Mitä tärkeää vanhempasi EIVÄT opettaneet sinulle?

Keskustelemaan tunteista, nimeämään niitä. Onneksi olen joutunut vähän psykologiaa lukemaan ja käsittelemään omia tunteitani.

Sisareni on saanut hakata päätään seinään luki-häiriöisenä ja luultavasti myös lievästi kehitysvammaisena, mitään diagnoosia ei 60-luvulla tietenkään ole etsitty, käsittelee tunteitaan vuoden vanhan uhmakeinoin, kauheaa katseltavaa ja vanhat vanhempani saavat nyt asiasta kärsiä.

En kyllä syytä vanhempiani asiasta, he ovat oman aikansa lapsia, ei tunteista koskaan puhuttu, jostain syystä olen aina kuitenkin tiennyt että olen ollut rakastettu ja hyväksytty, ehkä johtuen kiltti tyttöydestäni, joka on minulle sopinut.

Isäni oli paljon töissä ja kotona lähinnä vaan makasi sohvalla, viikonloppuisin käytiin vaeltamassa tai kalassa tai jossain tapahtumassa. Äitini oli niin maan perusteellisen introvertti, että halusi olla aika paljon omissa oloissaan ja minusta tuntui, että olen tiellä. Äiti hoiti kaikki asiat aina yksin, niin kodinhoidon kuin kaikki juoksevat asiat. Opi siinä sitten elämää.

Omilleni muutettua minun piti opetella ihan kaikki. No kaupassa osasin käydä ja koulun kotitaloustunneilta olin oppinut miten ruokaa laitetaan, mutta ihan kaikki muu piti itse opetella. Ja miten opetellaan kun ei tiedä mitä ei tiedä ja mitä pitäisi opetella? Jonkinlainen aavistus minulla oli, miten esim pankissa toimitaan, olihan äiti ottanut minut pikkulapsena sinne mukaansa jonottamaan, mutta paljon oli muuttunut niistä lapsuusvuosista, kun oli tullut kaikki automaatit jne. Kela oli minulle ihan uusi tuttavuus, samoin verotoimisto. Että kyllä tuli oppirahat maksettua kalliimman kautta.

Omille lapsilleni olenkin sitten opettanut pienestä pitäen kaikenlaista. Olen asiointien lisäksi opettanut valintojen tärkeyttä. Sitä minkälaisia valintoja ihminen voi tehdä, ja minkälaisia valintoja kannattaa tehdä. Sitä olen myös teroittanut heidän mieliinsä, että sitten kun pois muuttavat, niin jos tulee mitä tahansa ongelmaa eteen, niin minulta voi kysyä ja pitää kysyä. Minua kun kukaan ei ollut neuvomassa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli paljon töissä ja kotona lähinnä vaan makasi sohvalla, viikonloppuisin käytiin vaeltamassa tai kalassa tai jossain tapahtumassa. Äitini oli niin maan perusteellisen introvertti, että halusi olla aika paljon omissa oloissaan ja minusta tuntui, että olen tiellä. Äiti hoiti kaikki asiat aina yksin, niin kodinhoidon kuin kaikki juoksevat asiat. Opi siinä sitten elämää.

Omilleni muutettua minun piti opetella ihan kaikki. No kaupassa osasin käydä ja koulun kotitaloustunneilta olin oppinut miten ruokaa laitetaan, mutta ihan kaikki muu piti itse opetella. Ja miten opetellaan kun ei tiedä mitä ei tiedä ja mitä pitäisi opetella? Jonkinlainen aavistus minulla oli, miten esim pankissa toimitaan, olihan äiti ottanut minut pikkulapsena sinne mukaansa jonottamaan, mutta paljon oli muuttunut niistä lapsuusvuosista, kun oli tullut kaikki automaatit jne. Kela oli minulle ihan uusi tuttavuus, samoin verotoimisto. Että kyllä tuli oppirahat maksettua kalliimman kautta.

Omille lapsilleni olenkin sitten opettanut pienestä pitäen kaikenlaista. Olen asiointien lisäksi opettanut valintojen tärkeyttä. Sitä minkälaisia valintoja ihminen voi tehdä, ja minkälaisia valintoja kannattaa tehdä. Sitä olen myös teroittanut heidän mieliinsä, että sitten kun pois muuttavat, niin jos tulee mitä tahansa ongelmaa eteen, niin minulta voi kysyä ja pitää kysyä. Minua kun kukaan ei ollut neuvomassa.

No eiköhän nuo kelat ja pankit jokainen joudu itse opettelemaan. Pitäisikö äidin olla mukana neuvomassa? Jos haluaa rahaa saada, niin sitten on pakko käydä kelassa ja kysyä siellä miten toimitaan, jos ei osaa.

Ruoanlaittoa, pyykinpesua, kuukautisten kanssa toimimista, 

Olisin halunnut että olisivat opettaneet puolison valitsemisen tärkeyden. Että täytyy etsiä mies, jolla on kunnon koulutus tai kunnon ammatti muuten, jotta miehellä on edes teoriassa mahdollisuus elättää perheensä.

Komppaan täydestä sydämestä nelosta! Tuo oli niin tuttua. Jos sitten kysyi, niin vastaus oli yleensä, että kyllähän tuon verran on osattava / tiedettävä / ymmärrettävä neuvomattakin. Aika ahdistavaa oli toimia jossakin uudessa tilanteessa, kun ei oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä tai sanoa, esimerkkinä vaikkapa osanoton ilmaiseminen läheisensä menettäneelle (hautajaisia on elämässäni kyllä ollut varhaisesta lapsuudesta lähtien enemmän kuin lääkäri määrää). Ja monet, monet muut tilanteet, joihin jokainen jossakin elämänsä vaiheessa törmää. Kun olisi oppinut lapsesta asti toimimaan niissä luontevasti, niin ne eivät olisi nyt aikuisena vaikeita. Periaatteessa tietää, mitä sanoa tai tehdä, mutta, mutta ...

Toinen asia, jota olen kaivannut, on keskustelu suvusta ja sukupolvien ketjusta. Tämä ei ole koskaan ollut meidän suvun vahvuus. Meitä on nyt useita oman sukupolveni sukulaisia, jotka harrastamme sukututkimusta. Harmittelemme usein, miksi tästä tai tuosta asiasta ei koskaan puhuttu. Ne luurangot on nyt kolisteltu kaapeista ulos eikä kyse nyt niin kovin kummoisista asioita ole ollut! On myös löytynyt hiukan kaukaisempia sukulaisia, joista minulla ei ole ollut mitään tietoa. On ollut upeaa todeta, että vaikka olen ainut lapsuuden perheestä jäljellä oleva, niin en ole yksin, vaan kuulun sukuuni, joskin lukumäärältään vähäiseen. Menneenä kesänäkin tapasin muutaman sukulaisen, joita en ollut nähnyt koskaan, yhden olin tavannut aivan pienenä tyttösenä. Tämän pitkän sepustuksen tarkoitus on toivoa, että vanhempani olisivat antaneet minulle laajemman juuriston, ei pelkkää pääjuurta, tai siitäkin vain puolikasta.

Käytännön hommat huushollin hoidosta renkaiden vaihtoon ym. sain kyllä oppia kotona. Käytännön jutut siis opetettiin, mutta se toinen puoli jäi sitten sivuun.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kotona ei opetettu esim. verotuksesta, miten täyttää se ilmoitus, miten ilmoittaa matkakulut ja että ne kannattaa ilmoittaa! Viemärin putsaus, pyykinpesu, osiltaan ruoan laitto, sulakkeiden vaihto... Aika paljon käytännön juttuja kotiasioissa, miten pitää hyvää huolta kodistaan ja korjata asioita.. Opettelu alkoi itsenäisesti siinä 18 veenä..

 

 

Kenelle nyt kotona opetetaan jokin veroilmoituksen täyttö?

Saanut paljon alapeukkuja, mutta samaa mieltä. Tiedän ainoastaan yhden kaverin, joka on sitä käynyt läpi vanhempiensa kanssa, tuokin yli 18-vuotiaana ja olivat yrittäjäperhe. Veroilmoitus yleensä opitaan täyttämään sitten kun siihen on jotain täytettävää, ja tämä on vasta täysi-ikäisenä kun sinulla on esim. matkatöitä tai omistuksia. Toki varmasti sitten niillä eri, jotka saavat vanhmmiltaan esim. asunnon täysi-ikäisenä. 

Mutta vastauksena ap:n kysymykseen, niin juhlaetiketti ja yleensäkin sellaiset kohteliausuussäännöt ovat olleet minun kasvatuksessani musta aukko. Samoin pukeutuminen. Voi kun olisinkin saanut nuoruuden, jossa äidin kanssa olisi ostettu vaikkapa asianmukaiset juhlavaatteet, ja kerrattu ennen juhlia mitä siellä tapahtuu, mitä viedään tuomisiksi. Kaikki juhliin valmistautuminen oli lapsesta lähtien omalla vastuulla, ja monet juhlat tuon vuoksi ovat ahdistaneetkin.

Ette ole yksin, tämä on niin tyypillistä suomalaista kasvatusta. Lapsia kohdellaan pikkuaikuisina, joiden annetaan vain itse hoksata miten toimitaan - jos hoksaavat. Muualla opetetaan lapsille kaikki bussissa ja pankista asioinnista lähtien, Suomessa hyvä jos pääset edes 18 vuoden aikana kokemaan nämä vanhempasi kanssa! Muistan itsekin 18-vuotiaana, kun yhdessä kavereiden kanssa mietittiin miten kaikki asiat pitää hoitaa mm. pankin, kelan, verotoimiston kanssa. Kesätöissäni vanhemmat työkaverit opettivat veroprosenteista mielellään nuorille työntekijöille, mutta kuinka hullua että itselle vieraat ihmiset toimivat tuollaisissa asioissa opettajina eikä omat vanhemmat! Samoin kaikki tilin käytöt ym. ja miten pankissa pitää asioida; hirveä opettelun itse miten pitää asiat hoitaa. Ette todellakaan ole yksin näiden asioiden kanssa, kyllä tämä on olennainen osa suomalaista kasvatusta ettei ohjata ja neuvota normaaleissa arkipäivän asioissa. Voi niitä onnekkaita, joilla vanhemmat opettavat mm. veroasioista, kodinkoneista ja lämmityksestä omakotitalossa, eri paikoissa asioimisessa, juhlapukeutumisessa ja lahjojen hankinnassa, auton ja kodin huollossa. Kai Suomessa sitten oletetaan, etät yhteiskunta opettaa nämä asiat?

Ehkäisy! E pillerit ovat myrkkyä et ala syömään niitä ja muita tapoja n tiennytkään ku terveystiedon tunnilla ne eivät olleet mulle ajankohtaisia niin en kuunnellut. Ja kondomia niitä on eri kokoja blää blää miehen tehtävä. Eli ajattelin että ehkäisy on vaaraksi ja vaikeaa ja myrkyllistä ja tuhoaa kehon.... no nyt mulla on yksi lapsi ilman isää.

Säästämistä ja sijoittamista. Olisinpa älynnyt jo rippilahjarahat sijoittaa tuottavasti! Elämäni olisi nyt aika toisella mallilla. Onneksi älysin kuitenkin oma-aloitteisesti aika nuorena ostaa asunnon. Se on ollut kannattava sijoitus ja tuo nyt epävarmuuden keskellä minulle jonkinlaista turvaa.

Hyviä käytöstapojakaan minulle ei opetettu, ja vieläkin tunnen itseni hieman vulgaariksi käytökseltäni ollessani ns. hienommassa seurassa.

Sitä, että jokainen on itse vastuussa omasta elämästään. Että ihminen ei voi odottaa kaiken tulevan kuin manulle illallinen. Tämän harhakuvan luomisesta on myös Suomen hyvinvointivaltiojärjestelmä vastuussa, ja se on kyllä todella vaarallinen. Olen pyrkinyt siitäkin nyt aikuisiällä eroon.

Rakastamista ja muuta hellyyttä. Äidillä oli rankkaa monen lapsen kanssa ja siksi ei tainnut jäädä voimia rakastamiseen. Tunsin itseni arvottomaksi kotiorjaksi kun jouduin tekemään paljon kotitöitä yms.
Vasta alettuani seurustelemaan opin rakastamisen ja sen että minäkin olen arvokas ihmisenä ja omana itseäni.

Itseni arvostamista. Toivoisin, että eronneet vanhempani olisivat pitäneet enemmän puoliani, eivätkä asettaneet uusia kumppaneitaan lapsensa edelle. Tunsin itseni ylimääräiseksi ja suoranaiseksi riesaksi. Voin kertoa, ettei se ainakaan auttanut myöhemmässä elämässä, kun piti opetella rakentamaan terve itseluottamus ihan itsekseen. Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa katkeruudella, koska uhriutuminen ei tee onnelliseksi. Ja asetan oman lapseni elämässäni tärkeimmälle paikalle, aina. :)

Kaiken ovat opettaneet. En ymmärrä miksi aina valitetaan, että vanhmpien pitäisi opettaa kaikkea. Ei se mikään autuus ole. Tärkeämpää on antaa rakkautta huolenpitoa ja kunnioitusta. Ap:han on elävä esimerkki hyväitsetuntoisesta ihmisestä, jota ei ole lapsena kurilla nujerrettu, vaan joka on osannut ihan itse oppia tarvittavat asiat.

Eli on asioita, joita minulle ei opetettu, itsearvostus, itseni rakastaminen ja omien puolien pitäminen. Mutta eihän näitä kukaan valita koskaan ei-saaneensa, kaikki tapakoulutusvajavaiset pitävät sitä niin itsestään selvyytenä, että ovat olleet rakastettuja. 

Tässä ketjussa nyt on mainittu aika monta juttua, joita mielestäni ei vanhempien kuulukaan kädestä pitäen olla opettamassa. Ei tarvitse opettaa veroilmoituksen tekoa,  mutta kuuluu varmistaa että lapsi osaa lukea, kirjoittaa, tietää mitä on verot ja että niitä pitää maksaa palkasta, osaa hakea tietoa ja tietää mistä sitä tietoa saa.  

Ei tarvitse opettaa kaikkea pankissa asioinnista ja sijoittamisesta, mutta kuuluu varmistaa että lapsi osaa käyttää rahaa, tietää että laskut tulee maksaa ja osaa kysyä jos on kysyttävää. Ja, että lapsi osaa kohdata maailman ja ihmiset pää pystyssä niin, että saa haluamansa asiat selville. 

Ei:n sanominen unohtui opettaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kotona ei opetettu esim. verotuksesta, miten täyttää se ilmoitus, miten ilmoittaa matkakulut ja että ne kannattaa ilmoittaa! Viemärin putsaus, pyykinpesu, osiltaan ruoan laitto, sulakkeiden vaihto... Aika paljon käytännön juttuja kotiasioissa, miten pitää hyvää huolta kodistaan ja korjata asioita.. Opettelu alkoi itsenäisesti siinä 18 veenä..

 

 

Kenelle nyt kotona opetetaan jokin veroilmoituksen täyttö?

niin mustakin tää on enemmän niitä juttuja joihin voi kysyä apua vaikka vanhemmilta kun tilanne eteen tulee. Ei mikään isoimpiin asioihin kuuluva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäisy! E pillerit ovat myrkkyä et ala syömään niitä ja muita tapoja n tiennytkään ku terveystiedon tunnilla ne eivät olleet mulle ajankohtaisia niin en kuunnellut. Ja kondomia niitä on eri kokoja blää blää miehen tehtävä. Eli ajattelin että ehkäisy on vaaraksi ja vaikeaa ja myrkyllistä ja tuhoaa kehon.... no nyt mulla on yksi lapsi ilman isää.

omasta tyhmyydestä ei pidä vanhempiaan syyttää. Sinä olet itse vastuussa kehostasi ja seksielämästäsi, eivät vanhempasi. Olisitko muka kuunnellut paremmin samaa saarnaa vanhemmiltasi kuin terkkarilta?

ehkäisystä ei ala-asteella juuri painoteta joten oletan, että puhut nyt nimenomaan yläasteesta? Yläasteikäinen ei ole mikään lapsi enää ja siinä iässä vastuunottaminen omista tekemisistä alkaa (rikosoikeudellinen vastuu, suojaikäraja), joten omaa välinpitämättömyyttäsi et voi sysätä vanhempiesi vastuulle. 

Toki olisi hyvä, että vanhemmat kykenisivät puhumaan avoimemmin seksuaalisuudesta ja seksistä, mutta kommentistasi tuli vain tosi ikävä vanhempiasi syyllistävä mielikuva. Meilläkin seksi on ollut asia josta ei ole koskaan puhuttu. Ei koskaan, ei hiiskuttukaan ehkäisystä ja tämän haluaisin muuttaa, kun omia lapsia saan. Mutta en minäkään ole pamahtanut paksuksi välinpitämättömyydestä johtuen vaan sitten, kun ehkäisy alkoi käydä ajankohtaiseksi, osasin itse hakea eri vaihtoehdoista tietoa. Ja ajatella, 15- vuotiaskin on siihen kyennyt.

onkohan sulle omatoiminen tiedonhaku nykyäänkin vielä vaikeaa?

Tekemään itse. Tästä on sinänsä typerä "valittaa", koska vanhempani ovat todella kilttejä ja kadehdittavan huolehtivaisia kun haluavat tehdä kaiken vielä aikuisillekin lapsilleen. Viisaampaa olisi kuitenkin ehkä ollut tehdä yhdessä tai opettaa lapset tekemään itse, sillä ainakin itselläni todellisuus iski todella, todella kovaa vasten kasvoja kun muutti pois kotoa ja pumpulista. En ole koskaan ollut mikään kiittämätön prinsessa, mutta elämänhallinnassa oli suuria vaikeuksia kun oli oppinut siihen että kotityöt hoituvat itsestään, rikkinäiset tavarat korjaantuvat itsestään, ihan kaikki vaikkapa lääkäriajan varaamisesta lähtien tehdään puolesta, joku muu pelastaa ja kantaa vastuun aina kaikista omista virheistä... Tarkoitus on toki äärimmäisen hyvä ja tarve hemmotteluun kumpuaa varmaan sieltä ettei heidän puolestaan koskaan tehty mitään, mutta valitettavasti ne kilteimmätkään vanhemmat eivät tule olemaan elämässä mukana ikuisesti ja siksi täällä pärjätäkseen on pakko tehdä ja osata asiat itse. Vanhempani elävät nykyään siinä harhauskossa, että otan joskus miehen joka hoitaa sitten kaikki ne "vaikeat hommat" ja voin jatkossakin keskittyä vain olemaan vain rakastettu. :D Suloinen ajatus, mutta kääntyisi todellisuudessa vain ja ainoastaan haitaksi. 

Arvostamaan itseään.

Järkevää alkoholin käyttöä. Äiti tissutteli jatkuvasti (lopulta itseltään työpaikan, aviomiehen ja viimeiseksi henkensä), ja (osittain tämän seurauksena) isä mulkoili pahasti aina kun näki jonkun ympärillään juovan edes yhden kaljan tai siiderin, ja sitten veti pari kertaa vuodessa sellaiset perseet, ettei mitään tolkkua (ilmeisesti perisuomalaisella ajatuksella, että kerran kun otetaan, niin otetaan kunnolla). Siinä sitä on sitten lapset saaneet aikuisina ihmetellä, millaista on järkevä alkoholin käyttö.