Hiljaiset miehet vituttaa

Vierailija kirjoitti:

Olen vieraiden ihmisten kanssa todella pidättäytynyt ja hiljainen, mutta ajan mittaan alan puhua enemmän ja muutun jopa ärsyttäväksi. Ehkä AP:n tapaama mies olisi ollut samanlainen. Minua vituttaa ja harmittaa se, että ihminen tyrmätään tai hyväksytään yhden tapaamisen jälkeen. Ei yhdellä tapamisella saa toisesta sitä oikeaa kuvaa, esimerkkeinä pelimiehet ja ujot ihmiset joista ei varmasti yhdella tapaamisella saa sitä oikeaa kuvaa. Pelimiehen luonne toki paljastuu ennemmin tai myöhemmin kun sen kanssa treffailu jatkuu pidempään, mutta ujon miehen päälle isketään listassa iso punainen rasti. Ei me ujot olla sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan, mutta meille valitettavasti joutuu puhumaan enemmän ja olemaan kärsivällinen. Tai no enhän minä kaikkien ujojen puolesta voi puhua, mutta noin se omalla kohdallani menee. Itse tavallaan koen sen hyväksyntänä jos toinen ihminen juttelee minulle paljon, ja ajan mittaan sitten alan puhua itsekin. Toivottavasti et vittuuntuut kun hiljainen "mies" tuli kommentoimaan.

Terveisin hiljainen Naispelko22

Muistankin sinut toisesta ketjusta. Puhut ihan asiaa, mutta ujon pitää vähän osata löysätä ja antaa merkkejä jos on toisesta kiinnostunut. Jos se ei sanallisesti onnistu, niin ilmeillä ja eleillä tai ihan sanomalla asia ennen tapaamista. Kirjoittamalla toiselle, että on ujo varsinkin alussa, mutta ystävien kanssa rentoudut ja käsket suojamuurin kyllä.

Et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä toista ihmistä ja pysty asettumaan hänen osaansa ja siihen epätoivoon kun lupaavan tuntuinen mies hädin tuskin uskaltaa katsoa kohti saati antaisi minkäänlaisia merkkejä ajatuksistaan ja tunteistaan. Siinä puheliaampana tuntee jyräävänsä toisen ihmisen ja mieleen jää vain kuinka yritti keksiä tikusta asiaa ja kuinka oma ääni oli ainoa ääni mitä kuuli. Siinä oma itsevarmuus karisee ja ei oikein enää uskalla asettaa itseään enää uudelleen samaan tilanteeseen. Kaikkien ei tarvitse sopia yhteen ja tässä tapauksessa varmaan niin kävi. Ei voi mitään.

Hiljaista ei aina tiedä ovatko vain ujoja vaiko vaikeita ja ylimielisiä luonteita. Minulla oli työkaverina mies joka ei paljoa puhunut. Vuosien varrella aloin huomaamaan että tämä mies oli todella vaikea ja itsekeskeinen luonne, ja jonkinlaisia sosiaalisia rajoitteita hänellä oli.

Huomaan että kuvittelen kaikkien hiljaisten ihmisten ajattelevan että muut ovat tyhmiä. Tuo mies meinaan ajatteli näin jokaisesta ihmisestä joka ei pitänyt samoista asioista kuin hän.

No mies on 40 v. ja luultavasti ikuisesti sinkku. Sikäli sääli että ei itse ymmärrä yhtään että hän itse on se ongelma ei se että muut eivät lähesty häntä kovin mielellään.

Niin, ujo voisi yrittää ymmärtää, että hänestä voidaan ihan todella olla kiinnostuneita! Mutta sitten se vaatisi myös itseltä tekoja, ei vain toiselta. Siinä missä ujo haluaa olla hyväksytty ja tykätty, niin sitä haluaa myös se puhuvampi osapuoli, ihan samalla tavalla. 

Luottaako naiset, että miehet eivät lue koskaan vauvan av-palstaa? Vaiko siihen, että nämä viestit hukkuu täällä nopeasti massaan? Jos itse lukisin näin viiltävän analyysin omistatreffeistäni julkiselta palstalta, missä paljastellaan tekstareiden sisältöjäkin, niin voisin ottaa vähän itseeni. Oisko oikea osoite kuitenkin laittaa tämä kritiikki (aavistuksen hienovaraisemmin) sille treffikumppanille? Tuppisuu mikä tuppisuu, sanot sille, että kaipaat puheliaampaa miestä. Olisit voinut sanoa sen sille jo treffien jälkeen, kun mies kerran kysyi sulta, että ei kai haittaa että olen niin hiljainen. Sanot että haittaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olen vieraiden ihmisten kanssa todella pidättäytynyt ja hiljainen, mutta ajan mittaan alan puhua enemmän ja muutun jopa ärsyttäväksi. Ehkä AP:n tapaama mies olisi ollut samanlainen. Minua vituttaa ja harmittaa se, että ihminen tyrmätään tai hyväksytään yhden tapaamisen jälkeen. Ei yhdellä tapamisella saa toisesta sitä oikeaa kuvaa, esimerkkeinä pelimiehet ja ujot ihmiset joista ei varmasti yhdella tapaamisella saa sitä oikeaa kuvaa. Pelimiehen luonne toki paljastuu ennemmin tai myöhemmin kun sen kanssa treffailu jatkuu pidempään, mutta ujon miehen päälle isketään listassa iso punainen rasti. Ei me ujot olla sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan, mutta meille valitettavasti joutuu puhumaan enemmän ja olemaan kärsivällinen. Tai no enhän minä kaikkien ujojen puolesta voi puhua, mutta noin se omalla kohdallani menee. Itse tavallaan koen sen hyväksyntänä jos toinen ihminen juttelee minulle paljon, ja ajan mittaan sitten alan puhua itsekin. Toivottavasti et vittuuntuut kun hiljainen "mies" tuli kommentoimaan.

Terveisin hiljainen Naispelko22

 

 

Muistankin sinut toisesta ketjusta. Puhut ihan asiaa, mutta ujon pitää vähän osata löysätä ja antaa merkkejä jos on toisesta kiinnostunut. Jos se ei sanallisesti onnistu, niin ilmeillä ja eleillä tai ihan sanomalla asia ennen tapaamista. Kirjoittamalla toiselle, että on ujo varsinkin alussa, mutta ystävien kanssa rentoudut ja käsket suojamuurin kyllä.

Et kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä toista ihmistä ja pysty asettumaan hänen osaansa ja siihen epätoivoon kun lupaavan tuntuinen mies hädin tuskin uskaltaa katsoa kohti saati antaisi minkäänlaisia merkkejä ajatuksistaan ja tunteistaan. Siinä puheliaampana tuntee jyräävänsä toisen ihmisen ja mieleen jää vain kuinka yritti keksiä tikusta asiaa ja kuinka oma ääni oli ainoa ääni mitä kuuli. Siinä oma itsevarmuus karisee ja ei oikein enää uskalla asettaa itseään enää uudelleen samaan tilanteeseen. Kaikkien ei tarvitse sopia yhteen ja tässä tapauksessa varmaan niin kävi. Ei voi mitään.

Ei se ole niin helppoa antaa niitä merkkejä jos on oikeasti todella ujo. Kuten kerroin niin olen alkuun todella pidättäytynyt ja pyrin olemaan nolaamatta itseäni uusien ihmisten seurassa, vaikka todellisuudessahan nolaan itseni sillä yhden sanan taktiikalla. Ei silloin uskalla yksinkertaisesti antaa mitään merkkiä kun on uuden ihmisen seurassa. Toisekseen itse en ole oikein sellainen "metsästäjä" joka ottaa sen naisen jonka tahtoo, vaan koen sellaisen jopa loukkaavana sitä naista kohtaan. Sehän on tietysti virhe sanoi naiset mitä tahansa, tulokset puhuvat vahvasti asian puolesta. Tietysti on hyvä kertoa etukäteen, että on ujo, mutta aina ei siihen välttämättä tule mahdollisuutta ennen treffejä, ja itse koen sen vain epämiellyttävänä selittelynä. Treffeillähän ainakin olisi hyvä viimeistään kertoa ujoudestaan, mutta onko se sitten jo vähän myöhäistä ja on vain tuhlannut sen toisen aikaa?

Toinen lihavoitu kohta on osikseen totta ja osikeen väärin. En tietenkään osaa täysin asettua toisen asemaan, mutta ymmärrän sen, että toista ahdistaa olla itse äänessä kun toinen töröttää hiljaa ja käyttää yhden sanan taktiikkaa. Antaa aika ikävän kuvan siitä ujosta ihmisestä, juuri sellaisen välinpitämätömän ja kylmän kuvan ihmisestä jota ei voisi vähempää kiiinnostaa olla kyseisessä tilanteessa. Tuo kuva pitää osittain paikkaansa, koska se ujo ihminen ei ole omimmillaan siinä tilanteessa tuntemattoman ihmisen kanssa, ja se tuntuu pelottavalta eikä hän oikein haluaisikaan olla siinä tilanteessa vaikka kuitenkin tahtoo olla sen ihmisen kanssa. Ehkä joku mieleltään vinksahtanut saa tuosta selityksesta jotain selvääkin...

Varmasti annan päivittäin sen kuvan itsestäni, että en tykkää olla jossain tilanteessa tai jonkun ihmisen kanssa vaikka totuus on toinen. Se tietty vähän harmittaakin, mutta eihän sille oikein voi mitään mitä muut sinusta ajattelevat. Sen vielä lisään, että itse tykkään enemmän puheliaista ihmisistä, koska heidän kanssaan on paljon helpompi olla kun ei tarvitse itse keksiä puhuttavaa eikä jää aikaa miettiä mitä tuo ajattelee kun olen ihan hiljaa.

Terveisin Naispelko22

Vierailija kirjoitti:

No ei siellä sängyssä tarviikaan tosiaan puhua. Muuten vois meidän yhteiselämästä melko tylsää tulla kun kaveri ei puhua pukahda. Ja ei tietenkään koko ajan tarvii äänessä olla, mutta se että ei puhu mitään niin käy kyllä hermoille. Ap

Jos on kova puhumaan, niin sanottavat tulee sanottua muutamassa kuukaudessa ja alkaa kyllästyttää.

Kun vähän säännöstelee puhumista, niin asiaa riittää vuosiksi.

Anna ap sen miehen olla, sillä sinä olet hänelle huono ja väärä nainen, mies tarvitsee herkempää, kauniimpaa, tarkkanäköisempää, hienostuneempaa...

Osanottoni suomalaisille miehille, nimittäin ei varmasti ole helppoa etsiä deiteistä naista kun tarjolla on lähinnä(?) rääväsuista ja kovaa, usein vieläpä liian loppuun käytettyä rivolissua, joka luulee vain siksi kun on nainen, olevansa joku isokin lahja tälle maailmalle. I feel you. Mies, jos painit tuollaisen deittiongelman kanssa, niin skippaa nyt ainakin heti alkuunsa ne itseään sanoilla räväkkä, rempseä, tosi ekstrovertti ja sosiaalinen jne. kuvailevat naiset.

Olen itse ollut nuorena ujo ja aika puhumaton, mutta ponnistelin siitä ulos. Olen edelleen kuitenkin introvertti.

Koittakaa ujot kestää tämä mitä sanon: Ujoudessa on hyvin paljon itsekeskeisyyttä ja laiskuutta. Jätät kaiken vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä toisen harteille kuin pieni lapsi lääkärissä. Itse katsot toista kuin televisiota ja olet noin 10% olemassa. Päässäsi kuvittelet että tilanne on ok, kunhan on puhetta. No ei ole.

Tämä voikin toimia ihan ok monessa tilanteessa, mutta ei treffeillä.

Ujot myös usein kuvittelevat olevansa vain sellaisia, koska eivät osaa erottaa introverttiutta, mikä on synnynnäinen temperamentti ja sosiaalisten taitojen puutetta toisistaan. Introvertilla voi olla loistavat sosiaaliset taidot, mutta ujolla ei.
Ujoudesta pääsee eroon kehittämällä sosiaalisia taitoja. Eikä se tarkoita puheliaaksi muuttumista, vaan vastuun ottoa sosiaalisissa tilanteissa. Se ei tarkoita että pitää puhua kaikki asiansa. Tuntemattomien kanssa se yleensä tarkoittaa, että huomioit häntä puhumalla vaikka edes säästä jos et muuta keksi. Olet opetellut kanssakäymisen fraasit. Eli et laske jäämäkeä housut kintuissa vaan niinkuin muutkin. Sulla on kelkka. Silloin ei siellä mäessä tartte koko ajan siihen omaan takamukseen keskittyä vaan voi nauttia tilanteesta jopa ja ohjata tilannetta omaan suuntaan.
N50

Vierailija kirjoitti:

Hiljaista ei aina tiedä ovatko vain ujoja vaiko vaikeita ja ylimielisiä luonteita. Minulla oli työkaverina mies joka ei paljoa puhunut. Vuosien varrella aloin huomaamaan että tämä mies oli todella vaikea ja itsekeskeinen luonne, ja jonkinlaisia sosiaalisia rajoitteita hänellä oli.

Huomaan että kuvittelen kaikkien hiljaisten ihmisten ajattelevan että muut ovat tyhmiä. Tuo mies meinaan ajatteli näin jokaisesta ihmisestä joka ei pitänyt samoista asioista kuin hän.

No mies on 40 v. ja luultavasti ikuisesti sinkku. Sikäli sääli että ei itse ymmärrä yhtään että hän itse on se ongelma ei se että muut eivät lähesty häntä kovin mielellään.

Miten ujous, hiljaisuus ja ylimielisyys liittyy mitenkään toisiinsa?  Mäkin oon tosi arka, ujo ja hiljainen. Tekeekö se musta ylimielisen? 

Ei minullakaan ole mitään sanottavaa tuntemattomalle ihmiselle, jos ei ole aiheita jotka minua oikeasti kiinnostavat. En ole koskaan ymmärtänyt tyhjää läpätystä läpättämisen ilosta. Joskus olin tuntemattoman naisen kanssa hotellissa panemassa ja hän ihmetteli aamupalalla kun en keskustele niitä näitä. Yritti kysellä jotain joutavanpäiväistä, niin vastailin, että eipä minua tuo aihe juuri kiinnosta, eikä tuo

Joutavanpäiväiset höpösijät ovat rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut nuorena ujo ja aika puhumaton, mutta ponnistelin siitä ulos. Olen edelleen kuitenkin introvertti.

Koittakaa ujot kestää tämä mitä sanon: Ujoudessa on hyvin paljon itsekeskeisyyttä ja laiskuutta. Jätät kaiken vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä toisen harteille kuin pieni lapsi lääkärissä. Itse katsot toista kuin televisiota ja olet noin 10% olemassa. Päässäsi kuvittelet että tilanne on ok, kunhan on puhetta. No ei ole.

Tämä voikin toimia ihan ok monessa tilanteessa, mutta ei treffeillä.

Ujot myös usein kuvittelevat olevansa vain sellaisia, koska eivät osaa erottaa introverttiutta, mikä on synnynnäinen temperamentti ja sosiaalisten taitojen puutetta toisistaan. Introvertilla voi olla loistavat sosiaaliset taidot, mutta ujolla ei.
Ujoudesta pääsee eroon kehittämällä sosiaalisia taitoja. Eikä se tarkoita puheliaaksi muuttumista, vaan vastuun ottoa sosiaalisissa tilanteissa. Se ei tarkoita että pitää puhua kaikki asiansa. Tuntemattomien kanssa se yleensä tarkoittaa, että huomioit häntä puhumalla vaikka edes säästä jos et muuta keksi. Olet opetellut kanssakäymisen fraasit. Eli et laske jäämäkeä housut kintuissa vaan niinkuin muutkin. Sulla on kelkka. Silloin ei siellä mäessä tartte koko ajan siihen omaan takamukseen keskittyä vaan voi nauttia tilanteesta jopa ja ohjata tilannetta omaan suuntaan.
N50

Täyttä roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluan tollasen miehen. Joka on hyvännäkönen eikä puhu paljoa. Mä voin hoitaa puhumisen. Sängyssä sen pitää olla kyllä priima. Anna mulle sen numero. Tai no testaa eka millanen pano on.

Ei sitä voi testata. Hyvälle naiselle annetaan enemmän. Panon kanssa ei tarvitse niin ottaa huolia toisesta osapuolesta.

Minusta tuollaisten ujojen ihmisten pitäisi jo ennen treffejä ilmoittaa että hei, ole sitten tosi hiljainen. En osaa itse ylläpitää keskustelua. Jos koet tämän vaikeaksi, niin ei mennä koko treffeille. Koska jos ei kerro rehellisesti tuota asiaa, asettaa sen puheliaamman osapuolen todella vaikeaan tilanteeseen vastailemalla kaikkeen ei/kyllä.

Vierailija kirjoitti:

 

Treffit ja vaikka illanistujaiset on tilanteita, joissa jokaisen pitää edes vähän yrittää. Vähän tulla oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kyllä, suupaltin kannattaa hiljentyä kuuntelemaan myös muita ja antamaan muillekin ohjat. Ja kyllä, hiljaisen kannattaa yrittää edes vähän kiinnostua muista.

Miksi pitää hiljaisen väkisin tunkea itseään esille illanistujaisissa? Siksi kun sinä sanot niin? Ei minua ainakaan ole koskaan haitannut, jos joku haluaa toimia tarkkailijana illanistujaisissa. Jos itse en tunne juuri ketään paikallaolijoista, niin silloin siirryn helposti itsekin tarkkailemaan tilannetta. Jos taas suurin osa on tuttuja ja osa on uusia tuttavuuksia, niin saatan höpöttää paljonkin illanistujaisissa. Yleensä myös ne jotka tuntee, niin heidän kanssaan löytyy aina jotain mielenkiintoista keskusteltavaa, tai sitten jos vähään aikaan ei ole nähty, niin voi vaihtaa tietoa tapahtumista ja kertoa hauskoja kommelluksia. Tuntemattoman kanssa kun ei tiedä ollenkaan toisen mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia, niin keskustelu on yleensä aika väkinäistä, joka ei kyllä saa minua syttymään keskustelemaan yhtään lisää.

Ihania kirjoituksia naispelko22 ja N50!

Naispelko22: ymmärsin ihan hyvin mitä kirjoitit ja asiat jäivät ainakin minun mieleeni. Et sinä tuhlaa kenenkään aikaa olemalla ujo ja sen ajatuksen voit mielestäni poistaa kokonaan ajatuksistasi. Itse asiassa ainakin minä olen ekoilla treffeillä ainakin yhtä peloissani, mutta peitän pelkoni pulputtamiseen ja kiroan mielessäni samalla ja myös treffien jälkeen kuinka olisi pitänyt pitää suu kiinni eikä vain höpöttää toiselta suu ja silmät täyteen niin ettei tämä varmaan sen takia saanut mitään sanottua. Näin on käynyt yhdellä tapaamisella ja mies lähti kesken lauseeni. Kiitti kyllä kohteliaasti kuinka kiva oli jutella.. Tuli uskomattoman typerä olo ja en halua tilanteen enää toistuvan. Kultainen keskitie olisi siis paras, mutta miten sen löytää? Onko puheliaamman ok sanoa ujolle, että nyt tuntuu kuin kävelisi heikoilla jäillä kun toinen ei anna vastakaikua ja että toivoisi toiselta hieman apua tilanteeseen? Olisitko sinä valmis yrittämään silloin ja ottamaan edes hieman vetovastuuta?

Mäkin oon aika hiljainen uusien ihmisten kanssa. Riippuu tietysti ihmisestä. Kyllä mä keskustella osaan, enkä tosiaan ihan tuppisuuna istuisi.

Joillakin se vaan vie aikaa lämmetä. Ei oo pakko jäädä odottamaan. Saattaa toki olla, että siinä samalla menettää kultakimpaleen.. mutta sellasta se on.

Etsi mieluummin joku suupaltti naisten kanssa flirttailija. :) luultavasti pettää sit, mut eipä tarvi odotella.

Miksi pitäisi puhua,ei eläimetkään puhu mitään ja silti ovat olleet olemassa vuosimiljoonia.

Puhuminen on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Olen itse ollut nuorena ujo ja aika puhumaton, mutta ponnistelin siitä ulos. Olen edelleen kuitenkin introvertti.

Koittakaa ujot kestää tämä mitä sanon: Ujoudessa on hyvin paljon itsekeskeisyyttä ja laiskuutta. Jätät kaiken vastuun sosiaalisesta kanssakäymisestä toisen harteille kuin pieni lapsi lääkärissä. Itse katsot toista kuin televisiota ja olet noin 10% olemassa. Päässäsi kuvittelet että tilanne on ok, kunhan on puhetta. No ei ole.

Tämä voikin toimia ihan ok monessa tilanteessa, mutta ei treffeillä.

Ujot myös usein kuvittelevat olevansa vain sellaisia, koska eivät osaa erottaa introverttiutta, mikä on synnynnäinen temperamentti ja sosiaalisten taitojen puutetta toisistaan. Introvertilla voi olla loistavat sosiaaliset taidot, mutta ujolla ei.
Ujoudesta pääsee eroon kehittämällä sosiaalisia taitoja. Eikä se tarkoita puheliaaksi muuttumista, vaan vastuun ottoa sosiaalisissa tilanteissa. Se ei tarkoita että pitää puhua kaikki asiansa. Tuntemattomien kanssa se yleensä tarkoittaa, että huomioit häntä puhumalla vaikka edes säästä jos et muuta keksi. Olet opetellut kanssakäymisen fraasit. Eli et laske jäämäkeä housut kintuissa vaan niinkuin muutkin. Sulla on kelkka. Silloin ei siellä mäessä tartte koko ajan siihen omaan takamukseen keskittyä vaan voi nauttia tilanteesta jopa ja ohjata tilannetta omaan suuntaan.
N50

 

 

Täyttä roskaa.

Siinäpä hyvä esimerkki rakentavasta keskustelusta ja kommentoinnista. Jos ujo ihminen ajattelee näin puheliaammasta ihmisestä, niin ujo ei ilmeisesti ystäviä tarvitsekaan. Kommentti oli ylimielinen ja antaa kirjoittajastaan juntin kuvan. Kerropa siis kommentin kirjoittaja vähän tarkemmin missä N50 kirjoitus meni pieleen. Osaatko?

Mä oon hiljainen nainen ja tykkään olla sellainen. Tai oikeastaan olen introvertti ja inhoan vain small talkia, pidän pitkistä, syvällisistä keskusteluista kyllä. Mutta kyllä mä treffitilanteessa yritän puhua, jos molemmat on hiljaa niin eihän siitä tutustumisesta mitään tule. Tajuan mitä aloittaja tarkoittaa - en koskaan haluaisi olla se, joka aina vetää keskustelua eteenpäin toisen kanssa. Tykkäänkin enemmän miehistä, jotka on mua ulospäin suuntautuneempia. Kaks samanlaista olis vähän liikaa...

Vierailija kirjoitti:

Onko puheliaamman ok sanoa ujolle, että nyt tuntuu kuin kävelisi heikoilla jäillä kun toinen ei anna vastakaikua ja että toivoisi toiselta hieman apua tilanteeseen? Olisitko sinä valmis yrittämään silloin ja ottamaan edes hieman vetovastuuta?

En, koska en ole vastuussa sinun tunnetiloistasi. En pompi sinun pillisi tahdissa, että sinulla olisi parempi olo, paitsi tietenkin jos itse katson sen aiheelliseksi. Lisäksi N50 kirjoitus oli huono. Ei ujon sosiaalisissa taidoissa välttämättä ole mitään vikaa, kun esimerkiksi ystävien kanssa juttu luistaa. Lisäksi täälläkin näkee monella ujolla, että ulosannissa ei ole mitään vikaa, vaan kirjoitukset ovat aivan selkeitä. Itse ainakin kaipaan jonkinlaista luottamusta ihmiseen, ennenkuin rupean kertomaan itsestäni sen enemmän asioita.