Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät: jääkö omaa aikaa?
12.10.2015 |
Tai edes kiireetöntä perhe-aikaa?
Kello yhdeksän istuin sohvalle ja avasin netin. Sitä ennen koko päivä mennyt "pakolliseen". Käyn töissä ja siellä menee n. 9 h (matkoineen), lapsilla harrastuksia neljänä iltana viikossa. Mies keskimäärin joka toisen viikon pois työn vuoksi. Tunnit ja jaksaminen ei tahdo riittää :( Lapsia kolme 5-8v. Lasten valveillaoloajasta olen 9 h töissä, 2 h menee aamu- ja iltatoimiiin, 1 h päivällisen valmistus ja syönti. Tässä jo 12 h ja lapset valvoo ehkä 14 h/vrk. Harrastuspäivinä tuosta rokotetaan se aika, vähintään 1,5 h. Pyykit pitää pestä, kämppä siivota, parisuhteelle löytää aikaa jne... Aika tylyä tää elämä. Miten te muut jaksatte ja pärjäätte?
Kommentit (40)
Olen lapsimyönteinen lapseton ja aina tällaisia lukiessani mietin, että onko lasten tekeminen sittenkään sen arvoista.
Kun usein tuntuu, että lasten ollessa pieniä koko elämä on jonkinlaista selviytymistaistelua tai vähintään tiivistä aikatauluttamista ja velvollisuuksista suoritumista.
Kaipa lapset luovat elämään myös valtavasti merkitystä, mutta toisaalta lapsille voi käydä aikuisenakin huonosti. Mitä jos he eivät selviäkään kunnialla elämässä? Silloinko murehditaan vielä pikkulapsiajan jälkeinen aikuisaikakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdeksan vuotta meni tuohon. Nyt on omaa aikaa, niin, että melkein tulee huono omatunto.
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
' kirjoitti:
Olen lapsimyönteinen lapseton ja aina tällaisia lukiessani mietin, että onko lasten tekeminen sittenkään sen arvoista.
Jos tällainen tulee mieleen, vastaus on, ettei se ole sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
voisitko kertoa valinnoistaan? Missä ajassa saat arjen pyöritettyä? Meillä ei ainakaan kolmea saada hoitoon alle tunnissa. Eikä illasta nukuttamisineen selvitä alle tunnissa. Nyt on hetki omaa aikaa kun sulkee silmät sotkuilta. Mutta olisihan se kiva joskus käydä vaikka virkeänä jumpassa tai kaupungilla kahvilla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
Mä en ole itse valinnut pitkää työmatkaa. Yritys, jossa työskentelen, sulki tämän paikkakunnan osaston. Suurin osa sai kenkää, minä sain jatkaa toisaalla. Mulle ei ole tässä kaupungissa enää töitä, pakko käydä muualla.
Jos alkaisin työttömäksi, olisi minusta aika epäreilua lapsia kohtaa tuhota heidän elinpiiri ja asuinpiiri, kun jouduttais muuttamaan vuokralle lähiöön, koska ei olisi enää varaa pyörittää tätä taloutta.
Emme voi muuttaa, koska alaikäinen lapsi käy täällä koulua, ja kyseistä koulutusta ei ole esim. siellä, missä minä käyn työssä. Ja olisihan sekin lasten elinpiirin ja asuinpiirin tuhoamista. Emmekä voi muuttaa oikein siksikään, koska miehen vähäinen yritystoiminta suuntautuu taas ihan toiseen suuntaan, kuin mun duuni. Tämäkin suunta on ihan sattuman kaupasta kiinni.
En näe vaihtoehtona myöskään sitä, että eroaisin, jättäisin perheeni tänne ja muuttaisin työpaikkakunnalle yksin. Eli ainut vaihtoehto minulle on, että käyn kaukana työssä. Se tarkoittaa että mulla ei juuri ole vapaa-aikaa. Minusta tämä ei täysin ole ollut OMA VALINTA.
Minä jaksan sen voimalla, että omaa aikaa on sitten kun lapset muuttaa omilleen. Tähän menee 4-6 vuotta. Nuorempi on vaikeasti kehitysvammainen teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
voisitko kertoa valinnoistaan? Missä ajassa saat arjen pyöritettyä? Meillä ei ainakaan kolmea saada hoitoon alle tunnissa. Eikä illasta nukuttamisineen selvitä alle tunnissa. Nyt on hetki omaa aikaa kun sulkee silmät sotkuilta. Mutta olisihan se kiva joskus käydä vaikka virkeänä jumpassa tai kaupungilla kahvilla...
ap
10-60 minuuttia menee kotitöihin sen mukaan, kokataanko vai ei. Kaupassa käydään kerran viikossa, siihen menee tunnin verran. Muut asiat hoidetaan netissä tai samalla, kun pyöritään muuten kaupungilla.
Meillä oma aika alkaa vasta n.22. Ja kestää n.22.30. Meidän nuorimmainen kun nukkuu päiväunet päikyssä niin uni ei aiemmin tule silmään. Vielä tässä nukuttelen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jää aikaa, likka jo 14v. Kun on syöty töiden jälkeen, kello on 17.30 ehkä.. Siitä loppuilta vapaata. Aika tylsää.
Miksi niitä lapsia pitää tehtailla noin järjetön määrä. Odota vaan kun ne alkaa harrastamaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
Mä en ole itse valinnut pitkää työmatkaa. Yritys, jossa työskentelen, sulki tämän paikkakunnan osaston. Suurin osa sai kenkää, minä sain jatkaa toisaalla. Mulle ei ole tässä kaupungissa enää töitä, pakko käydä muualla.
Jos alkaisin työttömäksi, olisi minusta aika epäreilua lapsia kohtaa tuhota heidän elinpiiri ja asuinpiiri, kun jouduttais muuttamaan vuokralle lähiöön, koska ei olisi enää varaa pyörittää tätä taloutta.
Emme voi muuttaa, koska alaikäinen lapsi käy täällä koulua, ja kyseistä koulutusta ei ole esim. siellä, missä minä käyn työssä. Ja olisihan sekin lasten elinpiirin ja asuinpiirin tuhoamista. Emmekä voi muuttaa oikein siksikään, koska miehen vähäinen yritystoiminta suuntautuu taas ihan toiseen suuntaan, kuin mun duuni. Tämäkin suunta on ihan sattuman kaupasta kiinni.
En näe vaihtoehtona myöskään sitä, että eroaisin, jättäisin perheeni tänne ja muuttaisin työpaikkakunnalle yksin. Eli ainut vaihtoehto minulle on, että käyn kaukana työssä. Se tarkoittaa että mulla ei juuri ole vapaa-aikaa. Minusta tämä ei täysin ole ollut OMA VALINTA.
Kuka pakotti sinut hankkimaan monta lasta? Kaikki tietävät, että vanhemman elämään kuuluu paljon enemmän kiirettä, velvollisuuksia, kotitöitä ja yleistä säätämistä kuin lapsettoman elämään. Kaikki tietävät myös, että lasten hankkiminen vähentää arjen joustavuutta ja kaventaa valinnanvaraa ongelmatilanteissa.
Voit syytellä ongelmistasi ketä tahansa, mutta en usko siitä olevan sinulle hyötyä.
Sanoisin että oma valinta, onko pakko olla niin monta lasta pienellä ikäerolla vieläpä? Ehkä vähän tylyä, mutta kyllä mä itse ainakin tiedostan, että musta ei tuohon olis. En meinaa selvitä kahdestakaan ja ikäeroa kuitenkin 3,5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jaksan sen voimalla, että omaa aikaa on sitten kun lapset muuttaa omilleen. Tähän menee 4-6 vuotta. Nuorempi on vaikeasti kehitysvammainen teini.
Onpa ahdistava tilanne. :(
No vituttaa täälläkin. Heräsin klo 5.30 omille aamupuuhilleni. Lapsi heräsi etuajassa vaille 6, olisin herättänyt muuten 6.30. Lapsen aamupuuhat ja lähdettiin kotoa klo 7 maissa. Oltiin päiväkodilla 7.15, mutta päästiin sisään vasta lähempänä puoli. Menin töihin noin klo 7.50-16.00. Hain lapsen päiväkodista noin 16.30. Päiväraportti: on joo nukkunut taas päiväunet (haistakaa vittu!) Kotiuduttiin vaille 17... suht rauhallinen ilta. Ei juuri kotitöitä tänään. Ruokin lapsen noin klo 17 ja 18 jälkeen. Hampaidenpesu ja kusetus armeijakomennuksella klo 19 ja sänkyyn koska vittu tässä nukutuksessa menee taas ikuisuus. Komensin lasta huoneeseensa muutaman kerran. Ähisi ja puhisi siellä yli 2 tuntia ja vielä tuli yli klo 21 kerjäämään empatiaa. "Päiväkodin tädit sanovat että saa nukkua ja lässynlässyn". Jos luette tämän pk-ämmät niin miettikää mitä olen aiemmin sanonut alle 6 tunnin yöunistani. Eikö teitä yhtään huolestuta? "Se nyt vaan nukahti"? Ette taida ottaa minua ihan tosissanne...? Ehkä tässä menee tunti vitutuksen laantumista odotellessa. Nukun sen kuutisen tuntia ja lapsi nukkuu max 9 tuntia. Kyllä uni maistuu taas päiväuniaikaan. Vittu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
Mä en ole itse valinnut pitkää työmatkaa. Yritys, jossa työskentelen, sulki tämän paikkakunnan osaston. Suurin osa sai kenkää, minä sain jatkaa toisaalla. Mulle ei ole tässä kaupungissa enää töitä, pakko käydä muualla.
Jos alkaisin työttömäksi, olisi minusta aika epäreilua lapsia kohtaa tuhota heidän elinpiiri ja asuinpiiri, kun jouduttais muuttamaan vuokralle lähiöön, koska ei olisi enää varaa pyörittää tätä taloutta.
Emme voi muuttaa, koska alaikäinen lapsi käy täällä koulua, ja kyseistä koulutusta ei ole esim. siellä, missä minä käyn työssä. Ja olisihan sekin lasten elinpiirin ja asuinpiirin tuhoamista. Emmekä voi muuttaa oikein siksikään, koska miehen vähäinen yritystoiminta suuntautuu taas ihan toiseen suuntaan, kuin mun duuni. Tämäkin suunta on ihan sattuman kaupasta kiinni.
En näe vaihtoehtona myöskään sitä, että eroaisin, jättäisin perheeni tänne ja muuttaisin työpaikkakunnalle yksin. Eli ainut vaihtoehto minulle on, että käyn kaukana työssä. Se tarkoittaa että mulla ei juuri ole vapaa-aikaa. Minusta tämä ei täysin ole ollut OMA VALINTA.
Kuka pakotti sinut hankkimaan monta lasta? Kaikki tietävät, että vanhemman elämään kuuluu paljon enemmän kiirettä, velvollisuuksia, kotitöitä ja yleistä säätämistä kuin lapsettoman elämään. Kaikki tietävät myös, että lasten hankkiminen vähentää arjen joustavuutta ja kaventaa valinnanvaraa ongelmatilanteissa.
Voit syytellä ongelmistasi ketä tahansa, mutta en usko siitä olevan sinulle hyötyä.
Helvetti, en ole ap. Minulla on kaksi lasta. Se ei ole "monta lasta". Se on kohtuullinen määrä ja vielä isolla ikäerolla. Enkä yhtään syyttänyt vapaa-ajan puutteesta lapsiani. Mainitsin, että en ole itse valinnut sitä, että minulla ei juuri ole vapaa-aikaa. Koska työ ja matkat vie sen 11h/vrk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsen jo oman hyvinvoinninkin vuoksi omaa aikaa sellaiset 3-4 tuntia päivässä, ja tuon verran sitä kyllä järjestyy, vaikka töiden päälle olen vielä erehtynyt sotkeutumaan järjestötyöhönkin. Omista valinnoistahan tuo on kiinni eikä mistään muusta. En jaksaisi millään sellaista elämää, jossa on jatkuvasti kiire ja "arjen pyörittämiseen" menee monta tuntia päivässä.
voisitko kertoa valinnoistaan? Missä ajassa saat arjen pyöritettyä? Meillä ei ainakaan kolmea saada hoitoon alle tunnissa. Eikä illasta nukuttamisineen selvitä alle tunnissa. Nyt on hetki omaa aikaa kun sulkee silmät sotkuilta. Mutta olisihan se kiva joskus käydä vaikka virkeänä jumpassa tai kaupungilla kahvilla...
ap
Mä olen varmaan huono neuvomaan, kun mulla on vain yksi lapsi ja se on vasta 2-vuotias. Ei ole mitään harrastuskuskaamisia. Silti tuntuu välillä, ettei ole tarpeeksi omaa aikaa. Jos sä haluat jumpata, niin laita jumppa-dvd tai netistä joku jumppavideo pyörimään, kun se oma aika koittaa. Itse tykkään joogasta. Sen lisäksi zumbaan välillä, että saa aerobista treeniä, mutta jooga tuntuu oikeasti lepuuttavan hermoja. Voisiko vanhemmat lapset mennä itse harrastuksiin? Tai voisiko sitä lasten harrastusaikaa saada jotenkin hyötykäyttöön? Voisiko esimerkiksi viedä lapsen harrastukseen, jättää auton harrastuspaikkaan ja lähteä lenkille silloin, kun mies on kotona? Tai olisiko siinä lähellä joku kahvila, jonne voisi mennä kirjan kanssa? Toinen vanhemmista olisi sitten kotona muiden lasten kanssa. Pitkällä aikavälillä voisi mies myös miettiä työpaikanvaihdosta. Lasten harrastuksia voisi myös ehkä karsia.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että oma valinta, onko pakko olla niin monta lasta pienellä ikäerolla vieläpä? Ehkä vähän tylyä, mutta kyllä mä itse ainakin tiedostan, että musta ei tuohon olis. En meinaa selvitä kahdestakaan ja ikäeroa kuitenkin 3,5 vuotta.
No ei meilläkään sentään niin tyhmiä olla, mut kaikkeen ei voi vaikuttaa (kaksoset). Lisää ei todellakaan ole tulossa
Ja en kolmea vielä "järjettömäksi" lapsimääräksi kutsuisi...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jaksan sen voimalla, että omaa aikaa on sitten kun lapset muuttaa omilleen. Tähän menee 4-6 vuotta. Nuorempi on vaikeasti kehitysvammainen teini.
Onpa ahdistava tilanne. :(
No jaa, ei oikeastaa. Olen kyllä saanutkin paljon ja arvostan tavallisia pieniä asioita varmasti eri tavalla kuin tavikset. Ja tuo poika on melkoinen huumoriveikko, vaikka toki välillä haastavakin.
Mulla menee työpäivään matkoineen 11 tuntia. Onneksi on puoliso, joka oman työnsä lisäksi pyörittää arjen ja kodin, vahtii ja kuskaa lapset. Puoliso on yrittäjä ja pystyy sumplimaan aikataulunsa siten, että homma toimii kotonakin. Muuten olis ihan helvettiä.