Ollaan miehen kanssa enää vaan "kämppäkavereita", lähipiiri ei tiedä asiasta.

Miten tuo käytännössä toimii? Nukutte erillään jne? 

No hienoa, että saitte homman toimimaan. Tuohon ei kaikki pysty. Meilläkin on aika kaverillinen parisuhde, ollut aina ja kovasti tässä mietitään, mihin suuntaan ollaan menossa. Kriisejä pukkaillut. Lapset vasta 6 ja 8v. 

Miksi tämmöinen ratkaisu, riitoja vai?

Tapailetteko muita?

 Meillä on aina ollut noin, koska ollaan molemmat aseksuaaleja. Oikein hyvä suhde tällainen parhaat kaverukset suhde :)

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo käytännössä toimii? Nukutte erillään jne? 

Ihan "normaalisti" toimii arki. Nukutaan yleensä erillään, välillä yhdessäkin. Mulla ottaa välillä tää homma koville ja mies sen kyllä minusta aistii, nukutaan usein silloin vierekkäin. Tavallaan lohdutusta.

Ap

Panetteko enää toisianne?

Vierailija kirjoitti:

No hienoa, että saitte homman toimimaan. Tuohon ei kaikki pysty. Meilläkin on aika kaverillinen parisuhde, ollut aina ja kovasti tässä mietitään, mihin suuntaan ollaan menossa. Kriisejä pukkaillut. Lapset vasta 6 ja 8v. 

Yllättävän hyvin on homma toiminut. Ainakin tähän asti... Meillä vielä kaikki muksut alle kouluikäisiä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämmöinen ratkaisu, riitoja vai?

Eipä oikeastaan edes riitoja. Joku juttu vaan pikkuhiljaa sammu meidän parisuhteessa. Tajuttiin yhtenä päivänä että ollaan kavereita vaan. 

Ap

Siis sinulla on ihan normaali lapsiperhearki? Noinhan se suurella osalla menee, ei ole enää hurjaa hehkua ja intohimoa vaan eletään enemmänkin kavereina. Ongelmia tulee vasta sitten, jos toinen keksii, että haluaa pitää perheen ja sen lisäksi suhteen johonkin kolmanteen osapuoleen ja alkaa aikataulujen rukkaaminen, mustasukkaisuus jne.

Vierailija kirjoitti:

Tapailetteko muita?

Millä ajalla? :D Kolme alle kouluikäistä lasta sekä kaksi iäkkäämpää sukulaista joista pitää säännöllisesti huolehtia. Muutenkin suht tuore järjestely vielä, joten ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Panetteko enää toisianne?

Ei "panna".

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi tämmöinen ratkaisu, riitoja vai?

 

 

Eipä oikeastaan edes riitoja. Joku juttu vaan pikkuhiljaa sammu meidän parisuhteessa. Tajuttiin yhtenä päivänä että ollaan kavereita vaan. 

Ap

Mun isä ja äiti oli yhdessä 38 vuotta. Hekin olivat vain kavereita, mutta liian laiskoja lähtemään erilleen. Äiti on todennut, että liittoon jääminen oli hänen elämänsä fiksuin teko, koska parempaa ystävää kuin isä hän ei olisi koskaan löytänyt. Meillä oli kotona aina onnellinen ilmapiiri, koska isä ja äiti kunnioitti toisiaan, ikinä ei huudettu raivoa tai mustasukkaisuutta, koska sellaista ei tunnettu.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulla on ihan normaali lapsiperhearki? Noinhan se suurella osalla menee, ei ole enää hurjaa hehkua ja intohimoa vaan eletään enemmänkin kavereina. Ongelmia tulee vasta sitten, jos toinen keksii, että haluaa pitää perheen ja sen lisäksi suhteen johonkin kolmanteen osapuoleen ja alkaa aikataulujen rukkaaminen, mustasukkaisuus jne.

Ei se suurella osalla aivan näin kuitenkaan mene, tietty voi olla jotain samanlaisuuksia. Tai mistäs minä sen tiedän. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tapailetteko muita?

 

 

Millä ajalla? :D Kolme alle kouluikäistä lasta sekä kaksi iäkkäämpää sukulaista joista pitää säännöllisesti huolehtia. Muutenkin suht tuore järjestely vielä, joten ei.

Ap

Eli ootte ihan normi pikkulapsiperheen pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Siis sinulla on ihan normaali lapsiperhearki? Noinhan se suurella osalla menee, ei ole enää hurjaa hehkua ja intohimoa vaan eletään enemmänkin kavereina. Ongelmia tulee vasta sitten, jos toinen keksii, että haluaa pitää perheen ja sen lisäksi suhteen johonkin kolmanteen osapuoleen ja alkaa aikataulujen rukkaaminen, mustasukkaisuus jne.

 

 

Ei se suurella osalla aivan näin kuitenkaan mene, tietty voi olla jotain samanlaisuuksia. Tai mistäs minä sen tiedän. 

Ap

Meillä on mennyt niin, että suhteen alussa minua ei edes kiinnostanut seksi, miestä kiinnosti, eli ei ole aseksuaali. Pisin tauko oli 5 vuotta. 2 vuotta sitten aloin haluta seksiä, mutta nyt mies on minulle vähän = ? koska en aikoinaan valinnut häntä seksuaalisen halun tai sopivuuden perusteella. :/  Että ei ihan normia meilläkään.

2

Minkälaiset parisuhteet teillä oikein on jos olette sitä mieltä että apn arki on ihan sitä normaalia pikkulapsiperhearkea? He nukkuvat erillään, eivätkä harrasta seksiä. Toivon todellakin että se ei ole se normiarki useimmille perheille joissa on pienet lapset.

Tsemppiä ap! Ihana että homma toimii teillä.

Siis miten te ette oo enää yhdessä? Koska seksiä ei ole? Ja teillä kolme alle kouluikäistä...Rakastatteko toisianne, oletteko eronneet, aiotteko erota? Mä en nyt tajua. Suuri osa pikkulapsiperheistä elää kuten te.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset parisuhteet teillä oikein on jos olette sitä mieltä että apn arki on ihan sitä normaalia pikkulapsiperhearkea? He nukkuvat erillään, eivätkä harrasta seksiä. Toivon todellakin että se ei ole se normiarki useimmille perheille joissa on pienet lapset.

Tsemppiä ap! Ihana että homma toimii teillä.

Mun ystävistä iso osa elää juuri kuten ap. Ei juurikaan seksiä, osa nukkuu erillään käytänön syistä/että sais nukuttua aluksi, ja sitten se on vaan jäänyt normiksi. Tunnen myös paljon perheitä joissa eletään ikään kuin kulisseissa, joissa jommalla kummalla tai molemmilla on ulkopuolinen suhde. Mutta lasten takia kaikki yhdessä.

Mitenkäs sitten ap jos mies vaikka löytää itselleen uuden heilan?
Väitätkö tosiaan, että asia ei vaivaisi sinua mitenkään?
Antaisit ihan hyvillä mielin miehen tuoda esim heilaansa teille eikä heidän esim makuukamarista kuuluvat peuhaamisen äänet haittaisi sinua laisinkaan?

Entäs jos sinä löytäisit uuden kumppanin? 
Mieskö ei vaivaantuisi yhtään asiasta?

Siis hienoahan se on teidän kannalta jos olette kyenneet "eronne" käsittelemään noinkin tyyneesti mutta kuulostaa silti jotenkin... "hassulta".