Voisitko seurustella henkilön kanssa jolla on asperger?

En oikein tiedä millaisia naispuoliset "aspergerit" ovat, joten en osaa sanoa. Miespuolisista on huonoa kokemusta koulukaveripohjalta

Koska seuraavat ominaisuudet lievinäkin olisivat mielestäni sietämättömiä:

"Asperger-potilaalle on usein ominaista alttius jatkaa yksityiskohtaista, monotonista tai nopeaa puhumista huomaamatta lainkaan, että toinen ei kuuntele tai haluaisi vaihtaa aihetta. Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanallisilta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivillä on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa iloa toisten ihmisten kanssa. Vaikeus tunnistaa toisten tunteita ja vaikeus ilmaista omia tunteitaan johtaa helposti erilaisiin vaikeuksiin sosiaalisessa vastavuoroisuudessa. Tämän vuoksi Aspergerin oireyhtymästä kärsivät epäonnistuvat ikäänsä vastaavien ystävyyssuhteiden tai aikuisuudessa kestävien seurustelusuhteiden luomisessa."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Riippuu siitä, miten voimakkaat oireet ovat. Itselläni kyllä noita piirteitä löytyy, varmaan ihan riittävästi diagnoosiinkin. Mutta eivätpä ihmiset niitä huomaa, paitsi ehkä tuon simiinkatsomisen välttelyn. Kannattaa muistaa, että asperger-diagnoosi sisältää valtavan kirjon erilaisia oireita, eikä kellään ole niitä kaikkia. Lisäksi piirteet voivat olla hyvin lieviä.

Jännä juttu muuten on, että ainakin lasten kohdalla aspergertyttöjen sosiaaliset taidot vastaavat tavallisen pojan sosiaalisia taitoja. Tästä syystä monen tytön/naisen asperger jää toteamatta.

Riippuu henkilöstä. Varsinkin miesaspergereille tyypillistä jankkausta ja pätemistä en jaksa, enkä täten ryhtyisi parisuhteeseen sellaisen kanssa. Olen aiemmin ollut parisuhteessa todella kaavoihinsa kangistuneen ja pätemisenhaluisen miehen kanssa (ei edes ollut asperger) ja tukehduin sen jatkuvan viisastelun ja pilkunviilaamisen keskellä. Toisaalta monille aspergereille tyypillinen korostunut oman tilan tarve olisi kyllä plussaa, sillä olen itse introvertti ja tarvitsen reippaasti omaa tilaa voidakseni hyvin. Työni on kuitenkin ihmisläheistä (nuorisotyö) ja koen sen todella antoisana.

En voisi. Tunnen kaksi aspergerilaista, kumpikin ovat jo yli kolmikymppisiä. Se, jolla oireet ovat lievemmät, on selvästi älykäs ja todella hyvämuistinen, mutta hänen päähänsä mahtuu vain yksi aihepiiri. En sano edes "mahtuu kerrallaan", kun hänellä nyt vain on yksi ainoa ajattelemisen aihe: kierrätys. Naapurit juoksevat jo karkuun hänet nähdessään, kun pelkkä huomenen toivottaminen johtaa loppumattomaan jankuttamiseen siitä, mitä roskikseen pannaan ja mihin pullot pannaan ja mitä saa polttaa saunan kiukaan alla ja mitä ei ja miksi. Mies ei millään ymmärrä, että kukaan ei halua hytistä postilaatikolla kuuntelemassa esitelmää ja väistämättömiä moitteita.

Minä myös olen huumorin ystävä, ja joudun jo nyt usein selittämään puheitani niille, joiden huumorintaju on erilainen, joten en varmasti viihtyisi parisuhteessa aspergerilaisen kanssa.

ASIATTOMIA VASTAUKSIA!

T. Lakimies

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Tunnen kaksi aspergerilaista, kumpikin ovat jo yli kolmikymppisiä. Se, jolla oireet ovat lievemmät, on selvästi älykäs ja todella hyvämuistinen, mutta hänen päähänsä mahtuu vain yksi aihepiiri. En sano edes "mahtuu kerrallaan", kun hänellä nyt vain on yksi ainoa ajattelemisen aihe: kierrätys. Naapurit juoksevat jo karkuun hänet nähdessään, kun pelkkä huomenen toivottaminen johtaa loppumattomaan jankuttamiseen siitä, mitä roskikseen pannaan ja mihin pullot pannaan ja mitä saa polttaa saunan kiukaan alla ja mitä ei ja miksi. Mies ei millään ymmärrä, että kukaan ei halua hytistä postilaatikolla kuuntelemassa esitelmää ja väistämättömiä moitteita.

Minä myös olen huumorin ystävä, ja joudun jo nyt usein selittämään puheitani niille, joiden huumorintaju on erilainen, joten en varmasti viihtyisi parisuhteessa aspergerilaisen kanssa.

Tämä kolmas tiellesi osuva voi olla ihan toisenlainen.

Huumorintajuttomuus olisi kompastuskivi, varsinkin kun olen sarkasmin ylin ystävä. Tiedän kyllä yhden Aspergerin, enkä tiennyt että kyseisellä henkilöllä edes on se, ennen kuin paljasti. Vakavuus varmasti vaihtelee.

Riippuu ihmisestä ja miten asperger hänessä näkyy. Tapaamani aspergerit ovat olleet pidemmän päälle raskasta seuraa. En pidä missään seurassa siitä, että mielipiteeni jyrätään.  Enkä jaksa enää toimia yleisönä pitkille monologeille. Anteeksi.

Mulla on ihanana ystävänä mies, jonka epäilen olevan As. Kaikki piirteet sopivat ja Asbergeria on suvussa.

Hyvin tiivis kiinnostuksenkohde johonkin tiettyyn asiaan, ei oikeastaan näe mitään muuta ympärillään, tietynlainen empatiakyvyttömyys, tarkkojen rutiinien suorittaminen jne. Sosiaaliset tilanteet vaikeita.

Minkähän takia Aspergerista on tullut tällainen asia, että voisitko sitä ja sitä Asperger-henkilön kanssa? Miettikääpä jos itsellänne olisi se, niin miltä teistä tuntuisi, jos jatkuvasti saisitte kuulla että en halua olla kanssasi, koska olet Asperger.

En ikinä.

Siis en voisi kuvitella olevani parisuhteessa :)

Aspergereita ei ole olemassakaan. Kiva tuomita ihmisiä aspergereiksi jos ei niistä tykkää! $$$

Todennäköisesti en.

Tuntemani assipiirteiset ikäluokkani miehet ovat vihamielisiä mm. lapsia kohtaan, ovat jäykkiä ja joustamattomia luonteeltaan ja suoranaisia sadisteja joissain asioissa. Toki oirekuvaan kuuluu myös lapsenomainen usko omaan paremmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti en.

Tuntemani assipiirteiset ikäluokkani miehet ovat vihamielisiä mm. lapsia kohtaan, ovat jäykkiä ja joustamattomia luonteeltaan ja suoranaisia sadisteja joissain asioissa. Toki oirekuvaan kuuluu myös lapsenomainen usko omaan paremmuuteen.

Outoa. Noilla on varmaan oikeasti jotain paljon pahempia häiriöitä.

Yksilöitä kaikki, joten ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata joo tai ei.

Tietenkin voisin, jos tällaiseen henkilöön ihastuisin. En epäile etteikö niin voisi käydä.

Voisin ja seurustelenkin. Kaikki asberger-ihmiset eivät ole samasta muotista.

Mun mies on lapsirakas, kiltti, reilu ja selviytyy sosiaalisista tilanteista varsin hyvin kun niihin joutuu. Tarvitsee kyllä sen jälkeen omaa aikaa, että palautuu. Hänen piirteensä ovat varsin lieviä (varsinaista diagnoosia ei ole), ja me eletäänkin ihan normaalia lapsiperhearkea. Hänellä toki on omat kiinnostuksenkohteensa, mutta ei niistä alituiseen jauha, eikä se vaikuta meidän elämään mitenkään.

Kukaan ei arvaisi, jos ei siitä kerro.

Mun pojalleni on tehty diagnoosi, mutta itse uskon että se on puppua. Hän on vain vähän pikkuvanha (ei sisaruksia ja me olimme lähes 40 kun hän syntyi). Tiedemiesainesta muttta osaa olla kansssa boheemi ja teinimäinen.

Itselläni on saattanut kanssa olla murrosiässä ja nuorena aikuisena mutta olen onnistunut häivyttämään.