Mulla on ikävä vanhaa Suomea

Olisi se vaan ollut niin ihanaa elää 1930-luvun pulavuosien Suomessa , tai vuoden 1918 jaetussa, terrorin  Suomessa, tai 1860-luvun ,Suurten nälkävuosien Suurruhtinaskunnassamme. Tai 1940-luvun lopun -50-luvun alun korttiaikaa elävässä Punaisen Valpon  Valvontakomission hallinnoimassa  Suomessa, tai 1960-luvun siirtotyömaiden ja suuren  Ruotsiinmuuton ajan Suomessa, tai 1970-luvun suomettumisajan Suomessa... Ah, niitä aikoja entisiä...

(Mikä etäisyys ja suunta aikakoneellemme otetaan ? Matkustajat kiinnittäkää turvavyönne)

Kyllä vain se elämä Iso vihan aikaankin, puhumattakaan ah, niin selkeästä 1600-luvusta, olisi ollut ihanaa, katsella palavia kyliä, joutua sotajoukkojen väliin, nähdä kuin omaisia silvotaan, ja jännittää, tuleeko yksikään mies elossa kotiin, juoruilla noitavainoista. Kaikki oli niin selkeää, niin turmeltumatonta. Niin ikävä vanhoja hyviä aikoja. 

Olen aina halunnut olla sellainen kunniallinen entisajan nainen, joka kuoli lapsivuoteeseen eikä joutanut miettimään pinnallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi se vaan ollut niin ihanaa elää 1930-luvun pulavuosien Suomessa , tai vuoden 1918 jaetussa, terrorin  Suomessa, tai 1860-luvun ,Suurten nälkävuosien Suurruhtinaskunnassamme. Tai 1940-luvun lopun -50-luvun alun korttiaikaa elävässä Punaisen Valpon  Valvontakomission hallinnoimassa  Suomessa, tai 1960-luvun siirtotyömaiden ja suuren  Ruotsiinmuuton ajan Suomessa, tai 1970-luvun suomettumisajan Suomessa... Ah, niitä aikoja entisiä...

(Mikä etäisyys ja suunta aikakoneellemme otetaan ? Matkustajat kiinnittäkää turvavyönne)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain se elämä Iso vihan aikaankin, puhumattakaan ah, niin selkeästä 1600-luvusta, olisi ollut ihanaa, katsella palavia kyliä, joutua sotajoukkojen väliin, nähdä kuin omaisia silvotaan, ja jännittää, tuleeko yksikään mies elossa kotiin, juoruilla noitavainoista. Kaikki oli niin selkeää, niin turmeltumatonta. Niin ikävä vanhoja hyviä aikoja.

Olen aina halunnut olla sellainen kunniallinen entisajan nainen, joka kuoli lapsivuoteeseen eikä joutanut miettimään pinnallisia.

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olisi se vaan ollut niin ihanaa elää 1930-luvun pulavuosien Suomessa , tai vuoden 1918 jaetussa, terrorin  Suomessa, tai 1860-luvun ,Suurten nälkävuosien Suurruhtinaskunnassamme. Tai 1940-luvun lopun -50-luvun alun korttiaikaa elävässä Punaisen Valpon  Valvontakomission hallinnoimassa  Suomessa, tai 1960-luvun siirtotyömaiden ja suuren  Ruotsiinmuuton ajan Suomessa, tai 1970-luvun suomettumisajan Suomessa... Ah, niitä aikoja entisiä...

(Mikä etäisyys ja suunta aikakoneellemme otetaan ? Matkustajat kiinnittäkää turvavyönne)

 

 

DDD Niin tai sitten elää 70- ja 80-lukua Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa ehkä oli tasapäistä, mutta samalla globaalisti ajatellen erittäin turvallista, tasa-arvoista (onhan tehty arvioita, ettei koskaan ihmiskunnan historiassa ole todellisuudessa päästy niin korkeaan elintasoon, joka kattaa lähes koko väestön, eikä pelkästään eliittiä, kuin mitä päästiin noina aikoina Pohjoismaissa). Köyhän perheen lapsikin (kuten minä) saattoi nousta sieltä köyhyydestä lahjakkuutensa tai ahkeruutensa ansiosta ja tämä oli vieläpä itsestään selvää, mitä se ei valitettavasti ole enää tänä päivänä. Todella puusilmäistä ja täydellistä historiantajuttomuutta verrata suomalaisten pahimpia aikoja parhaimpiin.

Tekniikka on tietysti kehittynyt ja aika moni menee silloin harhapoluille arvioidessaan entisaikaa, pidetään kaikkea yhtä jälkeenjääneenä kuin sitä tekniikkaa. Nykyään olla rikkaampia - tai siis jotkut ovat DDD. Tässä on ehkä se suurin ero: oikeisto on saavuttamassa määränpäätään siinä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, keskiluokasta erottuu nousijat ja putoajat. Ennen ajateltiin, et käyt koulusi ja teet työsi hyvin, niin se palkitsee, saat itsellesi mukavan elintason, turvallisen ympäristön, hyvän elämän. Nykyään koulutus ei takaa yhtään mitään, pitkät sitoutuvat työurat ovat muinaismuisto kvartaalitalouden dementiassa, sattuma määrittää hirvittävä paljon, minne synnyt, keille synnyt, itse et pysty vaikuttamaan, kohtalosi on predestinoitu.

Nostalgia on nostalgiaa ja aivan oikein, yleensä melko typerää ja todellisuuspakoista. Mutta ei kaikki aikojen toisiinsa vertailu ole pelkkää nostalgiaa, vaan ihan älyllistä toimintaa DDD. Historiasta voi toden totta oppia, voi tehdä vertailuja, mikä oli huonompaa, mikä oli parempaa. Oliko virhe luopua jostakin, oliko todella aika jo luopua jostakin jne jne. Typeryyttä olisi jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä vielä kun on ihmisiä, jotka muistavat 70- ja 80-luvun vaivatta.

Olen samaa mieltä, että pitää voida myös nähdä, että kehitys menee huonompaan suuntaan. Mutta en muista 70- ja 80-lukua ihan samoin. No, 70-lukua en voi edes muistaa, olen sen verran nuori, mutta olen puhnut sen ajan nuorten aikuisten kanssa ja moni muistaa sen aivan kammottavana, ylipolitisoituneena aikana. 

Sen sijaan muistoni yltävät 80-luvulle ja ehkä elin kodissa, joissa puhuttiin paljon asioista ja seurattiin maailman menoa, mutta tunsin aitoa huolta ydinaseiden takia, pelkäsin happosateita ja muita laajoja ympäristötuhoja, tiesin, että lähimaissa ihmisiä vainottiin heidän mielipiteiden takia ja että tietyllä mielipiteellä ei ollut asiaa esimerkiksi yliopistoon ja näin omin silmin sen järjettömän elintasoeron, mikä Länsi- ja Itä-Euroopan välillä oli. Lisäksi muistan Suomen sulkeutuneena ja sisäänpäinlämpiävänä paikkana. Muistan, miten oudolta tuntui nuorena naisena, kun miehet naureskelivat "kikkelikortille". Ja muistan neekeripuheet ja ryssittelyn. Se siitä tasa-arvosta sen ajan Suomessa!

Ehkä suunta ei nyt ole oikea, vaan sitä pitäisi korjata tasa-arvoisemmaksi, mutta en ymmärrä, miten joku tuntisi yksiselitteistä kaipuuta Kekkislovakia-Suomeen jonain kulta-aikana, joka pitäisi palauttaa. Toki mieluummin sinne kuin mihinkään aikaan sitä ennen. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä vain se elämä Iso vihan aikaankin, puhumattakaan ah, niin selkeästä 1600-luvusta, olisi ollut ihanaa, katsella palavia kyliä, joutua sotajoukkojen väliin, nähdä kuin omaisia silvotaan, ja jännittää, tuleeko yksikään mies elossa kotiin, juoruilla noitavainoista. Kaikki oli niin selkeää, niin turmeltumatonta. Niin ikävä vanhoja hyviä aikoja.

Olen aina halunnut olla sellainen kunniallinen entisajan nainen, joka kuoli lapsivuoteeseen eikä joutanut miettimään pinnallisia.

Vierailija kirjoitti:

Olisi se vaan ollut niin ihanaa elää 1930-luvun pulavuosien Suomessa , tai vuoden 1918 jaetussa, terrorin  Suomessa, tai 1860-luvun ,Suurten nälkävuosien Suurruhtinaskunnassamme. Tai 1940-luvun lopun -50-luvun alun korttiaikaa elävässä Punaisen Valpon  Valvontakomission hallinnoimassa  Suomessa, tai 1960-luvun siirtotyömaiden ja suuren  Ruotsiinmuuton ajan Suomessa, tai 1970-luvun suomettumisajan Suomessa... Ah, niitä aikoja entisiä...

(Mikä etäisyys ja suunta aikakoneellemme otetaan ? Matkustajat kiinnittäkää turvavyönne)

 

DDD Niin tai sitten elää 70- ja 80-lukua Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa ehkä oli tasapäistä, mutta samalla globaalisti ajatellen erittäin turvallista, tasa-arvoista (onhan tehty arvioita, ettei koskaan ihmiskunnan historiassa ole todellisuudessa päästy niin korkeaan elintasoon, joka kattaa lähes koko väestön, eikä pelkästään eliittiä, kuin mitä päästiin noina aikoina Pohjoismaissa). Köyhän perheen lapsikin (kuten minä) saattoi nousta sieltä köyhyydestä lahjakkuutensa tai ahkeruutensa ansiosta ja tämä oli vieläpä itsestään selvää, mitä se ei valitettavasti ole enää tänä päivänä. Todella puusilmäistä ja täydellistä historiantajuttomuutta verrata suomalaisten pahimpia aikoja parhaimpiin.

 

Tekniikka on tietysti kehittynyt ja aika moni menee silloin harhapoluille arvioidessaan entisaikaa, pidetään kaikkea yhtä jälkeenjääneenä kuin sitä tekniikkaa. Nykyään olla rikkaampia - tai siis jotkut ovat DDD. Tässä on ehkä se suurin ero: oikeisto on saavuttamassa määränpäätään siinä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, keskiluokasta erottuu nousijat ja putoajat. Ennen ajateltiin, et käyt koulusi ja teet työsi hyvin, niin se palkitsee, saat itsellesi mukavan elintason, turvallisen ympäristön, hyvän elämän. Nykyään koulutus ei takaa yhtään mitään, pitkät sitoutuvat työurat ovat muinaismuisto kvartaalitalouden dementiassa, sattuma määrittää hirvittävä paljon, minne synnyt, keille synnyt, itse et pysty vaikuttamaan, kohtalosi on predestinoitu.

Nostalgia on nostalgiaa ja aivan oikein, yleensä melko typerää ja todellisuuspakoista. Mutta ei kaikki aikojen toisiinsa vertailu ole pelkkää nostalgiaa, vaan ihan älyllistä toimintaa DDD. Historiasta voi toden totta oppia, voi tehdä vertailuja, mikä oli huonompaa, mikä oli parempaa. Oliko virhe luopua jostakin, oliko todella aika jo luopua jostakin jne jne. Typeryyttä olisi jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä vielä kun on ihmisiä, jotka muistavat 70- ja 80-luvun vaivatta.

Tästä ketjusta tulee kyllä hyvin ilmi miksi Suomi ei pääse eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulee kyllä hyvin ilmi miksi Suomi ei pääse eteenpäin.

Suomi on "päässyt" eteenpäin 1980-luvusta, mutta paskaan suuntaan menosta voi olla monenlaista mieltä, onko se eteenpäin menoa.

Muistan eri Suomen. Minä muistan väkivaltaisen ja viinanhuuruisen Suomen 80-luvulla Porissa.

Tämä ketju osoittaa miten nykyään ihmiset ovat itsekkäämpiä, katkerampia, tylympiä ja ilkeämpiä kuin ennen. 80-luvulla ihmiset osasivat vielä ajatella toisiakin.

Miten tämä ketju sen osoittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju osoittaa miten nykyään ihmiset ovat itsekkäämpiä, katkerampia, tylympiä ja ilkeämpiä kuin ennen. 80-luvulla ihmiset osasivat vielä ajatella toisiakin.

Olisi kiva elää sitä vanhaa hyvää aikaa vielä muutama vuosi sitten, kun kaikkia nettisivustoja ei optimoitu mobiililaitteita varten. Kun ESC-näppäimellä sai pysäytettyä kaikki liikkuvat kuvat sivulla. Kun kukoistivat asiakeskeiset keskustelufoorumit kaikenlaisten minäminä-mun-oma-seinä-peukuttakaa -alustojen sijasta. Kun bussissa ja junassa pystyi matkustamaan ilman että silmänurkassa vilkkui vieruskaverin kännykkäpeli tai tabletilla pyörivä elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ketju sen osoittaa? 

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tämä ketju osoittaa miten nykyään ihmiset ovat itsekkäämpiä, katkerampia, tylympiä ja ilkeämpiä kuin ennen. 80-luvulla ihmiset osasivat vielä ajatella toisiakin.

Ja olisi kiva elää aikaa, jolloin sähköpostissakin lainattu teksti kirjoitettiin uuden sisällön yläpuolelle. Jolloin ei siis tarvinnut kelailla pidempiä keskusteluja edestakaisin.

up

up