Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Me olemme mieheni kanssa enää vain kämppiksiä :(

Vierailija

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/16/pienten-lasten-vanhemmat-onko-te...

Tajusin, että sellaisiahan me miehen kanssa olemme nykyään, kämppiksiä. Ei halata, pussailla saati harrasteta seksiä ja huomaan, etten mieti miestäni enää muuna kuin resurssina. Olen kokenut, että läheisyyden pitäisi tulla tahdosta, mutta onko tosiaan niin, että siihen pitää "pakottaa" itsensä? Tuossa jutussa mainittiin, että kumppanista pitäisi ajatella tietoisesti hyviä asioita eikä aina vaan niitä huonoja.  Auttaisikohan se? Tuntuu aika teennäiseltä. Kokemuksia?

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Minunkin vaimoni taitaa ajatella minusta samoin. 

En viitsi edes mennä vaimoni viereen vielä sänkyyn, kun tiedän jo että mitään ei varmasti tapahdu. Kyrsii rankasti. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minunkin vaimoni taitaa ajatella minusta samoin. 

En viitsi edes mennä vaimoni viereen vielä sänkyyn, kun tiedän jo että mitään ei varmasti tapahdu. Kyrsii rankasti. 

Kuten myös meillä mies. Minä saan kissaltakin enemmän huomiota kuin mieheltä =(

Vierailija

Niin meilläkin, vauva alle vuoden. Mua ei huvita melkein ikinä, mutta yritän antaa aina silti silloin kuin siihen on mahdollisuus. Yleensä se onkin sit ihan kivaakin. Ja vanha viisaushan on, että joskus voi tehdä asioita ihan siksikin, että se on toiselle tärkeää ja nautinnollista. Pihtaaminen ois kyllä viimeinen niitti, kun muutenkin ollaan väsyneitä eikä juuri muuhun kuin vanhemmuuteen riitä paukkuja. Toi vaihdevuosi-vertaus oli hyvä. Siltä tuntuukin, ja näyttää ryppyisine vatsoineni! ;'D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin vaimoni taitaa ajatella minusta samoin. 

En viitsi edes mennä vaimoni viereen vielä sänkyyn, kun tiedän jo että mitään ei varmasti tapahdu. Kyrsii rankasti. 

Kuten myös meillä mies. Minä saan kissaltakin enemmän huomiota kuin mieheltä =(

Eli olemme aivan samassa veneessä. Harmi etten tunne sinua, koska melkeinpä voisin vaikka pyytää sinua kahville. Saisimme kumpikin edes kuuntelijan. Eikä edes hävettäisi yhtään. Harmittaa kun ei oma puoliso enää panosta suhteeseen. 

miesnainenkoira

Hei kaikki,

No eiköhän jokaisessa suhteessa ole yleensä kaksi persoonaa joten toinen ei panosta höpinät pois. Se tarttee molempia laita se toinen ymmärtämään tämä tai jätä se heti.

molemmissa on se vika. Mieti vaikka valmiiksi mikä itsessäsi mättää sen sijaan et keskityt siihen mikä toisessa hajottaa. Kun omat viat huomaa niin siitä lähtee se muutos ja toinen seuraa perässä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minunkin vaimoni taitaa ajatella minusta samoin. 

En viitsi edes mennä vaimoni viereen vielä sänkyyn, kun tiedän jo että mitään ei varmasti tapahdu. Kyrsii rankasti. 


Meillä sama.

Vierailija

Meillä ollaan oltu kämppiksiä jo yli kaksi vuotta. Lapsetkaan eivät ihan pieniä enää ole. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Itsensä pakottaminen läheisyyten toisen kanssa tuntuu kamalalta ajatukselta, vaikka kai tässä niin silti pitäis tehdä... Mies ei myöskään tunnu kaipaavan läheisyyttä enempää.

Vierailija

Meillä sama. On ollut jo kauan. Pari kertaa kuukaudessa saan hyvällä tuurilla vikiteltyä miehen seksiin, mutta hän keskittyy silloin tasan orkun tuloon ja minä saan hoidella omani jos sitä haluan. Kosketuksia ja silityksiä ei tule ennen, aikana tai jälkeen tähän suuntaan vaikka ottaisin hänen kädestä kiinni ja laittaisin sen päälleni. Nyt lapset ovat olleet tiistaista lähtien mummolassa syyslomalla ja olemme puhuneet miehen kanssa ehkä 20 lausetta sen aikana. Eilen istuimme saunassakin täysin hiljaisuudessa ja nyt mies on yksin aamupalalla. Tämä on pelottavaa ja mietin eroa ja siihen liittyviä satoja asioita koko ajan. Töissä on mukavampaa tai autossa. Eilen töistä tullessa istuin autossani kodin pihalla varmaan vartin ennen kuin sain noustua ja lähdettyä sisälle. N41

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. On ollut jo kauan. Pari kertaa kuukaudessa saan hyvällä tuurilla vikiteltyä miehen seksiin, mutta hän keskittyy silloin tasan orkun tuloon ja minä saan hoidella omani jos sitä haluan. Kosketuksia ja silityksiä ei tule ennen, aikana tai jälkeen tähän suuntaan vaikka ottaisin hänen kädestä kiinni ja laittaisin sen päälleni. Nyt lapset ovat olleet tiistaista lähtien mummolassa syyslomalla ja olemme puhuneet miehen kanssa ehkä 20 lausetta sen aikana. Eilen istuimme saunassakin täysin hiljaisuudessa ja nyt mies on yksin aamupalalla. Tämä on pelottavaa ja mietin eroa ja siihen liittyviä satoja asioita koko ajan. Töissä on mukavampaa tai autossa. Eilen töistä tullessa istuin autossani kodin pihalla varmaan vartin ennen kuin sain noustua ja lähdettyä sisälle. N41

Viestisi voisi olla minun kirjoittamani. Pahimpia ovat illat kun istutaan sohvalla vierekkäin, eikä mitään puhuttavaa ole. 

Vierailija

Niin kulunut kuin tämä mantra onkin: Puhukaa! Jos tuntuu pahalta ja mietitte jo eroa, ette halua mennä puolison viereen yöksi tai istutte vartin autossa kotipihalla kun sisään ei haluta mennä, olette jo todella syvällä. Olisi pitänyt puhua jo aikoja sitten.

Ne keskustelunaiheet, joiden avaaminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta, ovat kokemukseni mukaan niitä, joista puhuminen on kaikkein tärkeintä.

Tulin surulliseksi näistä viesteistä, niin paljon onnettomia ihmisiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. On ollut jo kauan. Pari kertaa kuukaudessa saan hyvällä tuurilla vikiteltyä miehen seksiin, mutta hän keskittyy silloin tasan orkun tuloon ja minä saan hoidella omani jos sitä haluan. Kosketuksia ja silityksiä ei tule ennen, aikana tai jälkeen tähän suuntaan vaikka ottaisin hänen kädestä kiinni ja laittaisin sen päälleni. Nyt lapset ovat olleet tiistaista lähtien mummolassa syyslomalla ja olemme puhuneet miehen kanssa ehkä 20 lausetta sen aikana. Eilen istuimme saunassakin täysin hiljaisuudessa ja nyt mies on yksin aamupalalla. Tämä on pelottavaa ja mietin eroa ja siihen liittyviä satoja asioita koko ajan. Töissä on mukavampaa tai autossa. Eilen töistä tullessa istuin autossani kodin pihalla varmaan vartin ennen kuin sain noustua ja lähdettyä sisälle. N41

Viestisi voisi olla minun kirjoittamani. Pahimpia ovat illat kun istutaan sohvalla vierekkäin, eikä mitään puhuttavaa ole. 

Tai minun. Vaikeaa on, kun toinen ei halua puhua, vaan on tyytyväinen tilanteeseen näin ja itsellä niin paha olo, että tekee mieli huutaa.

Vierailija

Olen juuri eronnut. Syynä se, että minusta tuli exälleni itsestään selvyys. Kelpasin hänen kurittoman lapsensa hoitajaksi, mutta en mihinkään muuhun. Pikkuhiljaa loppui läheisyys, yhdessä tekeminen, seksi. Puhuin, raivosin ja jopa itkin, mistään ei ollut apua. Kun erosimme ja itkin aika ajoin tavaroita pakkaillessa ei miehen ilmekkään värähtänyt. Ilmeisesti ero ei tuntunut missään.

Vierailija

9 jatkaa: olen yrittänyt puhua, olen järjestänyt lapset hoitoon ja tilanteen rauhalliseksi, olen varannut jopa miehen kalenterista aikaa ja kirjoittanut syyksi "puhuminen", olemme käyneet jopa ammatti-ihmisen luona, mutta ei 18 vuoden asioita ja syrjään unohdettuja riitoja enää puhumalla ratkota. Ja pelottavinta on, että en enää edes halua. Luultavasti tämäkin hiljaisuus unohtuu kun lapset tänään kotiin tulevat, arki asettuu paikoilleen ja elämä jatkuu vaikka emme puhuneet sanaakaan. Kolmansia henkilöitä ei tietääkseni ole mukana, mutta tavallaan olisi jopa helpotus jos vaikka miehellä olisi uusi ystävä. Me emme ole enää ystäviä, vain kämppäkavereita joilla on kolme lasta, yhteinen omaisuus ja pitkä historia. Rakkautta ei ole ja en voisi edes ajatella sitä enää löytyvän. Vain jonkunlaista välittämistä toisesta löytyy, mutta sekin alkaa olla vähenemään päin. En ole kuitenkaan surullinen asiasta kuin hetkittäin.

M39

Vierailija kirjoitti:

Niin kulunut kuin tämä mantra onkin: Puhukaa! Jos tuntuu pahalta ja mietitte jo eroa, ette halua mennä puolison viereen yöksi tai istutte vartin autossa kotipihalla kun sisään ei haluta mennä, olette jo todella syvällä. Olisi pitänyt puhua jo aikoja sitten.

Ne keskustelunaiheet, joiden avaaminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta, ovat kokemukseni mukaan niitä, joista puhuminen on kaikkein tärkeintä.

Tulin surulliseksi näistä viesteistä, niin paljon onnettomia ihmisiä.

Mie oon huomannu, et ei siitä puhumisesta ole mitään hyötyä, jos ei molempia kiinnosta panostaa parisuhteeseen. Asioista voidan puhua ja sopia, mut eipä se kauas kanna, jos ei yhteisistä asioist pidetä kiinni. Heti aletaan syyttämään parisuhdetta, jos itsellä ei ole hyvä olla. Kannattasko kattoa välillä peiliinkin?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat