitä että mies tulee toimeen lasten kanssa tai liian hellästä ja kunnioittavasta käsittelystä. Moni nainen haluaisi miehen olevan eräänlainen guilty pleasure; örisevä karski örkki, joka ei voi vastustaa naisen lihaa.

Naisella taas on todella helppoa tuossa asiassa, koska voi näyttää niin haavoittuvaiselta ja herkältä kuin haluaa ja sanoa ihan miten hassuja asioita tahansa, koska naisen tekemänä se nyt vain on kaunista aivan kuten lasten ja eläinpentujen hassuttelut.

-Mies 29v + 1v-

Taas menet niin metsään noiden yleistyksien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla ihmisistä on varmasti joskus käynyt niin että kaveri tai sukulainen kokee jonkun menetyksen. Silloin joutuu typistään omaa ilmaisuaan rajusti. Ei kukaan puhu surevalle omista asioistaan tai aiheuta konfliktia tai myöskään iloitse. Nyt mieti että tämä mielentila on sun lapsuus ja sitä kestää 18 vuotta masentuneiden ja stressaantuneiden vanhempien kanssa. Sit voi miettiä että onko ihan täysin reilu vertaus laittaa lopputulos samalle viivalle tasapainoisessa perheessä eläneen kanssa.

Tähän viel semmonen että meidän lasten kokemus lapsuudesta oli se että mistään ei ikinä puhuttu. Äiti taas mainostaa että kaikesta on voitu puhua. Kyllä juu hän on puhunut meille lapsille kaikesta. Aikuisten surut ja murheet virtana lasten päälle. Kaikki ollaan käyty terapiassa jossain vaiheessa elämää, minun pää kesti huonoiten koska esikoisena sain kuulla kurjimmat jutut ja luulin et mun tehtävä on pelastaa vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Osalla ihmisiä on tunteminen kielletty lapsuudenkodissa lähes kokonaan, toiset ovat saaneet vapaasti tuntea ja heitä on opastettu ja autettu pärjäämään tunteiden kanssa. Jos tunnetta ei saa tuntea, patoutunut tunne näkyy aina tukalana olona, sen energia ei katoa mihinkään. Myös tukahdutettu ilo tuntuu tukalana olona. Jos kaikki tunteet on kielletty, seurauksena on 24/7 tuskainen olo. Nimimerkillä been there done that ja se on helvetti.

Allekirjoitan. Entisestä miehestäni joskus näki, että häntä esim. hävetti tai vihastutti jossakin tilanteessa, mutta itse hän luuli olevansa aivan tyyni ja normaalissa mielentilassa. Kuitenkin teot ja puheet värittyivät vahvasti sen kielteisen tunteen voimasta. Ei siis niin, että vihaisena hän olisi puhunut vihaisella äänellä ja käyttänyt vihaista sanastoa, vaan äänensävy oli normaali - ainoastaan se, miten hän kommentoi mihinkin asiaan, kertoi hänen olevan tunnekuohun vallassa.

Ainakin kyseiselle miehelle tämmöinen elämä on ollut aivan hurjan raskasta ja kuormittavaa. Myös kumppanille se on raskasta, kun toisen tukena ei voi mitenkään järkevästi olla ja auttaa esim. vihan käsittelyssä, kun tämä ei itse edes myönnä olevansa vihainen. :(