Olisitko mieluummin lapseton vai vammaisen lapsen vanhempi?

Vierailija

Niin. Otsikon kysymys ei ole minkään sortin revittelyä, vaan ihan oikeasti mietin, olisiko minusta vanhemmaksi ollenkaan, kun elämä (merkittäviä?) erityistarpeita vaativan lapsen kanssa olisi rankkuudessaan mahdoton ajatus. Asia ei ole mitenkään ajankohtainen, kun olen vasta parikymppinen sinkku, mutta kaikenlaista tulee mietittyä. Mitä ajatuksia teissä muissa, lapsettomissa ja "lapsellisissa", kysymys herättää?

Sivut

Kommentit (58)

Vierailija

Tuohon ei ole mustavalkoista vastausta, koska vammoja on niin eritasoisia ja osa kykenee jopa käymään normaalisti töissä ilman erityistukea. vAmmautuahan voi kuka tahansa, vaikka itse, jos sairastuu sellaiseen sairauteen tai joutuu onnettomuuteen. 

Vierailija

Mitä ovat merkittävät erityistarpeet? Mulla on lapsi, jollla on kolme eri eritystarpeita aiheuttavaa vammaa ja kyllä ne tavallaan merkittäviä ovat. Kaikki asettavat rajoitteita ja haasteita, mutta niiden kaikkien kanssa voi silti elää ihan mukavaa elämää. En missään tapauksessa haluaisi olla olematta hänen vanhempansa.

Vierailija

En olisi vammaisen vanhempi. Voisin kyllä olla vanhempi lapselle jolla on vamma.

Mieluummin lapseton jos ainut vaihtoehto olisi se että lapsella on hyvin vaikea, paljon haittaa aiheuttava vamma.

Vierailija

Kun yritettiin pitkään ekaa lasta ja lopulta raskaus jatkui niinkin pitkälle että päästiin np ultraan niin sanoin miehelle että jos selviää että vauva on esim.down tai joku muu vastaava niin en usko että voin tehdä aborttia. Rankkaa tulee olemaan mutta kestän sen. Lapsi oli terve. Nyt kun odotan toista lastamme ja tiedän minkälaista terveenkin lapsen kanssa on niin sanoin että jos uudesta tulokkaadta selviää ultrassa että on joku vamma niin en aijo sitä pitää. Meidän ensimmäinen lapsi on oikeesti tosi helppo ja olemme varmaan jollain tasolla itsekkin onnisruneet hänen kasvatuksessa mutta olen huomannut että en sitten olekkaan sellaista täydellistä äitityyppiä joka kestää kaikki uhmat sun muut kunnialla. Tiedän nyt että minusta ei olisi erityislapsen äidiksi. Jos syntymätön toinen lapsemme kuitenkin osoittautuu jollain tavalla vammaiseksi niin tiedän myös että sopeudun tilanteeseen ja tietenkin pidän hänet ja rakastan.

Vierailija

Lapsettomana ajattelin että ehdottomasti lapseton. Mutta hankin kuitenkin 2 lasta joista toinen on kehitysvammsinen ja todella rakas lapsi onkin, vaikka joskus onkin rankkaa. Vähän kuin kesto-pikkulapsiaika olis =)

Vierailija

Tiedän, ettei musta olisi merkittävästi vammaisen lapsen vanhemmaksi, joten ehdottomasti mieluummin lapsettomuus.

Onneksi en ole koskaan muutenkaan halunnut lapsia mitenkään erityisesti.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat