Naiset vihaavat lyhyitä miehiä treffipalstoilla
http://yle.fi/uutiset/treffipalstoilla_pituus_on_valttia__lyhyt_mies_ei…
Naiset voisivat kyllä vähän miettiä noita pinnallisia kriteereitään. Kyllä sisimmän pitäisi ratkaista asia. :-/
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Sopii hyvin ajan kuvaan, kun suuri osa ihmisistä ei välitä kuin pinnallisista asioista. Sitten tullaan onnettomiksi kamalissa suhteissa. Onneksi itse olen niin vanha ja naimisissa, ettei enää tarvitse olla parisuhdemarkkinoilla. Jos etsisin miestä niin haluaisin älykkään ja empatiakykyisen tasa-arvoisen kumppanin, jonka ulkonäöllä ei olisi mitään väliä. t. nainen 160 cm, jonka mies 182 cm
Äläs väitä, ettetkö haluaisi mieluiten rinnallesi astelemaan älykkään ja empatiakykyisen, pitkän ja miehekkään harteikkaan miehen.... Sellainen sulla kaiketi jo onkin ja niin on mullakin, mutta komea pituus ja miehen muut silmiä miellyttävät ulkoiset raamit tuottaa iloa ja ihastuksen tunteita päivittäin vielä kahdenkymmenen aviovuoden jälkeenkin, siinä missä hyvät henkiset ominaisuudetkin :-) Mitäpä noita ulkoisiakaan vähättelemään?
"En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Niitä telaketjufeministejä, jotka - edes haaveissaan - mennen tullen nakkaavat niskaperseotteella nakkikiskan jonossa päätään aukoneen lihaskimpun vastapäisen talon seinään, on aika vähän. Jokin aika sitten oli tehty tutkimus suomalaisten nuorten naisten toiveista perhe-elämää kohtaan ja siinä korostui konservatiivinen arvomaailma: mies on iso ja turvallinen jörrikkä, joka käy töissä, rakentaa talon jne, nainen hoitaa kodin ja lapset. Tämän suuntauksen pitäisi olla ainakin kaikille feminismiä kammoksuville miehille mieluisa. " - Jotenkin harmillista.
Luulisi tasa-arvoisen parisuhteen olevan molempien -sekä naisen että miehen kannalta parempi. - Toisinaan minusta myös tuntuu sille, että ta(sa-arvon suurimpana esteenä ei ole mies tai miehet, vaan "toiset naiset" -naiselle. Noudatetaan mieluummin sitä tuttua kaavaa, kuin poiketaan totutusta. Esimerkiksi parisuhde-kumppaniksi halutaan tai tavoitellaan sitä konservatiivita unelmaa "mies on iso ja turvallinen jörrikkä..." , koska pelätään, että saa "pirttihirmun maineen" jos valitsee kumppanikseen itseä "heikomman" kumppanin, joka ei ole sisäistänyt sitä tosiaa, että miehen kuuluu olla parisuhteessa se suurempi tuki ja turva, joka tarvittaessa muuttuu supersankariksi, joka ottaa tilanteen kuin tilaneen haltuun ja hoitaa, myös ne ikävämmät velvollisuudet, tai se joka ensimmäisenä pyytäisi apua.
Ei minusta ole mikään pakko ottaa niitä manletteja. Jos ei lyhyet miehet sytytä naista, niin ei sytytä. Parinvalintakriteerit ovat yksilön itsensä päätettävissä. Itse esimerkiksi en syty reilusti ylipainoisista naisista. Tietysti on turha valittaa sitten, jos jää kokonaan ilman kun kukaan ei kelpaa, mutta sekin on yksilon oma asia.
M25v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi olla pienempi kuin mies? Miksi olette niin kaavoihin kangistuneita?
Vastaan vain ja ainoastaan nyt omasta puolestani. Olen - koko ikäni normaalipainoisena olleena, välillä pahasti jopa alipainoisena - aina kärsinyt huonosta kehonkuvasta, kokenut olevani "läski" (vaikka tosiasiassa tiedän etten ole sitä näillä mitoilla koskaan oikeasti ollut), ja itseäni vielä hintelämpi/pienempi mies olisi vain vahvistanut entisestään tätä kokemusta. Eli ei sen syvempää psykologiaa taustalla ainakaan itselläni, kuin vain ja ainoastaan omiin ongelmiini liittyvät.
Eiköhän juuri tämä ole yleisin syy (ihan ilman mitään syömishäiriötä), joten sinänsä turhaan miehet sitä ottavat niin henkilökohtaisesti.
Nyt muuten kun tän keskustelun innoittamana aloin erikseen miettimään, hoksasin, että omassa lähipiirissä ne lyhimmät miehet on naisilla, joilla on (ainakin ulkopuolisen silmään) paras itsetunto. :)
Ei ole väärin haluta mies joka on mua pidempi. Olen 163.
En vihaa lyhyitä miehiä.
Moni mies haluaa hoikan, rintavan ja nuoremman naisen.
Vierailija kirjoitti:
"En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Niitä telaketjufeministejä, jotka - edes haaveissaan - mennen tullen nakkaavat niskaperseotteella nakkikiskan jonossa päätään aukoneen lihaskimpun vastapäisen talon seinään, on aika vähän. Jokin aika sitten oli tehty tutkimus suomalaisten nuorten naisten toiveista perhe-elämää kohtaan ja siinä korostui konservatiivinen arvomaailma: mies on iso ja turvallinen jörrikkä, joka käy töissä, rakentaa talon jne, nainen hoitaa kodin ja lapset. Tämän suuntauksen pitäisi olla ainakin kaikille feminismiä kammoksuville miehille mieluisa. " - Jotenkin harmillista.
Luulisi tasa-arvoisen parisuhteen olevan molempien -sekä naisen että miehen kannalta parempi. - Toisinaan minusta myös tuntuu sille, että ta(sa-arvon suurimpana esteenä ei ole mies tai miehet, vaan "toiset naiset" -naiselle. Noudatetaan mieluummin sitä tuttua kaavaa, kuin poiketaan totutusta. Esimerkiksi parisuhde-kumppaniksi halutaan tai tavoitellaan sitä konservatiivita unelmaa "mies on iso ja turvallinen jörrikkä..." , koska pelätään, että saa "pirttihirmun maineen" jos valitsee kumppanikseen itseä "heikomman" kumppanin, joka ei ole sisäistänyt sitä tosiaa, että miehen kuuluu olla parisuhteessa se suurempi tuki ja turva, joka tarvittaessa muuttuu supersankariksi, joka ottaa tilanteen kuin tilaneen haltuun ja hoitaa, myös ne ikävämmät velvollisuudet, tai se joka ensimmäisenä pyytäisi apua.
Meillä ei olla tähdätty itseä "vahvempaan" tai "heikompaan" vaan "samanoloiseen".
"Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lyhyenkin miehen vetovoimaisuus kasvaa naisten silmissä, jos palkkapussi on tarpeeksi muhkea."
Ja kenelle tämä tuli oikeasti yllätysenä? Oikeastaanhan se on niin että aivan kenen tahansa miehen vetovoimaisuus kasvaa naisten silmissä, kun miehellä on riittävän korkeat tulot tai riittävästi rahaa. Miehellä korkeat tulot ja varallisuus ovat tärkeysjärjestyksessä kirkkaasti sijalla yksi, mikä sytyttää naisen kun naisen kiinnostuksen.
"En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Niitä telaketjufeministejä, jotka - edes haaveissaan - mennen tullen nakkaavat niskaperseotteella nakkikiskan jonossa päätään aukoneen lihaskimpun vastapäisen talon seinään, on aika vähän. Jokin aika sitten oli tehty tutkimus suomalaisten nuorten naisten toiveista perhe-elämää kohtaan ja siinä korostui konservatiivinen arvomaailma: mies on iso ja turvallinen jörrikkä, joka käy töissä, rakentaa talon jne, nainen hoitaa kodin ja lapset. Tämän suuntauksen pitäisi olla ainakin kaikille feminismiä kammoksuville miehille mieluisa"
- - Miksi naisen täytyisi olla telaketjufeministi, ennen kuin -kulttuurissamme olsi yhtä lailla hyväksyttävää ja aivan normaalia tai, ei ainkaan, mitenkään erikoista, että hän (nainen) voisi "ottaa" itselleen häntä vaikka vain fyysisesti "heikomman" kumppanin? Miksi kulttuurimme edelleen lähtee siitä, että naisen on oltava se heikompi ja turvaa vailla oleva yksilö. Ja jos nainen osoittaa olevansa tarpeeksi vahva, niin silloin olettaamana luultavasti on, että nainen asuu yksin ja elää vauhdikasta sinkkuelämää, jossa ei ole sijaa miehelle; itsenäien ja vahva nainen ei tarvitse miestä. Kun taas itsenäien ja vahva yksinelävä mies taas on satuolento tai kyltymätön pleijeri, mutta ei ainakaan yksilö joka voisi elää "laadultaan kunnollista ja ihmisarvoista" elämää ilman kosketusta naiseen. - Pienen poikkeusen muodostavat ne miehet, joiden vähintään epäillään olevan homoja.
En vihaa lyhyitä miehiä, en vain koe vetoa itseäni lyhyempään mieheen joten minkäs teet. Ihan niinkuin joku mies ei koe vetoa naiseen, jolla on jokin tietty ominaisuus. Niin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi olla pienempi kuin mies? Miksi olette niin kaavoihin kangistuneita?
Olen deittaillut itseäni lyhyempiä miehiä, mutta kaikki jutut ovat päättyneet miehen pituuskompleksiin. Esimerkiksi korkokenkien käyttöä on yritetty kieltää, mua pitemmille miespuolisille kavereilleni on alettu uhoamaan ja sitten on ryypätty hirveitä määriä ja lesoiltu kuinka pystyy juomaan enemmän kuin miespuoliset kaverini.
Siksi mulle on lähtökohtana, että mies olisi mua pidempi, eli yli 180cm.
Vastaaja nro 5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi olla pienempi kuin mies? Miksi olette niin kaavoihin kangistuneita?
Olen deittaillut itseäni lyhyempiä miehiä, mutta kaikki jutut ovat päättyneet miehen pituuskompleksiin. Esimerkiksi korkokenkien käyttöä on yritetty kieltää, mua pitemmille miespuolisille kavereilleni on alettu uhoamaan ja sitten on ryypätty hirveitä määriä ja lesoiltu kuinka pystyy juomaan enemmän kuin miespuoliset kaverini.
Siksi mulle on lähtökohtana, että mies olisi mua pidempi, eli yli 180cm.
Vastaaja nro 5
Eli olet tavannut vain huonoitsetuntoisia lyhyitä/lyhyempiä miehiä.
Eikös muuten aikoinaan Nicole Kidman erostaan Tom Cruisen kanssa kommentoinut, että "ainakin saan taas käyttää korkokenkiä"! Joten oli itse Tompallakin ollut ongelmaa sen pituutensa... tai lyhyytensä, kanssa.
En kiinnostu lyhyistä miehistä eikä se tee minusta sen pinnallisempaa kuin muistakaan. Kyllä se on välttämätöntä pitää toisen ulkonäköä puoleensavetävänä jos kumppania etsii.
En muutenkaan ymmärrä miksi nettideittaillessa pitäisi olla karsimatta vaihtoehtoja vaikka sitten pinnallistenkin kriteerien perusteella. Siellä on satoja ihmisiä joista keneen tahansa voi ottaa yhteyttä. Suurin osa noista sadoista on mukavia ihmisiä ja periaatteessa jokaisen kanssa voisi syntyä jotakin erityistä. Ei pituus tarkoita että ei voisi olla hieno ihminen eikä lyhyys automaattisesti tarkoita että olisi sisäisesti kauniimpi kuin pitkät.
Löytyyhän myös miehiä jotka etsivät lyhyitä naisia, taitaa olla yleinen preferenssi.
Oma mies on myöntänyt että tuntisi olonsa vaivaantuneeksi jos olisin häntä pidempi/isompi. Itse tunnen myös "sopivuutta" toisillemme kokojemme puolesta. Meillä on 25 cm pituuseroa.
En silti menisi väittämään, että kumpikaan meistä vihaa (kohtuullisen vahva tunne) ihmisiä pituuden puolesta. Jos vihaan jotain ihmistä, ei ulkonäkö ole syy tähän koskaan.