Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla suunnitelma B jos miehesi heittää pihalle?t.ammattivalittaja
ammattivalittaja
14.10.2015 |
Mulla ei ole. Eikä ole sukulaisia,ystäviä tms kenen luokse menisin asumaan.
Kommentit (47)
Ei tarvitse olla suunnitelma b koska olen aina pitänyt huolen että on avioehto ja asunto on minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koska en tarvitse sitä . Asunto on minun oma. Joten jos haluaisi eroon minusta niin silloin hän joutusi lähtemään.
No sehän ei ole edes vaihtoehto, että minä lentäisin pihalle, ehei.. Oma koti on.
Mies ei voi heittää pihalle, koska puolet talosta on minun. Avoliitossa olemme.
Tarpeen tullen, äkkiäkös sitä vuokraluukun löytää ja pankista saa uutta asuntolainaa. Taloudellinen tilanteeni on melko erinomainen, ja parempi kuin mieheni.
Jep, kuten yllä - asunto on 100% mun, ja mulla on hyvä työpaikka ja kunnon palkka. Mua ei siis voida heittää pihalle, ja jos mies jättäisi, mun taloudellinen asema taitais jopa hieman parantua :D
Vastakysymys: onko Suomessa 2000-luvulla yhä naisia, joiden taloudellinen asema riippuu täysin miehestä? Outoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Asunto on minun. Kiitos äiti, että opetit minulle kuinka naisella tulee olla oma ammatti ja työpaikka, eikä koskaan saa jäädä miehestä riippuvaiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Jep, kuten yllä - asunto on 100% mun, ja mulla on hyvä työpaikka ja kunnon palkka. Mua ei siis voida heittää pihalle, ja jos mies jättäisi, mun taloudellinen asema taitais jopa hieman parantua :D
Vastakysymys: onko Suomessa 2000-luvulla yhä naisia, joiden taloudellinen asema riippuu täysin miehestä? Outoa!
Mulla on nykyään näin kun on monien syiden takia mennyt asunto ja rahat.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varsinaista suunnitelmaa, mutta olen pitänyt huolen että pärjään myös omillani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, kuten yllä - asunto on 100% mun, ja mulla on hyvä työpaikka ja kunnon palkka. Mua ei siis voida heittää pihalle, ja jos mies jättäisi, mun taloudellinen asema taitais jopa hieman parantua :D
Vastakysymys: onko Suomessa 2000-luvulla yhä naisia, joiden taloudellinen asema riippuu täysin miehestä? Outoa!
Mulla on nykyään näin kun on monien syiden takia mennyt asunto ja rahat.ap
Jos olisi kenestä tahansa muust kyse, niin kysyisin mikset tee asialle jotain....mutta sun selitykset on jo luettu moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä hän voi minua pihalle heittää, kun asunto on puoliksi molempien nimissä ja olen huomattavasti varakkaampi kuin hän. Joskus olen kuorsaukseen kyllästyneenä ehdottanut, että ostaisin hänelle yksiön ja hän voisi mennä kuorsaamaan sinne, mutta eipä ole kelvannut. :D
Joo, rikosilmoitus, omaisuus on puoliksi mun. Myös maksamaa, ei vain omistamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, kuten yllä - asunto on 100% mun, ja mulla on hyvä työpaikka ja kunnon palkka. Mua ei siis voida heittää pihalle, ja jos mies jättäisi, mun taloudellinen asema taitais jopa hieman parantua :D
Vastakysymys: onko Suomessa 2000-luvulla yhä naisia, joiden taloudellinen asema riippuu täysin miehestä? Outoa!
Mulla on nykyään näin kun on monien syiden takia mennyt asunto ja rahat.ap
Jos olisi kenestä tahansa muust kyse, niin kysyisin mikset tee asialle jotain....mutta sun selitykset on jo luettu moneen kertaan.
Joo no voisinhan mä lapsen elarit pyytää kerralla yms että tuskin sitä tyhjän päälle jää.ap
Hieman menee aiheen ohi mutta hienoa että naiset ovat viisastuneet? Kyllä ottaa itseä päähän kun mediassa säälitään köyhiä eläkeläisiä. Itse ovat valinneet köyhyyden olemalla kotirouvina ja tekemällä huonopalkkaisia töitä, jolloin työeläke on jäänyt pieneksi! Ei kansaneläkkeellä ole ennenkään juhlittu ja eläkejärjestelmä ei ole oleellisesti muuttunut viime vuosikymmeninä. Varmaan naiivisti ovat ajatelleet elävänsä miehen eläkkeellä mutta hups kun mies kuolikin ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman menee aiheen ohi mutta hienoa että naiset ovat viisastuneet? Kyllä ottaa itseä päähän kun mediassa säälitään köyhiä eläkeläisiä. Itse ovat valinneet köyhyyden olemalla kotirouvina ja tekemällä huonopalkkaisia töitä, jolloin työeläke on jäänyt pieneksi! Ei kansaneläkkeellä ole ennenkään juhlittu ja eläkejärjestelmä ei ole oleellisesti muuttunut viime vuosikymmeninä. Varmaan naiivisti ovat ajatelleet elävänsä miehen eläkkeellä mutta hups kun mies kuolikin ensin.
Tai sitten ne kotirouvat ovat olleet yhtä tyhmiä kuin minä etteivät ole päässeet työelämään silloin on vaikea tilanne.ap
Ei kai kukaan kuvitellutkaan, että sinulla olisi mitään suunnitelmia.
Sama täällä. Asumme kodissa, joka on minun.
Meillä oli kummallakin omat kotimme kun tapasimme, mies muutti luokseni ja laittoi omansa vuokralle ja sain puolet vuokratuloista, koska hän asui minun asunnossani.
Kun omani oli maksettu, halusimme isomman, mutta samaan aikaan minä sain perinnön ja mieheni ei halunnut tulla mukaan kuokkimaan ylimääräisenä.
Joten myin oman asuntoni ja yhdessä perinnön ja lainan kanssa ostin nykyisen kotimme, jossa asumme.
Mies maksaa taloustilille joka kk rahaa 1200 euroa, minä 600 euroa ja sillä maksamme ensi sijaisesti kaikki mitkä liittyvät lapsiin ja laskuihin. Miehelläni on nyt muutamia sijoitusasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan kuvitellutkaan, että sinulla olisi mitään suunnitelmia.
Eihän ap:lla mitään muuta olekaan kun suunnitelmia: yksityisyrittäminen, ero, sijaismummona oleminen, adoptionlapsen dissaaminen, remppatarpeet, lapsen synttärit (ja ennen kaikkea niiden hinnan miettiminen). Toteutushan tuossa aina vähän jää vajaaksi, mutta kyllä suunnitelmia on, sivukaupalla, joka päivä.
Mikäs tässä - omalla osuudellani talosta saisin 3-4 huoneen rivarin tai pienen okt tältä alueelta velattomana. Omat rahat riittäis hyvin elämiseen kun kotona on enää 1 lapsi.
Ei ole mitään sen kummempaa suunnitelmaa kun ei ole eroakaan tiedossa.
Lähtökohta ei ole se että eroamme, mutta jos niin käy, niin: se jonka luokse lapset jäävät, jää yhteiseen asuntoon. Mies ei voi heittää minua pihalle, koska asunto on yhteinen, mutta sopisimme siitä, mikä on paras tapa toimia. Olemme naimisissa. Jos lapset jäävät miehelle minulla on ystäviä, joiden luokse voin asettua kun etsin itselleni uutta asuntoa. Käyn töissä, elätän itseni. Koen olevani taloudellisesti suht' turvassa, vaikka mulla ei mitään henkilökohtaista puskurirahastoa olekaan.
Ei ole. Olettaisin, että joku taho järjestäisi mulle asunnon ja se hyvä puoli naimisissa olosta on, että puolet omaisuudesta on mun. Eihän niitä heti saa realisoitua, mutta varmasti saa pankista lainaa.