Herkistyykö/henkistyykö nainen keski-iässä, ja siitäkö johtuu

Vierailija kirjoitti:

horoskooppeihin, toteemieläimiin ja henkiystäviin uskominen ja uskomushoitoihin turvautuminen? Entä yrttilääkintä, tuoksuterapia tai reiki?

Olen 45-vuotias nainen enkä ole aiemmin mihinkään hömppään uskonut. Eron jälkeen olen kuitenkin hakenut lohtua mistä sitä ikinä on saatavissa. Sen ainakin jo myönnän, että unet ja keho kertovat mielelle asioita, joita se ei itse keksi tai halua ymmärtää. Saan myös tietyistä väreistä, materiaaleista ja symboleista apua.

Miten on, koetteko muut keski-iässä herkistyneenne sellaiselle, minkä ennen torjuitte? Ja mikä on hömppää, mikä ei?

Olen itse vielä raivojärkevä lähes kolmikymppinen, mutta pystyn ymmärtämään, että iän myötä ei enää välttämättä jaksa välittää, että onko joku jonkun mielestä hömppää, jos se kuitenkin itseään auttaa. Ja esim. placebo on vahva lääke, ei siihen ole mitään kiistämistä. Ehkä mikä tahansa, joka vie pois ajatukset stressaavista jutuista, voi auttaa. Se että avaa silmänsä maailmalle. Ehkä joku luonnossa liikkuminen voi tuoda saman, ja se on paljon hyväksytympää kuin esim. horoskoopit. Ihan mikä tahansa, joka saa prosessit omassa mielessä käyntiin, voi auttaa, luulen.

Yrttilääkintä ja tuoksuterapia nyt ei ole ihan totaalista  hömppää. Siis tuskin sillä mäkikuismalla syöpä paranee, mutta sillä on ihan oikeasti ja tutkitusti terveysvaikutuksia.

Kai se liittyy jotenkin siihen, että keski-iässä tulee mieleen että olikos tämä nyt sitten tässä, vai voisiko elämässä olla enemmänkin.

Ja monet asiat, mitkä voisi leimata huuhaaksi, sisältävät tietyn totuuden. Itsensä kuunteleminen on tärkeää! Se, miten tekee itsensä itselleen ymmärrettäväksi, on sitten toinen juttu. Vuoropuhelu voi onnistua unien kautta ja jos siihen tarvitsee rakentaa vaikka unisieppari tai hankkia kristalleja niin päätarkoitus on kuitenkin opetella muistamaan ja tulkitsemaan uniaan.

Luonnossa olevat energiat... Niin. Mitäs se väsyneelle tekee, jos lähtee kävelemään raittiiseen ilmaan ja kokemaan metsän parantavaa voimaa? Kenties jopa virkistää, saa hapen kiertämään ja tasaa stressiä. Jos itsensä liikkeelle saamiseksi pitää perustella se sillä, että oma henkipuu tarvitsee halausta, niin sitten perustellaan tällä.

Ainakaan omalla kohdalla ei ole tapahtunut tuollaista, viisikymppiä lähestyy ja tuntuu, että yhä enemmän menen johonkin arkirealismin suuntaan. Minusta ne jotka ovat olleet niitä horoskooppi- tai muita "uskovaisia" ovat sitä edelleen, mutten ole huomannut tutuista naisista, että kukaan enää näillä lukemilla enempiä "hurahtaisi" mihinkään. Tai jotkut kyllä kuntoiluun, muttei sitäkään kyllä voi pahana pitää. Minulle on se ja sama, mistä kukin ottaa ilon elämäänsä tai lohtua, jos sitä kaipaa. 

Ei, minä vain henkistyin vähän yli nelikymppisenä sillä tavalla että en tarvitse apua mihinkään koska kaikki on hyvin. Muutuin siis onnelliseksi.

Miehillä ei taida olla samaa ilmiötä?

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ei taida olla samaa ilmiötä?

Miehillä on se "spedevaihe", pukeutuvat mustiin ja ostavat moottoripyörän.

Kai se on kautta aikojen niin ollut, että keski-iässä mietityttää monia tavalla tai toisella henkinen ulottuvuus. Useimmat on jo materiaalisen elämän tasolla saavuttaneet mitä halusivat, lapset on tehty, asunto hankittu, uraa tehty. Uusia tavoitteita sillä tasolla ei ehkä ole, ja lisäksi väkisinkin mielessä pyörii myös elämän rajallisuus kun omat vanhemmat vanhenevat tai kuolevat. Aika luonnollinen kehityskulku siinä elämäntilanteessa etsiä, että olisiko elämässä muitakin ulottuvuuksia.

Olen viisikymppinen enkä usko hömppään. Ominaisuuteni on tainnut vuosien mittaan vielä korostua.