Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Entinen kevytkenkä on nykyään kauhea nipo!

Vierailija

Kaverini oli nuorena tosi hauska, juhli paljon, ei välittänyt säännöistä, moraalikysymyksistä eikä aina niin laistakaan. Oli todella mukava, rento ja mielenkiintoinen ihminen.

Nykyään hän on naimissa, kahden lapsen äiti - ja hemmetinmoinen nipo! Huomauttelee säännöistä eikä halua enää juhlia, ei kuulemma kiinnosta. Tuomitsee yhden illan jutut, vihaa tupakointia, nyrpistelee ja nipottaa  muiden alkoholinkäytölle. 

Siis tekeekö äitiys naisista tuollaisia, vai mikä sillä meni pieleen? Vihaako elämäänsä niin vahvasti että on vihainen niille jotka vielä pitävät hauskaa? Ei esim tykännyt yhtään kun poltin tupakan meidän ollessa kävelyllä, eikä halua että tuon esim muutaman siiderin mukanani jos tulen heillä käymään. 

Onko muiden ystävät menneet tuollaisiksi? Harmittaa kun tuntuu että ystävyys meni miehen ja lasten takia pilalle :( 

Ikää meillä on 30, about.

Kommentit (6)

Vierailija

Joo niin se kääntyy usein päälaelleen. Kärjistettynä kilteistä tulee pahiksia ja pahiksista kilttejä

Vierailija

Niin, ihmiset kasvaa ja aikuistuu. Minulla myös on eräs "ystävä", joka luultavasti on samanlainen kuin ap. Hän pitää minua teeskentelijänä, pettäjänä ja huonona äitinä. Kaikki tämä pohjautuu siihen, kun join opiskeluaikoina paljon ja harrastin yhdenillanjuttuja. Nyt hän ei voi ymmärtää, että olen jättänyt tuon vaiheen taakse, olen uskollinen miehelleni ja onnellinen kahden lapsen äiti. Itse hän ravaa edelleen baareissa, ja on jämähtänyt siihen elämään, jota elimme 10 vuotta sitten.

Vierailija

Kasvoin aikuiseksi siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Olen mielestäni parempi esikuva lapsilleni, kun ylläpidän jonkin tasoista moraalia ja noudatan lakeja. En varmasti harrasta enää yhden illan juttuja, koska olen rakastunut ja naimisissa. Tupakan jätin, kun tulin raskaaksi. En ryypiskele, koska siihen ei ole tarvetta. Eikä meille tarvitse kenekään tulla vetämään kännejä. Saunaolut tai lasi viiniä joskus, ja se riittää.

En koe, että elämässäni on mikään pielessä. Pidän hauskaa lastenki kanssa ja niiden ystävien, joilla ei ole pakkomiellettä vetää kännejä koko aikaa.

Et ole hyvä ystävä, jos koet, että jotain on pieleen mennyt sen vuoksi, että sätkä ei pala suupielessä ja oluttölkki ei sihahtele auki joka perjantai ilta.

Vierailija

niin, ehkä se on se asenne joka tuossa tökkii.. se että vaikkei itse tee, niin sitten voisi olla vaan ihan normaalisti jos muut tekevät jotain. koska onhan se paheksunta ihan turhaa, eikä sillä maailmassa muutosta saa aikaan.. muutenkin jos ei itse tee jotain, esim polta tupakkaa, niin sitten sen ei pitäisi häiritä niin paljoa jos muut tekevät (poikkeus tietysti jos savua tulee hirveästi omaa naamaa päin tms)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

niin, ehkä se on se asenne joka tuossa tökkii.. se että vaikkei itse tee, niin sitten voisi olla vaan ihan normaalisti jos muut tekevät jotain. koska onhan se paheksunta ihan turhaa, eikä sillä maailmassa muutosta saa aikaan.. muutenkin jos ei itse tee jotain, esim polta tupakkaa, niin sitten sen ei pitäisi häiritä niin paljoa jos muut tekevät (poikkeus tietysti jos savua tulee hirveästi omaa naamaa päin tms)

No tämä juuri. En mä itsekään mikään hullu sekoilija ole, mutta esim tuo tupakkajuttu oli tosiaan kun oltiin kävelyllä eli raikkaassa ulkoilmassa. En puhallellut vaunuihin savua tietenkään, mutta tää ystäväni nipotti että tulee paha haju ja vauvan keuhkot altistuvat ja plaaplaa ja häntä äklöttää tupakointi muutenkin. 

Samoin se siiderihomma, en ollut heille menossa ryyppäämään, olin menossa itse myöhemmin ulos ja olin heillä kyläilemässä alkuillasta - olisin ottanut itselleni muutaman siiderin ja tarjosin että vien hänellekin. Ei imetä, mutta ei kuulemma silti halua ottaa. 

Eikä kyse ole pelkästään näistä kahdesta episodista, vaan tuntuu että kaikki on hänen mielestään tuomittavaa nykyään :(

-ap

Vierailija

Toiset vaan ovat äärimmäisyyksien ihmisiä. Mutta: itse olen nyt reilu parikymppisenä opintojeni loppupuolella vielä aika kova menemään ja juhlimaan, mutta kyllä jo nyt mielen perukoilla kytee ajatus, ettei tätä tule yhtään ikävä, kun toivottavasti joskus tärkeämmät asiat täyttävät elämän. Vapautta ja riippumattomuutta varmasti ajoittain toki, mutta ei kosteita juhlia, epämääräisiä ihmissuhteita, ajelehtimista. Aika aikaansa kutakin, ja hyvä niin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat