Lue keskustelun säännöt.
Vähävaraiset vanhemmat, aiotteko maksaa lastenne autokoulut?
24.10.2015 |
Täällä palstalla törmää joskus vähävaraisiin äiteihin, joilla on viisikin lasta. Joskus on ollut kommentteja, joissa on ihmetelty tätä köyhien vauvantekobuumia.
Miten te suurperheelliset pienten lasten vanhemmat, jotka teette paljon lapsia, aiotte toimia, kun lasten menot kasvavat?
Esimerkiksi autokoulut. Aiotteko maksaa ne, ja miten se on mahdollista köyhässä suurilapsisessa perheessä.
Itse pidin kunnia-asiana lasten autokoulujen maksamista. Olen ollut totaaliyksinhuoltaja, jouduin varautumaan näihin menoeriin jo vuosia ennen autokouluja.
Onko niin, että moni vanhempi ei näe tulevaisuutta. Ihanahan vauvoja tehdä on ja olla kotiäitinä, mutta miten ihmeessä nämä perheet pärjäävät, kun lapset kasvavat isoiksi?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä duunariammatissa noin hyvin tienaa sinä 8 lapsen äiti?
Jos oikein tarkasti luit, siinä luki yhteenlasketut tulot, siis minun ja mieheni. Olen linja-autonkuljettaja ja mun osuus on n. 47000e.
voi vittu, mikä palkka bussikuskilla! Huh huh. Ei kannattunut opiskella 7 vuotta yliopistossa, kun palkka 20 työvuoden jälkeen on 41 000 euroa brutto vuodessa eikä siitä enää nouse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei periaatteesta aikoinaan maksanut kuin pakolliset+harrastukset, muu piti rahoittaa itse.
Äiti kuoli tänä vuonna ja jätti ihan kivan kokoisen perinnön....ajattelin siitä laittaa lapselle sen verottoman määrän 3 vuoden välein helpottamaan aikanaan autokouluja ja opiskeluja....mummo pyöriköön haudassaan :)
Jos on paljon lapsia niin kannattanee ajo-opetusluvalla mennä. Meillä oli iso, vähävarainen perhe. Me ei oikeastaan saatu yhtään mitään muuta ylimääräistä, kuin sen ajokortin. Mentiin kaikki noin 15-16 v osa-aikatöihin, joista kerättiin rahat vaatteisiin (vanhemmat osti ehkä talvitakin/kengät joskus) ja humppailuun, muutama meistä säästi rahaa omaan autoon. Itse muutin pois kotoa heti 18v ja ulkomaille, ja onneksi tajusin siinä vaiheessa, että autokoulu menisi kankkulan kaivoon kun en pääsisi ajamaan autoa missään. Sitten kun tulin takaisin, tuli sama tilanne. Sain "autokoulurahat" ja käytin ne muuhun, elämääni kehittävään. Vieläkään ei ole korttia, mutta aviomies opettaa sitten, kun auto hankitaan.
Ei me vähävaraisten lapset olla sen enempää (varmaan vähemmän) hyysättäviä ameeboja, kuin muutkaan. Ajokortinkin olisin voinut yhden kesätyön rahoilla vääntää. Me ollaan aina tiedetty, että jos jotain halutaan, tehdään se itse. Ja tiedättekö mitä; ei ole ollut yhtään kurjaa. Cv oli pitkä ja siellä oli muutama työ, jota ei olisi normaalisti saanut kuin tradenomi, koska alalla oli ylitarjontaa ja pystyi valitsemaan rusinat pullasta. Valmistuin yliopistosta ja pystyin näyttämään vähän erilaisen paperin tulevalle työnantajalle, kuin moni muu.
Että älkää niillä rahoilla niin vaivatko päätänne, jokaisen vanhemman tärkein työ on kasvattaa omilla jaloillaan seisovia lapsia. Se voi onnistua 8 lapsen vanhemmilta paremmin, kuin näiden "huolestuneiden" varakkaiden 2 lapsen vanhemmilta. Ja niin tosiaan, niitä lapsia kasvattaa sekä isä, että äiti.
En todellakaan aio. Eihän autokoulu ole mikään itsestäänselvyys, joka pitää suorittaa. Itsellänikään ei ole ajokorttia koskaan ollut, ja hyvin olen silti pärjännyt, kun olen asunut kaupungissa jossa on toimiva joukkoliikenne. Tiesitkö, että esim. Helsingissä yhä harvempi nuori menee autokouluun heti kun pääsee.
En ole ikinä ajatellut että vanhempien pitää maksaa lasten autokoulut. Olisihan se tietysti kiva, mutta monelle mahdottomuus. Itse maksoin omani, tietysti avustan lapsia mitä pystyn, mutta jos ajokortit haluavat, itse saavat ne suurimmaksi osaksi maksaa. Meillä ei ole autoa, joten itse opettaminen ei onnistu, enkä olekaan ajanut yli 20 vuoteen. täällä ei tarvitse autoa, enkä ole edes varma haluavatko lapset ajokortit.
Minkälaisia lapsia kasvaa sellaisista joille kaikki kannetaan eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokorttia ei nykynuoret välttämättä hanki, eikä sitä täällä Helsingissä edes tarvitse. Ajokortti heti 18v. on maalaisten juttu.
Vierailija kirjoitti:
voi vittu, mikä palkka bussikuskilla! Huh huh. Ei kannattunut opiskella 7 vuotta yliopistossa, kun palkka 20 työvuoden jälkeen on 41 000 euroa brutto vuodessa eikä siitä enää nouse!
Hakeudu bussikuskikoulutukseen sitten, jos kateeksi käy.
Yliopistossa opiskelleena ja päivittäin paikallisliikenteen bussissa matkustavana sanoisin, että opiskelu on lastenleikkiä bussikuskin työhön verrattuna. Opiskelemaan ei kannatakaan hakeutua rahankiilto silmissä, vaan siksi, että opiskeltavat asiat kiinnostavat.
Bussikuskin palkasta iso osa koostuu ilta- ja pyhälisistä. Työajat voivat olla hyvinkin hankalia, esim. ajat aamulla viisi tuntia, pidät parin tunnin tauon (norkoilet jossain taukohuoneessa) ja jatkat sitten iltapäiväruuhkan aikaan. Toimenkuvaan kuuluu rähinöivien humalaisten rauhoittelua ym. vähemmän kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuosta vähävaraisena lasten hankkimisesta: Onhan se toki lapsena kurjaa, jos ei saa ihan niitä kaikkia muotivermeitä ja -harrastuksia mitä kavereilla on. Mutta olisiko pidemmän päälle kuitenkin lapselle tärkeintä se, että on aikuinen saatavilla silloin kun tarvitsee? Se, että jaksaa kuunnella lapsen jutut päivän tapahtumista. Lohduttaa, kun on tarpeen. Että hullutellaan yhdessä, tehdään yhdessä, otetaan lapsi mukaan kodin askareisiin. Että näytetään että tykätään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maksoin kortin, vaikka vanhemmat ei ole pienituloisia. Pientä sponsoria sain joululahjan muodossa (~500), mutta loput meni omasta pussista. Kortti maksoi noin. 2200 euroa.
Mielestäni on oikein, että lapsi maksaa ainakin osan itse, jos ei muuten niin vaikka isommista kotitöistä (maalaustyöt tms.) maksetaan x summaa avitusta ajokorttia varten. Opettaa kummasti säästäväisyyttä.
T. Äsken 18-vuotta täyttänyt.
Näin juuri. Omaa rahaa tienataan isommilla kotitöillä sekä työssä käymällä. Meillä isommat lapset ovat jakaneet lehtiä, hoitaneet muiden lapsia, olleet puhelinmyyjinä, marjanmyyjinä sekä Mäkkärissä.
T: kahdeksan äiti
eli lapset ovat nähneet köyhyyttä. Yksikään järkevä vanhempi ei päästä nuorta puhelinmyyjäksi. Siitä oli mm tämän päivän hesarissa juttua.
mainosten jakaminen on orjatyöksi verrannollista, palkka on n 2 e tunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta vähävaraisena lasten hankkimisesta: Onhan se toki lapsena kurjaa, jos ei saa ihan niitä kaikkia muotivermeitä ja -harrastuksia mitä kavereilla on. Mutta olisiko pidemmän päälle kuitenkin lapselle tärkeintä se, että on aikuinen saatavilla silloin kun tarvitsee? Se, että jaksaa kuunnella lapsen jutut päivän tapahtumista. Lohduttaa, kun on tarpeen. Että hullutellaan yhdessä, tehdään yhdessä, otetaan lapsi mukaan kodin askareisiin. Että näytetään että tykätään siitä.
Vähävaraisilla perheillä menee muutenkin huonoiten, myös emotionaalisella puolella.
Joten ei sitä köyhyyttä korvata yleensä (myös tilastollisesti) jollakin rakkaudella, vaan yleensä väkivaltana lasta kohtaan, nälkiinnyttämisenä, seksuaalisena hyväksikäyttönä, vanhempien päihdeongelmina jne.
Ja suurperheiden lapset ei saa mitään huomiota, tai tukea, yleensä vanhemmat lapset ovat vain kodinkoneina ja nuorempien lasten kasvattijan suurperheissä, kun perheen vanhemmat istuvat perse homessa koko päivän tai nussivat lisää köyhyyden keskellä kasvavia huonosti voivia lapsia.
Kurjuus ja köyhyys kulkevat käsi kädessä, vaikka kuinka jotkut haluavat romantisoida köyhyyttä ja tehdä siitä jotain jaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maksoin kortin, vaikka vanhemmat ei ole pienituloisia. Pientä sponsoria sain joululahjan muodossa (~500), mutta loput meni omasta pussista. Kortti maksoi noin. 2200 euroa.
Mielestäni on oikein, että lapsi maksaa ainakin osan itse, jos ei muuten niin vaikka isommista kotitöistä (maalaustyöt tms.) maksetaan x summaa avitusta ajokorttia varten. Opettaa kummasti säästäväisyyttä.
T. Äsken 18-vuotta täyttänyt.
Näin juuri. Omaa rahaa tienataan isommilla kotitöillä sekä työssä käymällä. Meillä isommat lapset ovat jakaneet lehtiä, hoitaneet muiden lapsia, olleet puhelinmyyjinä, marjanmyyjinä sekä Mäkkärissä.
T: kahdeksan äiti
eli lapset ovat nähneet köyhyyttä. Yksikään järkevä vanhempi ei päästä nuorta puhelinmyyjäksi. Siitä oli mm tämän päivän hesarissa juttua.
mainosten jakaminen on orjatyöksi verrannollista, palkka on n 2 e tunti.
Mitä ihmettä? Tämän vuoksi olen onnellinen, että olen kokenut hyvinvoinnin kirjon sieltä lapsuuden vähävaraisuudesta hyvin palkattuun, akateemiseen ammattiin. Voi sitten rapujuhlissa kertoa vieressä istuvalle ,elämästä vieraantuneelle faktoja, kun päästää tuollaisia äänettömiä pieruja suustaan.
Onko "köyhyyden näkeminen" hyvinvointiin syntyneelle kaikkein kauhein asia mitä keksii. "Hui". Itse näkisin, että se on kyllä pumpulissa kasvaminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenperheessä sisarukseni ovat itse maksaneet ajokorttinsa. Meille opetettiin lapsesta asti rahan arvo ja kannustettiin tekemään töitä ja elämään taloudellisesti. Kenelläkään meistä ei ole aikuisena ollut rahan kanssa ongelmia, koska osaamme elää tiukankin budjetin sisällä ilman tarvetta velkaantua. Taito tämäkin, taloudellinen omavaraisuus ja itsenäisyys.
Eli kiitos vain vanhemmilleni, jotka kasvattivat 7 lasta pitkänäköisesti.
En edes halua ilmaista rahaa vanhemmiltani. Se käy omanarvontunnon päälle. Olen täysi-ikäinen ja tienaan omat rahani & rahoitan omat kuluni. Hääni tosin vanhempani maksoivat. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta vähävaraisena lasten hankkimisesta: Onhan se toki lapsena kurjaa, jos ei saa ihan niitä kaikkia muotivermeitä ja -harrastuksia mitä kavereilla on. Mutta olisiko pidemmän päälle kuitenkin lapselle tärkeintä se, että on aikuinen saatavilla silloin kun tarvitsee? Se, että jaksaa kuunnella lapsen jutut päivän tapahtumista. Lohduttaa, kun on tarpeen. Että hullutellaan yhdessä, tehdään yhdessä, otetaan lapsi mukaan kodin askareisiin. Että näytetään että tykätään siitä.
Vähävaraisilla perheillä menee muutenkin huonoiten, myös emotionaalisella puolella.
Joten ei sitä köyhyyttä korvata yleensä (myös tilastollisesti) jollakin rakkaudella, vaan yleensä väkivaltana lasta kohtaan, nälkiinnyttämisenä, seksuaalisena hyväksikäyttönä, vanhempien päihdeongelmina jne.
Ja suurperheiden lapset ei saa mitään huomiota, tai tukea, yleensä vanhemmat lapset ovat vain kodinkoneina ja nuorempien lasten kasvattijan suurperheissä, kun perheen vanhemmat istuvat perse homessa koko päivän tai nussivat lisää köyhyyden keskellä kasvavia huonosti voivia lapsia.
Kurjuus ja köyhyys kulkevat käsi kädessä, vaikka kuinka jotkut haluavat romantisoida köyhyyttä ja tehdä siitä jotain jaloa.
hyvinvoinnin koko kirjon kokenut (mainitsin aikaisemmin, että olen vähävaraisen perheen lapsi, nyttemmin hyvin palkattu akateeminen) jatkaa: minulla ei ole yhtäkään tuttua tai ystävää, jolla olisi ollut yhtä vähän rahaa kuin meillä oli kun olin lapsi. Päin vastoin; pari ison firman johtajan lasta, 1 itse asiassa on erään isoimman firman jota suomesta löytyy, yksi todella meritoituneen akateemisen lapsi, 1 menestyneen pienyrityksen perustaneen perheen lapsi... Ja kaikkien elämä on ollut enemmän tai vähemmän paskaa. Tämä on vain oma otokseni, mutta ollaan satuttu juuri viime aikoina puhumaan tästä. Kaikkien paitsi minun ja yhden toisen vanhemmat eronneet. Iso johtaja on ollut 20 vuotta juoppo, kukaan ei tiedä tai välitä, koska raharikkaiden juoppous on sisäsiistiä. Kortti mennyt ajat sitten, ajellaan taksilla. Akateeminen on matkustellut elämänsä ja pettänyt miestään joka välissä, ja lapsuus oli näitä riitoja täynnä. Yhden isä on toistuvasti masennuksen takia hoidossa, ja löi kerran ystävääni. Kaikilla rahaa riittää, ja sillä on paikattu niitä emotionaalisia aukkoja, ja sitä ettei koskaan olla oltu kotona. Ainiin, muistin vielä yhden varakkaan perheen, jossa isä oli valkokaulusjuoppo. Käytiin hakemassa se kun kaveri oli juuri saanut ajokortin, hyvinkään päivystyksestä kun oli kaatunut pöydänkulmaan jossain juhlissa. Äiti oli kotiäitinä, pisti rahaa haisemaan ja esitti high lifeä. Meille sitten valitti, mitä elämä oikeasti on.
Lainaamani teksti toi esiin köyhyyden ääripäät, minä toin rikkauden. Miettikääpä tuntemianne perheitä, kaikilla on luurankoja kaapeissa. Harmaan sävyjä on välissä paljon. Luulen, että jos on rahaa, niin ei osaa enää hävetä asioita niin paljon, kun kuvittelee olevansa muita parempi. Vaikka samalla lailla rikas juoppo paskoo housuihinsa eteisessä, kuin köyhä kadulla. Kulissit pysyy yllä, ja se on vaarallista lapsille, kun mitään ei tarvitse muuttaa kun hei, meillähän menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ainut lapsi, molemmat vanhemmat johtoasemassa ja tienaa erittäin hyvin. Ei mulle silti autokoulua maksettu. Asutaan toki Helsingin ydinkeskustassa niin vähän eri juttu kun jossain maalla, mutta silti ei se ole mitenkään erityistä, että lapsi sen kustantaa vaikka vanhemmilla olisi rahaa.
N20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta vähävaraisena lasten hankkimisesta: Onhan se toki lapsena kurjaa, jos ei saa ihan niitä kaikkia muotivermeitä ja -harrastuksia mitä kavereilla on. Mutta olisiko pidemmän päälle kuitenkin lapselle tärkeintä se, että on aikuinen saatavilla silloin kun tarvitsee? Se, että jaksaa kuunnella lapsen jutut päivän tapahtumista. Lohduttaa, kun on tarpeen. Että hullutellaan yhdessä, tehdään yhdessä, otetaan lapsi mukaan kodin askareisiin. Että näytetään että tykätään siitä.
Vähävaraisilla perheillä menee muutenkin huonoiten, myös emotionaalisella puolella.
Joten ei sitä köyhyyttä korvata yleensä (myös tilastollisesti) jollakin rakkaudella, vaan yleensä väkivaltana lasta kohtaan, nälkiinnyttämisenä, seksuaalisena hyväksikäyttönä, vanhempien päihdeongelmina jne.
Ja suurperheiden lapset ei saa mitään huomiota, tai tukea, yleensä vanhemmat lapset ovat vain kodinkoneina ja nuorempien lasten kasvattijan suurperheissä, kun perheen vanhemmat istuvat perse homessa koko päivän tai nussivat lisää köyhyyden keskellä kasvavia huonosti voivia lapsia.
Kurjuus ja köyhyys kulkevat käsi kädessä, vaikka kuinka jotkut haluavat romantisoida köyhyyttä ja tehdä siitä jotain jaloa.
hyvinvoinnin koko kirjon kokenut (mainitsin aikaisemmin, että olen vähävaraisen perheen lapsi, nyttemmin hyvin palkattu akateeminen) jatkaa: minulla ei ole yhtäkään tuttua tai ystävää, jolla olisi ollut yhtä vähän rahaa kuin meillä oli kun olin lapsi. Päin vastoin; pari ison firman johtajan lasta, 1 itse asiassa on erään isoimman firman jota suomesta löytyy, yksi todella meritoituneen akateemisen lapsi, 1 menestyneen pienyrityksen perustaneen perheen lapsi... Ja kaikkien elämä on ollut enemmän tai vähemmän paskaa. Tämä on vain oma otokseni, mutta ollaan satuttu juuri viime aikoina puhumaan tästä. Kaikkien paitsi minun ja yhden toisen vanhemmat eronneet. Iso johtaja on ollut 20 vuotta juoppo, kukaan ei tiedä tai välitä, koska raharikkaiden juoppous on sisäsiistiä. Kortti mennyt ajat sitten, ajellaan taksilla. Akateeminen on matkustellut elämänsä ja pettänyt miestään joka välissä, ja lapsuus oli näitä riitoja täynnä. Yhden isä on toistuvasti masennuksen takia hoidossa, ja löi kerran ystävääni. Kaikilla rahaa riittää, ja sillä on paikattu niitä emotionaalisia aukkoja, ja sitä ettei koskaan olla oltu kotona. Ainiin, muistin vielä yhden varakkaan perheen, jossa isä oli valkokaulusjuoppo. Käytiin hakemassa se kun kaveri oli juuri saanut ajokortin, hyvinkään päivystyksestä kun oli kaatunut pöydänkulmaan jossain juhlissa. Äiti oli kotiäitinä, pisti rahaa haisemaan ja esitti high lifeä. Meille sitten valitti, mitä elämä oikeasti on.
Lainaamani teksti toi esiin köyhyyden ääripäät, minä toin rikkauden. Miettikääpä tuntemianne perheitä, kaikilla on luurankoja kaapeissa. Harmaan sävyjä on välissä paljon. Luulen, että jos on rahaa, niin ei osaa enää hävetä asioita niin paljon, kun kuvittelee olevansa muita parempi. Vaikka samalla lailla rikas juoppo paskoo housuihinsa eteisessä, kuin köyhä kadulla. Kulissit pysyy yllä, ja se on vaarallista lapsille, kun mitään ei tarvitse muuttaa kun hei, meillähän menee hyvin!
Aika paljon tässä ketjussa alapeukkuja niille, jotka sanovat esim. että eiköhän ole tärkeämpää olla vanhempi ja läsnä lapsilleen, kuin ostaa tilpehööriä. Tulkitsen, että on surullisen paljon ihmisiä, jotka paikkaa vanhemmuutta rahalla, kuten tässä lainatussa tekstissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse maksoin kortin, vaikka vanhemmat ei ole pienituloisia. Pientä sponsoria sain joululahjan muodossa (~500), mutta loput meni omasta pussista. Kortti maksoi noin. 2200 euroa.
Mielestäni on oikein, että lapsi maksaa ainakin osan itse, jos ei muuten niin vaikka isommista kotitöistä (maalaustyöt tms.) maksetaan x summaa avitusta ajokorttia varten. Opettaa kummasti säästäväisyyttä.
T. Äsken 18-vuotta täyttänyt.
Näin juuri. Omaa rahaa tienataan isommilla kotitöillä sekä työssä käymällä. Meillä isommat lapset ovat jakaneet lehtiä, hoitaneet muiden lapsia, olleet puhelinmyyjinä, marjanmyyjinä sekä Mäkkärissä.
T: kahdeksan äiti
eli lapset ovat nähneet köyhyyttä. Yksikään järkevä vanhempi ei päästä nuorta puhelinmyyjäksi. Siitä oli mm tämän päivän hesarissa juttua.
mainosten jakaminen on orjatyöksi verrannollista, palkka on n 2 e tunti.
Mitä ihmettä? Tämän vuoksi olen onnellinen, että olen kokenut hyvinvoinnin kirjon sieltä lapsuuden vähävaraisuudesta hyvin palkattuun, akateemiseen ammattiin. Voi sitten rapujuhlissa kertoa vieressä istuvalle ,elämästä vieraantuneelle faktoja, kun päästää tuollaisia äänettömiä pieruja suustaan.
Onko "köyhyyden näkeminen" hyvinvointiin syntyneelle kaikkein kauhein asia mitä keksii. "Hui". Itse näkisin, että se on kyllä pumpulissa kasvaminen..
itse pääsin -80 luvulla töihin 15 vuotiaana. Olen siitä asti tehnyt kaikki kesät töitä.
19 v kummityttöni oli ekan kerran kesätöissä viime kesänä. Heillä kun on tarpeeksi työttömiä kunnassa ennestään, ei alle 18 v saa töitä. Tyttö kun oli syntynyt elokuussa, pääsi vajaa 19 v vasta töihin.
kukaan järkevä vanhempi joka rakastaa lapsiaan ei päästä ketään jälkikasvustaan paskatöihin. Puhelinmyynti sopii ehkä alle 5% suomalaisista ja siinä joukossa ei lapsia ole.
Samoin mainosten jako. Liian pienellä palkalla tehdään ruumiillista työtä.
mutta jos kakaroita on 8, ei lapsilla ole vaihtoehtoa. Se että tekee paskaduunia rahoittaakseen omaa elämää tarkoittaa ettei vanhempua oikeesti kiinnosta mitä lapsi tekee.
on 2 aivan eri asiaa siinä että aikuinen ihminen, joka on puhelinmyyjä, hoitaa ammattiaan oikealla asenteella , oikealla elämänkokemuksella kuin nuori, joka ei saa mitään muuta duunia kuin tämän ja turhautuu kun kukaan muu ei osta kuin sukulaismummo.
niin kauan kun on väliinpitämättömiä vanhempia, niin kauan lehtienjakopalkkio pysyy naurettavan alapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset 5v, 3v ja 1v. Aloitettu säästäminen heti, ristiäisistäkin saadut lahjarahat laitettiin tietysti lasten tileille, puolet lapsilisistä joka kuukausi laitan jemmaan lapsille. Joten nyt on jo ajokortti rahat säästössä! paljonko sinne kertyykään kun ovat 18 ja sitten vasta tililtä voi nostaa! tehtiin sellaset tilit joihin ei voi koskea ennen.
Miksei jokainen tekis noin.... on helppoa kun saavat varmasti siihen päälle vielä autotkin ostaa säästörahoilla jos haluavat.
Joo, ei saatu rahaa ristiäislahjaksi kaksosille, eikä ole varaa laittaa puolta lapsilisistä säästöön kun ollaan velkaisia. Sitten sen näkee 12 vuoden päästä onko meillä parempi vai vielä huononpi tilanne kuin nyt, mies on varmaan silloin jo sairaseläkkeellä, minä toivottavasti olen töissä, ja ulosottovelat vanhenee muutaman vuoden päästä, ja pankkilainaakin pitäisi olla enää muutama tonni siinä vaiheessa.
Mulla esikoinen muutama vuosi sitten ajoi kortin puoliksi omilla säästöillään ja puoliksi sukulaisten avustuksella, minulta ei saanut senttiäkään. Meillä käy syömässä vaikka asuu omillaan ja opintolainat on nostanut lähes koko opiskelun ajalta, ja niin tekee nyt ammattikorkean aikanakin, varmaan tienaa sitten aikoinaan kun työelämään menee paremmin kuin minä, eikä ole katkera siitä että minä en hänen ajokorttiaan maksanut työttömänä ja velkaisena.
Minulle ei ole mikään kunnia-asia lasten ajokorttia maksella, ei ole mieskään kotoa siihen rahaa saanut, samoin esim. äitini on itse maksanut korttinsa, köyhän perheen nuorimmainen lapsi kymmenestä, ja kaikilla kortti on vaikka eivät kotoa rahaa mukaansa saaneet.
Kysymys ei varmaan koskenut minua, sillä perheemme bruttotulot ovat reilusti päälle kymppitonnin kuussa. Mutta vastaan kuitenkin, että emme todellakaan maksa ajokortteja lapsillemme. Asumme pääkaupunkiseudulla, jossa julkiset toimivat hyvin. Perheellämme ei ole autoa. Mitä tekisi ajokortilla, jos ajotaito rapistuu harjoituksen .puutteessa? Näin minullekin on käynyt. Miehelläni ei ole koskaan ollutkaan korttia. Jos lapsemme joskus muuttavat paikkakunnalle, jossa autoa oikeasti tarvitsee, voivat he hankkia kortin siinä vaiheessa.
En aio maksaa ajokortteja, ainakaan kokonaisuudessaan ja lapset myös tietävät tämän (vanhin 13v). Yhtälailla olen aikanaan maksanut oman korttini ihan itse.
Mun on hankala ymmärtää tällaista käytäntöä, jossa lapsille lyödään kaikki valmiina nenän eteen. Mieluummin opetan nuo pärjäämään itse ja tekemään töitä tahtomiensa asioiden eteen.
Sen sijaan ilman muuta maksetaan esim. toisen asteen oppimateriaalit ja muut maksut ja mahdollisuuksien mukaan tuetaan elämässä myöhemminkin. Jos taloustilanne jonkin ihmeen ansiosta keikahtaa paremmaksi, voi ajokorttien maksamista vaikkapa puoliksi harkita.
Nämä myöskään eivät tule saamaan mopokorttia moposta puhumattakaan. Bussikortit ja junaliput sekä fillarit maksan, niillä pärjää kaupungissa loistavasti.