Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten pääsit yli pettämisestä?

Vierailija

Te jotka olette jatkaneet suhdetta pettämisen jälkeen, kuinka pääsitte eteenpäin?

Mieheni siis jäi kiinni useita kuukausia jatkuneesta pettämisestä ja mä nyt kuitenkin haluaisin vielä yrittää jatkaa, meillä on pieni lapsi jne.. Mutta miten tästä jatketaan kun on vaan niin kusetettu olo. Varmaan mennään kyllä jonkun ammattilaisenkin juttusille mutta sanokaa nyt onko tässä mitään järkeä?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Eihän pettämisestä pääse yli. Siksi kannattaa mieluummin erota kuin kitkutella yhdessä. Myöhemminhän voi palata yhteen, jos tuntuu, ettei rakkaus ole kuollut. Siihen mennessä petetylläkin on uusia kokemuksia vastakkaisen sukupuolen kanssa, että pettäjä voi miettiä sitäkin sitten.

Mielestäni ei ole järkeä jatkaa kun kyse ei ole satunnaisesta yhden illan panosta vaan monen kuukauden suhteesta. Mies on tasan tarkkaan tiennyt mitä on tehnyt ja on ollut valmis menettämään sinut. Yritä tehdä töitä nyt itsesi kanssa eikä suhteen eteen. Jääminen on mielestäni tuhoisaa aina petetylle. Ei se katkeruus jatkamalla katoa. Eroamalla sen yli pääsee.

Vierailija

Vaimoni jäi kiinni pettämisestä , joka on kahden lapsen äiti. Ei kai siinä halua erota ennen kuin lapset ovat lähes aikuisia. Mietin, että kai olen ollut huono isä ja enkä ole antanut sitä mitä vaimo halusi niin kai se on osittain mun vika. Jos olisin ollut hyvä ei kai hänellä olisi syytä pettämiseen.

Vierailija

No missä ne kaikki tarinat siitä kuinka suhde on vain lujittunut ja elämä on jatkunut onnellisena? Anyone? :D

Mä kyllä tiedän että olisin onnellinen eronneenakin eikä siinä oo mulle mitään vaikeeta mutta jos nyt haluaisin vielä antaa lapsellemme mahdollisuuden ehjään perheeseen jonka hän ansaitsee. 

Vierailija

Mun mies on pettänyt kaksi kertaa. Pettämisten välillä oli 16 vuotta ja kummallakin kerralla oli kyse useamman kuukauden kestäneestä suhteesta. Ekasta pääsin yli muutaman vuoden jälkeen, ja tokasta tuskin pääsenkään. Olisi pitänyt erota silloin ekan jälkeen, mutta ei mulla ollut neljän pienen lapsen äitinä siihen voimia. Eikä ole nytkään, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Ei kannata alkaa tällaiseksi kynnysmatoksi kuin minä olen, joten sanoisin, että yhdessä jatkamisessa ei ole järkeä.

Vierailija

Tavallinen selvitymistarina taitaa olla se että kumppani nyt muilta osin on niin hyvä. Toisin sanoen plussia on huomattavasti enemmän pettäjän miinuksesta huolimatta.
Ylipääsemiseen uskoisin tarvittavan anteeksiantamista ja asian hyväksymistä ainakin jollakin tasolla. Onko se mahdollista etenkään useiden kuukausien pettämisen jälkeen... en osaa sanoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on pettänyt kaksi kertaa. Pettämisten välillä oli 16 vuotta ja kummallakin kerralla oli kyse useamman kuukauden kestäneestä suhteesta. Ekasta pääsin yli muutaman vuoden jälkeen, ja tokasta tuskin pääsenkään. Olisi pitänyt erota silloin ekan jälkeen, mutta ei mulla ollut neljän pienen lapsen äitinä siihen voimia. Eikä ole nytkään, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Ei kannata alkaa tällaiseksi kynnysmatoksi kuin minä olen, joten sanoisin, että yhdessä jatkamisessa ei ole järkeä.

No en sanoisi olevani kynnysmatto mutta suhteen jatkaminenhan edellyttäisi sitä että olisimme tasavertaisia. Kuitenkin minun päässäni varmasti vielä pitkään (jos ei ikuisesti?) mies on minulle "velkaa", siis velvollinen tekemään todella paljon suhteemme eteen ja minä taas en. Sehän ei myöskään käy ja mietin vaan olenkohan itse valmis tekemään tarpeeksi suhteen eteen?

Ja hei alapeukkuja vain aloitukselle? Mun mielestä pettäminen ei automaattisesti tarkoita suhteen päättymistä, uskon anteeksiantoon vaikka en just nyt keksimään kuinka siihen itse pystyisin. En ollut niin yllättynyt pettämisestä, se on mulle aika arkipäiväinen asia vaikka tietääkseni tämä olikin ensimäinen kerta kun itse jouduin petetyksi.

Vierailija

No niin arkipäiväiseltä kuulostaa tuo teidän suhdekkin että sun luultavasti myös paras tottua siihen pettämiseen.Ei tule yllätyksenä sitten seuraavillakaan kerroilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No niin arkipäiväiseltä kuulostaa tuo teidän suhdekkin että sun luultavasti myös paras tottua siihen pettämiseen.Ei tule yllätyksenä sitten seuraavillakaan kerroilla.

kuinka niin? Enhän mä ole tässä juurikaan suhdettamme kuvaillut. Voihan se niinkin olla, mä en oikein ymmärräkään mitä muutakaan elämän pitäisi olla. Siis paitsi tietenkin ihanaa, yllätyksellistä, spontaania, jännittävää. Pelkkää juhlaa siis, elämähän on seikkailu! Eiku..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen selvitymistarina taitaa olla se että kumppani nyt muilta osin on niin hyvä. Toisin sanoen plussia on huomattavasti enemmän pettäjän miinuksesta huolimatta.
Ylipääsemiseen uskoisin tarvittavan anteeksiantamista ja asian hyväksymistä ainakin jollakin tasolla. Onko se mahdollista etenkään useiden kuukausien pettämisen jälkeen... en osaa sanoa.

Tuossa ajattelussa, että kumppani on muilta osin niin hyvä että pettämisen voi sietää, ei mielestäni ole oikeastaan kyse pelkästään kumppanin ominaisuuksista, vaan siitä, että petetty itse kokee olevansa ihmisenä alempiarvoinen.

Ei terveitsetuntoiselle ihmiselle ole olemassakaan niin hyviä puolia kumppanissa, että ne kompensoisivat pettämisen. Pettämisen jälkeen suhteen jatkaminen on alistumista, koska siinä samalla opettaa pettäjälle, ettei tämä menetä suhdetta pettäessään. Eli saa varautua yhä uusiin ja uusiin pettämisiin.

Vierailija

Ajan kanssa luottamus palasi, mutta siihen meni pari vuotta. Nyt ei enää loukkaa, mutta joskus riidassa edelleen saatan heittää pettämisen aseena toisen naamalle. Ihan vaan pelivälineen. Oikeesti ei satu enää ku muuten asiat ok.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen selvitymistarina taitaa olla se että kumppani nyt muilta osin on niin hyvä. Toisin sanoen plussia on huomattavasti enemmän pettäjän miinuksesta huolimatta.
Ylipääsemiseen uskoisin tarvittavan anteeksiantamista ja asian hyväksymistä ainakin jollakin tasolla. Onko se mahdollista etenkään useiden kuukausien pettämisen jälkeen... en osaa sanoa.

Tuossa ajattelussa, että kumppani on muilta osin niin hyvä että pettämisen voi sietää, ei mielestäni ole oikeastaan kyse pelkästään kumppanin ominaisuuksista, vaan siitä, että petetty itse kokee olevansa ihmisenä alempiarvoinen.

Ei terveitsetuntoiselle ihmiselle ole olemassakaan niin hyviä puolia kumppanissa, että ne kompensoisivat pettämisen. Pettämisen jälkeen suhteen jatkaminen on alistumista, koska siinä samalla opettaa pettäjälle, ettei tämä menetä suhdetta pettäessään. Eli saa varautua yhä uusiin ja uusiin pettämisiin.


Viimeinen lause on varmasti jossain määrin totta. Pettäminen on hyväksyttävä ja samalla varmasti hyväksyy myös se että se on mahdollista uudelleen.
En usko että suhde välttämättä vaatii kuitenkaan alistumista petetyltä... siinäkään tapauksessa että hän ei haluaisi pettää/muita suhteita.

Vierailija

Mieheni petti minua kaksi vuotta sitten, enkä tosiaankaan ole päässyt yli. Olen joka tapauksessa nyt suunnitellut eroa, syynä se, että luottamus ei ole palannut ja olen alkanut pitämään miestäni idioottina. Viha ja katkeruus on tehnyt minuun pahaa jälkeä :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ajan kanssa luottamus palasi, mutta siihen meni pari vuotta. Nyt ei enää loukkaa, mutta joskus riidassa edelleen saatan heittää pettämisen aseena toisen naamalle. Ihan vaan pelivälineen. Oikeesti ei satu enää ku muuten asiat ok.

Kyllä pettäjänä vituttaa tämä riidassa aseena heittäminen toisen naamalle. Olen tunnustanut vapaaehtoisesti, pyytänyt anteeksi enkä ole toistanut tekoani yli 20 vuoteen ja silti vittuillaan riidan tullen. Olisi kaikille parasta erota saman tien, ei se tapaus koskaan unohdu ja aina sillä voidaan kiristää ja uhkailla sekä puhua omista optioista muiden suhteen. Eli luottamus häviää puolin ja toisin. Ymmärtäkää nuoret, ei kannata jatkaa pettämisen jälkeen, oman, lasten ja toisen elämän pilaatte.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin arkipäiväiseltä kuulostaa tuo teidän suhdekkin että sun luultavasti myös paras tottua siihen pettämiseen.Ei tule yllätyksenä sitten seuraavillakaan kerroilla.

kuinka niin? Enhän mä ole tässä juurikaan suhdettamme kuvaillut. Voihan se niinkin olla, mä en oikein ymmärräkään mitä muutakaan elämän pitäisi olla. Siis paitsi tietenkin ihanaa, yllätyksellistä, spontaania, jännittävää. Pelkkää juhlaa siis, elämähän on seikkailu! Eiku..

Et paljoa kuvaillut mutta ei se hyvältä kuulosta jos jo nyt tiedät että voisit olla täysin onnellinen ilman miestäsi etkä juurikaan ylläty kun hän pettää sua.Niin eikä tietenkään sekään että miehesi todella petti sua.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat