Miten kestätte lasten tylsyyttä?

Vierailija

Lapsinerot ja pikkuvanhat viikarit poislukien lapset ovat kammottavan tylsiä. Vauvat, taaperot ja pikkulapset eivät osaa juuri mitään. Lapset haluavat katsoa samoja leffoja uudelleen ja uudelleen, kysyvät tyhmiä kysymyksiä, kertoa jollottavat yhdentekeviä tarinoita ilman mitään pontta, keskustelevat huonosti ja pelaavat hyvin rajoittuneita pelejä. Ajan viettäminen ja vuorovaikutus lasten kanssa on monotonista ja hajottavaa.

Te, jotka vietätte paljon aikaa lasten kanssa: miten kestätte lasten tylsyyttä? Onko teillä joitakin strategioita, joiden avulla selviätte tilanteesta?

Sivut

Kommentit (185)

Vierailija

Ei mun lapset ole olleet tylsiä. Ihania keskusteluja käyty vaikka saunassa ja missä milloinkin. Pitää asettua katsomaan maailmaa lapsen silmin.

Vierailija

Miten olisi, AP, jos etsisit ikäistäs seuraa, kun kerran tarvitset ulkopuolisia saamaan elämääsi jotain mielenkiintoista. Löydä joku jakamaan tylsyytesi,

Vierailija

Omaa lasta, oli sitten ihan vauva vasta, katsoo niin eri silmin.

Jokainen päivä huomaa uusia kehitysaskeleita, se voi olla vain jonkin esineen osoittaminen merkitsevästi ym. Pikkuvauvakin voi pitää jostain laulusta enemmän kuin toisesta, oppii kääntymään, oppii ryömimään. Tavallinen äiti ei kyllästy ja väsy seuraamaan lastaan. (Siis tietysti väliaikasesti voi väsyä ja tarvitsee muuta tekemistä, mutta kokonaisuudessaan)

Kun lapsi oppii puhumaan, niin ei totisesti ole tylsää. Lapsilla on yllättäviä näkökulmia, epäkonventionaalisia mielipiteitä, kielellisiä hauskuuksia, todella pysäyttäviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja kaikesta sillä välillä. 

Enemmän minä tylsistyn kuuntelemaan jonkun "ystävättäreni" ainasia, samaa kaavaa toistavia miesjorinoita tai jonkun nörtin selityksiä uudesta tietsikkasovelluksestaan. Paremmin minä lasten kanssa viihdyn. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!

Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. Valitettavasti useimmat tuon ikäiset käyttävät aikaa lähinnä rää'än syömiseen (kärjistys). -ap

Vierailija

Pakko vastata tosikosti tähän, että sä näet lapset just niin tylsinä kuin itsesikin. Ei lapset oikeesti oo tylsiä, ja jo pienetkin on älykkäitä ja kekseliäitä. Ne oppii valtavaa vauhtia. Yritäpä ite oppia jotain samaa tahtia kuin lapset!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!

Näitä niin erilaisia. Jos pikkuvanhuus on erityistä älykkyyttä ja luovuutta, se on hyvinkin kiintoisaa. Mutta jos se on opitun tiedon toistamista tyyliin: minä olen neropatti, niin ei kiitos!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!

Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. -ap

Ouukeii...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!

Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. Valitettavasti useimmat tuon ikäiset käyttävät aikaa lähinnä rää'än syömiseen (kärjistys). -ap

Useimmat kuitenkin jo viiden kieppeillä osaavat taivuttaa sanoja nominatiivista genetiiviin oikein. 

Tarkistapa tuo heittomerkkisi ennen viisasteluasi. 

Vierailija

Ei mulla ole koskaan ollut tylsää lasten seurassa. Joidenkin aikuisten seurassa kyllä.
Ap, jos sun mielestä lapset on tylsää seuraa niin syyllinen siihen löytyy peilistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

 Lapsilla on yllättäviä näkökulmia, epäkonventionaalisia mielipiteitä, kielellisiä hauskuuksia, todella pysäyttäviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja kaikesta sillä välillä.

Tämä on niin näennäistä syvällisyyttä, että ihmettelen aidosti, miten se voi mennä niin monelle aikuiselle läpi. Puhumaan oppinut ja "maailmaa ihmettelevä" lapsi tuottaa puhetta, joka sopii tilanteeseen vähän huonosti ja on siten aikuiselle yllättävää. Sisältönsä puolesta se sisältää hyvin vähän mitään oivaltavaa, vain keskeneräisiä ajatuksia ja kömpelöitä yrityksiä jäsentää maailmaa... sekä tietysti enimmäkseen aivan yhdentekevää pintatason jollotusta. "Kato leppäkerttu, kato leppäkerttu lens."

Voi tietysti olla, että juuri sinulla on se kielellisesti lahjakas lapsinero. :) -ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kuitenkin jo viiden kieppeillä osaavat taivuttaa sanoja nominatiivista genetiiviin oikein. 

Tarkistapa tuo heittomerkkisi ennen viisasteluasi. 

Henkilökohtaiset hyökkäykset astuvat kuvaan, kun asialliset argumentit loppuvat kesken.

Tästä tuli mieleen, että myös lällättely on lapsille tyypillistä. -ap

Vierailija

Hmmm. Olen sanaton. Lasten kanssa seurustelu pitää mielen . virkeänä, tuo iloa ja seuralaisina lapset ovat mitä vilpittömintä ja hulvattominta. Minun lapseni eivät muuten syö räkää. Ainakaan en ole tietoinen! 😊

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat