Lue keskustelun säännöt.
Oppiiko sushista pitämään, jos sitkeästi sitä opettelee syömään?
26.10.2015 |
Tunnen itseni niin vanhanaikaiseksi, kun en ole vieläkään oppinut syömään sushia saati pitämään siitä. Kaveripiirissä kaikki muut syövät sujuvasti puikoilla herkkiruokaansa sushia. Kertokaa nyt, etten ole ainoa ei-sushin-ystävä. Tai vaihtoehtoisesti kauanko vielä pitää sitä syödä, ennen kuin oppii siitä tykkäämään.
Kommentit (28)
Itse olen kyllä tykännyt sushista ihan eka kerrasta asti. Wasabiin minulla on jonkinlainen riippuvuus. Mutta toisaalta, aina olen kaikenlaisesta kalasta tykännyt, samoin tuoreesta kurkusta, avokadosta jne, ja piparjuurestakin, joten miksi en tykkäisi sushista. Seesamin siemenetkin ovat hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ap... Eniten tässä ihmetyttää se, että olen kaikkiruokainen, pidän kalasta ja äyriäisistä (ja homejuustosta ja oliiveista). Ehkä se tosiaan on sitten se etikkainen riisi? En ollut ajatellutkaan.
Jatkan harjoituksia kuitenkin, pala kerrallaan. Ehkä sitten 15. maistamiskerralla jo on hyvää.
Mulla ainakin suurimpana ongelmana oli levä ja se etikkainen riisi. Levän saa tosiaan väistettyä, riisiä ei oikein... Ekan kerran söin sushia joskus 2007, silloin se oli hirveää. Sitten oli monen vuoden tauko, muutama kokeilu silloin tällöin. Nykyään jo pidänkin siitä, levä kyllä vieläkin vähän tökkii.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien tarvitse kaikesta pitää.
Sushi on minusta niitä ruokia, joka voi olla joko taivaallisen ihanaa tai aivan kamalaa, sen mukaan miten ja millaisista aineksista se on valmistettu ja miten säilytetty. Jos kokemukset ovat pakastealtaasta sulatettu valmisannos tai kiinalaisen ravintolan lounasbuffet, en ihmettele jos ei tykkää.
Ja sitten vaikka söisi hyvässäkin ravintolassa, niin onhan sushia monenlaista. Jos ei tykkää merilevästä niin ottaa sortteja joissa sitä ei ole, ja jos raaka kala ajatuksenakin etoo, niin valitsee täytteeksi kasviksia, tofua, munaa tai kypsää kalaa. Oikeastaanhan sushi tarkoittaa ruokaa, jossa pääaineksena on haalea etikalla maustetu puuroutuva riisi; se mitä muita aineksia on mukana, on epäolennaista.
Omat ensikokemukseni olivat lähinnä neutraaleja, mutta nyt olen ihan koukussa jo. Lähden kohta kauppaan ja jos löydän tarpeeksi tuoretta lohta, meillä on tänään iltapalaksi sushia!
Lohi, eiks. Kuhaa tai siikaa, ktos.
Asuttiin noin vuoden päivät Etelä-Koreassa, oppi kaltaiseni nirsokin sushia syömään.
Mulle sushissa vetoaa juurikin riisietikan (muuten en etikkaa käytä, en tykkää), merilevän ja hyvän soijakastikkeen tuoksu ja maku. Sitten tulee se kaikki muu.
Kalankaan ei tarvitse olla raakaa edes graavia, vaan lämminsavu lohi sopii erinomaisesti kuin myös voissa paistettu ahven.
Nautaakin olen syönyt, kypsänä ja raakana. Rapuja ja muuta meren eläviä en syö.
Vegaanisia sushipaikkojakin tuli koluttua.
Wasabista en oppinut nauttimaan Koreassa ollessa, vasta vuosien jälkeen kotisuomessa. Itseasiassa wasabi on huomattavasti lempeämpi kuin perus chili. Ei polta mennen ja tullen. Nenään menee häijymmin, mutta äkkiä menee ohi.
Myöskään puikoilla syöminen ei ole mun juttu. Osaan, mutta todella kömpelösti. Syön mieluummin sormin.
Eikä kaikkeen opi, eikä tarvikaan. Ihmisellä on oikeus päättää mitä suuhunsa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin suorastaan rakastan sushia, mutta en ihastunut siihen heti. Enkä vieläkään tykkää raa'asta kalasta ja äskettäin sushiravintolassa ahmaisin palan lähes jäistä kalaa jonkin riisipedin tms. päällä ja se vähän ällötti, mutta siltikin vedin napani täyteen ko. buffetissa. Enpä olis uskonut, että oppisin tykkäämään sushista ja syömään puikoilla, mutta onneksi sushi on muutakin kuin pelkkää raakaa lohta.
En ole oppinut. En pidä etikkaisesta riisistä, enkä nähtävästi riittävästi raaoista merenelävistäkään. Lähden sushiravintolasta nälkäisenä.