Opitaan äitiemme ja anoppiemme virheistä?

mistä oma lapsi sitten ei tykkää ja hän aikanaan päättää ettei koskaan kasvata lapsiaan samalla tavalla kuin me. Minut on passattu pienenä ihan piloille ja olen sitten kärsinyt siitä isona, kun kaikki jutut on pitänyt opetella vasta isona (ruoan tekeminen, siivoaminen, asioiden hoitaminen jne). Nyt yritän sitten itse opettaa lapsilleni että he osaisivat itse tehdä kaikenlaista eikä heistä tulisi laiskoja, eikä aina huudettaisi että äiti tuo mulle sitä ja tätä.

Voi kuitenkin olla että omat lapseni sitten kärsivät jollain tapaa tästä ja päättävät isona, että passaavat enemmän omia lapsiaan eivätkä pistä heitä tekemään kaikkea itse. Ja se kehä on valmis, että joka toinen sukupolvi toimii samalla tavalla:)

Olen yrittänyt ajatella, että millään muulla ei ole niin väliä kuin sillä, että kunnioittaa lasta erillisenä persoonallisena ihmisenä. Ja että vanhemman tehtävään kuuluu kannustaa lasta huomioimaan muut ihmiset ja opetteleman elämän perustaitoja; juuri sitä ettei kukaan passaa vaan itse on se tikku ristiin laitettava.

luotan siihen, että sillä pääsee pitkälle.

Mutta ikinähän ei voi tietää, mitä siirtää tiedostamattaan...