Mikä lääke teillä auttanut paniikki/ahdistuskohtausten fyysisiin oireisiin? (pahoinvointi, vatsavaivat)
Auttaako teillä joku? Jos mua alkaa yhtään ahdistaa niin iskee mielettömän ällöttävä olo, tuntuu että oksennus lentää. Syke kiihtyy ja vatsa sekoilee, pissalla joudun ravaamaan useasti ja hiki alkaa valumaan otsaa pitkin. Haittaa koulunkäyntiä ja kaikki uudet tilanteet on hankalia. Hengitysharjoitukset ei auta tarpeeksi, en huonolta ololtani pysty niihin keskittymään. Ei siinä mitään, jos näitä tulis kerran kuussa, mutta kun alkaa olemaan päivittäistä tarpomista.
Propralia on kaapissa, mutten ole uskaltanut ottaa vielä.. lääkäri sanoi kans, ettei auta vatsavaivoihin ainoastaan sykkeeseen. Jotenkin pelottaa noi sydämeen vaikuttavat lääkkeet.
Jos joku nyt koki että nää mun vaivat on suht samanlaisia kun hänen, niin kertokaa lääkityksenne. TK-lääkäriltä on hankala saada oikeita rohtoja. :(
Kommentit (20)
Propral ja imodium.
Ja ykkönen, hienoa että pääsit terapiaan joka onnistui :) Mulla on myös traumaperäinen stressihäiriö + paniikkioireet, joudun sinnitellä lääkkeillä kun en ole vielä päässyt terapiaan.
Bentsot. Ihan oikeasti, mikään muu kuin rauhoittava ei pidä kurissa löysää vatsaa tai paniikkituntemuksia iltaa kohti.
t. traumaperäiset ahdistusoireet
Seronil ja librax kombona. Lisäksi terapiaa päälle
Imodium auttaa pahoinvointiin mutta olen kyllä käyttänyt ihan rauhoittaviakin (Opamox) ennakoivasti jos olen tiennyt joutuvani tilanteeseen jossa ahdistus helposti iskee.
Niin, en tiedä onko järkevää syödä joka oireeseen eri lääkettä (propral sykettä tasaamaan, Imodium pahoinvointiin) kun on tosiaan lääkkeitä jotka estää koko ahdistuksen.
Apteekista saa ilman reseptiä matkapahoinvointilääkettä, eivät ole hyllyssä esillä mutta pyydettäessä saa. Käytän sitä noissa tilanteissa kun huono olo iskee. Itse käytän Marzinea. Puolikas pami siihen vielä päälle jos on paha tilanne.
Tärinään jne tuntuu mulla auttavan vahva b-vitamiinivalmiste jossa paljon b6-vitamiinia. Sitä suositellaankin mm. pms-oireiluun.
Minulla lähinnä iltaisin tulevaa pahoinvointia, joka ilmeisesti peräisin korvien välistä. Oksettava olo, pelottaa, ahdistaa, kakattaa. Otan niistä pahimpina kertoina Temestan. Propralia löytyy myös, mutta ei se kovasti auta. Lisäksi Tenox uneen pääsemiseen.
mulla mirtatzapin 15 mg on auttanut tosi hyvin ahdistukseen, siitä johtuvaan pahoinvointiin vatsakipuun ja vatsan sekoilemiseen, unettomuuteen, masennukseen ja traumatakaumiin.
Oletteko ottaneet esim vatsalääkettä edellisenä iltana, jos aamulla joku meno? Tehoaakohan? Tai muuten esim. imodiumin otto muutamaa tuntia ennen kun tietää, että joku jännittävä tapaus (esim. tentti) tulossa.
Venlafaxin. Taustalla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkikohtauksia yms. Kokeilin pitkään pärjätä Propralilla, mutta se ei kyllä auttanut tai sitten se saattoi auttaa lievästi vain "oireiden" kanssa. Oireita ei juuri tullut, mutta ahdistuksen ja jännityksen tunne tietysti säilyi. SNRI-lääke auttoi sitten tavallaan itse sairauteen, ei tule oireita kun ei ole itse ahdistustakaan.
Diapam, Xanor yms. auttaa niin, ettei ehdi mennä vatsa sekaisin yms. Auttaa tietenkin myös sykkeeseen, kun on noussut jne.
Imodium sitten, kun vatsa on sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Bentsot. Ihan oikeasti, mikään muu kuin rauhoittava ei pidä kurissa löysää vatsaa tai paniikkituntemuksia iltaa kohti.
t. traumaperäiset ahdistusoireet
Tämä. Puolikas pami huuleen, niin 5 minuutin päästä on olo normaali.
Nimim. Kokemusta paniikkihäiriöstä jo vuodesta -68.
Xanor ensin, rentouttaa ja nukuttaa. Ei pitkäkestoinen, koska vaatii isomman annoksen vaikuttaakseen. Cipralex pitkäkestoinen. Vie n 10-14 päivää, että tottuu ja voi olla pahoja fyysisiä kipuja, ei saa lopettaa, vaan kestettävä niin sivuoireet häviävät. Cipralexia aloittaessa Xanoria otettava, kunnes Cipralex alkaa vaikuttaa.
Minä voisin omien kokemusteni perusteella sanoa, että lääkkeet eivät näissä vaivoissa auta koskaan. Joo, ne turruttavat hetkeksi ja sitten taas pitää saada lääkettä. Mulla kävi itselläni satumainen tuuri, kun pääsin (ihan ilmaiseen, kaupungin järjestämään) terapiaan, jossa terapeutti (kokenut psyk.sh jolla psykoterapauttikoulutus) oivalsi etten ollutkaan masentunut ja paniikkihäiriöinen vaan kärsin posttraumaattisesta stressioireyhtymästä.
Nyt vuoden viikottaisen työstämisen jälkeen olne ns tilanteen päällä, eli osaan tunnistaa ja yhdistään traumatapahtumaan erilaiset fyysiset oireet, tajuan mistä siinä olossa on kysymys. Erityisen vapauttavaa on, että vihdoin joku tunnustaa itseni lisäksi, että mulla on oikeus vääryyskokemukseen, että tapahtunut ylitti silloisen lapsen sietokyvyn rajat ja että on oikeastaan osoitus henkiinjäämisvaistosta, kun siinä elämänvaiheessa opin suhtautumaan asioihin siten kuin suhtauduin, vaikka se malli myöhemmin osoittautuikin haitalliseksi.