Lue keskustelun säännöt.
Hiljaiset miehet vituttaa
17.10.2015 |
Olin eilen treffeillä erään miehen kanssa. Mielestäni todella hyvännäköinen ja viestien perusteella vaikutti todella mukavalta, sosiaaliselta ja kaikin puolin hyvältä. No eilen sitten nähtiin ja ei helvetti, mikä tuppisuu. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään kun vastasi kaikkeen yhdellä sanalla. Treffien loppupuolella sitten sanoi että on yleensä melko hiljainen ja että toivottavasti se ei minua haittaa. NO kyllä haittaa! Vituttaa suoraan sanoen. Sellaisen ihmisen kanssa on tosi raskasta olla, kun toinen ei näe ollenkaan vaivaa keskustelun ylläpitämiseksi. MIKSI, kun muuten niin hyvä mies! Olen puhunut.
Kommentit (90)
Eipäs nyt yleistetä liikaa, ei kaikki vähäpuheiset suinkaan ole ujoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi puhuivat, että olen läski "vain vähän". Sillä niin olenkin. Voisin yrittää ryhdistäytyä ja saada nämä 8 ylimääräistä kiloa pois vaikka jouluun mennessä. Lähtisiköhän joku mukaan? :)
Minne mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, joka kuitenkin saa ujonkin miehen rentoutumaan ja hiukan juttelemaan. Ja siitäkös he tykkäävät!
Mutta... itsestä tuntuu silloin hyvin äidilliseltä, kuin olisi yrittänyt tutustua vieraaseen, ujoon lapseen. Siitä on kyllä romanttisuus ja seksikkyys kaukana.
Tämä on niiiiin totta!
Tiedätkö mitä? Se on myöskin merkityksetöntä introvertille. Introvertti on luultavasti höpöttänyt niitä näitä ihan sinun iloksesi.
Odottaisinkin että kun menen treffeille, että tyyppi tekisi edes jotain minun ilokseni. Arvostan sitä että osallistuu keskusteluun, sillä minusta ekojen treffien tarkoitus on tutustua toiseen ihmiseen. Jos se on "merkityksetöntä", miksi tämä ihminen edes käy treffeillä? Ja kyllähän sen huomaa jos toista jännittää ja pikku hiljaa se jännitys alkaa laukeamaan.
On yleisempikin ongelma, että ihmisten aito kiinnostus toisista ihmisistä on vähentynyt, toista ei kuunnella läsnäolevasti ja itse pysähtyen, uppoutuen toiseen. Ujo voi olla hyvä kuitenkin kuuntelija, harvoja pluspuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäisessä viestissä oli kuitenkin tosiaan juttua treffeistä ja niissä toimimisesta, toiseen ihmiseen tutustumisesta, elämänkumppanin ja ystävän etsimisestä ja mielenkiinnosta tutustua kokonaan uuteen ihmiseen ajatuksia vaihdellen ja itsestään jotakin antaen. Ei enemmästä eikä vähemmästä, vaan hyvästä ajatuksesta olla ystävällinen ja kiinnostunut vastapäätä istuvasta ihmisestä. Kunnioitus toista kohtaan on tärkeää molemmille osapuolille, ei toisen vikojen ja virheiden etsiminen ja niihin hyökkääminen. Ymmärsitkö? Voit siis rauhoittua ja rentoutua, toivottavasti teet sen ennen kuin menet rikki.
En ole hyökännyt edelleenkään. Totesin vain mitä vaatimuksesi mielestäni ilmentävät. Sekä otin esille juuri sitä keskitietä, kun monesti extrovertit ihmettelevät, kun asiat eivät mene heidän omien suunnitelmiensa mukaan. Aika harvoin introvertit ovat vaatimassa tätä samaa.
Yhden kerran istuin ravintolassa naisen kanssa ravintolassa pöydässä (ei treffit kuitenkaan) ja tämä nainen puhua pulputti niin etten saanut suunvuoroa. Puoli iltaa jaksoin kuunnella ja sitten oli jo pakko keksiä joku tekosyy poistumiseen. Loppuillan välttelin tätä naista. Tämä oli aika lähellä kesken lauseen häipymistä, kun nainen ei vain lopettanut puhettaan yksinkertaisesti tuntikausiin! Välissä saattoi mennä 5 - 10 minuuttia, että en ollut kuullut sanaakaan mitä tämä nainen puhuu. Sitten taas havahduin todellisuuteen.
Tiedätkö, että kanssasi on ollut ihan hauska väitellä? Vaikka et ehkä huomannut, niin ymmärrän aika hyvin mitä ajat takaa ja olen pahoillani jos kirjoitin ikävästi. Tämä on kuitenkin ollut ihan piristävä keskustelu ja mietin sitä kyllä myöhemminkin. Jännä miten vieras ihminen jääkin mieleen näin. Vaikka puhelias olenkin ja pärjään vieraiden ihmisten kanssa hyvin, niin minua sanotaan hiljaiseksi. Tarvittaessa saan kuitenkin ylläpidettyä juttelua hiljaisemmankin kanssa ja pidettyä tilanteen molemmille levollisena ja mukavana. Teen työtä vanhusten kotihoidon puolella ja siinä tutustuu hyvin erilaisiin ihmisiin halusi tai ei. :) N41
Vierailija kirjoitti:
Joutavanpäiväiset höpösijät ovat rasittavia.
Niin on. Heille voisi Amerikka ja amerikkalainen kulttuuri olla omiaan, siellä kun arvostetaan tyhjästä höpisemistä kovastikin. Täällä meillä Suomessa taas ymmärretään puhumisen olevan hopeaa ja vaikenemisen kultaa, ja osataan olla välillä hiljaakin, ymmärretään, ettei koko ajan tarvitse olla äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä nainen joka ei vituta?
Itselle naamatusten juttelu on ahdistavaa (tai ehkäpä paremmin 'confrontational' eli jollain tapaa haastavaa - johtuu ehkä siitä että katsoin yhtä lasta koulussa silmiin ala-asteella ja hän hyökkäsi pian fyysisesti, mitään ei sanottu, eikä kys hlö ollut koskaan antanut mitään uhkaavia merkkejä vaikka oltiin samalla luokalla oltu kuukausia) - keskustelen mieluummin niin että näytän jotain vaikkapa netistä ja sitten seuraan/kuuntelen mitä reaktioita se herättää sivusilmällä. Ja odotan että toinen tekee samoin... ja jos toinen näyttää jotain minkä koen kiinnostavaksi niin sitten on joku yhteinen juttu. Jos joku alkaa naamatusten jotain pälpättämään niin kuuntelen tarkkaan joka sanan ja odotan että toinen muistaa joka sanan mitä on sanottu prikulleen. Käynkin mielelläni keskustelut siten että ne taltioidaan koska vituttaa aivan saatanasti ihmiset jotka eivät muista ja tarkkaan harkitse sanojaan ja tekojaan.
Eli nyt varmaan rajasinkin jo kaikki naisehdokkaat pois. :-)
Vierailija kirjoitti:
Mistä nainen joka ei vituta?
Itselle naamatusten juttelu on ahdistavaa (tai ehkäpä paremmin 'confrontational' eli jollain tapaa haastavaa - johtuu ehkä siitä että katsoin yhtä lasta koulussa silmiin ala-asteella ja hän hyökkäsi pian fyysisesti, mitään ei sanottu, eikä kys hlö ollut koskaan antanut mitään uhkaavia merkkejä vaikka oltiin samalla luokalla oltu kuukausia) - keskustelen mieluummin niin että näytän jotain vaikkapa netistä ja sitten seuraan/kuuntelen mitä reaktioita se herättää sivusilmällä. Ja odotan että toinen tekee samoin... ja jos toinen näyttää jotain minkä koen kiinnostavaksi niin sitten on joku yhteinen juttu. Jos joku alkaa naamatusten jotain pälpättämään niin kuuntelen tarkkaan joka sanan ja odotan että toinen muistaa joka sanan mitä on sanottu prikulleen. Käynkin mielelläni keskustelut siten että ne taltioidaan koska vituttaa aivan saatanasti ihmiset jotka eivät muista ja tarkkaan harkitse sanojaan ja tekojaan.
Eli nyt varmaan rajasinkin jo kaikki naisehdokkaat pois. :-)
Ulkomailta löytyy kauniita ja luonteeltaan myös todella ystävällisiä naisia, jotka ymmärtävät erilaisia ihmisiä. Sieltä kannattaa suomalaisen miehen laatunainen itselleen etsiä. Itseään arvostavan suomalaisen miehen kannattaa unohtaa suosiolla juntit suomalaiset naiset ja etsiä kaunis ja ystävällinen ulkomaalainen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä nainen joka ei vituta?
Itselle naamatusten juttelu on ahdistavaa (tai ehkäpä paremmin 'confrontational' eli jollain tapaa haastavaa - johtuu ehkä siitä että katsoin yhtä lasta koulussa silmiin ala-asteella ja hän hyökkäsi pian fyysisesti, mitään ei sanottu, eikä kys hlö ollut koskaan antanut mitään uhkaavia merkkejä vaikka oltiin samalla luokalla oltu kuukausia) - keskustelen mieluummin niin että näytän jotain vaikkapa netistä ja sitten seuraan/kuuntelen mitä reaktioita se herättää sivusilmällä. Ja odotan että toinen tekee samoin... ja jos toinen näyttää jotain minkä koen kiinnostavaksi niin sitten on joku yhteinen juttu. Jos joku alkaa naamatusten jotain pälpättämään niin kuuntelen tarkkaan joka sanan ja odotan että toinen muistaa joka sanan mitä on sanottu prikulleen. Käynkin mielelläni keskustelut siten että ne taltioidaan koska vituttaa aivan saatanasti ihmiset jotka eivät muista ja tarkkaan harkitse sanojaan ja tekojaan.
Eli nyt varmaan rajasinkin jo kaikki naisehdokkaat pois. :-)
Mua ärsyttää kans nää ihmiset, jotka tänään puhuu tätä ja huomenna on kelkka kääntynyt ihan päälaelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän niin tollaset tyypit. Johtuuko kasvatuksesta vai mistä, mutta kyllä on sosiaaliset taidot aika onnettomat jos ei ensitreffeillä edes kohteliaisuudesta osaa keskustella vaan istuu hiljaa. Ja kyllä, myös keskustelemaan voi nimenomaan opetella. Ujoudestakin voi opetella pois.
Omalla kohdalla epäilen että hiljaisuuteni johtuu sekä perusluonteesta että kasvatuksesta. Vanhempani ovat kumpikin melko hiljaisia ja epäsosiaalisia. En ollut lapsena päiväkodissa opettelemassa sosiaalisia taitoja.
Kumpi sitten on pienempi paha, olla tuppisuuna tai puhua vähän outoja tai hölmöjä juttuja? Joskus itsestäni tuntuu, että kun olen hiljaa, mua vilkuillaan kummeksuen. Jos taas avaan suuni, silloinkin katsotaan epäuskoisena kummeksuen...
Eli ongelma on se että olet itse ns. perässä vedettävä toivot jonku toisen vetävän keskustelua ja viihdyttävän sinua. Jos on itse puhelias, niin se toisen hiljaisuus harvemmin häiritsee, puhelias voi tykätäkkin kun saa itse puhua ja kerrankin joku kuuntelee.
Kaksi hiljaistakin pärjää keskenään koska kumpikaan ei vaivaannu hiljaisuudesta vaan sietää sitä.