Lue keskustelun säännöt.
Lääkäriksi opiskelemaan nelikymppisenä?
14.10.2015 |
Tuossapa kysymys. Asia kutkuttaisi monestakin syystä, mutta pelottaa oma ikä. Sitä en pelkää, etten opinnoista selviäisi, mutta olisin valmistuessa melkein 46-vuotias ja miten tuon ikäiseen keltanokkaan suhtaudutaan. Useimmilla aloillahan ihminen on täysin out viisikymppisenä, ellei ole vakiinnuttanut asemaansa ja osaamistaan. Onko tuossa hankkeessa mitään realismia? Vai valmistunko tekemään silloin tällöin keikkaa, kun ei ole nuorempaa ja kokeneempaa saatavilla ja olen heittopussina siitä sitten eläkeikään, ellei työvoimapula helpota ja sitä kautta työt lopu kokonaan?
Täytyisi alkaa lukemaan pääsykokeisiin, jos meinaisi sinne päästä ensi vuonna. Tässä iässä ei ole varaa vuositolkulla kokeilla vaan pitäisi nyt laittaa kaikki paukut asiaan. Jonkin verran on taustaa pääsykoeasioihin, joten pääseminen on realistista, jos vaan saan luettua hyvin.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ajattele kaikkia kuluja mitä aiheutat yk:lle, ja hyöty on sitten niin tosi vähäistä, oletan!
buahahahaa!
onneksi suomessa on vapaus tehdä mitä lystää ilman että sinunlaisillasi on mihinkään nokan koputtamista. Oma elämä ja intohimot (esimerkiksi unelma-ammatti ja sen tavoittelu) on sellaisia juttuja, joissa seuraukset yhteiskunnalle ei paljon paina!
mieti nyt miten paljon 45v on maksanut palkastaan veroja yhteiskunnalle, eikö sitä saisi edes palkita itseään hakemalla sinne kouluun mihin haluaa just sen ikäisenä kun huvittaa? Häh?
ap, tsemppiä! Haen itse treen yleiselle linjalle toista kertaa ensi keväänä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä hyvä!! totta kai haet. jos ei yritä, voi katua, mutta jos yrittää voi olla ikuisesti kiitollinen itselleen siitä! kyllä sä onnistut ja pärjäät, siitä vaan heti tällä viikolla pääsykoekirjaa lukemaan :) !
Farmaseutin ja/tai proviisorin opinnot?
Kannattaa ainoastaan jos et haaveile hienosta urasta etkä suurista tuloista vaan haluat opiskella lääketiedettä ja tehdä sitä työtä puhtaasta mielenkiinnosta aihetta kohtaan. Pitkälle et enää kerkiä alalla kehittymään.
Kun kerroit lisää itsestäsi niin minä olen sitä mieltä, että tottakai haet. Tsemppiä, pääsykokeet ovat vaikeat. Nim. en päässyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa hakea. Jos tulee katumapäälle, niin ei sitä opiskelupaikkaa pakko ole vastaanotta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap oletko miettinyt että erikoistumiseen menee vuosia jos et halua olla vain tk lääkäri? Siskollani lääkis 6v ja erikoistuminen plastiikkaan 6v..
"Vain tk-lääkäri" voi olla aivan hyvin erikoistunut yleislääketieteeseen. Meidän kurssilla aloitti aikanaan 50-v nainen, joka vielä erikoistuikin psykiatriaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit rahoittaa opintosi? Ihan mielenkiinnosta vain kysyn, itseänikin kiinnostaisi opinnot, mutta opiskeluaikainen elanto mietityttää. Tsemppiä!
Miten ois hammaslääkis? Pääsykoe sama mutta helpompi päästä sisään, lyhyempi koulutus (ja valmistut periaatteessa suoraan erikoislääkäriksi), palkka parempi kuin tk-lääkärillä.. Hyvä ammatti kaikin puolin, kannattaa tutustua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakea. Jos tulee katumapäälle, niin ei sitä opiskelupaikkaa pakko ole vastaanotta.
Lääkikseen hakeminen on kyllä sen verran vaikea ja pitkä prosessi, että ei siitä kyllä mitään tule jollei ole jo alusta asti 100% motivoitunut
Muista lisätä tuohon suunnitelmaan ainakin ajatuksen tasolla +1-2 vuotta, jos et heti pääse kouluun. Hakijoita on rutkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ettei? Ekat kuusi vuotta koulunkäyntiä ja jos haluaa erikoislääkäriksi, niin siitä seuraavat kuusi vuotta erikoistumista ( =työntekoa).
Kovin raskasta päivystyalaa ( esim. sisätaudit, kirurgia, anestesiologia) ei iäkkäämpänä ehkä enää kannata miettiä, koska erikoistumisvaiheen päivystykset ovat jo fyysisestikin raskaita.
Ja kannattaa myös tiedostaa, jos haluaa erikoistua, niin erikoistumisjaksot pitää tehdä eri sairaaloissa erikoistumisen eri vaiheissa. Käytännössä tarkoittaa muuttoa keskussairaala- ja yliopistosairaalapaikkakuntien välillä parin vuoden välein.
Tuntuu tekopyhältä moittiminen vajaaksi jäävästä työurasta, kun samaan aikaan ihaillaan sitä miten mahtavaa olisi jos saisi niin paljon rahaa taottua nuorena, että voisi jäädä "eläkkeelle" n. nelikymppisenä tai aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelu kannattaa henkilökohtaisella tasolla. Valtio ei näistä ikäopiskelijoista hyödy, kun ajatellaan opiskelun kustannuksia (lääkis lienee kallein paikka) suhteessa työuran pituuteen.
Yleislääkäriksi voit tähdätä, mutta mitään erikoisempaa erikoisalaa ei kannata haaveilla. Päivystykset ovat raskaita ja paikkakuntia täytyy vaihtaa erikoistumisen etenemisen mukaan. 6 vuotta on teoreettinen aika, mikä erikoistumiseen kuluu, mutta kannattaa ottaa huomioon, että se edellyttää, että saat aina sen työpaikan juuri silloin kun haluat. Moni ala on niin suosittu, että erikoistumistyöpaikkaa joutuu odottaamaan, joten aikaa kuluu rutkasti enemmän kuin tuo 6 vuotta. Tosin yleislääkärin erikoistumiseenkin kuuluu sairaalaopintoja eri tasoissa sairaaloissa, joten varaudu muuttamaan.
Kannattaa myös muistaa, että joillekin erikoisaloille ei edes oteta vanhempia hakijoita juuri siksi, että eivät ehdi perehtyä alaan riittävästi, kun jo eläkeikä kutsuu.
Itse valmistuin alalle kolmekymppisenä, ja pidän itseäni jo liian vanhana, olisi pitänyt tehdä tämä paketti heti lukion jälkeen. Nyt on pienet lapset ja erikoistuminen kesken ja jääneekin kesken, koska en voi perheen kanssa muutella töiden perässä muutaman vuoden välein. Lisäksi lääkäri tarvitsee pitkän uran. Kokemus kertyy vain työtä tekemällä, ne kirjat on vain pohjatieto. Tarvitset paljon potilaskokemusta, että kehityt hyväksi. Se ei tule muutamassa vuodessa vaan vuosikymmenissä.
Olen tehnyt aika harvainaista työtä, mutta liittyy kemiaan. Eli yliopisto-opintoja tuolta alalta takana runsaasti. Se ei tietenkään poista, että myös kemia pitää opiskella lukiovinkkelistä uusiksi. Lisäksi fy ja bilsa. Fysiikasta on vähän opintoja taustalla 20 vuoden takaa + tietty lukion valinnainen fysiikka, mutta käytännössä lähtötaso on aktiivisen osaamisen tasolla nolla. Hoppu tulee lukea siis. Syynä tähän kuvioon on se, että olen jatkuvasti työtön tai pätkätöissä. Alkaa ikä tulla vastaan ja muutamassa vuodessa olen varmaan pitkäaikaistyötön, koska 40+ pätkätyöläinen on säälittävässä asemassa. Lääkis oli silloin aikanaan jo mielessä, mutta jotenkin en jaksanut hakea ja ajattelin, että lääkärin homma on kamalaa ja kemian alalla teen hyvän työuran. Viimeiset viisi vuotta olen miettinyt tätä, mutta ajatellut, etten enää jaksaisi opiskeluputkea. Nyt taas harmittaa, etten viisi vuotta sitten jo hakenut sinne.
Toi nöyryysjuttu on kyllä huomioonotettava. Ajattelin just, että lääkärinä saisin vihdoin olla reippaasti osaava ihminen ja säilyttää itsekunnioitukseni. Nyt pätkätöitä tehdessä seison muutaman kuukauden välein päälläni, jotta armosta saisin sen pienen pätkän surkealla palkalla. En ole koppava luonne mitenkään yleisesti, mutta olen kurkkuani myöten täynnä tätä matelua. Enpä ajatellut, että lääkärinäkin joudun samaan takaisin. Ajattelin, että saisin tehdä sitten työni oman osaamiseni mukaan ja tottakai hyväksyn sen, että kokeneempia kuunnellaan. Mutta jotenkin haluaisin vahvemman aseman omassa ammatissani. Hmm. Täytyy miettiä.