Kutsuisitko tällaisen "ystävän" häihin?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minusta tässä on väärää se, ettei ap ole aikaisemmin ottanut puheeksi toisen epähienotunteista käytöstä. 

Näin minä tein erään tuttuni kohdalla, joka myös piti minua hyvänä ystävänään. Hän saattoi usein hyvin rumasti haastaa minut omista henkilökohtaisista valinnoistani, arvosteli vaatteitani... jopa lapsia jne. 

Hän oli aluksi hyökkäyskannalla ja piti minua liian herkkänä. Mutta ajan kuluessa muutti käytöstään eli oli pohdiskellut sisimmässään asiaa. 

Ei ihmissuhteita hoideta tuolla tavalla, että jätetään yhtäkkiä ulkopuolelle tuosta vain. 

Samat ihmiset täällä hulluna peukuttaa tällaista, jotka ovat kuitenkin varmasti vastaan syrjintää esim. koululuokassa. Kyllähän siinäkin on taustalla aina se, että syrjinnän kohteesta ei pidetä syystä tai toisesta. 

 

 

Minulle taas tulee tuosta aloituksesta vähän mieleen itseni ja ystäväni muut ystävät.

Ystäväni on herkempi kuin minä, omat juttuni ovat vähän ronskimpia (muttei kuitenkaan siis loukkaavia, enemmän esim. mustaa huumoria) ja tämän ystävän kohdalla olen tottunut jo pehmentämään juttujani. Mutta tästä isosta erilaisuudesta huolimatta hän kuitenkin hyväksyy minut ja minä hyväksyn hänet.

Hänen muut kaverinsa taas olen toistuvasti onnistunut illanvietoissa loukkaamaan. En siis vittuile, auo päätä, naljaile tai muuten ole mitenkään tahallaan ilkeä, mutta joka kerta tulee vähintään yksi kohta jossa reagoin jotenkin väärin/heitän vitsin väärässä kohtaan.

Ja nämä muut kun ovat myös vähän herkempiä tapauksia, niin ne väärät sanavalinnat otetaan törkeinä loukkauksina. Ja niistä kun ei kukaan mainitse illan aikana loukkaantuneensa, niin ei ole edes mahdollisuutta väärinymmärryksen korjaamiseen, vaan saan aina vasta pitkän ajan päästä kuulla tästä loukkaantumisesta.

Pitkään tuo harmitti ja meni jopa siihen, etten enää illanistujaisissa puhunut juuri mitään, kun ei tiennyt mikä tällä kertaa loukkaa. 

[/quote

 

Voitko kertoa elävän esimerkin mistä ne kaverit on loukkaantuneet? Mun läheinen onnistuu kans jotenkin loukkaamaan muita, eikä osaa monesti sanoa, että millä tavalla se tapahtuu :/ 

Ap tässä.
Mielestäni en ole mitenkään "antanut hänen olla siinä uskossa että olisimme hyviä ystäviä". Elämä on ajanut meitä omiin suuntiin, mutta kuitenkin silloin tällöin olemme sopineet käyvämme esim. kahvilla tai soitelleet kuulumisia, siis max. pari kertaa vuodessa. Kun hän pyysi minua kaasoksi, olin yllättynyt mutta suostuin tietenkin, olin siinä uskossa että hänellä olisi sitten muitakin ystäviä siinä morsiusneitoina. Onhan hän kuitenkin aikuisiällä muuttanut pois kotikaupungistaan ja opiskellut, joten tietenkin ajattelin että hänellä olisi muitakin ystäviä tullut matkan varrella. Asian laita on alkanut vähitellen minulle valjeta, kun tajusin että hänen häihinsä ei ollut tulossa sukulaisten lisäksi ketään muita kaverivieraita.
Häiden jälkeen olen yrittänyt jonkin verran pitää enemmän yhteyttä, mutta tapaamiset eivät vain tunnu hyvältä, hän on erittäin negatiivinen ihminen ja usein tapaaminen onkin sellaista että hän paasaa tunnin omia asioitaan ja minä kuuntelen.
Tietenkin minussakin on vikaa, mutta tuntuisi jotenkin hassulta näin aikuisiällä vain sanoa "hei, en halua enää olla ystäväsi". Enkä tosiaan ole ajatellut että satunnaiset kuuulumisten vaihdot merkitsevät ylintä ystävyyttä. Tiedostan, että jos jätän hänet kutsumatta, niin todennäköisesti hän ei enää halua olla kanssani tekemisissä.

Täytyy nyt pohtia asiaa todenteolla ja jutella mieheni kanssa. Mies ei haluaisi häntä kutsuttavan, sillä tosiaan olemme sopineet kutsuvamme vain molempien parhaimmat ystävät ja perheen. Hänen mukanaan tulisi nimitääin todennäköisesti myös mies ja lapset. Toisaalta, nyt olen alkanut miettiä että noihin häihin kutsuminen todennäköisesti merkitsisi hänelle enemmän kuin minulle.
AP

Siis jos olette miehesi kanssa sopineet kutsuvanne parhaat  ystävät perheineen niin ei tämä kaveri tietenkään sitten kuulu heihin. Vatvot asiaa ihan kummallisesti. Vaikka sinut on hänen häihinsä kutsuttu niin ei sinun velvollisuus ole häntä kutsua, jos kerran kutsutte vain parhaat ystävät. Ulkopuolelle siis jää muitakin kavereita?. Jos häistä tulee puhetta niin sanot vain, että häät järjestetään ihan läheisten kesken vain. 

Ei sitä noin jyrkästi tarvitse sanoa: "hei en halua enää olla ystäväsi"

Voit sanoa, että olet vähän miettinyt (ystävyys) suhteen laatua ja sinua mietityttää tietyt asiat. Siitä sitten keskusteluyhteys avautuu tai ei avaudu. 

Mutta edelleen minusta törkeää päättää suhde tuollaisella alkeellisella tavala, että minä en kutsu sinua häihini. 

Ihan päiväkotitasoista... mä en kutsu sua mun synttäreille, lälläti, lällää... Katso vähän itseäsikin nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on väärää se, ettei ap ole aikaisemmin ottanut puheeksi toisen epähienotunteista käytöstä. 

Näin minä tein erään tuttuni kohdalla, joka myös piti minua hyvänä ystävänään. Hän saattoi usein hyvin rumasti haastaa minut omista henkilökohtaisista valinnoistani, arvosteli vaatteitani... jopa lapsia jne. 

Hän oli aluksi hyökkäyskannalla ja piti minua liian herkkänä. Mutta ajan kuluessa muutti käytöstään eli oli pohdiskellut sisimmässään asiaa. 

Ei ihmissuhteita hoideta tuolla tavalla, että jätetään yhtäkkiä ulkopuolelle tuosta vain. 

Samat ihmiset täällä hulluna peukuttaa tällaista, jotka ovat kuitenkin varmasti vastaan syrjintää esim. koululuokassa. Kyllähän siinäkin on taustalla aina se, että syrjinnän kohteesta ei pidetä syystä tai toisesta. 

Minulle taas tulee tuosta aloituksesta vähän mieleen itseni ja ystäväni muut ystävät.

Ystäväni on herkempi kuin minä, omat juttuni ovat vähän ronskimpia (muttei kuitenkaan siis loukkaavia, enemmän esim. mustaa huumoria) ja tämän ystävän kohdalla olen tottunut jo pehmentämään juttujani. Mutta tästä isosta erilaisuudesta huolimatta hän kuitenkin hyväksyy minut ja minä hyväksyn hänet.

Hänen muut kaverinsa taas olen toistuvasti onnistunut illanvietoissa loukkaamaan. En siis vittuile, auo päätä, naljaile tai muuten ole mitenkään tahallaan ilkeä, mutta joka kerta tulee vähintään yksi kohta jossa reagoin jotenkin väärin/heitän vitsin väärässä kohtaan.

Ja nämä muut kun ovat myös vähän herkempiä tapauksia, niin ne väärät sanavalinnat otetaan törkeinä loukkauksina. Ja niistä kun ei kukaan mainitse illan aikana loukkaantuneensa, niin ei ole edes mahdollisuutta väärinymmärryksen korjaamiseen, vaan saan aina vasta pitkän ajan päästä kuulla tästä loukkaantumisesta.

Pitkään tuo harmitti ja meni jopa siihen, etten enää illanistujaisissa puhunut juuri mitään, kun ei tiennyt mikä tällä kertaa loukkaa. 

[/quote

Voitko kertoa elävän esimerkin mistä ne kaverit on loukkaantuneet? Mun läheinen onnistuu kans jotenkin loukkaamaan muita, eikä osaa monesti sanoa, että millä tavalla se tapahtuu :/ 

 

Kerran esimerkiksi naurahdin väärässä kohtaa, kun yksi näistä kertoi eräästä asiasta, jonka muut paikallaolijat tiesivät jo ennalta. Itse luulin asiaa vitsiksi ja naurahdin... 

Tästä sitten kuulin myöhemmin ystävältäni, että nämä ystäväni ystävät olivat tyrmistyneet törkeydestäni. Mutta eipä siinä tilanteessa kukaan mitään sanonut, päin vastoin muutamat jopa itsekin naurahtivat naurahdukseni perään. Eli tilanteesta ei ollut mitenkään luettavissa loukkaantumisen merkkejä, vaan sain vasta pitkän ajan päästä kuulla tästä.

Että tällaisia tilanteita, nyt näin pähkinänkuoressa. Jos vaan ihmiset sanoisivat noista loukkaantumisista, niin asiat voitaisiin selvittää heti.