(Pienten) lasten vanhemmat huonotuulisia

Mielenkiintoinen havainto, että kaikki lapsiperheiden aikuiset ovat koko ajan yrmyjä.

Minä taas olen havainnut, että ne yrmyimmät ovat lapsettomia, jotka eivät kestä hetkeäkään lasta näköpiirissä. Ilmeet ja eleet osoittavat ensihetkistä alkaen että tuo kammottava mini-ihminen pilaa nyt kauppareissun/ravintolaillan/kirjastotuokion tai mitä ikinä tahansa. Ja varmasti pilaa, kun on niin päättänyt.

Myönnän, etten itsekään ole aina hymysuin kaikkialla. Minulla on tosiaan paha tapa tiuskia vanhimmalle lapselleni, ja nyt otan siitä onkeeni, kun joku oli vastaavan tapauksen nähnyt. Vanhin lapseni on ikätasoaan lapsellisempi ja heittäytyy välillä aivan vauvaksi, ja aika usein kun olen sitä kuunnellut jo pidemmän aikaa, en enää jaksa ja sanon aika rumastikin. Huono tekosyy, myönnän.

Mutta jos miettii elämää noin ylipäätään, niin useimmiten olen hyväntuulinen ja iloinen niin kuin ovat lapsenikin. Emme ole poikkeuksia. Ihailen kovasti lapseni päiväkodin hoitajia, jotka omien lastensa kanssa jaksavat vääntää samoista asioista kuin päivällä töissä. Tunnen valtavasti iloisia ja positiivisia ihmisiä ja useimmat heistä ovat vanhempia.

Itse työskentelen teinien parissa ja kiistän, että teinien vanhemmat olisivat aina hyväntuulisia tai edes useimmiten hyväntuulisia. Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet.

Onnelliset hetket koetaan useimmiten kotona lekkien parissa ja yhdessä puuhailessa, ei kaupassa, missä katkerat lapsettomat vanhatpiiat kyttäävät jokaosta liikettä.