Tajusin aikuisena että isäni on narsisti

Surullista. Vasta nyt aikuisena ymmärrän miten väärin minua on koko lapsuuteni (ja elämäni) ajan kohdeltu.

Olen ollut isäni roskakori, se "huono lapsi" jota on julkisesti mustamaalattu ja haukuttu. Nuorempaa sisarustani isä taas nosti teatraalisesti jalustalle ja kehui, vertaili minuun kaikin tavoin huonoon, laiskaan. En osannut muka mitään, minusta ei koskaan tule mitään, kaikki mitä tein oli huonoa tai turhaa.

Rahaa ja lahjuksia isä syyti sisarukselleni, minä sain aina tulla toimeen täysin omillani. Nyt isä suunnittelee testamentilla tekevänsä minusta perinnöttömän. Kertoo suunnitelmistaan aina ääneen kun olen paikalla, haluaa saada minut loukkaantumaan. Mutta en välitä, enää. Oikeastaan säälin häntä. Ja säälin myös sitä isätöntä lasta, joka olen aina joutunut olemaan.