Mieheni sanoi, että käytän henkistä väkivaltaa

Vierailija

Meillä on mennyt jonkin aikaa vähemmän hyvin. Ei huonostikaan, mutta läheisyys ja lempeys ovat olleet viimeisen vuoden aikana hukassa. Kuusi vuotta ollaan pidetty yhtä. Mies on ollut ainakin puoli vuotta huomattavan huonotuulinen, usein, olen ajatellut väsymykseksi ja uuden työn tuomaksi stressiksi. Olen kysellyt aika ajoin, mikä huonoa tuulta aiheuttaa. Aina saan samanlaisia vastauksia, väsymystä ja "enhän mä ole huonolla tuulella". 

Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, edes väestöliiton nettiterapioita, mutta vaikka mies on suhtautunut niihin myönteisesti, ei niille koskaan tunnu olevan aikaa. Hän on aina niin väsynyt. Me emme juurikaan enää keskustele mistään, sillä hän on väsynyt tai kaipaa omaa aikaa. Ja olenhan minäkin väsynyt ja kaipaan omaa aikaa. Kaipaisin myös yhteistä aikaa. Elämme kuitenkin pikkulapsiarkea, joten kaikenlaiset ajat perhe-elämän ulkopuolella ovat vähän kortilla. Mies käy muutaman tunnin kerrallaan omassa harrastuksessa 3-4 kertaa viikossa. Minä olen kotiäiti.

Tänään mies kuitenkin aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitti puhkuen, että käytän häntä kohtaan jatkuvasti henkistä väkivaltaa. Saan hänet kuulemma tuntemaan syyllisyyttä milloin mistäkin ja jokaisen päivän päätteeksi vaadin häneltä anteeksipyyntöä jostakin. En rehellisesti sanottuna tunnista tästä itseäni tai toimintamallejani. Toki pidän avoimuutta tärkeänä ja kerron, jos en pidä jostain hänen toimintavastaan tai haluaisin hänen käyttäytyvän toisin, mutta en tietoisesti häntä syyllistä.

Olen ollut koko päivän aivan poissa tolaltani. Toisaalta ymmärrän, ettei hän ole saanut kakaistua asiaa ulos aiemmin. Toisaalta taas koen valtavaa pettymystä, että hän on pitänyt asian sisällään. Olisi kertonut aiemmin! Tunnen itseni hirviöksi ja minua itkettää aivan valtavasti, kun vain ajattelenkin asiaa. 

Lopulta itse ongelmaan. En uskalla tehdä nyt yhtään mitään mieheni läsnäollessa. En uskalla puhua, enkä uskalla olla puhumatta, etten vain käyttäisi tätä henkistä väkivaltaa. En voi tehdä mitään enkä olla tekemättä, jottei hän tulkitse sitä mielennäyttämiseksi. En uskalla itkeä, jottei hän ajattele, että koetan manipuloida häntä säälimään minua ja saada hänet tuntemaan olonsa syylliseksi. 

En kerta kaikkiaan tiedä, mitä tehdä. Mutta sen tiedän, että tästä täytyy päästä jotenkin eteenpäin.

Kommentit (8)

Vierailija

Istuta mies kohta keittiönpöydän ääreen ja kysy häneltä mitä on tarkoittanut, mikä on hänen mielipiteensä asiaan, edelliseen vuoteen, arkeenne, parisuhteeseenne. Sano, että et pysty muuttumaan ja muuttamaan mitään jos et tiedä mistä aloitat. Mieti myös miehestä jotakin konkreettista, myös hyvää sanottavaa. Asia on nyt tuore, älä jätä sitä myöhäisemmäksi. Jos itkettää niin itket, mutta älä syyllistä vain itseäsi vaikka mitä tulisi. Selvitä tilanne perinpohjin tänään vaikka se olisi kuinka ikävä asia. Kerro miten kävi!!

Vierailija

No kuulemma sitä juuri, että saan hänet tuntemaan olonsa syylliseksi ja sellaiseksi, että hänen täytyy pyydellä anteeksi. Ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No kuulemma sitä juuri, että saan hänet tuntemaan olonsa syylliseksi ja sellaiseksi, että hänen täytyy pyydellä anteeksi. Ap.

Mistä asioista hän tuntee syyllisyyttä tai missä tilanteissa hän kokee joutuvansa pyytelemään sinulta anteeksi vai liittyykö se millään tavalla siihen mitä sinä sanot tai teet?

Vierailija

Sinuna varaisin ajan sinne terapiaan nyt, enkä odottelisi, että on miehen mielestä sopiva aika. Jos on aina väsynyt, aika ei ole koskaan sopiva, joten tässä varmaan toimii parhaiten se, että otat ohjat käsiisi ja teet aloitteen.

Vierailija

No ilmeisesti nimenomaan liittyy. Ei osaa selittää sen tarkemmin, mutta "joka ilta jostain". Kyllähän mä välillä tunteilen, eilenkin siitä, että meillä ei ole lainkaan sitä yhteistä keskusteluaikaa tai -yhteyttäkään enää. Kuvio kuulemma menee niin, että suutun jostain, pahoitan hänen mielensä ja sit lopulta hän joutuu pyytää anteeksi. Oon aivan solmussa tän asian kanssa. En ole itsekään erityisen hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan, joten koetan antaa omanikin rakentavasti, ilman mitään vinkumista ja nalkutusta.

Ehkä osa ongelmaa on se, että mies kokee pienenkin sanaharkan riitelyksi. Lapsuudenkodissansa ei ole riidelty, kinasteltu eikä tapeltu, koska siellä on ollut sellainen "anything goes"-meininki. Ollaan yhtä mieltä (ainakin teoriassa) siitä, että sellainen kasvatus- ja elämäntyyli ei ole pitkällä tähtäimellä kovin hyvä juttu. Hän ahdistuu tosi voimakkaasti, jos edes riidan uhka leijailee jossain lähistöllä, vaikkakin nykyisin minun kanssani hän uskaltaakin riidellä. Se on mielestäni ihan hyvä asia, ja tarkoittaa sitä, että hän kokee riitelyn kanssani turvalliseksi. Olenkin sanonut, että olen luvannut olla hänen kanssaan myötä- ja vastamäessä, joten nyt sitten selvitellään asiat.

Tämänpäiväinen tuli minulle kuitenkin aivan shokkina. Hajosin tuhansiksi palasiksi, kun mies kuvaili käytöstäni noin julmaksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat