En saa jätettyä/haettua lapsiani päiväkodista silleen "coolisti"

Tämä ketju piristi iltaani. Av-vertaistukea parhaimmillaan ja lempeää huumoria, ihan mahtavaa!

Lohdutti itseänikin lukea tätä ketjua. Minulla on 5,5- ja 3,5-vuotiaat lapset, jotka aloittivat päiväkotiarjen kaksi vuotta sitten. Esikoinen, joka osaa jo pukea ja riisua, ei todellakaan osaa sitä päiväkodissa, jos äiti tai isä on paikalla. Eli puen ja riisun siellä, koska muuten odottelisin vielä puolen yön aikaan, että neiti saisi puettua ulkovaatteet päälle.

Nuorempi menee päiväkotiin mielellään, riisuu vaatteet, halaa ja sanoo heippa, menee käsipesulle ja leikkimään. Mutta se vanhempi. Show alkaa jo kotona. Väärät vaatteet, vääränlainen letti, väärän värinen pompula, housuissa on ryppyjä, sukkia vaihtelee, koska on vääränlaiset, tuntuu huonolta ja sitten äiti vielä avaa auton oven kun hänen olisi pitänyt tehdä se tai sitten toisinpäin äidin pitää avata auton ovi... Päiväkodin pihaan kun päästää, alkaa hysteerinen itku, joka kestää siihen asti kunnes lähden (itku kuulemma loppuu heti, kun olen lähtenyt). Pyrin olemaan itse aina rauhallinen ja hyvällä tuulella, se helpottaa jonkin verran tilannetta, mutta jos annan vähänkään "kypsyneen mielentilani" tulla esille, koko show nousee potenssiin sata. Kaipa se cool-äitiys tulee sitten myöhemmin :)

2,5 vuotiaani saa raivarit kun pitäisi itse pukea. Totaalinen hermostus iskee. 

Jos osuisin ap:n kanssa samaan aikaan eteiseen, varmaan jäisin auttamaan hetkeksi, varmaan harhauttamalla toista sillä aikaa kun toista puetaan ja riisutaan. Oma 4v kyllä on jo isojen puolella, niin ehkei osuta samaan aikaan. Olen ennenkin auttanut eteisessä lapsia vaikka jos seisovat siinä rukkasten kanssa että kuka voisi auttaa tai pysähtynyt juttelemaan lapselle jos tuntuu olevan kiukku päällä. Mun mielestä kuulostaa kurjalta että joku on ollut jopa tunnin lapsen kanssa eteisessä, eikä kukaan ole edes yrittänyt auttaa vaan katsoneet vain säälivästi. :/ Vai onko se jokin sääntö että kaikki hoitakoon vain omansa ja piste?

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kyllä sanoa että miten sinä voisit ollakaan cool kenenkään mielestä kun laitat 1- vuotiaat päiväkotiin. Äläkä oikeasti sitten kuvittele että jollain päiväkodin työntekijällä olisi päivittäin aikaa tulla pukemaan ja riisumaan sinun lapsiasi, Heillä on siellä omissa tiloissaan ihan tarpeeksi tekemistä niiden lasten hoitamisessa. Tiesitkö että 1- vuotiailla on jatkuvasti pää vaarassa osua johonkin tms. Ikävöivät äitiä yli puolet pitkästä päivästään... voi toiset :(

Rummun pärinää, viikon ilkeilypalkinto myönnetty.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kyllä sanoa että miten sinä voisit ollakaan cool kenenkään mielestä kun laitat 1- vuotiaat päiväkotiin. Äläkä oikeasti sitten kuvittele että jollain päiväkodin työntekijällä olisi päivittäin aikaa tulla pukemaan ja riisumaan sinun lapsiasi, Heillä on siellä omissa tiloissaan ihan tarpeeksi tekemistä niiden lasten hoitamisessa. Tiesitkö että 1- vuotiailla on jatkuvasti pää vaarassa osua johonkin tms. Ikävöivät äitiä yli puolet pitkästä päivästään... voi toiset :(

Jos jäät kotiin hoitamaa pientä lasta, olet yhteiskunnan elättinä oleva lusmu tai jos laita 1-vuotiaan päiväkotiin, olet huono äiti. Miten valitsetkaan, ei mikään hyvä joillekin. 

Olen villistä kaksosparista se vähemmän sekopää. Kun kaksosveljeni vaimo alkoi odottaa kaksosia, vanhempani repesivät ihan hysteeriseen nauruun ja hihkuivat, että MAAILMASSA ON SITTENKIN OIKEUDENMUKAISUUTTA!! 

pieraise coolisti kun poistut paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Lohdutti itseänikin lukea tätä ketjua. Minulla on 5,5- ja 3,5-vuotiaat lapset, jotka aloittivat päiväkotiarjen kaksi vuotta sitten. Esikoinen, joka osaa jo pukea ja riisua, ei todellakaan osaa sitä päiväkodissa, jos äiti tai isä on paikalla. Eli puen ja riisun siellä, koska muuten odottelisin vielä puolen yön aikaan, että neiti saisi puettua ulkovaatteet päälle.

Nuorempi menee päiväkotiin mielellään, riisuu vaatteet, halaa ja sanoo heippa, menee käsipesulle ja leikkimään. Mutta se vanhempi. Show alkaa jo kotona. Väärät vaatteet, vääränlainen letti, väärän värinen pompula, housuissa on ryppyjä, sukkia vaihtelee, koska on vääränlaiset, tuntuu huonolta ja sitten äiti vielä avaa auton oven kun hänen olisi pitänyt tehdä se tai sitten toisinpäin äidin pitää avata auton ovi... Päiväkodin pihaan kun päästää, alkaa hysteerinen itku, joka kestää siihen asti kunnes lähden (itku kuulemma loppuu heti, kun olen lähtenyt). Pyrin olemaan itse aina rauhallinen ja hyvällä tuulella, se helpottaa jonkin verran tilannetta, mutta jos annan vähänkään "kypsyneen mielentilani" tulla esille, koko show nousee potenssiin sata. Kaipa se cool-äitiys tulee sitten myöhemmin :)

Mulla tuli tästä mieleen että eihän tyttöäsi kiusata päiväkodissa? Tuon ikäiset tytöt saatetaan laittaa leikkimään keskenään johonkin eri tilaan ja siellä voi tapahtua henkistä väkivaltaa, kun aikuinen ei ole kuuntelemassa. Omalla 5-vuotiaallani oli tällainen tilanne ja sain tietää siitä lapseltani ja tämän kaverilta vasta myöhemmin. Hoitajat eivät olleet huomanneet (kysyin suoraan). Tyttösi tuntuu stressaantuvan kovasti päiväkotiin menosta. Usein tuon ikäiset menevät mielellään päiväkotiin, koska eivät enää ikävöi kotiin kuten vähän nuoremmat.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy kyllä sanoa että miten sinä voisit ollakaan cool kenenkään mielestä kun laitat 1- vuotiaat päiväkotiin. Äläkä oikeasti sitten kuvittele että jollain päiväkodin työntekijällä olisi päivittäin aikaa tulla pukemaan ja riisumaan sinun lapsiasi, Heillä on siellä omissa tiloissaan ihan tarpeeksi tekemistä niiden lasten hoitamisessa. Tiesitkö että 1- vuotiailla on jatkuvasti pää vaarassa osua johonkin tms. Ikävöivät äitiä yli puolet pitkästä päivästään... voi toiset :(

Auts. Missähän vaiheessa olen antanut ymmärtää että kuvittelisin että hoitajat tulisivat erityisesti minun lapseni riisumaan/pukemaan? Muuten en kommenttiisi alennu enempää vastaamaan. Oikein mahtavaa syksyä sulle. Ap

Iso kiitos kommenteista, pitää toivoa että teidän muksut olis samassa tarhassa meidän muksujen kans, niin lepposasti suhtaudutte tähän tumpeloäitiin :D Jospa ne toisten vanhempien arvostelevat katseet olis ihan vaan mun omassa päässä... Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Lohdutti itseänikin lukea tätä ketjua. Minulla on 5,5- ja 3,5-vuotiaat lapset, jotka aloittivat päiväkotiarjen kaksi vuotta sitten. Esikoinen, joka osaa jo pukea ja riisua, ei todellakaan osaa sitä päiväkodissa, jos äiti tai isä on paikalla. Eli puen ja riisun siellä, koska muuten odottelisin vielä puolen yön aikaan, että neiti saisi puettua ulkovaatteet päälle.

Nuorempi menee päiväkotiin mielellään, riisuu vaatteet, halaa ja sanoo heippa, menee käsipesulle ja leikkimään. Mutta se vanhempi. Show alkaa jo kotona. Väärät vaatteet, vääränlainen letti, väärän värinen pompula, housuissa on ryppyjä, sukkia vaihtelee, koska on vääränlaiset, tuntuu huonolta ja sitten äiti vielä avaa auton oven kun hänen olisi pitänyt tehdä se tai sitten toisinpäin äidin pitää avata auton ovi... Päiväkodin pihaan kun päästää, alkaa hysteerinen itku, joka kestää siihen asti kunnes lähden (itku kuulemma loppuu heti, kun olen lähtenyt). Pyrin olemaan itse aina rauhallinen ja hyvällä tuulella, se helpottaa jonkin verran tilannetta, mutta jos annan vähänkään "kypsyneen mielentilani" tulla esille, koko show nousee potenssiin sata. Kaipa se cool-äitiys tulee sitten myöhemmin :)

 

Mulla tuli tästä mieleen että eihän tyttöäsi kiusata päiväkodissa? Tuon ikäiset tytöt saatetaan laittaa leikkimään keskenään johonkin eri tilaan ja siellä voi tapahtua henkistä väkivaltaa, kun aikuinen ei ole kuuntelemassa. Omalla 5-vuotiaallani oli tällainen tilanne ja sain tietää siitä lapseltani ja tämän kaverilta vasta myöhemmin. Hoitajat eivät olleet huomanneet (kysyin suoraan). Tyttösi tuntuu stressaantuvan kovasti päiväkotiin menosta. Usein tuon ikäiset menevät mielellään päiväkotiin, koska eivät enää ikävöi kotiin kuten vähän nuoremmat.

 

Tytön kanssa on ollut ihan alusta asti samanlaista vääntöä pk:ssa käyminen. Olen itkenyt asian takia monta kertaa, sillä tiedän, että päiväkoti häntä stressaa. Asiasta on keskusteltu neuvolassa ja kerran neuvolapsykologin kanssa. Vastauksena olemme saaneet vain sen, että joillekin se päivätkoti on vaikeampaa kuin toisille. Tyttö oli kotina 3,5- vuotiaaksi asti ja olen kuullut, että niille lapsille, jotka ovat olleet pidempään kotona, sopeutuminen päiväkotiin voi olla haasteellisempaa. Vaihdoimme päiväkotia nyt syksyllä, sillä vanhassa päiväkodissa tyttö oli vanhin ja muut lapset paljon nuorempia, joten kaveria ei ollut. Nyt uudessa pk:ssa palaute on ollut hyvää eli päivät menee hyvin, leikkii muiden kanssa, on iloinen, oma-aloitteinen, huomaavainen ja kohtelias. Tuo meneminen ja lähteminen hoitoon on vain todella kamalaa. Mutta täytyy pitää silmät auki ja korvat kuulolla tällekin asialle. Tyttö nimittäin jää helposti isommassa porukassa sivustaseuraajaksi. Surullista, että lapsesi on joutunut tuollaista kiusaamista kokemaan noin pienenä. Sitä niin toivoisi, että päiväkodissa ei kiusaamista pääsisi tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdutti itseänikin lukea tätä ketjua. Minulla on 5,5- ja 3,5-vuotiaat lapset, jotka aloittivat päiväkotiarjen kaksi vuotta sitten. Esikoinen, joka osaa jo pukea ja riisua, ei todellakaan osaa sitä päiväkodissa, jos äiti tai isä on paikalla. Eli puen ja riisun siellä, koska muuten odottelisin vielä puolen yön aikaan, että neiti saisi puettua ulkovaatteet päälle.

Nuorempi menee päiväkotiin mielellään, riisuu vaatteet, halaa ja sanoo heippa, menee käsipesulle ja leikkimään. Mutta se vanhempi. Show alkaa jo kotona. Väärät vaatteet, vääränlainen letti, väärän värinen pompula, housuissa on ryppyjä, sukkia vaihtelee, koska on vääränlaiset, tuntuu huonolta ja sitten äiti vielä avaa auton oven kun hänen olisi pitänyt tehdä se tai sitten toisinpäin äidin pitää avata auton ovi... Päiväkodin pihaan kun päästää, alkaa hysteerinen itku, joka kestää siihen asti kunnes lähden (itku kuulemma loppuu heti, kun olen lähtenyt). Pyrin olemaan itse aina rauhallinen ja hyvällä tuulella, se helpottaa jonkin verran tilannetta, mutta jos annan vähänkään "kypsyneen mielentilani" tulla esille, koko show nousee potenssiin sata. Kaipa se cool-äitiys tulee sitten myöhemmin :)

Mulla tuli tästä mieleen että eihän tyttöäsi kiusata päiväkodissa? Tuon ikäiset tytöt saatetaan laittaa leikkimään keskenään johonkin eri tilaan ja siellä voi tapahtua henkistä väkivaltaa, kun aikuinen ei ole kuuntelemassa. Omalla 5-vuotiaallani oli tällainen tilanne ja sain tietää siitä lapseltani ja tämän kaverilta vasta myöhemmin. Hoitajat eivät olleet huomanneet (kysyin suoraan). Tyttösi tuntuu stressaantuvan kovasti päiväkotiin menosta. Usein tuon ikäiset menevät mielellään päiväkotiin, koska eivät enää ikävöi kotiin kuten vähän nuoremmat.

Tytön kanssa on ollut ihan alusta asti samanlaista vääntöä pk:ssa käyminen. Olen itkenyt asian takia monta kertaa, sillä tiedän, että päiväkoti häntä stressaa. Asiasta on keskusteltu neuvolassa ja kerran neuvolapsykologin kanssa. Vastauksena olemme saaneet vain sen, että joillekin se päivätkoti on vaikeampaa kuin toisille. Tyttö oli kotina 3,5- vuotiaaksi asti ja olen kuullut, että niille lapsille, jotka ovat olleet pidempään kotona, sopeutuminen päiväkotiin voi olla haasteellisempaa. Vaihdoimme päiväkotia nyt syksyllä, sillä vanhassa päiväkodissa tyttö oli vanhin ja muut lapset paljon nuorempia, joten kaveria ei ollut. Nyt uudessa pk:ssa palaute on ollut hyvää eli päivät menee hyvin, leikkii muiden kanssa, on iloinen, oma-aloitteinen, huomaavainen ja kohtelias. Tuo meneminen ja lähteminen hoitoon on vain todella kamalaa. Mutta täytyy pitää silmät auki ja korvat kuulolla tällekin asialle. Tyttö nimittäin jää helposti isommassa porukassa sivustaseuraajaksi. Surullista, että lapsesi on joutunut tuollaista kiusaamista kokemaan noin pienenä. Sitä niin toivoisi, että päiväkodissa ei kiusaamista pääsisi tapahtumaan.

Hyvä kuulla, että lapsesi reagointia on selvitelty. Herkille lapsille päiväkodin hulina on varmasti stressaavaa, mutta ehkä kuitenkin hyvää siedätystä koulua ajatellen. Mukava kuulla, että hän leikkii iloisena päiväkodissa. Tsempit teille!


T. Se kiusaamista pohtinut

Hae vasta kun ovat ulkona ja puettuna.

Vierailija kirjoitti:

Hae vasta kun ovat ulkona ja puettuna.

Miksi pidentää lasten päivää ihan turhaan?

Sitä paitsi voi olla, että päiväkodissa odottavat iltapäivällä pienten ulosmenon kanssa  niin kauan kuin osa on haettu. (Iltapäivällä on vähemmän henkilökuntaa paikalla).

Joten hukkaan menisi sekin ja lapset kärsisivät.

Kuulostat ap kyllä olevan tosi mukavanoloinen ihminen. Se on paljon tärkeämpää kuin coolius.

Vierailija kirjoitti:

Hae vasta kun ovat ulkona ja puettuna.

En millään raaski, vien heidät hoitoon kumminkin jo ennen kahdeksaa ja päiväkodissa mennään ulos iltapäivällä vasta lähempänä neljää. Ja itsellä on mahdollisuus hakea jo kolmen aikaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Hae vasta kun ovat ulkona ja puettuna.

 

 

Miksi pidentää lasten päivää ihan turhaan?

Sitä paitsi voi olla, että päiväkodissa odottavat iltapäivällä pienten ulosmenon kanssa  niin kauan kuin osa on haettu. (Iltapäivällä on vähemmän henkilökuntaa paikalla).

Joten hukkaan menisi sekin ja lapset kärsisivät.

Kuulostat ap kyllä olevan tosi mukavanoloinen ihminen. Se on paljon tärkeämpää kuin coolius.

Kiitos! :) Ap

No eikö se nyt ole pääasia että saat lapset tarhaan ja ajoissa pois. Pienet lapset ja vielä 2kpl, kukaan ei odota että olet COOL tai edes sitä että lapset selviävät itse tai käyttäytyvät kuin herran enkelit. Olen itse kolmen lapsen äiti ja nyt enää nuorin päiväkodissa, vieläkin joskus tukka putkella riennetään päiväkotiin ja napittelen vasta työmatkalla takkia kiinni ja kampaan tukan perillä. Voisitkohan ottaa toiselle jonkun lelun siksi aikaa mukaan kun riisut toista (ellei kukaan hlökunnasta auta) - joku sellainen (uusi) lelu jonka saa vaan erityistilanteissa (eli silloin kun pitää saada muksu hiljaiseksi...) ja joka jaksaa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista se oli itsellänikin kun oli kolme päiväkoti-ikäistä yhtä aikaa. Ei se kovin hienosti koskaan mennyt mutta ainakin itse pysyin rauhallisena ja vähät välitin muista vanhemmista. Itselläni yksi kolmesta oli erityisen hankala, itki lähes aina viedessä ja kiukutteli lähtiessä. Pysy hyväntuulisena vaikka taivas putoaisi, se on oikeasti coolia!

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut! :)

Mulla omat lapset jo isompia eikä ole ikinä ollut kaksosia, mutta olen aina yrittänyt hoitaa "tavarashown" ilman lapsia. Eli pyrin menemään naulakoille lapsen näkemättä, katsastan mukaan otettavat piirustukset ja vaatteet, ja laitan päälle laitettavat kamat hyvin selkeästi yhteen paikkaan. Sitten vasta lapsen luo, jolle voi sitten antaa täyshuomion ja pukeminen on helppoa. Kahden kanssa (eri ryhmistä) ensin vanhemman kamat kasaan, siten pusut kahdestaan vanhemmalle lapselle, sitten yhdessä hakemaan pienempää, ja siellä kamat kasaan ison kanssa jutellen. Sitten pieni pusuteltavaksi ja puettavaksi, iso pukee siinä vieressä valikoidut kamat mitä matkalle tarttee.

Aamulla otan ovella nopsaan osan pois isomman vaatteista, ja laitan hänet yksin menemään ryhmäänsä ovelta. Sitten pienen ryhmään, riisuminen, tossut, käsipesu ja lapsi hoitajan kainaloon, järjestän sen jälkeen rauhassa molempien vaatteet paikoilleen, ja käyn lopuksi varmistamassa, että isompi on ryhmässään ja hänellä on kaikki hyvin ja annan lähtöpusun.