Lue keskustelun säännöt.
Äiti ylisuojeleva ja laatii ihmeellisiä sääntöjä
13.10.2015 |
Olen 16-vuotias tyttö ja kysynpähän nyt ihan teiltä toisilta äideiltä, että millaisia sääntöjä teillä on ikäisilleni?
Meillä äidillä on jokin ihmeellinen päähänpinttymä sheivereistä --> niitä ei saa kuulemma käyttää kuin kerran kahdessa viikossa o.o
Hän muutenkin huomauttelee jos siistin alapääkarvoja. Ei saa kuulemma sheivata sieltä. En siis kaikkia karvoja aja; bikinirajat ja pienennän kolmiota.
Hän ei myöskään jostain syystä osta minulle normaaleja sheivereitä. Sen sijaan, osti joululahjaksi ladysheiverin, joka ei tehia mun tummiin ja vahvoihin karvoihin; jättää pistelevän ja ruman sängen.
Olen sanonut tästä, mutta hän ei kuuntele. Sanoo vain, että kone on merkkituote ja että normit kuulemma eivät aja sen paremmin o.o
Kokemuksesta voin sanoa, että parempi jälki normeista tulee; sileä ja karvaton.
Nyt sitten tallustelen sänkisäärillä ja en kehtaa edes uimaan mennä, koska bikinirajat ovat kamalat sängen vuoksi.
Toinen juttu: en saa olla mauton kyydissä, kuulemma vaarallisempi kuin skopa. (Tämä ei edes pidä paikkaansa)
Kolmas: Hän vahtii todella tarkkaan sitä mitä teen, mihin menen, kenen kanssa, koska tulen... jne.
Ei siinä mitään, mutta kun se menee ihan yli: en saa olla poikien kanssa enkä niiden kanssa joita äiti ei tunne. En saa hengailla missään pihalla vaan pitää hengata kotona tai kaverin kotona.
Jos olen ajamassa skopalla, en tietenkään pysty vastaamaan puhelimeen silloin. Jos en vastaa, lähtee äiti autonrattiin etsimään, koska luulee, että minut on ryöstetty/ raiskattu johonkin ojaan/tapettu.
Kun minulla on poikaystävä, olisi kiva jos voisin kertoa sen äidilleni pelkäämättä reaktiota. Haluaisin, että poikaystävä voisi käydä meillä rauhassa ja minä heillä, ilman että siitä saa äiti kohtausta aikaan. Tämä ei onnistu, koska äitini pitää minua edelleen pikkulapsena, jota pitää vahtia etten tipu kiipeilytelineestä tai juokse auton alle. Olen seurusteluun liian nuori, enkä voi olla kotona vuorokautta yksin. Hän kyseenalaistaa luotettavuutta minuun jatkuvasti, vaikka en ole koskaan tehnyt mitään.
Tuntuu, että minut on ahdettu häkkiin tai kahlittu ketjuilla seinään kiinni. Oikeasti, epäilen etten saa vielä 18v olla rauhassa. Soitetaan tunnin välein ja kysytään mitä juuri nyt on tekemässä. Menee hermot ja aihe tais lopahtaa vähän otsikosta.
Mutta niin, onko teillä tälläisiä sääntöjä vai onko nää meidän säännöt oikeasti pimeitä?
Kommentit (22)
Ensimmäinen ja ehkä tärkein kysymys: oletko istunut alas äitisi kanssa ja todella perinpohjaisesti jutellut asiasta? Kirjotuksesi perusteella vaikutat erittäin fiksulta.
Ehkä äitisikin ymmärtäisi, jos todella painotat, että sinun on huono olla kun koet, ettei sinuun luoteta. Harmittele luottamuksen puutetta ja vetoa juuri siihen, että aina olet ollut luottamuksen arvoinen. Totta on myös, että itsenäistyminen aikanaan vaikeutuu jos sitä ei saa vielä 16-vuotiaanakaan harjoitella.
Kaikkein tärkeintä on pysyä luottamuksen arvoisena varsinkin, jos äidiltä heltyy myönnytyksiä. Entä isäsi, onko hän kuvioissa/ voisiko hänestä olla apua? Miten hän suhtautuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi pitäisi päästä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa... Otan osaa tilanteestasi.
Nooo... Toisaalta tekisi mieli sanoa, että äitisi kuulostaa kuitenkin rakastavan ja välittävän sinusta! :) En nyt ehkä itse lähtisi etsimään lastani, jos ei se vastaus puhelimeen, mutta pakko mun on myöntää, että paljon rauhallisemmilla mielin olisin jos lapseni viettäisi aikaansa kotona tai vain kaverillaan! :D
Me vanhemmat katsotaan mielellään asioita menneeseen päin. Vastahan se 16-vuotias oli neljätoista ja aloitti yläkoulun, eli vastahan se oli alakoulussa. Nuoret taas katsoo asioita eteenpäin ja toteaa, että kohtahan he ovat aikuisia!Mutta mitä sille nyt tekis käytännössä? Hmm.. Osta oma sheiveri, tee elämästä omasi näköistä ja anna vanha sheiveri äidillesi. :D
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ja ehkä tärkein kysymys: oletko istunut alas äitisi kanssa ja todella perinpohjaisesti jutellut asiasta? Kirjotuksesi perusteella vaikutat erittäin fiksulta.
Ehkä äitisikin ymmärtäisi, jos todella painotat, että sinun on huono olla kun koet, ettei sinuun luoteta. Harmittele luottamuksen puutetta ja vetoa juuri siihen, että aina olet ollut luottamuksen arvoinen. Totta on myös, että itsenäistyminen aikanaan vaikeutuu jos sitä ei saa vielä 16-vuotiaanakaan harjoitella.
Kaikkein tärkeintä on pysyä luottamuksen arvoisena varsinkin, jos äidiltä heltyy myönnytyksiä. Entä isäsi, onko hän kuvioissa/ voisiko hänestä olla apua? Miten hän suhtautuu?
Isälläni ei oikein ole mitään mielipidettä näistä asioista, mutta on sanonut ettei kannata ottaa niin kirjaimellisesti äitini puheita. Isäni ei erityisemmin puutu näihin asioihin ja äitini tahtoo nyt olla se joka päättää.
Ap
On kyllä vähän tiukat säännöt. En mä ainakaan sun ikäisenä kysellyt saanko sheivata. Uskalsin kyllä sanoa jos mulla oli poikakaveri. Kotona oli aika iisiä, mutta jouduin lastariin sun ikäisenä, niin siellä oli sit jo todella ankara kuri. En mä kyllä kotonakaan saanut mennä esim yöksi kaverille jota vanhemmat ei tunteneet. Kyllä se muuttuu, kun täytät 18. Jos ei muuten niin muuta kauas vanhemmistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-vuotiaan tytön äitinä sanoisin, että äidilläsi on vaikeuksia päästää sinusta irti, ja samalla hän pelkää kovasti, että joku satuttaa sinua. Netti ja lehdet ovat täynnä juttuja, mitä kaikkea nuorille tytöille voi sattua.
Voisitko yrittää jutella äitisi kanssa sopimalla esimerkiksi, että äitisi ei soita sinulle, mutta laitat esim. Whatsapp-viestin pari kertaa illassa, että "kaikki hyvin" tai "mennään nyt Tiinalle". Lisäksi äitisi voisi ostaa sinulle vaikka pippurisumutepurkin mukaan otettavaksi, jos hän pelkää, että joku tekee sinulle pahaa. Se saisi hänelle olon, että voit puolustautua ja olisihan siitä oikeasti turvaa sinulle. Äitisi ei ehkä ymmärrä tuota sheivaus-asiaa, hoida se ostamalla itse kone, jota tarvitset.
Sen vaan sanon, että kyllä, mautot ovat vaarallisempia kuin skootterit. Siinä kohtaa äitisi on oikeassa, vaikka muista asioista en välttämättä samaa mieltä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se tietää sun sheivaamiset, jos et sille kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on muuttunut niin paljon äitisi nuoruudesta, että häntä varmaan pelottaa ja ahdistaa olla 16-vuotiaan äiti tässä nykyajassa, ja sitä omaa pelkoaan ja ahdistustaan hän sitten "työstää" sinuun. Hän varmaan kokee aivan kauhean ahdistavana olla vastuun ja luopumisen välimaastoissa.
Itse en pelännyt 16-vuotiaana mitään! Saatoin vaikka aamuyöllä kävellä epäilyttävän puiston läpi. Nykyään en kävelisi sen läpi edes alkuillasta. Äitiys muuttaa naista, tulee suojeluvaisto, toisille hyvin voimakkaana, toisille vähän laimeammin.
Entä jos menisitte yhdessä jonnekin asiantuntijalle juttelemaan säännöt selväksi? Vaikka vain pari kolme käyntiä? Se voisi olla ihan hyvä ja saisitte kumpikin näkemystä siihen, mihin kannattaa niitä rajoja vetää.
Kai voit ostaa itse kaupasta niitä "normisheivereitä" ja hoitaa homman kaikessa hiljaisuudessa eikä äidin tarvitse tietää ja turhaan kiihtyä asiasta? Äitisi varmaan yhdistää alapään trimmaamisen seksiin ja ajattelee sun olevan siihen liian nuori. Ehkä äitisi olisi aika ymmärtää että tuossa iässä sekin alkaa kuulua asiaan, mieluiten tietysti fiksujen ja kypsien ihmisten kesken. Omat vanhemmat oli ihan hysteerisiä mun perään tossa iässä. Yhden pojan kanssa kun aloin sun ikäisenä pyöriä, kaikkea piti kontrolloida ja kotiintuloajat muuttui naurettaviksi (koska pimeän aikaan tapahtuu "pahoja", naureskelin selän takana että ai päivälläkö ei) ja lopulta ne tottui asiaan kun toin poikaa kotiin ja ne tajusi että kyseessä ei ole mikään sairas pedofiili (tällasta ne oikeasti puhui, poika on pari vuotta vanhempi ja olihan se siinä iässä isompi asia kun myöhemmin. Nykyään on koko perheen kultapoika ja nauretaan näille jutuille kaikki yhdessä).
Oletko kenties ainoa lapsi/ainoa tyttö tai vanhin lapsi? Oman kokemuksen kautta voin sanoa että ensimmäinen tyttö joutuu käymään läpi helvetin ylisuojelevien vanhempien kanssa mutta seuraavat pääsee helpommalla. Omat pikkusiskot on aivan holtittomia itseeni verrattuna mutta vanhemmilla tuntuu olevan jonkinlainen sokea luottamus niihin kun esikoinen on pärjännyt elämässä niin hyvin.
Toivottavasti sun vanhemmat ymmärtää hellittää ja luottaa, mutta vaan jos osaat käyttäytyä sen luottamuksen arvoisesti! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuin sinun ikäisenäsi jo yksin. :) Sellainenkin asia kuin karvojen ajelu, niin on niin intiimi että ei kyllä kuulu äidillesi millään muotoa. Ei olisi käynyt mielessäkään että oma äiti koskaan olisi edes voinut huomautella omasta ajelustani :D Osta omat höylät, ei ne niin paljoa maksa. Tai itseasiassa, osta epilaattori - ei tule sänkeä!
Onko äidillä syytä olla sinusta huolissaan - Käytätkö alkoholia, tupakkaa, muuta? Vaikutat kyllä varsin asialliselta :) Suosittelen keskustelemaan äidin kanssa aiheesta. Sinulla on kotonasi kuitenkin oikeus tuntea olevasi vapaa ja arvostettu, ja iän myötä lapsen (alaikäisenkin) tulisi saada lisää vapauksia. Uskon että äitisi kyllä kuuntelee.
T. 20v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kuulostaa hyvin paljon samalta kuin oma äitini ollessani sinun ikäisesi. Uskon, että kaikki on lähtöisin äitisi halusta suojella sinua, nyt vaan on käynyt niin että homma on karannut käsistä. Ennen kaikkea toivoisin, että äitisi kunnioittaisia hyvää käytöstäsi ja antaisi tilaa sekä ymmärtäisi että olet luottamuksen arvoinen. Koska tekstistäsi ymmärtäisin, että olet sitä. Maailma on erilainen kuin ennen ja enää ei eletä lintukodossa jossa mitään pahaa ei tapahtuisin. Kuitenkin äitisi tekee käytöksellään enemmän hallaa kuin hyötyä. Ymmärrän tuon sheivausasian, koska äitisi varmaan miettii miksi ajelet alapäänkarvoja, ehkä siksi että niitä näytetään jollekin. Kuitenkin pitäisi ymmärtää, että säärikarvojen ja bikinirajan ajelu on ihan luonnollista kun kesäisin sääret näkyy ja uikkarit on päällä ja talvellakin on uintia jne. Kyse on myös henk.koht mukavuudesta. Oma äitini liitti alussa sheivailun myös seksiin ja intti miksi ajelen karvoja ja kelle niitä näytetään. Minulla oli myös kavereita joiden käytös ei ollut luottamuksen arvoista ja äitini oletti, että minäkin käyttäydyn yhtä dorkasti. Tuo äitisi peräänsoittelu on järjetöntä, pitäisi riittää nimenomaan esim yksi viesti illassa että kaikki ok. Sinuna puhuisin äidillesi ja kertoisit rehellisesti miltä hänen käytös sinusta tuntuu. Oman äitini kanssa olen nyt aikuisena jutellut ja hän täysin myöntää ylilyöntinsä ja sen että olisi pitänyt ymmärtää ja näyttää että olin luottamuksen arvoinen.
Äitisi kuulostaa ylisuojelevalta, pelokkaalta ja rakastavalta.
Hän tuskin ilkeyttään tuota sheivaamistakaan vaikeuttaa, mutta sinuna säästäisin tai pyytäisin rahaa ja oastaisin oman, kuten muutkin neuvoi.
Jos et muuten pysty keskustelemaan vanhempiesi kanssa ( isäsikin kuuluu sanoa mielipiteensä jos sitä kysyt ja havahtua jos voit huonosti, viimeistään siitä,kertoessasi) niin neuvon sinua varaamaan aikaa alueenne perheneuvolasta.
He tarvittaessa kutsuvat vanhempasi sinne ja siellä pääsisit kertomaan asiasi niin, että sinua kuunnellaan.
Voihan olla, että sanomisesi on mennyt ns.kuuroille korville ja kun perheneuvolan ilmapiiri/työntekijät pitäisi huolen siitä, että saat puhua asiasi alusta loppuun ja kysyä kysymyksesi niin voi olla ensimmäinen kerta kun sinua kuullaan ja vanhempasi pysähtyvät itsekin miettimään. Arjen tuoksinnassa on helppo viitata kintaalla, sanoa joo joo tai katsellaan.
Perheneuvolan kautta on myös mahdollista päästä keskustelemaan, terapiaan ym. jos katsotte sen tarpeelliseksi. Myös äidilläsi on mahdollisuus mennä keskustelemaan yksinkin mikä häntä pelottaa ja ahdistaa itsenäistymisessäsi. Samoin isäsi voisi havahtua, että hän voisi osallistua asiaan edes tukemalla äitiäsi siihen,mettämuskaltaa antaa sinulle vapautta ja rajoja sopivasti.
Pelkkä yksi käynti perheneuvolassa voi pysäyttää ja auttaa. Ehkäpä äitisi ei ole huomannut tai ei halua huomata kuinka olet jo nuori naisenalku ja havahtunut pohtimaan näitä asioita. Kyse ei ole varmaankaan ilkeydestä, ei ainakaan viestisi perusteella siltä kuulosta.
Tsemppiä ja varaamalla ajan näytät, että olet jo niin iso tyttö, että haluat keskustella ja kuunnella ja haluat tehdä sen eteen, että kaikilla olisi hyvä. Ajan varauksella et loukkaa ketään, et syytä ketään. Koet vain, että säännöistä olisi tarpeen jutella ja haluat jutella.
kuka 16v ajelee karvojaan äitinsä nähden vai tuleeko äiti jälkikäteen tarkistamaan tilanteen että ei vaan oo liikaa ajeltu?:D
Vierailija kirjoitti:
Nooo... Toisaalta tekisi mieli sanoa, että äitisi kuulostaa kuitenkin rakastavan ja välittävän sinusta! :) En nyt ehkä itse lähtisi etsimään lastani, jos ei se vastaus puhelimeen, mutta pakko mun on myöntää, että paljon rauhallisemmilla mielin olisin jos lapseni viettäisi aikaansa kotona tai vain kaverillaan! :D
Me vanhemmat katsotaan mielellään asioita menneeseen päin. Vastahan se 16-vuotias oli neljätoista ja aloitti yläkoulun, eli vastahan se oli alakoulussa. Nuoret taas katsoo asioita eteenpäin ja toteaa, että kohtahan he ovat aikuisia!Mutta mitä sille nyt tekis käytännössä? Hmm.. Osta oma sheiveri, tee elämästä omasi näköistä ja anna vanha sheiveri äidillesi. :D
Tietyn pisteen jälkeen ylikontrollonti ei ole enää rakkautta - vaan epätervettä omistushalua, jota voi verrata sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.
Toki taustalla varmasti on myös välittämistä, mutta esim. normaalien ihmissuhteiden kieltämistä tuskin voidaan pitää rakkauden osoittamisena.
Mun äiti oli kans tollanen sääntömestari ja iskä sitten vähän pehmensi. Hiusten värjääminen oli kamalinta mitä voi tehdä, kasvissyönnistä saatiin hyvä vääntö aikaan (kyllä kunnon kansalainen syö joka aterialla lihaa), jos oli kaveriongelmia ja kerroin äidille sain luennon että älä oo sen kaveri enää, jatkossa tuli aina ikäviä kommentteja jos olin kys. kaverin kanssa. Poikaystävä mulla oli melkein koko lukion ajan, äidille en ees uskaltanu kertoa kun se jo ala-asteella keksi kutsua mua huoraksi kun luki päiväkirjaa jossa luki keneen olin kullakin viikolla ihastunut.
Puuhailin kyllä kaikenlaista kuten biletin, mutta hoidin koulun kunnialla ja pidin homman jossain järjen rajoissa. Harvemmin jäi kiinni mistään, enemmän söi se että pari vuotta nuorempi veli jäi kyllä kiinni millon mistäkin hölmöilystä joka viikko eikä saanut mitään paskaa niskaan koskaan.
Äiti on mulle tosi läheinen nykyään, auttoi kyllä kun muutti pois kotoa.En usko että äiti mitään ilkeyttään teki, huolissaan se vaan oli, mutta toisaalta nyt aikuisena huomaa että äiti on luonteeltaankin aika tuomitseva ja ennakkoluulonen. Koita vaan sinnitellä ja älä provosoidu, välillä voi vähän huomauttaa että lähtikö äiti vähän lapasesta. Jos sama meno jatkuu vielä 18v ja ylöspäin, voit huomauttaa jo vähän tiukempaan sävyyn. Vältä viimeseen asti kaikkea "mä oon aikuinen!" -huutoa, se lisää vaan vettä myllyyn.
Äitilläsi voi olla jotain omia kokemuksia taustalla, mitä projisoi sinuun. 16-vuotias on tarpeeksi vanha seurustelemaan ja ylipäätään olemaan poikien kanssa kaveri, skootteria ajaessa ei täydy vastata puhelimeen ja tämä pitäisi jokaisen vanhemman sietää, sheivauksesi ei kuulu millään tavalla äidillesi - hän ei voi vaatia sinua sheivaamaan vain tietyn väliajoin, ja missään nimessä hänelle ei kuulu millään muotoa sinun intiimialueen karvoitus. Äitisi varmasti rakastaa sinua, mutta jostain syystä hän ei osaa suhtautua sinun kasvuusi naiseksi. Mopoauto on vaarallinen, mutta se onkin ainoa asia mikä tuossa oli järkevän kuuloista.
Koita vielä keskustella äitisi kanssa näistä asioista. Voit myös jutella koulusi terveydenhoitajalle, ja hän voi järjestää ehkä jopa teille yhteisen palaverin, jossa voisi ottaa terveysalan ammattilaisena kantaa erityisesti noihin intiimiasioihin. Sinulla on oikeus itse päättää esimerkiksi sheivauksesta, ja on sairasta vahtia sheivaatko intiimialuettasi. Tuossa mennään oikeasti jo isoissa rajoissa, sillä alaikäiselläkin on oikeus omaan kehoonsa ja yksityisyyteensä; teinin ei tarvi olla esim. saunassa vanhempiensa kanssa jos ei halua jne. Ihan käytännössäkin murrosikäiselle voi olla kovin noloa mennä esim. uimahalliin jos sänki näkyy intiimialueella selvästi.
Mikäli tämäkään ei tuota tulosta, niin sitten sinun pitää vain koittaa ymmärtää, että äidilläsi on joitain ongelmia, vaikka hän sinua rakastaakin. Yritä luoda tervettä keskustelua isäsi kanssa, jotta oma kehonkuvasi ja suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen ei vääristy. 18-vuotiaana sinun tehtäväsi on sitten alkaa oikeasti elämään sitä aikuisen elämää, vaikka äitisi kanssa olisikin rankkaa.
Hei, olisi kiva saada vastauksia.