Mies torjui taas, voiko nöyryyttävämpää olla?!!
Pakko avautua jonnekin, tuntuu taas niin pahalta. Miestä ei ole kiinnostanut sänkypuuhat vuosikausiin tai hyvin vaihtelevasti. Naimisissa ollaan oltu kahdeksan vuotta.
Seksiä on noin 1-3 kk välein. Mä en enää kestä tätä. Mies torjuu jokaisen ehdotukseni, tai useimmiten ei edes ehdi ehdotukseksi saakka kun tulee kommenttia että mene pois, olet tiellä, lopeta, on peli kesken, katson telkkaria, väsyttää, ole paikallasi, haluan nukkua, ei nyt, onko pakko tai tympeä hymähdys ja tietenkin sängyssä käännetään selkä.
Viime viikolla sanoin ihan suoraan sänkyyn mennessä, että haluan seksiä, siltä varalta jos mies ei ihan oikeasti ole tajunnut, mitä haluan. Mies kommentoi, että ei nyt, täytyy herätä töihin ja ajoi minut sohvalle nukkumaan, kun kehtasin loukkaantua.
Mies ei itse ole tehnyt elettäkään seksin eteen viimeisen 2 kk aikana, humalassa tietenkin valittaa kun "ei saa" seksiä. Seksin pyytäminen ääneen oli itseltäni saavutus, jouduin keräämään rohkeuteni siihen, sillä todella pelkäsin torjutuksi tulemista. En silti osannut olettaa, että häädettäisiin SOHVALLE. Sen verran epämiellyttävä aloitteeni oli...
Tapahtumasta ei ole puhuttu muuta, kuin että kerroin miltä minusta tuntui. Mies ei juuri kommentoinut mitään.
Tuntuu niin nöyryyttävältä. Olen tosissani alkanut miettimään sitä, mitä ihmettä teen tässä suhteessa. Itsetuntoni on saatu jo ihan nollaan, olen alkanut hävetä vartaloani ja tuntuu ettei minusta ole mihinkään. En kuitenkaan haluaisi heittää kaikkea hukkaan.
Pitäisikö vielä yrittää vai erota?
Kommentit (86)
Jotenkin olen vahingoniloinen siitä, että yhä isommissa määrin naiset alkavat saada omaa lääkettään tässä pihtauksessa, kiitos nettipornon.
Ja samalla joudun myöntämään että joudun itse wänkkäämään nettipornon ääressä kun omaa naista ei ole käytännössä koskaan seksi kiinnostanut, hyvä jos parin kuukauden välein saan jos silloinkaan. On se kumma kun joskus silloin kauan sitten viikonlopussa sekstaili kerroissa sen mitä nykyään vuodessa
..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo jonkun kommentti, että jos ei ole norsun luokkaa... Kai te siis käsitätte, että myös todella lihavilla ihmisillä on aina halutessaan vilkas ja hyvä seksielämä? Seksi ei ole ulkonäöstä kiinni.
Ihmeen kauan ap on kestänyt tuollaista paskaa ja miehesi "liiallinen hyvyys" on vain harhakuvitelma. Hyvä ja normaali mies ei käske puolisoaan sohvalle nukkumaan seksialoitteen vuoksi - kuulostaa ihan sairaalta teidän parisuhde.
Luulen että yksi syy miksi olen jaksanut niin pitkään, on että mies oli ensimmäiset pari vuotta täydellinen unelma. Ei sellaisia miehiä ollut. Jotenkin haluaisin kaivaa sen jostain alta. Mies myös sanoi alussa että et tule saamaan parempaa ja että tietää olevansa hyvä, mukava, fiksu.. tämä miehen kommentti kuulostaa nyt todella idiootilta.
Keskustelu on avannut silmiäni, tästä on hyvä jatkaa keskustelua miehen kanssa.
Ap (jäi laittamatta muihin, sori)
Kuulostaapa tutulta. Minunkin mies oli pari ekaa vuotta oikein rakastunut ja laittoi minut muiden asioiden edelle, sitten muutuin itsestään selväksi. En usko, että se alun mies on enää esiin kaivettavissa. Nykyään innostusta ja virtaa riittää vain muihin asioihin. Näinkö on, että kun suhteen alussa itse hehkuttaa olevansa mukava, fiksu jne, niin näitä piirteitä ei tarvitse koko lopun suhteen aikana tuoda esiin? Mitäs muuta teillä mies on sanonut? Minulle selitti, miten olen ihan pihalla, kun mietin yhteensopivuusongelmia, koska hän voi olla just sellainen puoliso kuin tarvitsen. (Just joo.) Ja, että kaikissa suhteissa sitten aina on vallankäyttöä. Ja että on ihan turha miettiä, millaista olisi jossain muussa suhteessa, koska kaikissa on yhtä vaikeaa. Ja hän ei sitten saa raivareita, hermostuu vain. Näitä sanomisia on vaikka kuinka. :D -35
joku tossa kutsui jo minua provoksi. Noh olen se mies joka on postannut tähän ketjuun usemman kerran. En ole mikään provo vaan mies, joka on käynyt ja parhaillaan käy läpi vastaavaa tilannetta (siis niinpäin että nainen ei halua).
Koen täysin uskomattomaksi sen, että mies on yhden kerran vastannut suoraan ehdotukseen kieltävästi ja naisten ohje on on yksiselitteisesti ero, vaikka AP kuvaa suhteen aikaan olleen ihanan.
Mistä lähtien suhteita ei koiteta korjata? tottakai ero saattaa lopulta olla ainoa oikea vaihtoehto, mutta kyllä ensin aikanaan hyvä suhde koitetaan saada toimimaan. Haluttomuus on todella raskasta sille enemmän haluavalle. MINÄ TIEDÄN SEN. kärsin siitä ihan hitosti joka päivä. Pitkissä parisuhteissa näitä voi tulla. Kumppani voi myös masentua, voi ajautua itsesääliin tai muuten erilleen. Joskus niille ei voi mitään mutta kyllä nyt ENSIN koitetaan korjata. Jos rakkautta ei ole niin, se on tietysti eri asia. Sitten ei kannata vatvoa.
Ja noi minun lainaamani naisten neuvot (tyyliin kannattaa opetella olemaan ilman seksiä) oli oikeasti ns. asiallisista neuvoista kun täällä keskusteltiin naisen haluttomuudesta ja miehestä joka kärsii siitä.
ps. meillä alkaa homma toimimaan pikkuhiljaa vaikka vaikeaa onkin.
Kysy, että jos mieheltä ei irtoa niin saako hakea jostain muualta? Eihän se sitten olisi pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo jonkun kommentti, että jos ei ole norsun luokkaa... Kai te siis käsitätte, että myös todella lihavilla ihmisillä on aina halutessaan vilkas ja hyvä seksielämä? Seksi ei ole ulkonäöstä kiinni.
Ihmeen kauan ap on kestänyt tuollaista paskaa ja miehesi "liiallinen hyvyys" on vain harhakuvitelma. Hyvä ja normaali mies ei käske puolisoaan sohvalle nukkumaan seksialoitteen vuoksi - kuulostaa ihan sairaalta teidän parisuhde.
Luulen että yksi syy miksi olen jaksanut niin pitkään, on että mies oli ensimmäiset pari vuotta täydellinen unelma. Ei sellaisia miehiä ollut. Jotenkin haluaisin kaivaa sen jostain alta. Mies myös sanoi alussa että et tule saamaan parempaa ja että tietää olevansa hyvä, mukava, fiksu.. tämä miehen kommentti kuulostaa nyt todella idiootilta.
Keskustelu on avannut silmiäni, tästä on hyvä jatkaa keskustelua miehen kanssa.
Ap (jäi laittamatta muihin, sori)
Kuulostaapa tutulta. Minunkin mies oli pari ekaa vuotta oikein rakastunut ja laittoi minut muiden asioiden edelle, sitten muutuin itsestään selväksi. En usko, että se alun mies on enää esiin kaivettavissa. Nykyään innostusta ja virtaa riittää vain muihin asioihin. Näinkö on, että kun suhteen alussa itse hehkuttaa olevansa mukava, fiksu jne, niin näitä piirteitä ei tarvitse koko lopun suhteen aikana tuoda esiin? Mitäs muuta teillä mies on sanonut? Minulle selitti, miten olen ihan pihalla, kun mietin yhteensopivuusongelmia, koska hän voi olla just sellainen puoliso kuin tarvitsen. (Just joo.) Ja, että kaikissa suhteissa sitten aina on vallankäyttöä. Ja että on ihan turha miettiä, millaista olisi jossain muussa suhteessa, koska kaikissa on yhtä vaikeaa. Ja hän ei sitten saa raivareita, hermostuu vain. Näitä sanomisia on vaikka kuinka. :D -35
Otan osaa. Mies myös sanoo, että saisi suunnilleen kenet vain. Ihmettelen miksi sitten roikkuu kanssani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole norsun kokoluokkaa, etkä ihan pimeä päästäsi, löytyy sulle ihan varmasti oikea ja rakastava mieskin. Miksi ihmeessä annat kohdella itseäsi noin? (Ellei ole nyt taustalla jotain muuta, mikä selittäisi käytöksen?)
Jos ei ukko älyä tehdä mitään, niin minkäs sinä sille voit? Jos kovin rakastat, niin ole epäitsekäs ja laita kiertoon jollekin, joka tulee tuollaisen kanssa toimeen. Muistathan, että kello tikittää ja aikasi maan päällä hupenee koko ajan...
Olen hyvässä kunnossa, pidän itsestäni huolta ja mielenterveyskin kunnossa. Mutta pelottaa alkaa etsimään uutta miestä. Ehkä pidän tämän hetkistä miestä jotenkin "liian hyvänä"( kun ei huomioida tätä seksiongelmaa) siksi on myös vaikea päästää irti.
Nonni, miehelläs ei pitäisi kertomasi mukaan olla syytä kohdella seksuaalisesti sinua noin. Unohda ajatus uuden miehen "etsimisestä", vaan etsi nyt ensin oma itsesi sieltä sohvalta. Miksi edes kirjoitat tänne, jos mies on jo "liian hyvä"?
Tuhlaat aikaasi, koska mies ei halua elvyttää suhdettanne tai yleensäkään tehdä mitään. Jos se sinua rakastaisi, ei pitäisi itsestään selvyytenä, eikä hylkisi, vaan pitäisi kiinni. Olisi edes itsekseen neutraali, mutta voi miten halveksien kohtelee. Tottakai irtipäästäminen on vaikeaakin vaikeampaa, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa, mutta kyllä tuo suhde on nyt jo läpytelty :/ Ei hyvä.
Olette ilmeisesti menneet aika nuorena naimisiin. Miksi? Ihan ystävällisenä kysymyksenä kysyn, se kun on aika harvinaista nykyään.
Minusta sinun ei kannata erota heti, mutta jotain tilanteelle on tehtävä. Olet vähintään itsellesi velkaa yrityksen parantaa tilannetta. Ja mies ansaitsee tietää, mitä ajattelet ja tunnet. Jos mies ei halua muutosta ja sinä et voi tyytyä tilanteeseen, kannattaa ehdottomasti erota.
Isoissa päätöksissä on katsottava eteenpäin ja mietittävä paras ratkaisu tulevaisuuden kannalta. Vaikka nykyisestä suhteesta luopuminen tuntuu menneisyyden tuhlaamiselta, vielä suurempaa tuhlausta on kaikki huonoon suhteeseen käytetyt tulevat vuodet. Ihan sama kuin jossain hankkeessa mietittäisiin, että käytetäänkö vielä 200 000 euroa vaikka tiedetään, että jo edelliset 100 000 euroa menivät hukkaan. Vain siksi että käytettiin satatuhatta ei kannata käyttää lisää rahaa, vaan on aika tunnustaa tappio ja jatkaa eteenpäin.
Sama mulla taas. Naiset torjuvat baarissa. Haistakaa vittu kaikki!
Vierailija kirjoitti:
joku tossa kutsui jo minua provoksi. Noh olen se mies joka on postannut tähän ketjuun usemman kerran. En ole mikään provo vaan mies, joka on käynyt ja parhaillaan käy läpi vastaavaa tilannetta (siis niinpäin että nainen ei halua).
Koen täysin uskomattomaksi sen, että mies on yhden kerran vastannut suoraan ehdotukseen kieltävästi ja naisten ohje on on yksiselitteisesti ero, vaikka AP kuvaa suhteen aikaan olleen ihanan.
Mistä lähtien suhteita ei koiteta korjata? tottakai ero saattaa lopulta olla ainoa oikea vaihtoehto, mutta kyllä ensin aikanaan hyvä suhde koitetaan saada toimimaan. Haluttomuus on todella raskasta sille enemmän haluavalle. MINÄ TIEDÄN SEN. kärsin siitä ihan hitosti joka päivä. Pitkissä parisuhteissa näitä voi tulla. Kumppani voi myös masentua, voi ajautua itsesääliin tai muuten erilleen. Joskus niille ei voi mitään mutta kyllä nyt ENSIN koitetaan korjata. Jos rakkautta ei ole niin, se on tietysti eri asia. Sitten ei kannata vatvoa.
Ja noi minun lainaamani naisten neuvot (tyyliin kannattaa opetella olemaan ilman seksiä) oli oikeasti ns. asiallisista neuvoista kun täällä keskusteltiin naisen haluttomuudesta ja miehestä joka kärsii siitä.
ps. meillä alkaa homma toimimaan pikkuhiljaa vaikka vaikeaa onkin.
Hyvä, että olette saaneet pikkuhiljaa toimimaan.
Tuntuu, että suhde on ollut korjaustasolla vuosia, ainakin minun osaltani. Epäilen onko rakkauttakaan enää, en tiedä. Ei tässä auta muu kuin keskustelu, haluaako mies vielä yrittää vai missä vika.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo jonkun kommentti, että jos ei ole norsun luokkaa... Kai te siis käsitätte, että myös todella lihavilla ihmisillä on aina halutessaan vilkas ja hyvä seksielämä? Seksi ei ole ulkonäöstä kiinni.
Ihmeen kauan ap on kestänyt tuollaista paskaa ja miehesi "liiallinen hyvyys" on vain harhakuvitelma. Hyvä ja normaali mies ei käske puolisoaan sohvalle nukkumaan seksialoitteen vuoksi - kuulostaa ihan sairaalta teidän parisuhde.
Ja mua naurattaa sun vastakommentti, kun et edes vaivautunut kysymään, mitä tarkoitan.
Ymmärrät varmaan, että useimmille miehille vaimon sairaalloinen lihominen on seksisuhteen loppu/hiljaa hiipuminen. Et varmaan itsekään haluaisi 150 kiloista miestä päällesi läskivuoren alle tukehtuen? (Oletan että olet nainen?)
Paradoksi: Mä olen itse ylipainoinen ja tunnustan sen tosiasian, että voisin olla rutosti seksympi normaalipainoisena. Mies kyllä on kimpussa koko ajan :D
Kyllä kyllä kyllä, lihavalla on/voi olla todella antoisa seksielämä, mutta totuus nyt vaan on se mikä on. Ja oletan, että tiedät mitä karrikointi on? Voihan myös täysin pimeällä tyypilläkin olla riehakasta seksiä, joten eihän pelkästään takerruta nyt tuohon ylipainoon?...
Vierailija kirjoitti:
joku tossa kutsui jo minua provoksi. Noh olen se mies joka on postannut tähän ketjuun usemman kerran. En ole mikään provo vaan mies, joka on käynyt ja parhaillaan käy läpi vastaavaa tilannetta (siis niinpäin että nainen ei halua).
Koen täysin uskomattomaksi sen, että mies on yhden kerran vastannut suoraan ehdotukseen kieltävästi ja naisten ohje on on yksiselitteisesti ero, vaikka AP kuvaa suhteen aikaan olleen ihanan.
Mistä lähtien suhteita ei koiteta korjata? tottakai ero saattaa lopulta olla ainoa oikea vaihtoehto, mutta kyllä ensin aikanaan hyvä suhde koitetaan saada toimimaan. Haluttomuus on todella raskasta sille enemmän haluavalle. MINÄ TIEDÄN SEN. kärsin siitä ihan hitosti joka päivä. Pitkissä parisuhteissa näitä voi tulla. Kumppani voi myös masentua, voi ajautua itsesääliin tai muuten erilleen. Joskus niille ei voi mitään mutta kyllä nyt ENSIN koitetaan korjata. Jos rakkautta ei ole niin, se on tietysti eri asia. Sitten ei kannata vatvoa.
Ja noi minun lainaamani naisten neuvot (tyyliin kannattaa opetella olemaan ilman seksiä) oli oikeasti ns. asiallisista neuvoista kun täällä keskusteltiin naisen haluttomuudesta ja miehestä joka kärsii siitä.
ps. meillä alkaa homma toimimaan pikkuhiljaa vaikka vaikeaa onkin.
Tietysti suhdetta koitetaan korjata, esimerkiksi meillä on yritetty reilut kuusi vuotta (=minä olen yrittänyt), mutta ei vaan tule kuntoon. Ei tuossa ap: tapauksessa nyt ollut vain yhdet pakit. Ota nyt huomioon kaikki ei-sanalliset aloitteet, joissa ei oikein tulkinnan varaa, mutta mies vain sysii pois. Miksi luulet, että parisuhteesta muutenkin hössöttävät naiset eivät etsi parisuhdevinkkejä vaikka kivien alta? Neuvotaanko miehiä oikeasti olemaan ilman tilanteessa, jossa seksiä on vuodesta toiseen pari tai muutaman kerran vuodessa? Siinä yhdessä linkissä nyt oli vauvaperhe, mutta ei ap:lla tai minulla ole vauvaa talossa.
Mistä muuten tietää, onko kumppanilla rakkautta itseä kohtaan? Mies meillä sanoi, että minun ja lasten tärkeys näkyy siten, että hän tulee joka ilta kotiin. Tarkennetaan nyt vielä, ettei ole harrastuksia kodin ulkopuolella, ei halua baareilla kavereidensa kanssa, ei oikein jaksa sukulaisiaan. Ja lääkäriinhän siten ei voi mennä, suuttuu, jos ehdotan. Yhteinen aika ei auta, pitkä loma ei auta, stressitön jakso ei auta, masennusoireiden hoito ei auta, ei hepeneet, eikä se, että minä vien auton huoltoon. -35
Vierailija kirjoitti:
Olette ilmeisesti menneet aika nuorena naimisiin. Miksi? Ihan ystävällisenä kysymyksenä kysyn, se kun on aika harvinaista nykyään.
Minusta sinun ei kannata erota heti, mutta jotain tilanteelle on tehtävä. Olet vähintään itsellesi velkaa yrityksen parantaa tilannetta. Ja mies ansaitsee tietää, mitä ajattelet ja tunnet. Jos mies ei halua muutosta ja sinä et voi tyytyä tilanteeseen, kannattaa ehdottomasti erota.
Isoissa päätöksissä on katsottava eteenpäin ja mietittävä paras ratkaisu tulevaisuuden kannalta. Vaikka nykyisestä suhteesta luopuminen tuntuu menneisyyden tuhlaamiselta, vielä suurempaa tuhlausta on kaikki huonoon suhteeseen käytetyt tulevat vuodet. Ihan sama kuin jossain hankkeessa mietittäisiin, että käytetäänkö vielä 200 000 euroa vaikka tiedetään, että jo edelliset 100 000 euroa menivät hukkaan. Vain siksi että käytettiin satatuhatta ei kannata käyttää lisää rahaa, vaan on aika tunnustaa tappio ja jatkaa eteenpäin.
Naimisiin meno tuntui silloin hyvältä molemmista. Silloin ei tuntunut liian nuorelta. Olimme ehtineet olla yhdessä lähes viisi vuotta, joten mikään hätiköity päätös se ei ollut.
Kiitos järkevistä sanoista! Olen samaa mieltä, että vielä yritän. Täytyy varmaan päättää jokin aikaraja, jos muutosta ei ole syntynyt, luovutan. Muuten jään tuhlaamaan aikaani tähän suhteeseen.
Entä jos sä näyttäisit miehellesi tämän viestiketjun? Kertoisit, että olet ketjun aloittaja ja tämä seksittömyys ja siitä johtuvat loukkaantumisen ja nöyryytyksen tunteet vaivaavat sinua jo siinä määrin, että harkitset eroa? Kysyisit mieheltäsi, että mitä ajatuksia tämä viestiketju hänessä herättää; tunnistaako hän tilanteenne tästä, mikä hänen näkemyksensä tilanteesta on, voiko sille hänen mielestään tehdä jotain, mitkä on hänen toiveensa seksinne tulevaisuuden suhteen, jne?
Tehän elätte yhdessä kuin kämppikset. Molemmat puuhaa omia juttuja ja seksiä ei ole.
Tosin mies kohtelee ap:tä välillä huonosti ja alentuvasti ja kiitokseksi ap hoitaa kotityöt joten kämppissuhdekaan ei ole tasa-arvoinen.
Onko ap sulle tullut mieleen että mies roikkuu suhteessa vain siksi että olet ilmainen kodinhoitaja ja maksat osan laskuista ym?
Vierailija kirjoitti:
Neuvotaanko miehiä oikeasti olemaan ilman tilanteessa, jossa seksiä on vuodesta toiseen pari tai muutaman kerran vuodessa? Siinä yhdessä linkissä nyt oli vauvaperhe, mutta ei ap:lla tai minulla ole vauvaa talossa.
++++
Mistä muuten tietää, onko kumppanilla rakkautta itseä kohtaan? Mies meillä sanoi, että minun ja lasten tärkeys näkyy siten, että hän tulee joka ilta kotiin. Tarkennetaan nyt vielä, ettei ole harrastuksia kodin ulkopuolella, ei halua baareilla kavereidensa kanssa, ei oikein jaksa sukulaisiaan. Ja lääkäriinhän siten ei voi mennä, suuttuu, jos ehdotan. Yhteinen aika ei auta, pitkä loma ei auta, stressitön jakso ei auta, masennusoireiden hoito ei auta, ei hepeneet, eikä se, että minä vien auton huoltoon. -35
Paska tilanne. Ja kyllä siinä vauvaperhekeskustelussa oli myöhemmin mukana monia joilla lapset jo koulussa tai jopa yläasteella ja homma ihan yhtä jumissa.
Ja minun pointtini ei ole se, että ero ei voisi olla oikea ratkaisu, vaan se, että sitä tarjotaan ensisijaisena ratkaisuna on hullua. Ja se, että käänteisessä tilanteessa monien ihmisten suhtautuminen on TÄYSIN eri.
Jaksamista sinulle, juuri se sattuu kun toinen ei osoita mitään halua löytää ratkaisua kumppanille tärkeään asiaan.
kurjia juttuja. Tsemppiä kaikille. ja toki on totta, että loputtomiin ei kannata omaa elämää tuhlata. Mutta jos asiaa ei ole kunnolla läpikäyty, se ensin.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sä näyttäisit miehellesi tämän viestiketjun? Kertoisit, että olet ketjun aloittaja ja tämä seksittömyys ja siitä johtuvat loukkaantumisen ja nöyryytyksen tunteet vaivaavat sinua jo siinä määrin, että harkitset eroa? Kysyisit mieheltäsi, että mitä ajatuksia tämä viestiketju hänessä herättää; tunnistaako hän tilanteenne tästä, mikä hänen näkemyksensä tilanteesta on, voiko sille hänen mielestään tehdä jotain, mitkä on hänen toiveensa seksinne tulevaisuuden suhteen, jne?
Tätä voisin harkita, mutta en ole varma miten mies suhtautuu asiaan että kirjoitan nettiin häneen liittyviä asioita.
Ap
Minulle tulee tästä mieleen että ap on ihan liian kiltti...esim. lähtee pois omasta sängystä sohvalle jos mies niin määrää :O
Mies pitää itseään parempana kuin onkaan ja ap on itsestäänselvyys joka ei kovin kiinnosta.
Ap:llä on syystä tai toisesta huono itsetunto ja hän on rakastunut siihen haavekuvaan mikä mies voisi olla jos haluaisi mutta ei halua joten häntä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä ikinä suostuisi häädettäväksi sohvalle omassa talossani. Sanoisin moista ehdottavallekinn että ei kuule käy, minä nukun tässä omassa sängyssäni kuten aina.
Miten teillä muuten menee, onko tämä seksiasia ainoa mikä hiertää, vai onko muutenkin suhde ankea eikä teillä ole mitään yhteistä?
'Kyllä se on vaan sohvalle mentävä, jos toinen on menossa aikaisin töihin ja et anna rauhaa nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Tehän elätte yhdessä kuin kämppikset. Molemmat puuhaa omia juttuja ja seksiä ei ole.
Tosin mies kohtelee ap:tä välillä huonosti ja alentuvasti ja kiitokseksi ap hoitaa kotityöt joten kämppissuhdekaan ei ole tasa-arvoinen.
Onko ap sulle tullut mieleen että mies roikkuu suhteessa vain siksi että olet ilmainen kodinhoitaja ja maksat osan laskuista ym?
Ehdottomasti on käynyt mielessä. Mutta taloudellisesti mies ei hyödy tästä suhteesta, hänellä on isommat tulot ja (vielä) mieluusti maksaa enemmän menoista kuin minä.
Ehkä senkin takia olen lopettanut kotitöistä "nalkuttamisen". Mies ei töiden jälkeen nouse sohvalta kuin vessaan ja jääkaapille.
Tosiaan mies käski sohvalle vasta kun loukkaannuin.
Syy miksi sanoin ääneen mitä haluan, on että muut lähestymisyritykset on torjuttu. Eikä välttämättä sanallisesti, vaan on mahdollista ettei mies ole vain ymmärtänyt mitä haluan kun on jo käskenyt menemään pois tms.. Mies on itse aikoinaan sanonut että sano ääneen jos haluat seksiä, pitäisi siitä että ehdotetaan suoraan, nyt uskalsin sanoa. Ensimmäistä kertaa. No, ei kannattanut.