Saako kiltin vauvan äiti olla väsynyt?
Kysymys kuuluikin jo otsikossa. Eli meillä on 2kk:n ikäinen ihana tyttö, joka on syntymästään asti ollut tosi kiltti. Ei itke muuta kuin jos nälkä on liian kova tai väsyttää paljon eli aika harvoin.
Tyttö on alusta asti tiennyt milloin on yö ja tajunnut, että silloin nukutaan. Herää ainoastaan syömään 2 kertaa yössä ja nukahtaa yleensä heti syötyään. (Parina viime yönä tosin nukahtamiseen on mennyt n.1h)
Olen silti ihan väsynyt (raskauden puolivälistä asti en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä) ja haluaisin nukkua edes yhden yön kunnolla! Ärsyttää kun kaikki sukulaiset ja tuttavat sanovat, että " sähän pääset helpolla kun sulla on niin kiltti vauva" . Ja kukaan ei usko kun sanon olevani väsynyt, " eihän vauva edes valvota sinua..."
Enkö siis SAA olla väsynyt, koska vauvani on kiltti???
väsynyt violet ja tyttönen 2kk
Kommentit (28)
Itse ainakin olen ollut toooosi väsynyt, vaikka vauva on aina ollut tosi kiltti eikä ole edes valvottanut! On myöskin ollut melkein häpeällistä tunnustaa olevansa väsynyt, vaikkei vauvakaan valvota. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei se väsymys johdu pelkästään siitä, valvottaako vauva vai ei. Esikoiseni on nyt 5½kk ja näiden kuukausien aikana olen huomannut tavallaan väsyväni helpommin. Vauvan kanssa joutuu olemaan tosi paljon skarpimpi ihan päiväsaikaankin ja vauvan kanssa arkinen puuhastelukin vie kyllä mehut! Saati sitten jos ei moneen kuukauteen ole kunnolla öitään nukkunut.
Meillä heräillään edelleen muutaman kerran yössä syömään, mutta tavallaan olen turtunut ja sopeutunut fyysisesti siihen, eikä se enää minua väsytä. Olen kuitenkin yrittänyt viime aikoina pitää huolen siitä, että saan nukkua tarpeeksi (ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa) koska väsyneenä muutun itkuiseksi ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle (ne hormonit, ne hormonit..).
Jossain vaiheessa hienoisesti epäilin jotain masennuksen tynkääkin, kun väsymys ja itku tuntuivat välillä saavan ylivallan minusta, mutta nukkumalla kunnon yöunet tai päiväunet sekin onneksi helpotti.
Toivottavsti saisit itsellesi järjestettyä lisää unta ja lepoa, sillä ei ole kenellekään hyväksi jos äiti on väsynyt!! Ja pakko nyt sairaanhoitaja-henkilönä vielä muistuttaa, että haethan itsellesi apua jos väsymys tuntuu oikeasti saavan liian tiukan otteen!? Jaksamista!
Mehis ja poju 5½+kk
Meilläkin poika (5kk) ollut aina suht helppo,
eli ei tosiaan itke ellei hirmu nälkä tai väsy ja meilläkin tuo selkeä yörytmi ollut jo alle kuukauden ikäisestä, nyt 5kk ikäsenä herää 2kertaa yöunien aikana syömään ja nukahtaa myös samantien ilman tutteja ja nukutuksia.
Päivälläkään ei tarvitse kuin laittaa sänkyyn ja tutti suuhun ja jättää nukahtamaan.
Mutta... silti mäkin olen ajoittain TODELLA väsynyt ja hermo kireällä.
Yleisesti ottaen tunnen tosta syyllisyyttä ja mietin millasena ruikuttajana muut mua pitää, koska eihän helppojen vauvojen äidit todellakaan saa valittaa mistään saati olla väsyneitä.
Mutta silti mä olen, ja ilmeisesti moni muukin.
Ehkäpä pitäs opetella oleen välittämättä muiden mielipiteistä, mutta mun kohdalla ainakin helpommin sanottu kun tehty :)
pakko vastata samantien kun olen välillä samaan asiaan väsynyt...
Meidän vauva on myös ns. helppo vauva. On kyllä herätellyt paljon öisin, tekee sitä edelleen vaikka on kohta seitsenkuinen. Minua on välillä hieman ottanut pannuun se, että jotkut tuttavapiiristä luonnehtivat meidän kotielämää (tai lähinnä minun, mies on paljon töissä) tapaan " sulla on varmaan koko ajan ihanaa ja helppoa, eikö se koskaan itke?!" . Ja tämä tietysti nähtyään meidän elämästä pari tuntia viikossa.
En millään lailla väheksy vaativan vauvan aiheuttamaa taakkaa.
Kuitenkaan " helppokaan" vauva ei vaihda itse vaippaa, ei syö itse, ei viihdy yksin kauaa jne.
Vauva on vauva ja vaatii täydellä sydämellä hoitamista vaikka olisi kuinka " kiltti" ! Tottakai paljon itkevän lapsen hoitaminen on rankempaa, tai sairaan / koliikkilapsen hoitaminen. Nostan hattua kaikille niille, jotka jaksavat vaativampien vauvojensa kanssa!
Lisäksi: pitääkö vauvan tienata se ihanuutensa olemalla " kiltti" ? Luulen, että kaikki äidit rakastavat vauvojaan ja pitävät näitä ihanina, vaikka ne itkisivät kuinka.
Jaksamista kaikille, puolin ja toisin!
t. " ihanan vauvan" äiti
Niin, piti vielä jatkaa sillä, että erityisen raskaitahan ovat nuo ekat 2 kk siinä mielessä, että alle 2 kk vanha vauva ei vielä juuri vastaa äidilleen. Tai vastaa tietysti omalla tavallaan, mutta vuorovaikutus muuttuu suuresti kun tuo 2 kuukauden ikä saavutetaan. Se helpottaa jo sinällään. Ehkäpä olet ap huomannut lapsessasi tämän eron? Eikös hän ollutkin 2kk vanha?
Ja vielä: täytyy mainita että, kukaan, jolla on tällä hetkellä pieni lapsi, ei ole päivitellyt minulle arkeni helppoutta. Taitavat pienten äidit ymmärtää, että kova jaksaminen se on kenellä tahansa, mutta palkitsevampaa ei elämä ole aikaisemmin ollut!
Meillä on kaikki 5 tyttöstä olleet todella helppoja lapsia. Nuorin 2 kk:tta nukkuu kellon ympäri heräämättä ja päivisinkin aikas hyvin, mutta kun elämä on muutakin kuin olla äiti tälle katraalle ja muutkin asiat voi väsyttää kuin vain se äitinä olo !
Iltaisin kun isommat lapset on saatu yöunille usein vielä siivoan, teen ruokaa seuraavaksi päiväksi jne. Ei se sitä tarkoita jos vauva on helppo että äiti pystyy noudattamaan samaa " rytmiä" ja nukkumaan yhtä paljon kuin vauva ;o). Sitä eivät moni sukulainen tuu ajatelleeks !
Mie ihmettelen muitten ihmisten kommentteja toisten väsymyksistä ja muista esim. myö tehtiin tekemällä yli 2 vuotta tätä vauvaa (miehen eka biologinen) ja nyt kun se on maailmassa en sais olla väsyny, en sais olla suuttunu etenkään vauvalle (teidän tään jo etukäteen...), en sais haluta omaa aikaa jne. Joopa, listä ois loputon, kohauttakaa olkaanne tuollaisille ajattelemattomille ihmisille ja hommataan yhessä se T-paita ÄITI ON VÄHÄN VÄSY ;o). No, nytä tää menee jo asian vierestä....
T : Rapuäiti ja katras.
Todellakin saa olla väsynyt! Huomasin juuri itsestäni eilen, kun puhuin kaverin kanssa ja aloin itkeen, että taidan olla aika väsynyt ja pientä masennuksen oloakin on tuntunut.. mikään ei kiinosta.. No nyt onneksi sen tiedostin ja vein samantien vauvan (poika 4 kk ) hoitoon mummullensa yöksi.
Ja oli kyllä ihanaa nukkua sikeesti kokonainen yö ja olla alitajuntaisesti ajattelematta koko vaavia, niin nukkuikin paremmin!
Musta tuntuu että oon yrittäny liikaa ja en oo myöntäny väsymystä juuri sen takia koska meillä helppo vaavi tällä hetkellä (nukkuu päikkäreitäkin 4-5 h). On tuntunu että on pakko jaksaa.. Mutta nyt tajusin etten jaksakaan näin.. joten onneksi meillä tuo mummu tuossa lähellä ja ottaa kyllä koska vaan hoitoon.. täytyy varmaan useammin viedä ja huilata ettei ihan sekoo!
Onhan meillä poika ollu paljon hoidossa, mutta sitten aina itse menee johonkin.. ja nyt tajusin että sillä aikaa pitäisi HUILATA eikä häslätä mitään!
Tuli vähän pitkä sepustus.. Mutta jaksamisia sinne sinulle *voimahali*
Tämä äippä lähtee kohta hakemaan päivänsäteensä pois hoidosta.. ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa pikkuisen hymy :)
Emmuli
Itse olen ns. vaativan vauvan äiti (" vauvani" on tosin jo 1v, eikä enää vaativa laisinkaan), mutta olen ihmeissäni jos joku vauvan äiti EI ole väsynyt. Varsinkin kun/jos kyseessä on esikoinen. Väsymykseenhän vaikuttaa miljoona muutakin asiaa kuin se, saako nukkua tai levätä kuinka paljon. Uusi, ehkä stressaavakin tilanne, fyysiset rasitukset (raskaus ja synnytys), elimistön sopeutuminen uuteen muotoon(taas!) ja päälle vielä imetyshorros, joka johtuu hormoneista. Eli piutpaut niille taivastelijoille, joiden mielestä " helpon" vauvan kanssa elämisen pitäisi olla ruusunpunaista;)
Myönnän kuuluvani ehkä hieman tuohon ihmisryhmään, joka ajattelee, että helpon vauvan äidit ei väsy (tai siis mikä heitä väsyttäisi?) En nyt ala luettelemaan meidän 4 kk pojan kaikkia " luonnevikoja" ; jokainen varmaan tietää millainen on vaativa vauva. Luulenkin, että ns. helppojen vauvojen äidit " vain" väsyvät kun taas jatkuva väsymys vaativan vauvan kanssa käy helposti ylivoimaiseksi ja tulee masennusta, synkkää ajatusta ja muuta väsymyksestä johtuvaa lieveilmiötä.
Itsekin kuvittelin vielä raskausaikana, että vauvan kanssa sitten mennään muskariin ja vauva-uintiin jne. En todellakaan arvannut, että lapsi vie kaikki mehut pelkällä olemassa olollaan ja päivät menee pahimmillaan kuorossa itkien..
Ihanaa kun saa tukea muilta, heti tuli parempi mieli :)
Käytin ehkä hiukan huonosti termiä " kiltti vauva" , tarkoitin nimenomaan helppoa vauvaa. Meillä neuvolassakin terkka oli ihan äimänä, että " onko se aina tuollainen" . Saman kommentin olen kuullut MONILTA jotka vauvaa ovat käyneet katsomassa. Ja kyllä, " se" on aina tuollainen :)
Ehkä osittain syyllistän myös itseäni siitä että olen väsynyt, enkä anna itselleni lupaa siihen (joka johtaa vielä enempään väsymiseen). Tämä vauva on kolmen vuoden yrityksen ja lapsettomuushoitojen jälkeen saanut alkunsa, joten ajattelen, etten saa olla väsynyt kun olen tätä niin kovasti halunnut...
En koe olevani masentunut, ainoastaan väsynyt. Silti ei varmaan olisi pahitteeksi käydä juttelemassa jossakin(?). Etenkin kun synnytyksen jälkeen sain traumoja isosta vuodosta, jota ei meinattu saada millään loppumaan...
Ehkä voisin viikonloppuna pyytää miestä hoitamaan yösyötöt pullosta niin saisin nukkua kunnolla. Ja varmaan paras nukkua eri huoneessa (herään aina kun vauva vähänkin ähisee).
Mutta siis kiitos kaikille jotka vastasitte! Hankitaan vaan ne Rapuäidin ehdottamat paidat, mä ainakin laitan tilauksen heti! ;)
violet
Omani ei ole varmaankaan helpoimmasta päästä, koliikko on onneksi ohi jo. Kuitenkin sitä on väsy jo ihan siitä kun täytyy olla 24tuntia vuorokaudessa valmiustilassa jos tulee jotain, eli syvä uni on varmaan vähissä helpommankin vauvan vanhemmilla.
Ja tosiaan jos tekisin yhtä tarkkaavaisuutta vaativaa palkkatyötä niin olisin 8tunnin päivän jälkeen varmasti päiväunia vaatimassa. Nyt yritän nukkua joskus kun jos ehdin kun vauva nukkuu.
On huono kun yhä vieläkin ei aina ymmärretä kuinka vaativaa on kotiäideillä on ne lapset helppoja tai vaikeita.
Itse olen vielä viikot kaksin vauvani kanssa kun mies on muualla viikot töissä niin väsyneeksi sitä tulee vaikka onkin jo tavallaan helpompi vauva. Kokoaika joutuu kuitenkin vahtimaan kun tuo on niin tavattoman kiinnostunut kaikesta ja liikkuu kokoajan.
Voimia kaikille väsyneille!!!!
Meidänkin vauva on helppo ja melkein aina hyväntuulinen ja toki se auttaa äitiä jaksamaan mutta kyllähän nuo yöheräämiset ja päivällä alituinen " valmiustilassa" oleminen kuluttaa ja vaatii veronsa.
Itse en osaa oikein nukkua päivisin että niillä yöunien " rippeillä" pitää pärjätä. Sillon kun vauva herää vain kerran-2 yössä jaksaa vielä aika hyvin, mutta kun heräämisiä on 3 tai useampia niin sillon sen kyllä jo tuntee nahoissaan. Niin kuin tänään, piti lähteä kaupoille yms. mutta täällä sitä jökötetään zombina kotona..
Mulle tulee kans helposti huono omatunto jos/kun valitan väsymystä kun tiedän että olen helpolla päässyt. Meillä vauva menee jo 6-7 aikaan nukkumaan joten illalla on on mukavasti omaa aikaakin. Ja mieskin osallistuu hyvin vauvan hoitoon niin että olen päässyt harrastamaan yms. MUTTA silti väsyttää välillä ja kovaa. Sille ei mahda mitään, sen kanssa on vaan elettävä. Enkä silti vaihtaisi hetkeäkään pois tästä ajasta.
Nostan myös hattua äideille joilla sairaita/koliikista kärsiviä tai muuten vaan itkuisia lapsia. Heillä väsymys on varmasti paljon muutakin kuin vain unenpuutetta. Toivon näille äideille jaksamista ja valoa tunnelin päähän; jonain päivänä vauva vielä paranee/ lopettaa itkut ja silloin alkaa se Äitiydestä ja vauvasta nauttiminen, uskokaa siihen!
Jaksamista myös meille helppojen vauvojen äideille! :)
T: Mari & Dina 4kk
Mutta myönnän kyllä vähän hymähdelleeni silloin kun tuttavani valitti väsymystään kun hänen vauvansa heräsi kerran yössä syömään ja meillä esikoinen heräsi pahimmillaan koliikin jälkeen 45 minuutin välein kolmen kuukauden ajan. Se kyllä vöi naista siihen malliin, että en todellakaan ollut kovin otollinen kohde toisten väsymysvalitteluille. :0)
Jos tunnet olevasi väsynyt niin olet väsynyt. Kukaan ei voi sanoa että et ole/et voi olla/et saa olla väsynyt. Ei ole olemassa jotakin mittaa millä mitataan ja verrataan väsymysastetta.
Mä olin ainakin _väsynyt_ esikoisen kanssa vaikka hän heräsi vaan ne kaksi kertaa yössä. Kun vertailukohde on aikasempi elämä jossa nukuin yöt heräämättä kertaakaan ja tein mitä halusin niin olihan se aika iso ero.
Väsymys tai oikeastaan sen hallinta on myös tottumuskysymys - osaksi. Nyt ole viime aikoina ollut ihan poikki kun meidän pienin 10-kuinen on koko ikänsä valvottanut ja isompien heräilyt vielä päälle, ja tietysti välillä huoahtaa että kun olisi vaan se kaksi kertaa heräilevä esikoinen... Mutta tiedän että sillon tuntui että olin ihan yhtä väsynyt kun nyt.
Ihanaa, että joku otti tämän asia puheeksi.
Meillä on todella vähäitkuinen vaavi (nyt 7kk) ja näin ollen kaverit yms. olettavat, että meidän elämä on yhtä ruusuilla tanssimista. Joskus kun yritän vähän avata tätä arkea, niin ihmiset vaan pyörittelee silmiään ja ilmaisee, että valitan ihan turhasta.
Juu vaavimme ei tosiaankaan koskaan ole ollut itkuinen + nukkuu yönsä 3 syötöllä, mutta a) päivisin ei nuku juuri lainkaan b) haluaa viettää aikaansa todella paljon sylissä eli päivisin on meikäläisen turha haaveilla rauhaisista kahvihetkistä tms., hyvä että suihkuun pääsen...
Ihan oma lukunsa on ainakin mulla ns. henkinen väsymys eli se että vaavi vie niin totaalisesti kaiken ajan, on mullistanut täysin koko elämän jne.
Välillä tuntuu, että omaa itseä ei ole enää ollenkaan olemassa, kun vaavi määrittää kaikkea olemista niin totaalisesti. Tää on mulle tosi kova paikka. Vaikka tuon etukäteen tiesikin, niin koville se on silti ottanut + tämän asian tiimoilta meillä syntyy mieheni kanssa riitaa tuon tuosta. Saan kauheita " kohtauksia" kun esim. mies päättää alkaa lukemeen lehteä vaikka minun mielestä hänen pitäisi juuri sillä sekunnilla tehdä jotain vaavin hyväksi. Kyse ei ole siitä, että mieheni ei osallistuisi kotitöihin tai vauvanhoitoon. Olen vain tosi kateellinen hänelle, siitä että hän pystyy aloittamaan jotain mukavaa tekemistä silloin kun hänelle sopii eikä niinkuin minulla on, että pääsen ehkä tekemään jotain kivaa, jos vaavi " sallii" .
Ainankin mulla tämä henkinen puoli ottaa edelleen tosi koville ja se yhdistettynä fyysiseen väsymykseen on tosi raju yhdistelmä.
VOIMIA MEILLE KAIKILLE!
Olisin voinut kuvailla meidän poikamme käyttäytymistä täsmälleen samoilla sanoilla. Tosin nyt, ikää 5kk, viimeisen kuukauden aikana " yörytmi" on rikkoontunut, mutta ei silti vielä " paha" , vaikka minusta se tuntuukin välillä aivan järkyttävän kauhealta.
Välillä tulee itku tosi helposti, kun on niin hermostunut olo itsellä. Minäkään en osaa nukkua päivällä, vaikka olisin kuinka väsynyt. Ja myöskään en oikein " kehtaa" kellekkään valittaa, kun poika loppujen lopuksi on tosi aurinkoinen ja ei juuri itke. Miehelle välillä valitan (ja hän ymmärtää), mutta sitäkin yritän välttää, kun tiedän, että hällä on tosi rankkaa henkisesti töissä (rakennusyrittäjä, vetää omia projekteja vastuullisena paljosta).
Neuvolantätikin meillä sattuu olemaan sellanen, että ei tulis mieleenkään sille valittaa. Sitä tuntee olevansa välillä tosi " huono" ja laiska, kun ei " edes tällaista" jaksa. Ihan masennusta en katso minäkään " potevani" , vaan väsymystä, niin fyysistä kuin henkistä. Ja jaksan kyllä olla iloinenkin, en vain koko aikaa.
Pelottavaa onkin, että kun mieli kumminkin tekisi saada vielä toinen vauva, niin entäs jos se onkin vaativampi? Miten sen kanssa kestän, kun välillä tuntuu tämäkin tosi raskaalta? Mitä jos sitten päässä napsahtaa oikeasti? Vauvakuumeen kourissa olo on aika ristiriitainen...
tuiskuneiti79 + poika 5kk
Ihanaa että joku on tällaisen keskustelun aloittanut. Itse olen ihan samaa asiaa pohtinut. Meillä on kanssa melko helppo vauva. Ei itkeskele paljon päivällä, nyt jo (5.5 kk) viihtyy itsekseen pitkiäkin aikoja, menee nukkumaan yhdeksän, kymmenen aikaan illalla ja herää seitsemän jälkeen aamulla. Öisin sitten heräilläänkin jonkin verran mutta enää pitkään aikaan hän ei ole valvonut yöllä, vain heräillyt ja nukahtanut melko helpolla uudestaan kun vähän paijaan häntä tai imetän. Mutta silti olen välillä NIIN väsynyt että tekis mieli vaan maata sängyssä ja olla tekemättä mitään. Päivittäinen ruuanlaitto ja huushollin hoito on älyttömän raskasta rikkonaisen yön jälkeen.
Välillä olen tuntenut syyllisyyttä siitä että olen näin väsynyt vaikka aika helpolla päästään. Varmaan asiaan paljon vaikuttaa juuri se että pitää koko ajan olla valmiustilassa, mihinkään ei voi keskittyä täysillä (paitsi vauvan hoitoon) eikä unikaan ole parasta mahdollista. Nyt lisäksi kuvaan on tullut mulle nukahtamisvaikeuksia. Vaikka eilenkin illalla poju nukahti alle viidessä minuutissa sänkyynsä heti yhdeksän jälkeen illalla, ite kekkuloittin täällä vielä puolen yön aikaan kun ei uni tullut. Turhauttavaa.
Ihanaa kun tiedän etten ole yksin näiden " ongelmien" kanssa. Voimaa ja jaksamista kaikille. Ollaan kaikki rohkeasti juuri niin väsyneitä kuin ollaan ja sanotaan piut paut muiden mielipiteille!!
Meidänkin 9kk ikäinen tyttö on aina ollut " helppo" vauva.
Kuitenkin jo tosiaan elämän muutos on melkoinen. En voi lojua sohvalla aivot offilla silloin kun mieli tekisi, käydä suihkussa sillon kun mieli tekee jne. Kyllähän te tiedätte!
Lähinnä vanhempi naisväki tuntuu unohtaneen sen millaista se on ollut. En koe itse vauvaa rankkana, vaan ainainen valmiustila vaatii voimia. Saan jatkuvasti kuulla miten helpolla olen päässyt ja miten kiitollinen saan lapsestani olla. Olen erittäin kiitollinen ja rakastan tytärtäni yli kaiken. Olisi kuitenkin mukavaa joskus olla itsekäs ja tosiaan tehdä mitä mieli tekee.
En ole väsynyt juurikaan, vaikka joka yö havahdun 1-10 kertaa kun neiti ääntelee. Kuitenkin omat järjestelynsä arjen pyörittäminen vaatii varsinkin miehen työmatkojen aikaan. Tuntuu tosiaan että ei saisi yhtään miettiäkään jaksamistaan. Jokaiselle kuitenkin omat ongelmat on ongelmia.
Jaksuja sekä helppojen että vaativien vauvojen äideille!
Millään tavalla väheksymättä sairaiden/muuten " hankalien" lasten vanhempia, olen sitä mieltä että samalla tavalla tässä ollaan ns. valmiustilassa koko ajan. Vauva sinällään ei " väsytä" vaan juuri tuo edellä mainittu valmiustila. Koskaan illalla nukkumaan käydessä ei tiedä, millonka on seuraava herätys jne. Likka on nyt 11kk ja viime yönä ekaa kertaa nukuin mielestäni riittävästi eli 11 tuntia! Eli sain nukkua niin paljon kun halusin, heräsin ennen tyttöä :)
Mies on paljon töissä, varsinkin viime kesä oli jotenkin tosi rankka. Koskaan ei tiennyt millonka mies lähtee tai tulee töistä. Elämä tuntui jatkuvalta " kyttäykseltä" .
Lapsemme on kaiketi jonkin mittapuun mukaan ollut ns. helppo, ei koliikkia, ei allergioita, ei ole sairastellut eikä pahemmin kiukuttele. Syö ja nukkuu pääsääntöisesti ihan ok.
Lapsi on kuitenkin ensimmäinen ja alussa olin ihan puhki. Lapsi oli tehohoidossa ja se jätti pitkät jälkensä myös minun hyvinvointiin. Jatkuvasti kyttäsin että joko se herää....eihän sitä osannut itse nukkua kun piti vaan kytätä, heh :) Syöminen ja ihan joka asia stressasi.
Jotenkin se elämä vaan helpotti tuossa kesän aikana....huomasi itse että ei ihan joka asiaa stressaa ja nukkui silloin kun mahdollista. Aika aikaansa kutakin.
Mutta ei ne ns. helppojen lasten äiditkään mielestäni kovin helpolla pääse. Sama valmiustila jokaisella. Enkä toki väitä etteikö esim. koliikki olisi rankkaa!!! Niiden lasten äideiltä vaaditaan varmasti rautahermot. Puhumattakaan mistään vakavammasta sairaudesta. Siellä tehohoidossa näki kyllä vaikka ja mitä....täytyy vaan olla tyytyväinen. Ja silti niin väsynyt :)
Kyllä pienen lapsen kanssa puuhaaminen väsyttää, vaikka lapsi helppo olisikin. Meidän kahdeksankuukautinen poika on ns. vaativa lapsi ja nukkuminen on edelleen hankalaa ja väsymys on välillä totaalista, kun ei saa koskaan nukuttua univelkoja pois. Olen kuitenkin huomannut sen, että vaikka lapsi nukkuisi hyvin ja olisi päivisinkin jatkuvasti hyväntuulinen, kokopäiväinen vastuu lapsesta ja päivien organisointi väsyttävät silti.
Minusta myös helppojen lasten äideillä on oikeus olla rehellisiä ja sanoa, että väsyttää!
..arvaa jos mä sanon jollekin ettei poika enää edes syö yöllä niin tulee kommenttia kuinka mä sitten olen pirteä ja jaksan hyvin...vaikka väsyttää...tietysti olen pirteämpi kuin he jotka monesti yössä heräävät tai vauva itkee paljon ym.mutta kyllä mua väsyttää,nyt meillä yskän takia yöllä vähän valvottu ja silloin kun ei niin esikoinen touhuaa aamusta iltaan ja vauva siinä kanssa niin kyllä sitä vaan väsyy mutta tuntuu kans etten voi sanoa olevani väsynyt koska on niin kiltti,hyväntuulinen vauva...
mutta tiedän silti että saa olla väsynyt ja mä välillä syöttäessä meinaan nukahtaa vaikka en enää syötä edes öisin.
tää on vaan tämmöistä,älä välitä muitten puheista.jaksamista kaikille!!
äitiliini ja poju kohta 11 viikkoa
Meillä kanssa ns. kiltti vauva. (Vaikka kaikki vauvathan ovat kyllä kilttejä, toisilla on vain enemmän vaivoja... ) Eli ei juurikaan ole itkeskellyt tai kiukutellut. Mutta silti voin sanoa, että olen väsynyt. Suurin syy tähän on, että vauva ei nuku öitään rauhallisesti vaan heräilee vähintään 2 kertaa yössä. Useimmiten heräillään enemmänkin, kahden kerran yöt ovat meilä luksusta.. MUTTA: kun mietin tätä omaa väsymystä niin en voi olla miettimättä kuinka väsyneitä ovat ne äidit joilla vauvat esim. koliikkitapauksia tai muuten masuvaivaisia, jotka vaativat huomattavasti enemmän kuin tämä oma lapseni...