Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet miehestä, joka 15v avioliittovuoden jälkeen
18.10.2015 |
haluaa erota vaimostaan ja muuttaa heti toisen naisen luokse. Kahden kuukauden jälkeen menee kihloihin tämän uuden naisen kanssa ja alle vuoden päästä naimisiin.
Kommentit (26)
20,
olen samaa mieltä noin periaatteessa, vaikka se ei mitenkään kristallinkirkkaasti viestistäni käynytkään ilmi.
Mutta, mutta ... elämä muuttaa meitä, arvot muuttuvat, se mitä haluamme muuttuu. Sen voi kieltää ja koteloitua tuttuun, vallitsevaan; muutoksen voi jakaa elämänkumppaninsa kanssa ja toivoa että arki hänen kanssaan jotenkin sopeutuu meidän molempien muutoksiin. Tai sitten voi rakastua toiseen niin, että kaikki muu kuin elämä hänen kanssaan tuntuu väärältä ja väkivaltaiselta.
Olen rakastanut samaa miestä kohta 20 vuotta. Uskon, että hänkin rakastaa minua. Olimme molemmat rakastuessamme vapaita, mutta tunne oli niin voimakas, että olisin lähtenyt hänen "peräänsä" vaikka elämäntilanteeni olisi ollut mikä tahansa. Uskon ja toivon, että olemme yhdessä kunnes kuolema korjaa, mutta en voi sitä tietää. Luotan mieheeni ihan kaikessa ja uskon, että hänkin luottaa minuun. Mutta elämä on epävarmaa. Voi rakastua toiseen ja silloin pitää valita, jatkaako tässä vai meneekö kohti uutta. Jos päättää mennä kohti uutta, on valittava miten sen elämänmuutoksen hoitaa, aikuisesti vai lapsellisesti.
Ja jauhan vielä: tarkoitan siis rakkautta, en mitään "ihastuin työkaveriin, mitä teen"-tyyppistä huokailua. Jokainen ihastuu joskus, mutta sehän menee ohi kun siihen ei kiinnitä huomiota.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun maailman kunnollisin ja perhekeskeinen exäni teki ikäkriisissään juuri tuon tempun. Vieläpä ilmoitti, ettei ikinä ole halunnut saada lapsia.
Niinpä, ja jotkut vielä uskovat näitä "perhekeskeisiä" miehiä. Nehän kaikkein pahimpia ovat, ja täydestä menevät heidän juttunsa vaimoille.
Tuttavapiirissä eronneet miehet ovat olleet myös näitä perhekeskeisiä ja ns. kunnollisia miehiä.
Sellaisia, jotka hoitivat välillä lapsia, osallistuivat kotitöihin, kävivät lasten koulujen vanhempainilloissa ja olivat mukavia seuramiehiä kun perheellä oli vieraita. Juhliessaan saattoivat juoda jonkun verran, muttei niin paljoa, että siitä olisi mitään ongelmaa tullut.
Joillakin oli pitkä suhde takanaan ja eräillä vaimo oli se ensimmäinen tyttöystävä. Sitten 40-50-vuotiaana tulikin miehille kiire ehtiä löytämään jotain muuta elämäänsä.
Eli kyllä ihan kunnollinen ja perhekeskeinen mies voi muuttua ja päättää jättää vaimonsa ja perheensä.
Vierailija kirjoitti:
20,
olen samaa mieltä noin periaatteessa, vaikka se ei mitenkään kristallinkirkkaasti viestistäni käynytkään ilmi.
Mutta, mutta ... elämä muuttaa meitä, arvot muuttuvat, se mitä haluamme muuttuu. Sen voi kieltää ja koteloitua tuttuun, vallitsevaan; muutoksen voi jakaa elämänkumppaninsa kanssa ja toivoa että arki hänen kanssaan jotenkin sopeutuu meidän molempien muutoksiin. Tai sitten voi rakastua toiseen niin, että kaikki muu kuin elämä hänen kanssaan tuntuu väärältä ja väkivaltaiselta.
Olen rakastanut samaa miestä kohta 20 vuotta. Uskon, että hänkin rakastaa minua. Olimme molemmat rakastuessamme vapaita, mutta tunne oli niin voimakas, että olisin lähtenyt hänen "peräänsä" vaikka elämäntilanteeni olisi ollut mikä tahansa. Uskon ja toivon, että olemme yhdessä kunnes kuolema korjaa, mutta en voi sitä tietää. Luotan mieheeni ihan kaikessa ja uskon, että hänkin luottaa minuun. Mutta elämä on epävarmaa. Voi rakastua toiseen ja silloin pitää valita, jatkaako tässä vai meneekö kohti uutta. Jos päättää mennä kohti uutta, on valittava miten sen elämänmuutoksen hoitaa, aikuisesti vai lapsellisesti.
Ja jauhan vielä: tarkoitan siis rakkautta, en mitään "ihastuin työkaveriin, mitä teen"-tyyppistä huokailua. Jokainen ihastuu joskus, mutta sehän menee ohi kun siihen ei kiinnitä huomiota.
16
Rakastuminen ei ole jotain joka vain tulee, tutkimustenkin mukaan se edellyttää alttiutta. Vielä lisää tarvitaan tiettyä valmiutta, että sen tullessa kohdalle päättää rikkoa perheensä. Jos on näin valmis uuteen suhteeseen, oma tilanne on edennyt jo jonkin aikaa. Silloin olisi ollut reilua kertoa puolisolleen jo ajat sitten, ettei ole valmis liiton jatkamisesta. Sen sijaan että odottaa että joku ilmestyy siihen lennosta vaihtamisen pontimeksi. Se on teko, joka satuttaa monia ihmisiä. Mitä on rakkaus joka satuttaa muita? Minä en kutsu sitä rakkaudeksi, himoksi ehkä.
Minulle on ihan kotona opetettu, että eroon voidaan ajautua mutta pettäminen ja lennossa vaihtaminen on epäreilua ja väärin. Ihmettelen ihmisiä, joiden maailmankuvaan ei mahdu myöntää, että se on väärin.
Vaihdatko muitakin ihmissuhteita muutaman vuoden välein? Voisko kyllästymiseen löytyä syy lähempääkin kuin toisesta ihmisestä? Eikö kyllästymiseen löydy muita vaihtoehtoja kuin kokonaan "uusi suhde" (toistat kuitenkin itseäsi ja vanhoja kaavoja myös siinä) "uuden" ihmisen kanssa.