Ollaan miehen kanssa enää vaan "kämppäkavereita", lähipiiri ei tiedä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten te ette oo enää yhdessä? Koska seksiä ei ole? Ja teillä kolme alle kouluikäistä...Rakastatteko toisianne, oletteko eronneet, aiotteko erota? Mä en nyt tajua. Suuri osa pikkulapsiperheistä elää kuten te.

Rakastamme tietysti, mutta enää vain kaveritasolla. Rakkaus on muuttunu hyvin erilaiseksi. Aiomme erota jos tunteet ei tästä enää siihen toivottuun suuntaan muutu. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs sitten ap jos mies vaikka löytää itselleen uuden heilan?
Väitätkö tosiaan, että asia ei vaivaisi sinua mitenkään?
Antaisit ihan hyvillä mielin miehen tuoda esim heilaansa teille eikä heidän esim makuukamarista kuuluvat peuhaamisen äänet haittaisi sinua laisinkaan?

Entäs jos sinä löytäisit uuden kumppanin? 
Mieskö ei vaivaantuisi yhtään asiasta?

Siis hienoahan se on teidän kannalta jos olette kyenneet "eronne" käsittelemään noinkin tyyneesti mutta kuulostaa silti jotenkin... "hassulta".

Häh, en tietenkään väitä? Tietysti asia vaivaisi. Mutta mistä ihmeestä keksit tuon että todella alkaisimme kuskaamaan uusia puolisoita tänne yhteiseen kotiin? Siinä vaiheessa jos/kun uudet puolisot ovat ajankohtaisia, emme enää tosiaankaan voi asua saman katon alla porukalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset parisuhteet teillä oikein on jos olette sitä mieltä että apn arki on ihan sitä normaalia pikkulapsiperhearkea? He nukkuvat erillään, eivätkä harrasta seksiä. Toivon todellakin että se ei ole se normiarki useimmille perheille joissa on pienet lapset.

Tsemppiä ap! Ihana että homma toimii teillä.

Oma kokemus lapsiperheistä on se, että vanhemmat nukkuvat pääsääntöisesti erillään jonkun aikaa ihan käytännön syistä (imetys, kuorsaus, lasten yövalvomiset jne.), seksittömiä kausiakin on. Siksi ap:n kertoma ei mitenkään erityisesti poikkea yleisestä pikkulapsiarjesta ennen kuin tuo tilanne on jatkunut vuosia. Ja kyllä, sellaisiakin suhteita on, joissa seksiä ei ole esim. puoleen vuoteen ihan siksi, että vanhemmat ovat ihan liian väsyneitä sitä ajattelemaankaan. Ja silti se on ihan normaali, hyvä parisuhde.

Mä toivoisin voivani elää kuten ap. Tai oikeastaan toivoisin yhä rakastavani miestäni, mutta olen lakannut toivomasta että niin käy. Mies rakastaa ja haluaa minua edelleen. Tietää toki, että asiat eivät ole ihan kunnossa, mutta ei sitä miten kauaksi olen ajautunut rakkaudesta.

Ajattelin pitkään, että tämä johtuu vaan lapsista, stressistä ja unettomista öistä ja toivoin että rakkaus palaa. Jos ei ennalleen niin ainakin vähän lähemmäksi romanttista rakkautta. Nyt tuntuu, että olen elänyt valheessa liian pitkään, en enää voi kertoa miehelle, että siitä on viitisen vuotta kun viimeksi tunsin jotain muuta kuon toverillista tai sisarellista rakkautta.

Yritän keksiä tekosyyn siirtuä nukkumaan kuopuksen huoneeseen. Ja seksi on ihan piinaa. Tavallaan ihan hyvää ja tuttua, mutta tuntuu silti väärältä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mitenkäs sitten ap jos mies vaikka löytää itselleen uuden heilan?
Väitätkö tosiaan, että asia ei vaivaisi sinua mitenkään?
Antaisit ihan hyvillä mielin miehen tuoda esim heilaansa teille eikä heidän esim makuukamarista kuuluvat peuhaamisen äänet haittaisi sinua laisinkaan?

Entäs jos sinä löytäisit uuden kumppanin? 
Mieskö ei vaivaantuisi yhtään asiasta?

Siis hienoahan se on teidän kannalta jos olette kyenneet "eronne" käsittelemään noinkin tyyneesti mutta kuulostaa silti jotenkin... "hassulta".

 

 

Häh, en tietenkään väitä? Tietysti asia vaivaisi. Mutta mistä ihmeestä keksit tuon että todella alkaisimme kuskaamaan uusia puolisoita tänne yhteiseen kotiin? Siinä vaiheessa jos/kun uudet puolisot ovat ajankohtaisia, emme enää tosiaankaan voi asua saman katon alla porukalla.

Ap

Siis kirjoitit, että olette enään vain kämppiksiä ja, että ette missään nimessä halua muuttaa erilleen esim lasten takia.

Oletuksenahan kuitenkin on, että kumpikin teistä jatkaa elämäänsä ja monesti tämä tarkoittaa juurikin esim uuden kumppanin etsimistä.
Vai oletatko, että olette vain kämppiksiä mutta toinen ei saa alkaa tapailemaan muita ihmisiä ja käymään vaikkapa treffeillä?

Jospa miehesi vaikka ihastuu uuteen naiseen niin kai hänellä on oikeus tämän kanssa alkaa tutustumaan ja viettämään normaalia seurustelu elämää jos te kerran olette vain kämppikset?
Niinhän sitä normaalistikin saisi tehdä ja viedä heilansa omaan kotiinsa vaikka kämppis olisikin ja vaikka tämä kämppäkaveri olisi jopa kotona?

Ei kai sitä heti ensi treffeillä kuitenkaan kukaan yhteen ole muuttamassa uuteen kotiin vaan normaaliin tapailuun ja seurustelun aloittamiseenhan normaalisti myös kuuluu se, että käydään toistensa luona ja vietetään aikaa/ katsellaan leffoja toistensa kainalossa/ tutustutaan jne..

Tuolle edelliselle, vaikka AP:tä (tai jotain muuta vastaavassa tilanteessa olevaa) ei itseään puoliso enää kiinnostaisikaan, niin ei kai kukaan kuitenkaan toivo että joku uusi tyttis tuodaan tuodaan kotisohvalle perheen silmien eteen jotta päästään kuhertelemaan kotileffan eteen. Jotain tilannetajua nyt sentään, jos perhe on aloitettu niin ei sitä uutta seurustelua aloiteta enää samalla tavalla kuin joskus silloin kun oltiin sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle edelliselle, vaikka AP:tä (tai jotain muuta vastaavassa tilanteessa olevaa) ei itseään puoliso enää kiinnostaisikaan, niin ei kai kukaan kuitenkaan toivo että joku uusi tyttis tuodaan tuodaan kotisohvalle perheen silmien eteen jotta päästään kuhertelemaan kotileffan eteen. Jotain tilannetajua nyt sentään, jos perhe on aloitettu niin ei sitä uutta seurustelua aloiteta enää samalla tavalla kuin joskus silloin kun oltiin sinkkuja.

Niin, voihan sitä tietenkin elää valheessakin ja valehdella jopa lapsillekkin tilanteesta.

Kyllähän normaalissakin erotilanteessa jossa vanhemmat muuttavat erilleen saa kumpikin eron osapuoli jatkaa elämäänsä ja etsiä vaikkapa sitä uutta kumppania.

Eihän sitä tokikaan jokaista tai mitä tahansa heitukkaa tarvitse lapsille tokikaan esitellä mutta ihan normaalia se kuitenkin on, että jos isä tai äiti aloittaa uuden suhteen niin tämä uusi puoliso esitellään myös lapsille.

Lapsethan ne periaatteessa siinä se perhe on enää siinä vaiheessa ja tämä uusi puoliso mahdollisesti tuleva isä-/äitipuoli ja siten ehkä tuleva uusperheenjäsen.
Exä onkin sitten enää exä.
 

Mä en ymmärrä miten nainen ja mies voi olla kavereita? Mua ainakin panettaa kun olen naisen seurassa. Tai jos totta puhutaan, on sellaisiakin naisia joita ei halua nussia. Anteeksi karkea ilmaisu, mutta se sopi tähän tilanteeseen. Mutta jos halu loppuu kesken kaiken se ei ole normaalia. Ei kai sellaisen kanssa ole edes ajautunut yhteen jota ei ole halunnut alun alkaenkaan?

Mies

Hanki perhe, niin ymmärrät. Torvi. Vai luuletko sä, että kaikki miehetkään haluaa läpi liittonsa naistaan joka yö? Siinä vaiheessa kun pelissä on monia muitakin muuttujia kuin omat halut, niin kaikki muuttuu.