Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsit yli pettämisestä?
20.10.2015 |
Te jotka olette jatkaneet suhdetta pettämisen jälkeen, kuinka pääsitte eteenpäin?
Mieheni siis jäi kiinni useita kuukausia jatkuneesta pettämisestä ja mä nyt kuitenkin haluaisin vielä yrittää jatkaa, meillä on pieni lapsi jne.. Mutta miten tästä jatketaan kun on vaan niin kusetettu olo. Varmaan mennään kyllä jonkun ammattilaisenkin juttusille mutta sanokaa nyt onko tässä mitään järkeä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni jäi kiinni pettämisestä , joka on kahden lapsen äiti. Ei kai siinä halua erota ennen kuin lapset ovat lähes aikuisia. Mietin, että kai olen ollut huono isä ja enkä ole antanut sitä mitä vaimo halusi niin kai se on osittain mun vika. Jos olisin ollut hyvä ei kai hänellä olisi syytä pettämiseen.
No missä ne kaikki tarinat siitä kuinka suhde on vain lujittunut ja elämä on jatkunut onnellisena? Anyone? :D
Mä kyllä tiedän että olisin onnellinen eronneenakin eikä siinä oo mulle mitään vaikeeta mutta jos nyt haluaisin vielä antaa lapsellemme mahdollisuuden ehjään perheeseen jonka hän ansaitsee.
Mun mies on pettänyt kaksi kertaa. Pettämisten välillä oli 16 vuotta ja kummallakin kerralla oli kyse useamman kuukauden kestäneestä suhteesta. Ekasta pääsin yli muutaman vuoden jälkeen, ja tokasta tuskin pääsenkään. Olisi pitänyt erota silloin ekan jälkeen, mutta ei mulla ollut neljän pienen lapsen äitinä siihen voimia. Eikä ole nytkään, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Ei kannata alkaa tällaiseksi kynnysmatoksi kuin minä olen, joten sanoisin, että yhdessä jatkamisessa ei ole järkeä.
Tavallinen selvitymistarina taitaa olla se että kumppani nyt muilta osin on niin hyvä. Toisin sanoen plussia on huomattavasti enemmän pettäjän miinuksesta huolimatta.
Ylipääsemiseen uskoisin tarvittavan anteeksiantamista ja asian hyväksymistä ainakin jollakin tasolla. Onko se mahdollista etenkään useiden kuukausien pettämisen jälkeen... en osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on pettänyt kaksi kertaa. Pettämisten välillä oli 16 vuotta ja kummallakin kerralla oli kyse useamman kuukauden kestäneestä suhteesta. Ekasta pääsin yli muutaman vuoden jälkeen, ja tokasta tuskin pääsenkään. Olisi pitänyt erota silloin ekan jälkeen, mutta ei mulla ollut neljän pienen lapsen äitinä siihen voimia. Eikä ole nytkään, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Ei kannata alkaa tällaiseksi kynnysmatoksi kuin minä olen, joten sanoisin, että yhdessä jatkamisessa ei ole järkeä.
No en sanoisi olevani kynnysmatto mutta suhteen jatkaminenhan edellyttäisi sitä että olisimme tasavertaisia. Kuitenkin minun päässäni varmasti vielä pitkään (jos ei ikuisesti?) mies on minulle "velkaa", siis velvollinen tekemään todella paljon suhteemme eteen ja minä taas en. Sehän ei myöskään käy ja mietin vaan olenkohan itse valmis tekemään tarpeeksi suhteen eteen?
Ja hei alapeukkuja vain aloitukselle? Mun mielestä pettäminen ei automaattisesti tarkoita suhteen päättymistä, uskon anteeksiantoon vaikka en just nyt keksimään kuinka siihen itse pystyisin. En ollut niin yllättynyt pettämisestä, se on mulle aika arkipäiväinen asia vaikka tietääkseni tämä olikin ensimäinen kerta kun itse jouduin petetyksi.
No niin arkipäiväiseltä kuulostaa tuo teidän suhdekkin että sun luultavasti myös paras tottua siihen pettämiseen.Ei tule yllätyksenä sitten seuraavillakaan kerroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin arkipäiväiseltä kuulostaa tuo teidän suhdekkin että sun luultavasti myös paras tottua siihen pettämiseen.Ei tule yllätyksenä sitten seuraavillakaan kerroilla.
kuinka niin? Enhän mä ole tässä juurikaan suhdettamme kuvaillut. Voihan se niinkin olla, mä en oikein ymmärräkään mitä muutakaan elämän pitäisi olla. Siis paitsi tietenkin ihanaa, yllätyksellistä, spontaania, jännittävää. Pelkkää juhlaa siis, elämähän on seikkailu! Eiku..
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen selvitymistarina taitaa olla se että kumppani nyt muilta osin on niin hyvä. Toisin sanoen plussia on huomattavasti enemmän pettäjän miinuksesta huolimatta.
Ylipääsemiseen uskoisin tarvittavan anteeksiantamista ja asian hyväksymistä ainakin jollakin tasolla. Onko se mahdollista etenkään useiden kuukausien pettämisen jälkeen... en osaa sanoa.
Tuossa ajattelussa, että kumppani on muilta osin niin hyvä että pettämisen voi sietää, ei mielestäni ole oikeastaan kyse pelkästään kumppanin ominaisuuksista, vaan siitä, että petetty itse kokee olevansa ihmisenä alempiarvoinen.
Ei terveitsetuntoiselle ihmiselle ole olemassakaan niin hyviä puolia kumppanissa, että ne kompensoisivat pettämisen. Pettämisen jälkeen suhteen jatkaminen on alistumista, koska siinä samalla opettaa pettäjälle, ettei tämä menetä suhdetta pettäessään. Eli saa varautua yhä uusiin ja uusiin pettämisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kanssa luottamus palasi, mutta siihen meni pari vuotta. Nyt ei enää loukkaa, mutta joskus riidassa edelleen saatan heittää pettämisen aseena toisen naamalle. Ihan vaan pelivälineen. Oikeesti ei satu enää ku muuten asiat ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen selvitymistarina taitaa olla se että kumppani nyt muilta osin on niin hyvä. Toisin sanoen plussia on huomattavasti enemmän pettäjän miinuksesta huolimatta.
Ylipääsemiseen uskoisin tarvittavan anteeksiantamista ja asian hyväksymistä ainakin jollakin tasolla. Onko se mahdollista etenkään useiden kuukausien pettämisen jälkeen... en osaa sanoa.Tuossa ajattelussa, että kumppani on muilta osin niin hyvä että pettämisen voi sietää, ei mielestäni ole oikeastaan kyse pelkästään kumppanin ominaisuuksista, vaan siitä, että petetty itse kokee olevansa ihmisenä alempiarvoinen.
Ei terveitsetuntoiselle ihmiselle ole olemassakaan niin hyviä puolia kumppanissa, että ne kompensoisivat pettämisen. Pettämisen jälkeen suhteen jatkaminen on alistumista, koska siinä samalla opettaa pettäjälle, ettei tämä menetä suhdetta pettäessään. Eli saa varautua yhä uusiin ja uusiin pettämisiin.
Viimeinen lause on varmasti jossain määrin totta. Pettäminen on hyväksyttävä ja samalla varmasti hyväksyy myös se että se on mahdollista uudelleen.
En usko että suhde välttämättä vaatii kuitenkaan alistumista petetyltä... siinäkään tapauksessa että hän ei haluaisi pettää/muita suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni petti minua kaksi vuotta sitten, enkä tosiaankaan ole päässyt yli. Olen joka tapauksessa nyt suunnitellut eroa, syynä se, että luottamus ei ole palannut ja olen alkanut pitämään miestäni idioottina. Viha ja katkeruus on tehnyt minuun pahaa jälkeä :(
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa luottamus palasi, mutta siihen meni pari vuotta. Nyt ei enää loukkaa, mutta joskus riidassa edelleen saatan heittää pettämisen aseena toisen naamalle. Ihan vaan pelivälineen. Oikeesti ei satu enää ku muuten asiat ok.
Kyllä pettäjänä vituttaa tämä riidassa aseena heittäminen toisen naamalle. Olen tunnustanut vapaaehtoisesti, pyytänyt anteeksi enkä ole toistanut tekoani yli 20 vuoteen ja silti vittuillaan riidan tullen. Olisi kaikille parasta erota saman tien, ei se tapaus koskaan unohdu ja aina sillä voidaan kiristää ja uhkailla sekä puhua omista optioista muiden suhteen. Eli luottamus häviää puolin ja toisin. Ymmärtäkää nuoret, ei kannata jatkaa pettämisen jälkeen, oman, lasten ja toisen elämän pilaatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin arkipäiväiseltä kuulostaa tuo teidän suhdekkin että sun luultavasti myös paras tottua siihen pettämiseen.Ei tule yllätyksenä sitten seuraavillakaan kerroilla.
kuinka niin? Enhän mä ole tässä juurikaan suhdettamme kuvaillut. Voihan se niinkin olla, mä en oikein ymmärräkään mitä muutakaan elämän pitäisi olla. Siis paitsi tietenkin ihanaa, yllätyksellistä, spontaania, jännittävää. Pelkkää juhlaa siis, elämähän on seikkailu! Eiku..
Et paljoa kuvaillut mutta ei se hyvältä kuulosta jos jo nyt tiedät että voisit olla täysin onnellinen ilman miestäsi etkä juurikaan ylläty kun hän pettää sua.Niin eikä tietenkään sekään että miehesi todella petti sua.
Onpa negoja vastauksia ap:lle! Siksi pakko tarttua näppäimistölle!
Minä olen joutunut petetyksi useampi vuosi sitten. Mies oli jo lopettanut suhteen kun tunnusti asian (ja kyse siis useammasta kerrasta parin kk ajalla, saman naisen kanssa).
Itse uskon ja olen elävä esimerkki siitä, että asiasta voi päästä yli. Ihan turha väittää muuta, vaikka tiedän että taas tulee kommenttia kuinka uskottelen vain päässeeni yli. Se sivuseikkana.:) Varsinaiseen asiaan: Yli pääsemisessä auttoi minulla ensinnäkin se, että vaikka mies petti lupauksen omalta puoleltaan, itse olen lupautunut olemaan uskollinen ja naimisissa kuolemaan asti. En riko perhettä lapsiltani tämän takia. Lasten vika tämä ei missään nimessä ole ja he kuitenkin kärsivät erosta eniten. Koin että eroon ei ollut syytä, koska kyse ei ollut asiasta, jota ei voisi käsitellä ja antaa anteeksi. Ehkä olen keskimääräistä anteeksiantavaisempi ja sopeutuvaisempi. En missään vaiheessa kokenut, että maailma kaatuisi, vaan jatkoin normaalisti töitäni ilman ongelmia. Anteeksiantoa helpotti myös se, miten näin mieheni katuvan (itkevän) ja kärsivän aiheuttamastaan tilanteesta. Hän on aina ollut syvästi pettämistä vastaan kuten minäkin, meille se oli niin itsestäänselvyys ettei meille käy näin, olimme aina suorastaan halveksineet asiaa. Hänellä oli tosi vahva syyllisyydentunne kun itse oli kyennyt tuohon. Kykenin myös siis näkemään asiaa hänen kantiltaan, en itsekään tiedä miten kestäisin olla tuossa syyllisyyden tilassa.
No, liian helppoa se ei kuitenkaan ollut. Meni jonkin aikaa että asia tuli esiin riidoissa joko aiheena tai taustalla vaikuttavana tekijänä, äksyilin tavallista enemmän, purin tunteitani myös liikkumalla, itkemällä, kirjoittamalla (ollut minulle aina tärkeä tekijä vaikeita tapahtumia käsitellessä) ja lukemalla aiheesta. Pikkuhiljaa pystyimme myös keskustelemaan mieheni kanssa tilanteesta rauhallisesti. Olen ymmärtänyt paljon syitä, jotka saattoivat mahdollistaa tapahtuman, mutta itseäni en syytä, mieheni kielsi niin tekemästä, koska syy ei ollut missään nimessä minussa. Uskon tämän (suhteessamme ei ollut vakavia ongelmia), ja ajattelenkin että vaikka suhde olisikin huonolla tolalla, syy on aina pettäjän! Hän se tekee yksin päätöksen olla uskoton, mikään ei oikeuta siihen ennen kuin entinen suhde on päättynyt. Pettäjällä on usein menneisyydessä tapahtumia, jotka ovat aiheuttaneet haavoja, häntä on ehkä itseä loukattu lapsena tai myöhemmin, ja hän ei ole sitä asiaa ehkä edes tiedostanut tai käsitellyt. Tämä on ihan tutkittua tietoa. Haavoitettu ihminen kykenee haavoittamaan toista, uskon että täysin tasapainoinen ihminen ei ehkä kykene...
Tällaisia ajatuksia minulla! Voin sanoa, että pari vuotta ovat ne vaikeimmat, sitten helpottaa! (Jos jaksat sinne asti:) Minusta kannattaa ainakin yrittää antaa puolisolle uusi mahdollisuus. Meillekin on selvää että yksikin uusi petos, ja tämä suhde olisi tässä! Nyt kuitenkin elämme onnellisina yhdessä ja tuntuu että tuo tumma varjo elämästämme on hävinnyt kokonaan. Näen ja koen miten mieheni rakastaa minua joka päivä. En ole katunut päivääkään, että annoin anteeksi ja jatkoimme elämäämme yhdessä. En ehkä sanoisi, että olemme onnellsempia kuin ennen uskottomuutta, se ei pidä paikkansa, Tottakai molemmat toivoisimme ettei sitä olisi tapahtunut eikä se ole syventänyt suhdettamme tms, mutta minulle ja meille riittää että olemme juuri nyt onnellsia kaikesta tapahtuneesta huolimatta.
Ap, tsemppiä! :) voimia kovasti jos annat vielä mahdollisuuden. Tästä voi selvitä hyvin, usko pois. En todellakaan ole ainoa esimerkki lajissani.
En jäisi roikkumaan pettävään paskaläjään. Kyllä jonkinlainen itsekunnioitus on naisellakin oltava.
Alue: Aihe vapaa
Eihän pettämisestä pääse yli. Siksi kannattaa mieluummin erota kuin kitkutella yhdessä. Myöhemminhän voi palata yhteen, jos tuntuu, ettei rakkaus ole kuollut. Siihen mennessä petetylläkin on uusia kokemuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa, että pettäjä voi miettiä sitäkin sitten.
Mielestäni ei ole järkeä jatkaa kun kyse ei ole satunnaisesta yhden illan panosta vaan monen kuukauden suhteesta. Mies on tasan tarkkaan tiennyt mitä on tehnyt ja on ollut valmis menettämään sinut. Yritä tehdä töitä nyt itsesi kanssa eikä suhteen eteen. Jääminen on mielestäni tuhoisaa aina petetylle. Ei se katkeruus jatkamalla katoa. Eroamalla sen yli pääsee.