Lue keskustelun säännöt.
Millaisia muistoja teillä on vuosilta 1999-2003?
11.10.2015 |
Eli mitä teille tulee kyseisistä vuosista mieleen. Itse elin noihin aikoihin varhaisnuoruuttani/nuoruuttani, ja minulle nuo ajat ovat olleet hyvinkin positiivisia.
Suomessahan tuona aikana oli nousukausi ysärin alun lamasta, niin kiinnostaisi tietää, että miten se näkyi ylipäänsä, ja miten tilanne oli erilainen verrattuna vaikkapa 2010-lukuun.
Ja ihan yleisesti, millaisia muistoja teillä on tuolta ajalta? Tyylejä, sisustusta, musiikkia, leffoja, jotain sen ajan ilmiöitä yms.
Kommentit (50)
Olin lukioikäinen. Masentunut ja yksinäinen. Ei kavereita. Elämä oli kaikin tavoin raskasta ja mietin itsemurhaa. Lähdin jatko-opintoihin, ala osoittautui myöhemmin vääräksi. No, yksinäinen olen edelleen ja tuntuu, että mitään järjellistä en ole saanut aikaan. Sama olisi heittää viimeistään nyt köysi oksaan ja mennä perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan, että töitä oli kaikilla tutuilla ja kummin kaimoilla. Jos ei ollut töissä, oli opiskelemassa tai armeijassa. Materiaa oli paljon. Osteltiin tavaroita, lapsille paljon leluja erityisesti jouluisin, lapsiin myös panostettiin paljon harrastusten muodossa, matkusteltiin paljon. Lehdistä luettiin miten Suomi breikkaa ulkomailla bändien sekä Nokian kautta.
Koin ilmapiirin tuolloin todella toiveikkaaksi ja positiiviseksi. Kaikki oli mahdollista ja rattaat pyöri.
Elämäni hauskimpia ja toisaalta surullisimpia vuosia. Opiskelin töiden ohessa, tapailin miehiä, sekoilinkin ( typerää ) ja pidin hauskaa. Harkitsin itsemurhaa erään tapahtuman jälkeen, eikä se kaukana ollutkaan etten kiihdyttänyt autoa ja ajanut päin kallioleikkausta. Tapasin elämäni miehen vain kadottaakseni hänet ikuisiksi ajoiksi melkein heti tavattuamme. Muutin ulkomaille kun halusin irtioton kaikesta.
Menin naimisiin, sain esikoisen, valmistuin, vaihdoin työpaikkaa, muutin... Tapahtumarikkaita vuosia. ;)
Suomen henkinen alamäki alkoi 2003 vaaleista. Puhuttiin muistaakseni "uusimpivaaralaisuudesta". Oikeastaan jo 2000 presidentinvaaleista, vaikka sitä ei heti huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noina vuosina mun elämäni muuttui täysin. Niin hyvässä kuin pahassakin. Pääsin ylioppilaaksi, tapasin tulevan mieheni, muutettiin yhteen, opiskeltiin, mentiin naimisiin ja 2003 syntyi esikoinen.
Niin vähän vuosia, mutta niihin mahtuu enemmän kuin viimeiseen 8 vuoteen yhteensä...
Opiskelin ja toka lapsi syntyi. Kolmatta tehtiin työllä ja tuskalla, epäonnistuneita lapsettomuushoitoja. Vihdoin sitten tärppäsi ja rankan odotusajan jälkeen syntyi se kolmaskin. Monin tavoin elämäni tähän asti onnellisemmat vuodet, vaikka niihin mahtuu paljon kyyneleitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin v. -99 34-vuotias ja toista vuotta nykyisessä työpaikassani lääkärinä. Siihen aikaan lääkefirmatkin sai vielä sponssata lääkäreitä oikeasti, nykyään saa vain kyniä , jos niissä ei ole lääkkeen nimeä. 2003 sain esikoiseni.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikkapa vuonna 2001 haki töitä, niin kuinka monta hakemusta keskimäärin piti lähettää ennen kuin tärppäsi? Pääsikö 2000-luvun alussa helposti töihin, jos tarve oli?
Hain töitä v. 1998, mutta vastaan silti. Lähetin kolme hakemusta, ja tulin valituksi niistä kahteen. Tosin siitä toisesta paikasta eivät tulleet ilmoittaneeksi asiaa minulle itselleni, ja kuulin siitä vasta, kun työkaveri onnitteli virkaan pääsystä (oli lukenut alan lehdestä ilmoituksen). Menin sitten siihen toiseen paikkaan, ja siellä olen vieläkin.
Yhteen työpaikkaan -97 menin, kun minulle soitettiin kotiin, että tulisinko heille töihin. En ollut siis hakenut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuolloin yläasteella. Elämäni inhottavinta aikaa. Nousukausi ei näkynyt mitenkään pikkukaupungissa, jossa asuin, vaan ainakin kouluissa (ja nuorten terveydenhuollossa) yhä edelleen säästeltiin samaan tahtiin kuin ennenkin.
Onneksi tuon jälkeen pääsi lukioon ja vihdoin sieltä lakin saatuani yliopistoon ja pois tuosta pikkukaupungista ja sen kyttäysilmapiiristä ja minua yläasteella kiusanneista ihmisistä.
Olin teini ja American Pie leffa ilmesty, oli niin cool. Kuunneltiin näitä skatepunk bändejä, Blink 182, Alien Ant Farm, Carzy Town...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1999 aloin puhua kunnollisia lauseita. 2000-alusta muistan markkojen vaihtumisen euroiksi ja piirretyt sekä keltaisen yöpaidan, jossa oli helmassa inkkarihapsut. Serkullani on jossakin vuosituhannen vaihteessa pitkät kuiturastat ja toooosi cooleja napapaitoja jne. 2003 menin kouluun. Ne isot pyörivät "disco"pallot olivat suosittuja. Siis ne pöytälamppumalliset.
Täytin 30v, ostettiin eka yhteinen asunto nykyisen miehen kanssa, eka yhteinen lapsi syntyi, mentiin naimisiin, toinen yhteinen lapsi syntyi, muutettiin isompaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vasta lapsi. -99 aloitin tokan luokan.
Muistan lähinnä sen kuinka yksi rinnakkaisluokan poika haukkui ja kiusasi sanallisesti. Keran kävi käsiksi ja työnsi mut kaverini kanssa melkein ojaan kotimatkalla kolmannella. Käytiin opelle kertomassa ja kiusaaminen vihdoin lakkasi.
Pidettiin luokan tyttöjen kanssa nelosella kiertävää tyttöjen iltaa - kerran kuussa illanviettoa yhden tytön luona ja herkkuja ja kaikkea kivaa, seuraavassa kuussa toisen tytön luona. Ja markkojen vaihtumisen euroiksi muistan.
Ja silloin tokalla luokalla olin vielöä hirveän naiivi, oli tarrabuumi, ja jostain syystä ajattelin että olen kiva tyyppi ja lahjotin kaikki tarrani muille. Kai ajattelin että saa itekin jotain kivaa sitten takas. En saanut :D
Nelosluokalta muistan myös leikkauksen jossa olin. Kuinka paljon harmittikaan että muut luokkalaiset meni jonnekin minne lie Fazerin tehtaalle tai heurekaan ja itse jouduin mkaamaan sairaalassa...
-02 muutetiin paritalosta omakotitaloon ja vaihdoin koulua. Meni kaveripiiri uusiksi ja koin olevani uudessa koulussa liian lapsellinen, tykkäsin vielä leikkiä nukeilläkin kotona. Muut luokkalaiset oli jo meikkaavia pissiksen alkuja, itteä ei ois voinu vähempää kiinnostaa meikki saatika pojat...
-03 hankittiin perheeseen koira. Sen kanssa sitten juoksin ympäriinsä metsissä ja muualla ja uppouduin koiramaailmaan.
Ja oli kaikki jojobuumit ja superpallobuumit ja pokemonit silloin...
Y2K, opiskelijabudjetilla kituuttamista, valmistuneena sairaanhoitaja ei löytynyt työpaikkaa kuin tilapäiskeikkalaisena parina päivänä kuukaudessa. Huonot ajat.
Tavattiin kaverin kanssa väkivaltaiseksi osoittautuneet miehet. Minä jätin miehen ensimmäisen uhkauksen jälkeen. Kaveri jäi.
On edelleen suhteessa. Nuoruuden virheestä aika kallis lasku.
Olin mennyt naimisiin, sain ensimmäisen vakituisen työpaikan, esikoinen syntyi.
Tavallaan noi on mun elämän surullisimmat ja ilosimmat vuodet samaan aikaan. Töissä meni paremmin kuin hyvin, matkustelin koko Euroopan läpi ja kävin Yhdysvalloissa ja Australiassa. Löysin elämäni miehen, jonka kanssa oon nyt kihloissa. Samalla taas molemmat vanhempani kuolivat. En silleen muista tosta ajasta paljoa mitään, olin kuitenkin sen verran nuori. Kuitenkin, vähän ristiriitaset tunteet.