Miten käyttäydyt sen jälkeen kun töissä tajuat tehneesi tosi pahan mokan?

Teen mitä on tehtävissä, hoidan asian itse jos osaan, vaikka sitten omalla ajalla, ja jos osaaminen ei riitä, pyydän apua.

Otan vastuun itselleni ja pahoittelen vuolaasti. Yritän myös korjata asian parhaalla mahd.tavalla. Asiakkaalle en täysin virhettäni myönnä (ellei ole pakko) vaan käytän puhelahjojani hyväksi luikerrellakseni tilanteesta pois. Aijonhan korjata tilanteen jokatapauksessa joten miksi kertoa asiakkaalle koko totuutta.

Hoidan tilanteen loppuun ja kirjoitan asiasta raportin. Jos on paha moka, tulee kuulemisia ja jopa kuulusteluita ja posttraumatilaisuuksia.

Piiloudun

Riippuu tilanteesta. "en se minä ollut" -jos ei kukaan voi todistaa. Piilotan, jos se on piilotettavissa ja sitten joku löytää eikä kukaan voi sitä minuun yhdistää. "En tiedä siitä mitään" -toimii myös. Jos tilanne on korjattavissa ilman kasvojen menetystä niin sitten vaan kiireesti homma kuosiin ja eteen päin. Sitten jos jää kiinni rysän päältä niin mitä siinä selittelemään, turpa rullalle, naama peruslukemille, kuunnellaan mitä ylemmällä on sanottavaa ja sitten korjataan mitä korjattavissa on, viikonloppuna vedetään pää täyteen neuvoa antavaa ja sunnuntaina asia unohdetaan.

Alkuun, kun tuli tehtyä virheitä, meni paniikin puolelle. Silloin tuli tunnustettua vaikka mitä, ja tokihan kokematon pääsee kaikesta vähemmällä, kun ei kaikkea voi tietää ja osata, parempi tunnustaa kun moka tuli. Nyt kun kokemusta on enempi, ei niin vaan voi mennä osaamattomuuden taakse.

Omatunto ei sallisi luikkia pakoon ja kieltää, joten myöntäisin mokani ja keskustelisin työyhteisössä miten jatkossa toimia paremmin, jotta vastaavilta tilanteilta voisin välttyä. Jos mokaa niin mielestäni asioiden käsittelystä on ainoastaan etua, jotta toimintaa saadaan kehitettyä. Maton alle lakaiseminen ei hyödytä ketään.

En ole tehnyt pahoja mokia. Melkeinpä kaikki on johtunut siitä, että en ole saanut tietoa tarpeeksi. Muutama huolimattomuusvirhe kiireessä on tullut omaa syytäni kyllä.

Kyllä minä korjaan asian. Teen myös pomolle selväksi, jos joku asia on johtunut tiedon puutteesta, että nämä pitää kertoa, en  ole selvännäkijä. Pomolla on eri äidinkieli ja hän ei aina anna selviä ohjeita ja on muutenkin huono opastamaan tai joskus antaa jopa väärät ohjeet ja sitten syyttelee. Edeltäjäkin sanoi, että hänellä on taipumus pitää itsestäänselvyytenä asioit, joita ei mitenkään voi tietää. Omat mokani korjaan, mutta en sisäisesti ota syitä muiden mokista. Asiakkaalle en koskaan syyttele muita. 

Riippuu ihan täysin tilanteesta monessa mielessä. Pohdin asiaa ja joko päädyn asian korjaamiseen tai sitten annan asian vain olla ja unohdan sen. Vakavat mokat kyllä yleensä pitää korjata, mutta sellaisia harvemmin onkaan. 

Itken ja valitan. Syytän kaikkia muita. Suutun universumille ja syytän vanhempiani. Normi päivä.

Toivon ettei sitä huomata. Yritän korjata sen salassa ennen kuin kukaan huomaa. Jos huomataan, niin totean "aina roiskuu kun rapataan", korjaan virheen, enkä ajattele sitä enää.