(Pienten) lasten vanhemmat huonotuulisia

Liian korkeat odotukset vanhemmuudesta.

Ovat erittäin väsyneitä.

Pienten lasten vanhemmat voivat olla väsyneitä, etenkin jos lapsia on monta. Mikään ei varmaan ole stressavampaa pienten lasten kanssa kuin käydä kaupassa, etenkin arkena päiväkotipäivän jälkeen. Silti lapset ovat ihania ja usein niitä halutaan monta, kuten olet huomannut.

Tunnustan, on ne vaan aika rasittavia useimmiten, jatkuvaa huutoa ja kiukuttelua niin, että korvat repee, silti niitä rakastan, mut välil niin toivois, et voi kun ne olis jo aikuisia.

Pienet lapset osaavat olla yhtä ärsyttäviä, kuten vaikka kärpäset tai hyttyset. Sitä ei etukäteen voi kunnolla edes ymmärtää. Ihan niinkuin ihminen, joka ei ole tottunut suureen määrään vaikka hyttysiä. Hän luulee kestävänsä sitä ininää ja niiden puremisia. Kunnes koko yön valvottuaan ei jaksa enää ainoatakaan hyttystä korvan vieressä. Sellaista se voi olla lasten kanssa kaupassa. Non stop ininää, joka ei lopu millään ja itse on väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset osaavat olla yhtä ärsyttäviä, kuten vaikka kärpäset tai hyttyset. Sitä ei etukäteen voi kunnolla edes ymmärtää. Ihan niinkuin ihminen, joka ei ole tottunut suureen määrään vaikka hyttysiä. Hän luulee kestävänsä sitä ininää ja niiden puremisia. Kunnes koko yön valvottuaan ei jaksa enää ainoatakaan hyttystä korvan vieressä. Sellaista se voi olla lasten kanssa kaupassa. Non stop ininää, joka ei lopu millään ja itse on väsynyt.

Se, ettet SINÄ ole sitä etukäteen ymmärtänyt, ei tarkoita, etteivätkö muut voisi sitä ymmärtää. Itselleni on ainakin hyvin selvää, miten ikävää tuo voi olla. Itsetuntemus on hyödyllistä! 

Tietenkin KAIKKI vanhemmat ovat AINA huonotuulisia. Varmaan jokainen on sinulle kateellinen ja sinun upealle elämällesi. 

Kokeile nukkua esim. 6kk yöllä 2-3h pätkissä ja valvo välillä muutama yö lähes kokonaan. Lisäksi syö vain silloin tällöin jotain pientä, käytä max. 2 min. syömiseen. Saatat löytää vastauksen kysymykseesi.

Mä olen juuri tuollainen, kolmen pienen lapsen äiti. On tässä hyvääkin, kaikki lapset kasvaa, myös minun. Enköhän mä jo kymmenen vuoden päästä taas hymyile kassalla :)

Väsymys. Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että elämässä on erilaisia vaiheita, eikä niiden kuormittavuuden takia tarvitse jättää jotain valintaa kokonaan tekemättä.

Mä just tossa miehelle  yks päivä sanoin, että on mukavaa kun tuo 2-vuotias on niin hymyileväinen ja nauravainen koko ajan. Mies totesi, että kai se nyt on kun me vanhemmatkin hymyillään ja naureskellaan usein :D

Toki meilläkin on huonoja päiviä, mutta suurimmaksi osaksi meillä on mukavaa :)

Ei oo ap selvästikään törmännyt meikäläiseen. Itse olen kerran törmännyt huonotuulisiin ihmisiin, olivat vanhempi pariskunta, jotka jotain ärähti iloisille lapsilleni. Myyjäkin katsoi peräänsä pitkään. Enkä sano ääneen, mutta olivat selkeästi lapsettomia vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mä just tossa miehelle  yks päivä sanoin, että on mukavaa kun tuo 2-vuotias on niin hymyileväinen ja nauravainen koko ajan. Mies totesi, että kai se nyt on kun me vanhemmatkin hymyillään ja naureskellaan usein :D

Toki meilläkin on huonoja päiviä, mutta suurimmaksi osaksi meillä on mukavaa :)

Kuka kade tätäkin alapeukutti? T:12

Suomessa lapsille puhutaan tosi rumasti. Just yks päivä kuuntelin korvat punaisena, miten takanani oli normaalin oloinen 10-vuotias tyttö ja hänen äitinsä. Äiti vastaili tytölle todella ylimielisesti, tiuski ja käski olemaan hiljaa. Tyttö intoili jostain lelusta ja puhui hyvin tavallisia ikätason juttuja muutenkin mielestäni. Äiti sanoi varmaan viisi kertaa "ole jo hiljaa" tai "suu kiinni". Kamala tapaus!!

Itse olen aina tarkkana siinä, että puhun 2,5-vuotiaalleni kauniisti. Mielestäni on erityisen huonoa käytöstä tiuskia ym. lapselle, ja olen itsekin joutunut kärsimään isästä joka näin teki.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen juuri tuollainen, kolmen pienen lapsen äiti. On tässä hyvääkin, kaikki lapset kasvaa, myös minun. Enköhän mä jo kymmenen vuoden päästä taas hymyile kassalla :)

Hah! Et hymyile. Lapsesi ovat silloin murrosikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mä olen juuri tuollainen, kolmen pienen lapsen äiti. On tässä hyvääkin, kaikki lapset kasvaa, myös minun. Enköhän mä jo kymmenen vuoden päästä taas hymyile kassalla :)

 

Hah! Et hymyile. Lapsesi ovat silloin murrosikäisiä.

 

Mun murrosikäiset on oikeen ihania. T:12

Itsekin veikkaan väsymystä työpäivän jälkeen. Sitten on me kotiäidit joita et näe stressaavan työpäiväsi jälkeen kiireisenä kaupassa: näytän varmaan siltä kuin olisin vetänyt kunnolla pössyä ja valaistunut. Tunnen oloni rauhalliseksi ja onnelliseksi lapseni kanssa.

Joo, myönnän. En jaksa kiukuttelua, karkailuja, ja sitä, ettei totella. Ja odotan neljättä. Ja olen väsynyt. Nuorin lapsi tällä hetkellä 3-vuotias. Olen tylsistynyt. Terveellinen ruoka ei kelpaa lapsille. En ole muistanut käydä itse pitkään aikaan missään lomalla. Ei ole rahaa tai aikaa. Mies on käynyt lomalla. Pitäis sekstailla miehen kanssa. Ei jaksa, kun muut ihmiset arvostelevat, kuinka on tullut raskauskiloja, vaikka kuinka yritän syödä terveellisesti. Jopa neuvolassa sanovat. En jaksa, kun kaupan kassalla, ihmiset arvostelevat, että kylläpä tuokin näyttää väsyneeltä. Anteeksi, en jaksa arvostelua. Ja kauppakassitkin painaa tosi paljon, vaikka oonkin treenannut salilla paljon. Haluan piiloutua muilta ihmisiltä. Nukkua. Haittaako se teitä muita?

Olen silti täydellisen ylpeä ihanista lapsistani. Iloitsen heidän riemustaan ja siitä, miten he näkevät maailman niin ihmeellisenä." Mikä tuokin kasvi on?" Ja heidän vielä niin aidoista reaktioistaan asioihin. Kun ei tarvitse vielä olla yhdyskuntakelpoinen. Siltikin he ovat jo niin hyvin sopeutuneet. Heidän vielä niin lämpöisestä rakkaudestaan muita ihmisiä kohtaan, kiintymyksestä ja sopivasta itsekkyydestä. Kuinka he aina ajattelevat myös sitä, että heille tärkeillä ihmisillä on hyvä olla. Palvelevat, mutta myös ottavat. 

Joten parempi näin, kun yksin, toteuttamassa jotain kuitenkin niin merkityksetöntä tässä todella lyhyessä elämässä. 

Täytyy kyllä myöntää että niitä hyviä ja hellittely hetkiä lasten kanssa ei juuri julkisesti ole kuin tilaisuuksissa joihin osallistujat järjestään on myös lapsiperheitä... eikä lapsettomia kyseisiin tilaisuuksiin osallistu.
Kaupassa mä useinkin olen huonolla tuulella lasten kanssa tai ilman niitä.

Minä myös olen lasten kanssa taatusti kulmat kurtussa kaupan kassalla. Kaupassakäynti on persiistä lasten kanssa. Mutta silti joskus pakollista. Sori jos en jaksa hymyillä. Sitten jaksan kun olen yksin liikenteessä rauhassa.