Lue keskustelun säännöt.
Miksi vuokra-asujat natisevat, ettei ole rahaa omaan?
pienituloinen
15.10.2015 |
Siis meinaan, että jos on varaa maksaa vuokraisännän lainaa, vastike ja vuokraisännän vuokratuottokin koko loppuelämä niin miksei sitten omaa lainaa vain 20 vuotta?
Vuokra sitä paitsi nousee vuosi vuodelta kun taas asuntolainen erä pysyy samana tai pienenee ajan saatossa riippuen lyhennystavasta. Ja asuntolainan (tällä hetkellä naurettavan pienestä) korosta saa verovähennyksen.
Vuokralainen ei saa asuntoa koskaan omakseen eikä arvonnousua. Ja vuokrataloissa on vähemmän mukavia lieveilmiöitä.
Itse ostin ensiasunnon 40 km Helsingistä 35 000 eurolla 10 vuotta sitten. Nyt laina on maksettu ja tästä voisi pyytää 72 000 €. :) Olen todella pienituloinen, mutta ihan kivasti pärjää, kun saa asua ilmaiseksi naurettavan pienellä vastikkeella oikeassa omistusasunnossa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
Tekosyiden aatelia. On erittäin poikkeuksellista että asunnon nimellishinta laskisi merkittävästi. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnonkaan saaminen ei ole helppoa. Vuokra-asunnosta on helppo lähteä, mutta sellaiseen ei ole niin helppo päästä, omistusasunto taas on tosi helppo ostaa, mutta myyminen voi olla hankalaa. Vuokra maksaa vain tonnin kuussa, kun asunto vaoi maksaa kaksisataa tonnia, pitkässä juoksussa oma tulee kuitenkin halvemmaksi ja jää enemmän rahaa matkusteluun ja harrastuksiin.
Mutta onneksi saa valita, minulla ei olisi varaa asua vuokralla.
Varsinainen hurskastelija. Minun on pakko asua vuokralla, on siihen minulla varaa tai ei. Onneksi en asu pääkaupunkiseudulla, siellä ei tulisi elämästä yhtikäs mitään. Onneksi elämä on heittänyt aivan muille seuduille, siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Itse tein valmistumisen jälkeen kyllä ihan tietoisesti sellaisen valinnan että hain ensisijaisesti töitä muualta kuin pääkaupunkiseudulta, lopulta elämä rakentui Turkuun, olen kotoisin Lapista. Päivääkään en ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
Tekosyiden aatelia. On erittäin poikkeuksellista että asunnon nimellishinta laskisi merkittävästi. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnonkaan saaminen ei ole helppoa. Vuokra-asunnosta on helppo lähteä, mutta sellaiseen ei ole niin helppo päästä, omistusasunto taas on tosi helppo ostaa, mutta myyminen voi olla hankalaa. Vuokra maksaa vain tonnin kuussa, kun asunto vaoi maksaa kaksisataa tonnia, pitkässä juoksussa oma tulee kuitenkin halvemmaksi ja jää enemmän rahaa matkusteluun ja harrastuksiin.
Mutta onneksi saa valita, minulla ei olisi varaa asua vuokralla.
Jos omistusasunnon toteutunut ostohinta on 200000, niin sehän ei ole se vuokraan verrattava hinta. Päälle tulee yhtiövastikkeet ja korot myös, sekä mahdollinen varainsiirtovero.
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten toisia niin paljon hetkauttaa, miten kukin valitsee asua? Itse saan myös vähän verovähennyksiä, kun kakkosasunto on vuokra-asunto, toki se on pieni. Olen laskenut ja pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, että kun ainoa syy asua täällä on vain työ, en sido itseäni asuntoon, josta ei välttämättä pääsekään eroon. Varsinkin jos hinnat romahtavat, se tienattu palkka meni siihen. Minä valitettavasti vaan muistan sen asuntojen hinnan puolittumisen 90-luvulla, enkä ymmärrä miksei niin voisi tapahtua uuden rajun taantuman tullessa. Alueellisia laskuja kyllä onkin ja tietyt asunnot tai talot eivät kaupaksi mene.
No ei kai se hetkauta että miten muut asuu, mutta perustelut on välillä melko naurettavia, kuten nyt vaikka tämä 90-luvun asuntojen hintojen "romahdus". Silloin oli monia syitä, jotka eivät ole enää mahdollisia, kuten pankkien paniikkipolkumyynti ulosottoasuntujen kohdalla. Ja toisekseen, se oli realihinnan romahdus, kun inflaatio laukkasi kaksinumeroisissa luvuissa, niin hinnat romahti, vaikka ne eivät edes laskeneet.
Jollain rakennemuutopaikkakunnalla hinnat voi oikeasti laskea jonkin verran, joten jos tarvii asunnon paikkakunnalta, jolla on vain yksi merkittävä työllistäjä, niin silloin kannattaa olla varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
Tekosyiden aatelia. On erittäin poikkeuksellista että asunnon nimellishinta laskisi merkittävästi. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnonkaan saaminen ei ole helppoa. Vuokra-asunnosta on helppo lähteä, mutta sellaiseen ei ole niin helppo päästä, omistusasunto taas on tosi helppo ostaa, mutta myyminen voi olla hankalaa. Vuokra maksaa vain tonnin kuussa, kun asunto vaoi maksaa kaksisataa tonnia, pitkässä juoksussa oma tulee kuitenkin halvemmaksi ja jää enemmän rahaa matkusteluun ja harrastuksiin.
Mutta onneksi saa valita, minulla ei olisi varaa asua vuokralla.
Jos omistusasunnon toteutunut ostohinta on 200000, niin sehän ei ole se vuokraan verrattava hinta. Päälle tulee yhtiövastikkeet ja korot myös, sekä mahdollinen varainsiirtovero.
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten toisia niin paljon hetkauttaa, miten kukin valitsee asua? Itse saan myös vähän verovähennyksiä, kun kakkosasunto on vuokra-asunto, toki se on pieni. Olen laskenut ja pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, että kun ainoa syy asua täällä on vain työ, en sido itseäni asuntoon, josta ei välttämättä pääsekään eroon. Varsinkin jos hinnat romahtavat, se tienattu palkka meni siihen. Minä valitettavasti vaan muistan sen asuntojen hinnan puolittumisen 90-luvulla, enkä ymmärrä miksei niin voisi tapahtua uuden rajun taantuman tullessa. Alueellisia laskuja kyllä onkin ja tietyt asunnot tai talot eivät kaupaksi mene.
Heitän tähän esimerkin, jota olen itse seuraillut ihan vain huviksi ja mielenkiinnosta. Ehkä siksi, että se olisi yksi mahdollinen ehdokas kodiksi, jos meillä olisi mahdollisuus saada lainaa (ei ole), remontoituna tietysti, tuollaisenaan ei kelpaisi.
http://www.etuovi.com/kohde/7635480
En muista ihan tarkkaan, koska se markkinoille tuli, mutta on siitä jo aikaa, ehkä puolitoista vuotta, tai jopa kaksi? Sen muistan, että alkuperäinen hintapyyntö oli 449000 eli sata tonnia enemmän kuin nyt. Se on nyt jo ainakin toisella kiinteistövälittäjällä, saattaa olla kolmannellakin. Ei se nyt niin erikoinen tai kallis kohde ole, että sen takia kukaan ei sitä halua, mutta jostain syystä se ei vain kaupaksi mene, vaikka Ihala on ihan arvostettua seutua ja hyvin lähellä Turun rajaa. Asukkaat ovat jo pois muuttaneet, koska näissä viimeisimmissä kuvissa sisustus on jo kadonnut, ensimmäisissä näkemissäni kuvissa tavarat ja huonekalut olivat vielä paikallaan. Paljonkohan vielä myyjät joutuvat vielä tinkimään, että kaupaksi saavat? Riittääkö 50 tonnia, vaiko vieläkin enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keskituloinen (3300 euroa bruttona kuussa) helsinkiläinen, ja asun vuokralla. Miksi en hanki omaa?
Koska minulla ei ole varaa sellaiseen omaan jonka haluaisin. Asun nykyisessä rivitaloasunnossani noin tonnilla kuussa. Vastaavia asuntoja on myyty tästä läheltä 350 000 euron hintaan, ja mikään pankki ei taatusti antaisi minulle sellaista lainaa, ymmärrettävistä syistä.
Toki minulla olisi varaa pikkukaksioon Kontulasta tai Myllypurosta, mutta ei, en halua. Miksi ne seinät pitäisi omistaa? Minä mieluummin nautin elämästä nyt vuokra-asunnossa josta todella pidän ja jossa on tilaa ja joka sijaitsee hyvällä alueella. Säästäminen ja tulevaisuudesta murehtiminen eivät muutenkaan kuulu elämänasenteeseeni. Tiedän, että näin sinkkuna ja lapsettomana aina pärjään jotenkin, tulipa työttömyys tai mikä vaan, ei siihen tarvi etukäteen varautua.
Tuo on jännä ilmiö että vuokralla siedetään paremmin epätyydyttävää asumista. Kai siinä on taustalla se että sen ajatellaan olevan väliaikaista.
Asuminen on aina kallista, asui sitten miten tahansa. 350 tonnia 30v ja 3% korolla tekisi 1476€/kk ja vastike siihen vielä päälle, jos asuu osakkeessa. Mutta ei se vuokrallakaan ole halpaa, jos vuokra on nyt tonnin kuussa ja nousee 2% vuodessa, niin 30 vuoden päästä se vuokra onkin 1775€ ja keskivuokraksi on muodotunut 1354€, eikä pois muuttaessa saa mitään mukaansa ja mikä pahinta, ei tuo 30 vuotta ole vielä koko elämä, vaan asuminen voi jatkua hyvinkin vielä toiset 30 vuotta.
Meidän vuokra saunallisesta kaksiosta tällä hetkellä on 576€. Ei olisi varaa asua tonnin asunnossa. Jos joskus tonniin nousee, sitten on lähdettävä etsimään yksiötä, vaikka se kamalaa olisikin näillä kamppeilla ja varusteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kanssa kivenheiton päässä talo, joka on ollut myynnissä vuosia, ei mene kaupaksi. Talo on nätti ja ihana piha, mutta se on todella huonolla paikalla tapahtuma-areenan vieressä ja pahimmillaan on autoja kulkuväylänkin edessä niin ettei pihasta pois pääse, kun on joku yleistapahtuma. Tuon areenan vuoksi myös liikennettä on ajoittain aika paljon ja siellä on harrastajia aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
Tekosyiden aatelia. On erittäin poikkeuksellista että asunnon nimellishinta laskisi merkittävästi. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnonkaan saaminen ei ole helppoa. Vuokra-asunnosta on helppo lähteä, mutta sellaiseen ei ole niin helppo päästä, omistusasunto taas on tosi helppo ostaa, mutta myyminen voi olla hankalaa. Vuokra maksaa vain tonnin kuussa, kun asunto vaoi maksaa kaksisataa tonnia, pitkässä juoksussa oma tulee kuitenkin halvemmaksi ja jää enemmän rahaa matkusteluun ja harrastuksiin.
Mutta onneksi saa valita, minulla ei olisi varaa asua vuokralla.
Jos omistusasunnon toteutunut ostohinta on 200000, niin sehän ei ole se vuokraan verrattava hinta. Päälle tulee yhtiövastikkeet ja korot myös, sekä mahdollinen varainsiirtovero.
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten toisia niin paljon hetkauttaa, miten kukin valitsee asua? Itse saan myös vähän verovähennyksiä, kun kakkosasunto on vuokra-asunto, toki se on pieni. Olen laskenut ja pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, että kun ainoa syy asua täällä on vain työ, en sido itseäni asuntoon, josta ei välttämättä pääsekään eroon. Varsinkin jos hinnat romahtavat, se tienattu palkka meni siihen. Minä valitettavasti vaan muistan sen asuntojen hinnan puolittumisen 90-luvulla, enkä ymmärrä miksei niin voisi tapahtua uuden rajun taantuman tullessa. Alueellisia laskuja kyllä onkin ja tietyt asunnot tai talot eivät kaupaksi mene.
Heitän tähän esimerkin, jota olen itse seuraillut ihan vain huviksi ja mielenkiinnosta. Ehkä siksi, että se olisi yksi mahdollinen ehdokas kodiksi, jos meillä olisi mahdollisuus saada lainaa (ei ole), remontoituna tietysti, tuollaisenaan ei kelpaisi.
http://www.etuovi.com/kohde/7635480
En muista ihan tarkkaan, koska se markkinoille tuli, mutta on siitä jo aikaa, ehkä puolitoista vuotta, tai jopa kaksi? Sen muistan, että alkuperäinen hintapyyntö oli 449000 eli sata tonnia enemmän kuin nyt. Se on nyt jo ainakin toisella kiinteistövälittäjällä, saattaa olla kolmannellakin. Ei se nyt niin erikoinen tai kallis kohde ole, että sen takia kukaan ei sitä halua, mutta jostain syystä se ei vain kaupaksi mene, vaikka Ihala on ihan arvostettua seutua ja hyvin lähellä Turun rajaa. Asukkaat ovat jo pois muuttaneet, koska näissä viimeisimmissä kuvissa sisustus on jo kadonnut, ensimmäisissä näkemissäni kuvissa tavarat ja huonekalut olivat vielä paikallaan. Paljonkohan vielä myyjät joutuvat vielä tinkimään, että kaupaksi saavat? Riittääkö 50 tonnia, vaiko vieläkin enemmän?
No miksi se ei ole alkanut kiinnostaa sinua, jos se kuitenki pääsi seurantaan jo 100 tonnia kalliimmalla hinnalla???
Iso talo sähkölämmityksellä ja kuitenkin jo yli 20 vuotta vanha, joten sähköä kuluu vähän eri tavalla kuin nykyisissä ja noilla neliöillä kuitenkin vain kolme makuuhuonetta, se on aika vähän.
http://www.etuovi.com/kohde/9983219?sc=M86669256&pos=1
Tuosta lähtisi yhtä monta huonetta selvästi halvemmalla, tosin vähemmillä neliöillä, mutta melkein uusi talo, sähköä kuluu ehkä puolet tuosta edellisestä, vaikka tässäkin on sähkölämmitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät saa lainaa. Täytyy olla joko käsiraha tai takaaja. Valtiontakaus ei riitä nykyään yksistään varsinkin jos on ostamassa yhtään suurempaa asuntoa pk-seudulta eli pitäisi olla rahaa tilillä.
Ainakin Helsingissä vuokrat ovat huonoillakin alueilla sen verran korkeita, että pienituloisella pariskunnalla ei välttämättä jää paljoa mitään säästöön vuokran ja pakollisten menojen jälkeen jos ei ala elämään ihan puurodietillä. Aika monta vuotta saa pahimmassa tapauksessa kituuttaa että saa potin kokoon. Asuntojen hinnat tietenkin nousevat siinä samalla kun yrittää säästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen keskituloinen (3300 euroa bruttona kuussa) helsinkiläinen, ja asun vuokralla. Miksi en hanki omaa?
Koska minulla ei ole varaa sellaiseen omaan jonka haluaisin. Asun nykyisessä rivitaloasunnossani noin tonnilla kuussa. Vastaavia asuntoja on myyty tästä läheltä 350 000 euron hintaan, ja mikään pankki ei taatusti antaisi minulle sellaista lainaa, ymmärrettävistä syistä.
Toki minulla olisi varaa pikkukaksioon Kontulasta tai Myllypurosta, mutta ei, en halua. Miksi ne seinät pitäisi omistaa? Minä mieluummin nautin elämästä nyt vuokra-asunnossa josta todella pidän ja jossa on tilaa ja joka sijaitsee hyvällä alueella. Säästäminen ja tulevaisuudesta murehtiminen eivät muutenkaan kuulu elämänasenteeseeni. Tiedän, että näin sinkkuna ja lapsettomana aina pärjään jotenkin, tulipa työttömyys tai mikä vaan, ei siihen tarvi etukäteen varautua.
Tuo on jännä ilmiö että vuokralla siedetään paremmin epätyydyttävää asumista. Kai siinä on taustalla se että sen ajatellaan olevan väliaikaista.
Asuminen on aina kallista, asui sitten miten tahansa. 350 tonnia 30v ja 3% korolla tekisi 1476€/kk ja vastike siihen vielä päälle, jos asuu osakkeessa. Mutta ei se vuokrallakaan ole halpaa, jos vuokra on nyt tonnin kuussa ja nousee 2% vuodessa, niin 30 vuoden päästä se vuokra onkin 1775€ ja keskivuokraksi on muodotunut 1354€, eikä pois muuttaessa saa mitään mukaansa ja mikä pahinta, ei tuo 30 vuotta ole vielä koko elämä, vaan asuminen voi jatkua hyvinkin vielä toiset 30 vuotta.
Mun tapauksessa ei toisista 30 vuodesta ole vaaraa, kun olen jo yli nelikymppinen. Aina olen asunut vuokralla tai asumisoikeusasunnossa.
Jostain syystä täällä Helsingissä varsinkin ns. kalliilla alueilla tuntuu vuokralla asuminen olevan halvempaa paljon kuin omistamisen kulut. Eikä mulla ainakaan vuokrat ole juurikaan nousseet edes. Tässä rivitaloasunnossa, jota vuokraa itse ulkomailla asuva yksityishenkilö, vuokra on noussut 8 asumisvuoden aikana 16 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on palkka n. 1300e/kk. Mites tuolla saa omistusasunnon Helsingissä, kun ei säästöjä ole?
Oletko edes kysynyt pankista? Paljonko on vuokrasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
Tekosyiden aatelia. On erittäin poikkeuksellista että asunnon nimellishinta laskisi merkittävästi. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnonkaan saaminen ei ole helppoa. Vuokra-asunnosta on helppo lähteä, mutta sellaiseen ei ole niin helppo päästä, omistusasunto taas on tosi helppo ostaa, mutta myyminen voi olla hankalaa. Vuokra maksaa vain tonnin kuussa, kun asunto vaoi maksaa kaksisataa tonnia, pitkässä juoksussa oma tulee kuitenkin halvemmaksi ja jää enemmän rahaa matkusteluun ja harrastuksiin.
Mutta onneksi saa valita, minulla ei olisi varaa asua vuokralla.
Jos omistusasunnon toteutunut ostohinta on 200000, niin sehän ei ole se vuokraan verrattava hinta. Päälle tulee yhtiövastikkeet ja korot myös, sekä mahdollinen varainsiirtovero.
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten toisia niin paljon hetkauttaa, miten kukin valitsee asua? Itse saan myös vähän verovähennyksiä, kun kakkosasunto on vuokra-asunto, toki se on pieni. Olen laskenut ja pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, että kun ainoa syy asua täällä on vain työ, en sido itseäni asuntoon, josta ei välttämättä pääsekään eroon. Varsinkin jos hinnat romahtavat, se tienattu palkka meni siihen. Minä valitettavasti vaan muistan sen asuntojen hinnan puolittumisen 90-luvulla, enkä ymmärrä miksei niin voisi tapahtua uuden rajun taantuman tullessa. Alueellisia laskuja kyllä onkin ja tietyt asunnot tai talot eivät kaupaksi mene.
Heitän tähän esimerkin, jota olen itse seuraillut ihan vain huviksi ja mielenkiinnosta. Ehkä siksi, että se olisi yksi mahdollinen ehdokas kodiksi, jos meillä olisi mahdollisuus saada lainaa (ei ole), remontoituna tietysti, tuollaisenaan ei kelpaisi.
http://www.etuovi.com/kohde/7635480
En muista ihan tarkkaan, koska se markkinoille tuli, mutta on siitä jo aikaa, ehkä puolitoista vuotta, tai jopa kaksi? Sen muistan, että alkuperäinen hintapyyntö oli 449000 eli sata tonnia enemmän kuin nyt. Se on nyt jo ainakin toisella kiinteistövälittäjällä, saattaa olla kolmannellakin. Ei se nyt niin erikoinen tai kallis kohde ole, että sen takia kukaan ei sitä halua, mutta jostain syystä se ei vain kaupaksi mene, vaikka Ihala on ihan arvostettua seutua ja hyvin lähellä Turun rajaa. Asukkaat ovat jo pois muuttaneet, koska näissä viimeisimmissä kuvissa sisustus on jo kadonnut, ensimmäisissä näkemissäni kuvissa tavarat ja huonekalut olivat vielä paikallaan. Paljonkohan vielä myyjät joutuvat vielä tinkimään, että kaupaksi saavat? Riittääkö 50 tonnia, vaiko vieläkin enemmän?
No miksi se ei ole alkanut kiinnostaa sinua, jos se kuitenki pääsi seurantaan jo 100 tonnia kalliimmalla hinnalla???
Iso talo sähkölämmityksellä ja kuitenkin jo yli 20 vuotta vanha, joten sähköä kuluu vähän eri tavalla kuin nykyisissä ja noilla neliöillä kuitenkin vain kolme makuuhuonetta, se on aika vähän.
http://www.etuovi.com/kohde/9983219?sc=M86669256&pos=1
Tuosta lähtisi yhtä monta huonetta selvästi halvemmalla, tosin vähemmillä neliöillä, mutta melkein uusi talo, sähköä kuluu ehkä puolet tuosta edellisestä, vaikka tässäkin on sähkölämmitys.
Minä olen eri, mutta vastaan: Minä ainakin seurailen myytäviä asuntoja, sillä mielellä, että jos tulee se tuo on meidän koti, niin sitten voi harkita. Mutta toistaiseksi ei ole tullut sen arvoista vastaan. Ei kannata ostaa asuntoa vain siksi, että pitäisi omistaa vaan kyllä sen asunnon pitää tuntua omalta. Tietäisin joitakin paikkoja, mistä ehkä haluaisin, mutta niissä nyt ei vaan ole myynnissä mitään. Sekä mulla on oltava tiettyjä asioita, kuten keskustan asunnoissa ehdottomasti autolle tolppapaikka ja haluan oman saunan. Tämäpä rajaakin vaihtoehtoja tosi paljon pois. Haluan myös asua kohtuullisen kävelymatkan päässä työpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on palkka n. 1300e/kk. Mites tuolla saa omistusasunnon Helsingissä, kun ei säästöjä ole?
Oletko edes kysynyt pankista? Paljonko on vuokrasi?
En ole tuo vastaaja, mutta ainakin pari vuotta sitten keskituloiselle myönnettiin helsinkiläisissä pankeissa (hyvä maksuhistoria, koulutushistoria ja hyvä vakkarityö isossa firmassa - ei riskiala) n. 100-120 tuhatta euroa. Sillä ei tahdo saada Helsingistä minkäänlaista koppia (paitsi jonkin purkukuntoisen sen näköisen joka on tyyliin räjähtänyt ja kaikki pitää tehdä uusiksi). Vantaalla ja Espoossa suurinpiirtein sama juttu.
Et jos rahaa ei ole ja palkka 1300 eur kuukaudessa, niin todennäköisesti sillä ei kovin pitkälle pötkitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
Tekosyiden aatelia. On erittäin poikkeuksellista että asunnon nimellishinta laskisi merkittävästi. Kohtuuhintaisen vuokra-asunnonkaan saaminen ei ole helppoa. Vuokra-asunnosta on helppo lähteä, mutta sellaiseen ei ole niin helppo päästä, omistusasunto taas on tosi helppo ostaa, mutta myyminen voi olla hankalaa. Vuokra maksaa vain tonnin kuussa, kun asunto vaoi maksaa kaksisataa tonnia, pitkässä juoksussa oma tulee kuitenkin halvemmaksi ja jää enemmän rahaa matkusteluun ja harrastuksiin.
Mutta onneksi saa valita, minulla ei olisi varaa asua vuokralla.
Jos omistusasunnon toteutunut ostohinta on 200000, niin sehän ei ole se vuokraan verrattava hinta. Päälle tulee yhtiövastikkeet ja korot myös, sekä mahdollinen varainsiirtovero.
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten toisia niin paljon hetkauttaa, miten kukin valitsee asua? Itse saan myös vähän verovähennyksiä, kun kakkosasunto on vuokra-asunto, toki se on pieni. Olen laskenut ja pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, että kun ainoa syy asua täällä on vain työ, en sido itseäni asuntoon, josta ei välttämättä pääsekään eroon. Varsinkin jos hinnat romahtavat, se tienattu palkka meni siihen. Minä valitettavasti vaan muistan sen asuntojen hinnan puolittumisen 90-luvulla, enkä ymmärrä miksei niin voisi tapahtua uuden rajun taantuman tullessa. Alueellisia laskuja kyllä onkin ja tietyt asunnot tai talot eivät kaupaksi mene.
Heitän tähän esimerkin, jota olen itse seuraillut ihan vain huviksi ja mielenkiinnosta. Ehkä siksi, että se olisi yksi mahdollinen ehdokas kodiksi, jos meillä olisi mahdollisuus saada lainaa (ei ole), remontoituna tietysti, tuollaisenaan ei kelpaisi.
http://www.etuovi.com/kohde/7635480
En muista ihan tarkkaan, koska se markkinoille tuli, mutta on siitä jo aikaa, ehkä puolitoista vuotta, tai jopa kaksi? Sen muistan, että alkuperäinen hintapyyntö oli 449000 eli sata tonnia enemmän kuin nyt. Se on nyt jo ainakin toisella kiinteistövälittäjällä, saattaa olla kolmannellakin. Ei se nyt niin erikoinen tai kallis kohde ole, että sen takia kukaan ei sitä halua, mutta jostain syystä se ei vain kaupaksi mene, vaikka Ihala on ihan arvostettua seutua ja hyvin lähellä Turun rajaa. Asukkaat ovat jo pois muuttaneet, koska näissä viimeisimmissä kuvissa sisustus on jo kadonnut, ensimmäisissä näkemissäni kuvissa tavarat ja huonekalut olivat vielä paikallaan. Paljonkohan vielä myyjät joutuvat vielä tinkimään, että kaupaksi saavat? Riittääkö 50 tonnia, vaiko vieläkin enemmän?
No miksi se ei ole alkanut kiinnostaa sinua, jos se kuitenki pääsi seurantaan jo 100 tonnia kalliimmalla hinnalla???
Iso talo sähkölämmityksellä ja kuitenkin jo yli 20 vuotta vanha, joten sähköä kuluu vähän eri tavalla kuin nykyisissä ja noilla neliöillä kuitenkin vain kolme makuuhuonetta, se on aika vähän.
http://www.etuovi.com/kohde/9983219?sc=M86669256&pos=1
Tuosta lähtisi yhtä monta huonetta selvästi halvemmalla, tosin vähemmillä neliöillä, mutta melkein uusi talo, sähköä kuluu ehkä puolet tuosta edellisestä, vaikka tässäkin on sähkölämmitys.
Minähän sanoin, että meillä ei ole mahdollisuuksia saada lainaa. Luetun ymmärtäminen on sinulle vaikeaa? Köyhällä vain on köyhän halvat huvit. Yksi minun huveistani on selata Etuovea ja Jokakotia ja pohdiskella, minkä talon ottaisin, jos olis rahaa niin kuin on mieli. Ja tuo Ihalan tiilitalo on yksi niistä, ja siksi sen kohtaloa olen seuraillutkin.
Sinun esimerkissäsi on se paha puoli, että se on yksikerroksinen ja tylsä. Jos minä ostaisin talon, sen täytyisi olla pikkuisen erikoinen, esimerkiksi puolikerroksissa niin kuin Tontinkadun talo. Tontinkadun tonttikin on kiva: laatoitusta ja puuterassia eikä nurmikkoa. Parintuhannen neliön tontti eivätkä naapurien katseet suuntaudu oleskelupihalle. Takapihalla on kalliota eikä yhtään taloa siinä takana, pelkkää metsää. Se olisi kiva talo, mutta ei nyt sitten meille.
Huomasitko, että antamasi esimerkkitaloa kaupataan tarjouskaupalla? Ei se sillä alkuhinnalla lähde, paitsi jos epätoivoisina kolmen vuoden päästä joutuvat sellaisen hinnan hyväksymään. Kuka tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjouskaupassa myyjä odottaa saavansa n. 20% alkuperäistä hintaa enemmän (alkuperäinen tarjouskauppahinta). Tarjouskaupan ideana ei ole myydä lähtöhintaa alemmalla hinnalla ja moni myyjä ei ota edes vastaan tarjouskaupan lähtöhintaa alhaisempia hintoja.
Tietenkin monesti ongelmakohteita kaupitellaan pitkään tarjouskaupalla ja tavallisella kaupalla. Monesti jos kohde ei mene kaupaksi, niin ilmoitustyyppiä vaihdetaan tarjouskauppaan sillä että kohde näkyy useammassa haussa ja "alhainen lähtöhinta" näyttää ostajalle kiinnostavalta mikä saattaa tuoda enemmän katsojia kohteelle.
Tietenkin joissain tapauksissa, jos kohde on erittäin huono ja hinta on arvioitu väärin, niin myyjä voi lopulta joutua myymään tarjouskauppahintaa alhaisemmalla jos haluaa päästä talosta/asunnosta eroon. Kuitenkin harvinaista että näin tehtäisiin pk-seudulla, koska mikä tahansa mörskä menee kaupaksi suht kalliilla hinnalla jos sitä vain myydään tarpeeksi pitkään.
Helsingissä muutama asunto on ollut tarjouskaupassa ja normaalissa myynnissä vuorotellen jo jopa vuoden kun ostajaa ei ole ilmaantunut. Luultavasti joku pösilö ostaa nämäkin ennen pitkään hieman ylihintaisina jos odottelevat tarpeeksi kauan.
Olen pienituloinen helsinkiläinen ja kävin hiljattain pankissa kysymässä, paljonko antaisivat asuntolainaa. Lupaamallaan summalla voisin ostaa esim tämän viehättävän murjun:
http://www.etuovi.com/kohde/9855417?sc=M86679316&pos=20
Nuhjuinen pikku koppero Helsingin ihanimmasta spurgulähiöstä, vaatii keittiö- ja kylppärirempan. Houkuttelevaa?
Ja asumiskustannukset todennäköisesti tuplaantuisivat nykyiseen verrattuna.
Mieluummin pysyn nykyisessä kaupungin vuokra-asunnossani, nyt vuokran jälkeen sentään jää rahaa normaaliin elämiseen.
Natisevatko ne? Ite en, eikä tuntemani vuokra-asujat natise.
Oli kylppäriremppa ja myöhemmin keittiöremppa. Ei lisäkuluja. Ja vuokrakin kohtuullinen. Ei natisuta. ;)
Asunto-osakeyhtiössä et omista asuntoasi. Tämä monelta unohtuu. On tullut vastaan tapauksia, joissa putkiremonteissa sanovat, ettei heidän asunnossaan mitään saa tehdä. Asukashan ei sitä päätä, koska taloyhtiö, jossa osakas on vain yksi koko talon omistajista hallitsemallaan osakemäärällä, sen asunnon fyysisesti omistaa ja asukas voi vain käydä antamassa äänensä tehdäänkö remontti vai ei, enemmistö osakekannasta voittaa - tai niin sen pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olet löytänyt mieleisesi asunnon, jonka arvo on noussut.
Lainaa ei välttämättä saa tarvittavaa määrää.
Asunnon arvo saattaa romahtaa.
Putkiremontit jne. nostavat omistusasumisen hintaa
Kaikki eivät halua omistusasuntoa. Muuttaminen työn perässä on helpompaa.
Minä asun mielelläni uudessa ja siistissä talossa, jossa on hyvä äänieristys. En pystyisi ostamaan vastaavaa asuntoa nykyisillä tuloillani.
Tärkein syy: ihmiset ovat erilaisia. Minä olen käyttänyt rahaa mm. matkustamiseen, kulttuuriin jne. En enää vuosiin asunnon omistamiseen.
me ei saada vuokrattua tältä alueelta yhtä hyvää 86 neliötä tähän hintaa mitä maksetaan omasta ja hyvät on äänieristykset! Hienolla 7 kerroksen näköalalla eikä yläpuolella ole kuin katto! Ja on varaa edelleekin kultturelliin, kun ostaa kämpän johon on varaa! Miksi ihmeessä aina pitää olla ostamassa niin kallista, tai oletus siitä!?
ja miksi ihmeessä aina pitää olla työnperässä muuttamassa? Tosin me ei olla muuttamassa mihinkään kehä 3 sisäpuoleleta.. ja työn perässä jos joskus olisi tarve niin on auto sitä varten... mutta hyvä kun on näin duunarina tajunnut opiskella sellaiset alat että töitä löytyy täältä missä asuu! Ps. Olen ollut samassa työpaikassa reilut 13 vuotta! Siitä asti kun valmistuin! Varmalla paljon parjatulla kunnalla,kaupungilla töissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä jos olet pienipalkkaisissa töissä Helsingissä, eikä sinulla ole ajokorttia?
Täällä olisit saanut autotallin rahoillasi ;)
Miksi et hankkisi ajokorttia ja autoa?
Auto maksaa vähintään 20 000 euroa. Tosi halpaa on joo.
Sitä paitsi autolla ajaminen se vasta kallista onkin. Joudut maksamaan pelkistä bensakuluista jo niin paljon että se syö kaikki hyödyt kaukana asumisesta
Kaiken saa aina myytyä kun hinta on kohdillaan. Omakotitaloa on vaan niin halpa pitää, että ei ole mitään järkeä lähteä myymään sitä halvalla markkinahäiriön aikana, vaan voi odotella että kauppa alkaa taas käydä paremmin. Asumaton omakotitalo ylläpitolämmöllä ei hirveitä maksa, mutta vuokraan tai yhtiövastikkeeseen ei saa euroakaan alennusta sillä perusteella että ei käytä asuntoaan.