Kuka olet, kun et ole äiti?

mammakovain

Minulta kysyttiin tätä ja en osaa vastata.

Olen ollut pitkissä parisuhteissa 16-vuotiaasta lähtien, mieheni kanssa 10vuotta. Miehellekin olen ensisijaisesti mamma, enkä juuri lainkaan NAINEN. En edes tiedä, mitä se tarkoittaisi... olla NAINEN ja sitten vasta mamma.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Juuri tässä mietin itsekseni omaa minuuttani kun vauva on päikkäreillä. Juuri nyt tuntuu etten ole mitään muuta kuin äiti. Ennen olin urheilija, tarpeellinen työntekijä, ystävä, vaimo, kaunis nainen, aikaansaava ihminen. Nyt harvoin/parhaimmillaan olen ystävä-äiti tai äiti-remontoija. Katselen parhaillaan netistä jotain säännöllistä harrastusta. Olen kyllä ihan pihalla ja uupunut.

Vierailija

En ihmettele. Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä ja laumasieluja par excellence, jotka määrittelee itsensä aina muiden ihmisten mukaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä ja laumasieluja par excellence, jotka määrittelee itsensä aina muiden ihmisten mukaan.

No kun tiedät kaiken par exellence, olisiko sinulla ratkaisua? 

Vierailija

Vaikea. Oon ollut äiti vasta vähän päälle 4kk mutta en kyllä osaa vastata. Mä hoidan lasta 24/7 vaikka mieskin on kokoajan kotona. Teen ruoat ja pyykkään. Kai oon kotiapulainen. Sitten kun lapsi on ehkä 2 tai kolme ja hänet voi ehkä jo viedä mummolaan yöksi, niin silloin oon ehkä joku muukin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä ja laumasieluja par excellence, jotka määrittelee itsensä aina muiden ihmisten mukaan.

Se on naisen rooli, jos siihen osaan kasvatetaan. Ikävän yleistä.

Vierailija

Mä olen tehnyt itselleni selväksi että minä olen minä vaikka olen äiti. En tipahda äitiyden mysteeriin sillä tyytyväinen äiti, tyytyväinen isä on yhtä kuin tyytyväinen perhe. 

Lähdin töihin kun lapsi oli 9kk, lapsi oppi tarha ja koti rutiinit melko helposti enkä kadu hetkeäkään ratkaisujani. Olen edelleen minä, teen ratkaisut perheen asioista yhdessä mieheni kanssa perheeni toimivuusen ja tyyväisyyden pohjalta, en pelkästään vauva-lasit päässä. Ärsyynnyn siitä jos joku hukkaa itsensä täysin vauva-arkeen, sillä se kyllä kostautuu myöhemmin. En tuomitse niitä jotka niin tekevät sillä huomaan että se on snemmän kuin yleistä. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä, pidä huoli 11juuri sinusta. Muista kuka olet!!  

ihminen

Meillä ihmisillä on monelaisia rooleja. Olemme äiti, vaimo, töissä on jokaisella oma rooli. Ystävien kanssa ehkä myös oma rooli. Mutta pitäisi muistaa olla myös se oma itsensä jossain välissä. Äitinä et voi olla muuta kuin äiti. Vaimonakaan et aina voi olla muuta kuin vaimo. Elämä on sellaista että se asettaa meille vaatimuksia sen mukaan mitä tehtäväämme hoidamme. Mutta siksi on tärkeää että olemme välillä myös yksin, silloin voimme olla juuri sitä mitä olemme itsenämme. Sitähän ei saa unohtaa. Mutta sama se on miehellekkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vaikea. Oon ollut äiti vasta vähän päälle 4kk mutta en kyllä osaa vastata. Mä hoidan lasta 24/7 vaikka mieskin on kokoajan kotona. Teen ruoat ja pyykkään. Kai oon kotiapulainen. Sitten kun lapsi on ehkä 2 tai kolme ja hänet voi ehkä jo viedä mummolaan yöksi, niin silloin oon ehkä joku muukin.

Miksi typistä itsesi tuolle tasolle?!  Anna sille isälle tilaa olla isä ja lähde vaikka lenkille! NYT!

Vierailija

Minä olen minä, nainen, rakastajatar, kumppani, ystävä, puoliso... Ja kaikki nämä mahtuu minuun, myös se, että olen kolmen lapsen äiti.

Eikä se katso sitä, että olisin yhtään sen vähempää äiti, kun lapseni eivät ole luonani... Mutta silloin minuuden ja minän toiset puolet tulevat eri lailla pintaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minä olen minä, nainen, rakastajatar, kumppani, ystävä, puoliso... Ja kaikki nämä mahtuu minuun, myös se, että olen kolmen lapsen äiti.

Eikä se katso sitä, että olisin yhtään sen vähempää äiti, kun lapseni eivät ole luonani... Mutta silloin minuuden ja minän toiset puolet tulevat eri lailla pintaan.

Komppaan sua, olin juuri tulossa sanomaan tätä. Jos sä et ole löytänyt sinua itseäsi ennen lasten syntymää, kadotat itsesi mitä luultavimmin rintamaidon ja hormoonien, hiekkalaatikon ja unikoulun maailmaan .  Sieltä on aika pitkä matka vaimoksi ja rakastajattereksi puolisollesi. Kannattaa pohtia.  

Vierailija

Minä hukkasin itseni totaalisesti oltuani isänä ja äitinä monta monituista vuotta.. ja vasta nyt, kun nuorinkin lapsista on jo lähes täysi ikäinen, olen alkanut ottamaan selvää siitä kuka MINÄ olen. Näin nelikymppisenä tämä oman itsensä ja tavallaan uuden identiteetin luominen on tuskaa ja nautintoa samaan aikaan .

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen minä, nainen, rakastajatar, kumppani, ystävä, puoliso... Ja kaikki nämä mahtuu minuun, myös se, että olen kolmen lapsen äiti.

Eikä se katso sitä, että olisin yhtään sen vähempää äiti, kun lapseni eivät ole luonani... Mutta silloin minuuden ja minän toiset puolet tulevat eri lailla pintaan.

Komppaan sua, olin juuri tulossa sanomaan tätä. Jos sä et ole löytänyt sinua itseäsi ennen lasten syntymää, kadotat itsesi mitä luultavimmin rintamaidon ja hormoonien, hiekkalaatikon ja unikoulun maailmaan .  Sieltä on aika pitkä matka vaimoksi ja rakastajattereksi puolisollesi. Kannattaa pohtia.  

Juuri näin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat