Mitä tärkeää vanhempasi EIVÄT opettaneet sinulle?

Ap

Tuli mieleen toisesta ketjusta, että mitä olet oppinut kantapään kautta nyt myöhemmin, mikä olisi kuulunut oppia jo omilta vanhemmilta? 

Minä elin aika pellossa varsinkin teini-iän, sillä vanhempani erosivat ja jäin isälleni, joka taas jätti suurimman osan kasvatuksesta herran (?) haltuun. Isä ei esimerkiksi koskaan vienyt minua mukana mihinkään sukulaisille tai juhliin. 

 Osan käytöstavoista tai perinteistä olen oppinut kirjoista lukemalla, osan sitten kantapään kautta. Esimerkiksi ensimmäisen kerran osallistuin häihin parikymppisenä, ja onneksi minua pyydettiin mukaan kimppalahjaan sillä en varmaan olisi tajunnut sellaista. Korttia en vienyt ollenkaan, en tiedä miksi se ei tullut mieleeni. Häissä en tiennyt, mitä kaikkea siellä on tapana tapahtua, mutta onneksi tarkkailemalla muita se selvisi. 

Tämä on vain pieni osa kaikkea, mitä ei vain kukaan elämästä kertonut. Tuli ensimmäisenä mieleen. Olenkohan ainoa, joka on opetellut elämää vasta kun muutti omilleen ja alkoi luoda ihmissuhteita? 

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

Sellaisia pieniä elämää helpottavia taitoja kuten vaikka miten vaihtaa renkaat autoon tai avata tukkeutunut viemäri jos kodin putkimies ei toimi. Nykyään osaan molemmat taidot. Isä sensijaan opetti miten rakennetaan sähkökitaroita ja ensimmäiseni rakensin 14-vuotiaana. :D

Vierailija

Miten parisuhteessa käyttäydytään. Vanhempani olivat yhdessä "lasten takia", se oli ihan kamalaa. Tiuskimista, huutamista ja tappelua ihan jokaikinen päivä. Opettakaa vanhemmat lapsillenne hyvän parisuhteen malli.

Vierailija

Sitä, että en ole parempi kuin muut. Olin ylihemmoteltu ainoa lapsi, joka sai tehdä mitä huvitti ja kohdella muita miten huvitti. 

Nyt olen narsistinen, väärällä tavalla ylpeä aikuinen. Kärsin tästä ihmissuhteissani joka hetki, vaikka kovasti olen yrittänyt parantaa. Tiedostin koko asian turhan myöhään -- kolmikymppisenä. 

Vierailija

Vastaan vähän ehkä kummallisesti, mutta eivät mitään. Eniten minua lapsuudessani ottaa päähän se, että koskaan ei oikeastaan kerrottu miten pitäisi toimia, vaan ihan kaikki oppi tuli yrityksen ja erehdyksen kautta. Hyviä käytöstapoja kyllä vaadittiin, etikettivirheistä moitittiin jne, mutta vasta kun vahinko oli jo tapahtunut. "Älä tee noin", "älä kiemurtele", "ei saa", "ei ole sopivaa"... Perhana! Olisivat kerralla kertoneet mitä kuuluu tehdä.

Vierailija

Kotona ei opetettu esim. verotuksesta, miten täyttää se ilmoitus, miten ilmoittaa matkakulut ja että ne kannattaa ilmoittaa! Viemärin putsaus, pyykinpesu, osiltaan ruoan laitto, sulakkeiden vaihto... Aika paljon käytännön juttuja kotiasioissa, miten pitää hyvää huolta kodistaan ja korjata asioita.. Opettelu alkoi itsenäisesti siinä 18 veenä..

Vierailija

Hyviä ruokailutapoja esimerkiksi. Opettelin tavoille vasta nuorena aikuisena, omilleni muutettua. En minä sentään mikään porsas ollut aiemminkaan, mutta esimerkiksi ravintolassa olo oli epävarma kun en tiennyt miten kuuluu toimia.

Ylipäätään muiden ihmisten kanssa olemisen liittyviä kohteliaisuusjuttuja olisi ollut kiva oppia enemmän jo kotoa. Vanhempani olivat aika syrjäänvetäytyviä joten sosiaalisissa tilanteissa sujuvasti ja luontevasti toimiminen ei ole tullut kodin perintönä.

Joitankin rahan käyttöön ja talouteen liittyviä juttuja olisi ollut hyvä osata myös. Muutenkin kuin siltä kannalta että ei pidä tuhlata. No, olen aikuisena näitäkin opiskellut.

Vierailija

Että olen hyvä sellaisena kuin olen tai ainakaan en yhtään huonompi kuin "ihanan reipas serkkutyttö". Mulle se oli lapsena totuus, jota en oikeastaan kyseenalaistanut: kaikki muut ovat jotenkin parempia ja minä en ole hyvä tällaisena. Aikuisena olen vasta alkanut käsittää, etteivät muutkaan niin täydellisiä ole.

Että kiusaaminen ei ole minun syy ja en ole huumorintajuton tosikko, kun en kestänyt kiusaamistilanteita, vaan karkailin niin että saivat etsiä minua ympäri kyliä. Oon vasta aikuisena sisäistänyt, että kiusaaminen on subjektiivinen kokemus ja koska itse koin tilanteet kiusaamisena, olisi siihen pitänyt puuttua. Vanhempani vähättely sai aikaan sen, että ajattelin olevani vain typerä ja heikko, kun en kiusaamista kestänyt.

Vierailija

Etikettiä, lähinnä noit miten juhlissa kuuluu olla. Pukeutuminen tms. Ja hyvää makua. Ärsyttää, tekis mieli hommata tähä joku "varamutsi" jonka kaa vois hengailla ja se nyt opettais mua vähä näille pilkunviilaus tavoille. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei opetettu esim. verotuksesta, miten täyttää se ilmoitus, miten ilmoittaa matkakulut ja että ne kannattaa ilmoittaa! Viemärin putsaus, pyykinpesu, osiltaan ruoan laitto, sulakkeiden vaihto... Aika paljon käytännön juttuja kotiasioissa, miten pitää hyvää huolta kodistaan ja korjata asioita.. Opettelu alkoi itsenäisesti siinä 18 veenä..

Kenelle nyt kotona opetetaan jokin veroilmoituksen täyttö?

Vierailija

Viesti kolmosen kirjoittaja jatkaa... 

Minulle puolestaan opetettiin etikettisäännöt pilkuntarkasti. Olihan se yksi syy tuntea ylemmyyttä muihin nähden. 

Eli en nyt olisi kovin huolissani, jos kotona ei etikettisääntöjä ole niin opetettu. Ne omaksuu sitten, kun tarvis on. Kukaan, jolla on hyvä itsetunto ei toljota toisen haarukan ja veitsen käyttöä ja varsinkaan arvota ihmistä sen mukaan. 

Vierailija

Keskustelemaan oikeista asioista ja esimerkiksi tunteista. Äiti varsinkin oli sitä mieltä, että vain hienoissa perheissä keskustellaan ja että vaatii jotain erityistä sivistystä, että osaa keskustella. Siis että osaisi sanoa, että minusta tuntuu tältä ja näin minä ajattelen, vaatisi muka jotain erityistä kirjaviisautta tms. mitä vain "hienompien" perheiden vanhemmilla on. Niinpä meillä ei oikeastaan ikinä keskustelu mistään kunnollisesta, lähinnä juoruttiin ja vitsailtiin. Välillä saatiin aivan outoja ja selittämättömiä raivonpuuskia. Ei oltu tarpeeksi hienoja puhumaan asioista.

Vierailija

Pesemään pyykkiä. Keskustelemaan vittuilematta. Positiivista maailmankatsomusta (tää olisikin vaikea kun sitä ei itselläkään ole).  

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat