Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

MITÄ mä teen tolle ukolle oikein?

Vierailija
09.02.2006 |

Ei tee mitään kotitöitä tällä hetkellä. Kun pyydän että seurustelee lapsen kanssa illalla vähän niin katselee joko töllöä tai pelaa x-boxilla ja lapselle ei heru kun toruja kun hän (1v) käy ukon kallisarvoista boxia koskemassa. Ruokaa ei tee koskaan, eikä siivoa. Joskus kiristyksen ja uhkauksen jälkeen voi imuroida SUURELLA mutinalla.

Ikinä ei kuuntele mitä minä sanon, pyykkejä ei pese eikä hoida, eikä saa edes likapyykkejä likapyykkikoriin vaan ne jätetään ties minne. Paskojaan ei saa pöntöstä siivottua, sinne ne isot viirut jätetään ja jos kusaistaan pöntön ohi tai reunoille niin ei niitähän tartte siivota. Tiskejä ei hoida, kaikki jää siihen kohtaan missä söi. Tekee istumatyötä koneella ja urputtaa vielä illalla kun kotio pääsee että ei saa tarpeeksi koneella mukamas olla. Roskia ei saanut eilen illalla vietyä kun kävi ulkona, sanoi että vie aamulla mutta tuolla ne edelleenkin ovat.

Mitä mä teen tuon äijän kanssa? Lapsen lelut pyysin eilen illalla korjaamaan lelukoppaan (ja koirien kanssa) että minulla olisi helpompaa siivota aamulla mutta ei sitäkään tehnyt. Rupeaa kohta ottamaan todella aivoihin se että hän ei tee mitään täällä kotona, ja minä siivoan sitten sekä lapsen että ukon perään. Pää hajoaa kohta! Erollako pitää uhata vai miten saan sen ukon tekemään edes jotain???

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä siis sen jälkeen, jos puhe ei kertakaikkiaan auta.

Vierailija
2/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta en tiedä mikä siinä oli, että kun muutettiin omakotitaloon jossa siis paljon enemmän kaikenlaista hoidettavaa hommaa (lumityöt, polttopuut ym.) niin ukkokin piristyi... Ennen ei ikinä ollut ulkona lasten kanssa, nykyään päivittäin... Tänä päivänä pesee itse työvaatteensa ja jopa hoitaa ne kaappiin asti. Hän tekee nykyään kaikki kauppaostokset ym.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mul on ihan sama homma ku sulla, paitsi että mun ukko hakkaa vielä kaupan päälle. Tässä nytkin istun poski mustana, 1,5vuotias nukkuu ja raskaana olen. Kyllä tässä ero nyt tulee. Olo on tosi turta. En kaipaa keltään mitään jssap-kommenttia, tiedän nuo faktat itekin. Tyhmä olen kun vielä tässä istun.

Vierailija
4/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta onneks ei ole tollanen ikinä ollut meillä mies.







Ja sinä joka sanoit että kai tiesit millainen mies oli ennen kuin tuli raskaaksi -mistä sen voi tietää? jotkut tuntuu taantuvan lapsen asteelle takaisin, kun vaimosta tulee äiti



Vierailija
5/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhassa asunnossa ja ennen lasta niin saattoi vielä jotain tehdäkin, eli yleensä tiskit ja imuroinnin tod. harvakseltaan. Luulin sinisilmäisesti että muuttuisi ja ottaisi myös vastuuta yhteisestä elämästämme mutta ei ilmeisesti. Luulisi että aikuinen ihminen myös tajuaisi että tavaroita ei voi jättää vaan ne pitää korjata pois, mutta siihen ne vaan jää ja varmaan jäisivät seuraavaksi vuodeksi eteenpäin.

Pitääpi oikeasti keskustella tänään ja jos muutosta ei tapahdu niin hoitakoon tästä lähtien omat ruokansa, tiskinsä ja pyykkinsä.

Ap

Vierailija
6/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kun olisin äiti hänellekin, jos joku ymmärtää mitä ajan takaa. Olen monta kertaa sanonut että en ole äitisi mutta ei mene kaaliin. Muorikulta kun on passannut pikku mussukkaansa koko sen ajan kun asui kotona ja vielä sen jälkeenkin. Taidan piilottaa x-boxin ohjaimet ym. ja leikkiä tyhmää kun niitä ettiskelee.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä sama juttu nyt en kitise paljoa koska olen ä-lomalla meillä siis lapset kohta 6 vuotias ja 6 kk.

Mutta kohta se taas alkaa kun menen takaisin töihin ja kaikki kotihommat on edelleen mulla.

No tässä joku aika sitten tänne kirjottelinkin että pitääkö tässä erota vai miten tästä selviän ja pari viikkoa olin todella " masentunut" ja vittuuntunut.

Sitten vielä kun meidän ukon kanssa ei voi puhua kun aina suuttuu siis vissiin pelkää oikeesti että se päivä tulee kun en enää kestä ja lähden siirtää siis aina sitä puhumista vaan.

No sitten meni lopullisesti hermot ja sanoin että nyt puhutaan ja selitin tilanteen että näin ei voi jatkua että mun on pakko muuttaa pois jos apua ei ala tulla ja elokuuhun (sillon menen taks töihin) asti on aikaa opetella uudet tavat, ja jos siihen mennessä muutosta ei näy niin lähden.

Ja sehän tehosi... niin pariksi viikoksi... no toivon tässä koko ajan että parempaan suuntaan oltas menossa, mutta elkouuhun asti miehellä on silti vielä aikaa muutta lopullisesti.



Ja kakkoselle sen verran että meillä ainakaan mies ei tälläinen ollut alkujaan... vaan nyt sanotaan viimesen kahden vuoden aikana muuttunut tosi laiskaksi. Koskaan ei paljoa ole autellut mutta en sitä apua ole yhden lapsen kanssa tarvinnutkaan...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän kahdeksan