Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte lasten tylsyyttä?
26.10.2015 |
Lapsinerot ja pikkuvanhat viikarit poislukien lapset ovat kammottavan tylsiä. Vauvat, taaperot ja pikkulapset eivät osaa juuri mitään. Lapset haluavat katsoa samoja leffoja uudelleen ja uudelleen, kysyvät tyhmiä kysymyksiä, kertoa jollottavat yhdentekeviä tarinoita ilman mitään pontta, keskustelevat huonosti ja pelaavat hyvin rajoittuneita pelejä. Ajan viettäminen ja vuorovaikutus lasten kanssa on monotonista ja hajottavaa.
Te, jotka vietätte paljon aikaa lasten kanssa: miten kestätte lasten tylsyyttä? Onko teillä joitakin strategioita, joiden avulla selviätte tilanteesta?
Kommentit (185)
Ei mun lapset ole olleet tylsiä. Ihania keskusteluja käyty vaikka saunassa ja missä milloinkin. Pitää asettua katsomaan maailmaa lapsen silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi, AP, jos etsisit ikäistäs seuraa, kun kerran tarvitset ulkopuolisia saamaan elämääsi jotain mielenkiintoista. Löydä joku jakamaan tylsyytesi,
Ai lapsetko tylsiä.... ei oo ap tainnut paljoa viettää aikaa lasten seurassa :)
Omaa lasta, oli sitten ihan vauva vasta, katsoo niin eri silmin.
Jokainen päivä huomaa uusia kehitysaskeleita, se voi olla vain jonkin esineen osoittaminen merkitsevästi ym. Pikkuvauvakin voi pitää jostain laulusta enemmän kuin toisesta, oppii kääntymään, oppii ryömimään. Tavallinen äiti ei kyllästy ja väsy seuraamaan lastaan. (Siis tietysti väliaikasesti voi väsyä ja tarvitsee muuta tekemistä, mutta kokonaisuudessaan)
Kun lapsi oppii puhumaan, niin ei totisesti ole tylsää. Lapsilla on yllättäviä näkökulmia, epäkonventionaalisia mielipiteitä, kielellisiä hauskuuksia, todella pysäyttäviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja kaikesta sillä välillä.
Enemmän minä tylsistyn kuuntelemaan jonkun "ystävättäreni" ainasia, samaa kaavaa toistavia miesjorinoita tai jonkun nörtin selityksiä uudesta tietsikkasovelluksestaan. Paremmin minä lasten kanssa viihdyn.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!
Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. Valitettavasti useimmat tuon ikäiset käyttävät aikaa lähinnä rää'än syömiseen (kärjistys). -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vastata tosikosti tähän, että sä näet lapset just niin tylsinä kuin itsesikin. Ei lapset oikeesti oo tylsiä, ja jo pienetkin on älykkäitä ja kekseliäitä. Ne oppii valtavaa vauhtia. Yritäpä ite oppia jotain samaa tahtia kuin lapset!
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!
Näitä niin erilaisia. Jos pikkuvanhuus on erityistä älykkyyttä ja luovuutta, se on hyvinkin kiintoisaa. Mutta jos se on opitun tiedon toistamista tyyliin: minä olen neropatti, niin ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!
Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. -ap
Ouukeii...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!
Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. Valitettavasti useimmat tuon ikäiset käyttävät aikaa lähinnä rää'än syömiseen (kärjistys). -ap
Useimmat kuitenkin jo viiden kieppeillä osaavat taivuttaa sanoja nominatiivista genetiiviin oikein.
Tarkistapa tuo heittomerkkisi ennen viisasteluasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole koskaan ollut tylsää lasten seurassa. Joidenkin aikuisten seurassa kyllä.
Ap, jos sun mielestä lapset on tylsää seuraa niin syyllinen siihen löytyy peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on yllättäviä näkökulmia, epäkonventionaalisia mielipiteitä, kielellisiä hauskuuksia, todella pysäyttäviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja kaikesta sillä välillä.
Tämä on niin näennäistä syvällisyyttä, että ihmettelen aidosti, miten se voi mennä niin monelle aikuiselle läpi. Puhumaan oppinut ja "maailmaa ihmettelevä" lapsi tuottaa puhetta, joka sopii tilanteeseen vähän huonosti ja on siten aikuiselle yllättävää. Sisältönsä puolesta se sisältää hyvin vähän mitään oivaltavaa, vain keskeneräisiä ajatuksia ja kömpelöitä yrityksiä jäsentää maailmaa... sekä tietysti enimmäkseen aivan yhdentekevää pintatason jollotusta. "Kato leppäkerttu, kato leppäkerttu lens."
Voi tietysti olla, että juuri sinulla on se kielellisesti lahjakas lapsinero. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kuitenkin jo viiden kieppeillä osaavat taivuttaa sanoja nominatiivista genetiiviin oikein.
Tarkistapa tuo heittomerkkisi ennen viisasteluasi.
Henkilökohtaiset hyökkäykset astuvat kuvaan, kun asialliset argumentit loppuvat kesken.
Tästä tuli mieleen, että myös lällättely on lapsille tyypillistä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm. Olen sanaton. Lasten kanssa seurustelu pitää mielen . virkeänä, tuo iloa ja seuralaisina lapset ovat mitä vilpittömintä ja hulvattominta. Minun lapseni eivät muuten syö räkää. Ainakaan en ole tietoinen! 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on yllättäviä näkökulmia, epäkonventionaalisia mielipiteitä, kielellisiä hauskuuksia, todella pysäyttäviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja kaikesta sillä välillä.
Tämä on niin näennäistä syvällisyyttä, että ihmettelen aidosti, miten se voi mennä niin monelle aikuiselle läpi. Puhumaan oppinut ja "maailmaa ihmettelevä" lapsi tuottaa puhetta, joka sopii tilanteeseen vähän huonosti ja on siten aikuiselle yllättävää. Sisältönsä puolesta se sisältää hyvin vähän mitään oivaltavaa, vain keskeneräisiä ajatuksia ja kömpelöitä yrityksiä jäsentää maailmaa... sekä tietysti enimmäkseen aivan yhdentekevää pintatason jollotusta. "Kato leppäkerttu, kato leppäkerttu lens."
Voi tietysti olla, että juuri sinulla on se kielellisesti lahjakas lapsinero. :) -ap
Kyllähän lapset joskus ovat paljon oivaltavampia monesti kuin aikuiset, koska heillä ei ole niin lukkoonlyötyjä tai ennalta opittuja käsityksiä asioista.
Kielellisiä hauskuuksia on myös aivan samalla tasolla kuin parhailla Stand Up -koomikoilla. Huonoja Stmd Up -koomikkoja parempiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on yllättäviä näkökulmia, epäkonventionaalisia mielipiteitä, kielellisiä hauskuuksia, todella pysäyttäviä kysymyksiä elämästä ja kuolemasta ja kaikesta sillä välillä.
Tämä on niin näennäistä syvällisyyttä, että ihmettelen aidosti, miten se voi mennä niin monelle aikuiselle läpi. Puhumaan oppinut ja "maailmaa ihmettelevä" lapsi tuottaa puhetta, joka sopii tilanteeseen vähän huonosti ja on siten aikuiselle yllättävää. Sisältönsä puolesta se sisältää hyvin vähän mitään oivaltavaa, vain keskeneräisiä ajatuksia ja kömpelöitä yrityksiä jäsentää maailmaa... sekä tietysti enimmäkseen aivan yhdentekevää pintatason jollotusta. "Kato leppäkerttu, kato leppäkerttu lens."
Voi tietysti olla, että juuri sinulla on se kielellisesti lahjakas lapsinero. :) -ap
Nelivuotiaani kysyi, että kun tämä esine on punainen, niin miten hän voi olla varma, että muut näkevät sen punaisena. Eli onko havainto varmasti sama kaikilla vai ovatko kaikki vain oppineet käyttämään samaa sanaa ehkä erilaisistakin havainnoista.
Tämähän on filosofeja kautta aikain askarruttanut kysymys. Mikä on ns. reaalimaailman suhde havaintoihin.
Lapset käsittelevät monia kysymyksiä ilman valmiita vastauksia. Aikuisella on usein kapeampi ajattelu. Tästä on paljonkin kirjallisuutta, jos sellaisesta olet kiinnostunut. Jokainen lapsi ei toki ole samanlainen ja varmasti lapsikin valitsee kohteensa, jolle puhuu "syvällisemmin". Kyse on tietysti myös iästä, ei kaksivuotiaan ajatuskulku ole vielä sama kuin viisivuotiaan ja kielellinenkin ilmaisu on rajoittunutta.
Varmasti itse voi vaikuttaa paljonkin. Jos tuohon leppäkerttu-juttuun tarjoaa vain vastaukseksi, että "niin on siinä leppäkerttu", niin ei se vie lasta eteenpäin sen kummemmin.
Esim. tyttöni tuohtui, kun kuuli, ettei hänen pehmoleluaan saa silittää. Mitäs siihen sanot ap? Kielellisenä hauskuutena, olisitko itse tullut ajatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!
Päinvastoin. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisen ja asiantuntevan keskustelun dinosauruksista ja esihistoriallisista nisäkkäistä erään asialle omistautuneet viisivuotiaan kanssa. Valitettavasti useimmat tuon ikäiset käyttävät aikaa lähinnä rää'än syömiseen (kärjistys). -ap
:D Sulla ei ap selvästi ole käsitystä esim 5-vuotiaista :) Enempi ne tollaisia asiantuntijoita ovat kuin räkää syöviä tylsimyksiä. t. LTO
Itse en tylsisty lasten seurassa, mutta tylsyyden välttämiseen löytyy esim. netistä hyviä vinkkejä varmasti ainakin osa niistä pätee myös tuohon tilanteeseen.
Esim. 1. Älä katso kelloa. 2. Ota tylsyys mahdollisuutena keskittyä asioihin joita et aikaisemmin ole huomannut. 3. Ota ilo irti ihmisistä. 4. Ole sinut itsesi kanssa. 5. Uskalla olla, elämä on matkalla oloa.
Pikkuvanhat vasta ällöttäviä ovatkin, hyi!