Voisitko seurustella henkilön kanssa jolla on asperger?

Voisin mutta toki riippuu kokonaisuudesta.

Jos toinen esim piiloutuu aina diagnoosin taakse tyyliin olen tällainen enkä muuta voi niin tuksin jaksaisin olla yhdessä. Ja tällä tarkoitan sitä että ei edes yritä ratkoa ongelmia koska kokee että diagnoosi oikeuttaa olemaan kuten itse haluaa (ja diagnoosin ei tartte olla edes Aspergeri vaan mikä tahansa). Jos taas koettaa ratkaista ongelmansa tai käyttäytyä niin ettei kohtuuttomasti aiheuta ongelmia niin asia ok.

Eli vielä rautalangasta. Jos selittää että koska olen asberger ja minua ei kiinnosta kotityöt enkä huomaa esim roskia lattialla niin minun ei tartte imuroida ym. Ei jatkoon. Jos taas sanoisi että minun on vaikea huomata esim imuroinnin tarve koska en vaan huomaa roskia kun mietin omiani niin sopiiko että laitan puhelimeeni muistutuksen ja imuroin aina perjantai iltana. Tämä taas olisi ok koska koettaa ratkaista järkevästi ongelman eikä sysätä sitä muille. Ja sori esimerkki oli varmasti huono mutta yritys selittää mitä tarkoitan yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Voisin mutta toki riippuu kokonaisuudesta.

Jos toinen esim piiloutuu aina diagnoosin taakse tyyliin olen tällainen enkä muuta voi niin tuksin jaksaisin olla yhdessä. Ja tällä tarkoitan sitä että ei edes yritä ratkoa ongelmia koska kokee että diagnoosi oikeuttaa olemaan kuten itse haluaa (ja diagnoosin ei tartte olla edes Aspergeri vaan mikä tahansa). Jos taas koettaa ratkaista ongelmansa tai käyttäytyä niin ettei kohtuuttomasti aiheuta ongelmia niin asia ok.

Eli vielä rautalangasta. Jos selittää että koska olen asberger ja minua ei kiinnosta kotityöt enkä huomaa esim roskia lattialla niin minun ei tartte imuroida ym. Ei jatkoon. Jos taas sanoisi että minun on vaikea huomata esim imuroinnin tarve koska en vaan huomaa roskia kun mietin omiani niin sopiiko että laitan puhelimeeni muistutuksen ja imuroin aina perjantai iltana. Tämä taas olisi ok koska koettaa ratkaista järkevästi ongelman eikä sysätä sitä muille. Ja sori esimerkki oli varmasti huono mutta yritys selittää mitä tarkoitan yleisellä tasolla.

Fiksu postaus. Tekosyitä ei koskaan kannata kelpuuttaa keneltäkään, koska meillä kaikilla on omat ongelmamme. Oleellista on se, yrittääkö niillä ratsastaa vai niitä ratkaista.

Mun miehellä on paljon assipiirteitä mutta ehkä ei diagnoosiksi asti. Työelämässä erittäin menestynyt erityisasiantuntija. Kotona saattaa puhua monologinomaisesti työasioistaan ja sosiaalista elämää hänellä ei ole perhettä lukuun ottamatta. On todella tasainen ja luotettava, komea, kiltti, tekee ison osan kotitöistä pyytämättä koska pitää järjestyksestä. Huumorintajuakin on vaikka ei itse ole kovin verbaalinen vitsailija. Sopii tällaisen kotona viihtyvän introvertin puolisoksi oikein hyvin eikä koskaan tarvitse miettiä että esim. pettäisi tai olisi millään tavalla epäluotettava. Ei taida edes osata valehdella vaan on vähän liiankin rehellinen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt miksi minua kohdellaan huonosti jos seurustelen tai miksi jään aina ulkopuolelle ihmisporukoissa. Olen todennut että minulla on aspberger. Virallista diagnoosia en ole hakenut koska se olisi turhaa. Olen opetellut vuorovaikutussääntöjä vuosia ja alkaa olla sillä tavalla hanskassa että en enää aiheuta suurempia ongelmia muille. Tiedän että pitää enimmäkseen kuunnella, täytyy heijastaa toisen puhetta ja omia asioita ei saa kertoa. Tai jos kertoo oman asian tai mielipiteen se pitää tiivistää yhteen lauseeseen. Yleensä ihmiset on niin kiinnostuneita itsestään että ne ei kysy minulta mitään. Tunnen monta ihmistä josta tiedän kaiken mutta he ei tiedä minusta muuta kun nimeni ja ammattini.

En usko että enää koskaan lähden seurustelusuhteeseen. On todella raskasta kun kiinnostun siitäkin liikaa ja se vie minulta liikaa voimaa ja aikaa kun pitää jaksaa olla niin tiiviisti toisen kanssa ja peittää rasittavuutensa. Ja se vaan vie liikaa minun aikaa kun minulle puhutaan ilkeästi. Jään sitä murehtimaan ja analysoimaan ja yritän keksiä sääntöjä miten käyttäytyä jotta korjaisin käyttäytymiseni. Sitten tulee liikaa jännitystä ja haukutaan kun olen liian hiljaa, jos itken sekin menee väärin ja ”olet liian asiallinen”. Parempi rajata kanssakäyminen muihin minimiin. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi mutta siihen sentään tottuu, tunteiden vuoristorataan ei totu...

Sinulla ei todellakaan ole Aspergeria ilman virallista diagnoosia. Vielä vähemmän ”Asbergeria”. Aspergeriin tarvitaan sairaalassa todetut autistiset piirteet. Lopeta tuo paskan jauhaminen ja samalla autististen ihmisten diagnosoinnin sotkeminen muka-diagnooseilla.

Luuletko sinä, että kai käy tutkittavana? Vaikka monia voisi helpottaa jos niille omille ongelmille olisi nimi - eri

Kai käy? En ymmärrä viestiäsi.

Jopa työkkäri lähettää testattavaksi. Asperger aiheuttaa vaikeaa oireilua, ilman sitä Aspergeria ei ole, tai korkeintaan lieviä piirteitä. Itse sitä ei voi diagnosoida, se olisi aivan sama kuin päättäisi, että mullapa onkin nyt suolistosyöpä kun niin haluan ja mahaankin koskee

Kaikki ei käy tutkimuksissa. Kaikki eivät myöskään koskaan ole tekemisissä työvoimatoimiston kanssa.

Silloin ei myöskään ole ongelmia, ainakaan siinä mittakaavassa että saisi diagnoosin. Unohda Asperger, sinulla ei ole sitä.

En ymmärrä miksi on sinulle niin tärkeää päästä sanomaan että minulla ei voi olla Aspergeria? Kerro minulle mitä hyötyä minulle olisi jos minulla olisi virallinen diagnoosi? Minä en ainakaan ole keksinyt mitä siitä olisi minulle apua tai hyötyä. Jos teen nettitestin niin saan siitä melkein ”täydet pisteet”

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on paljon assipiirteitä mutta ehkä ei diagnoosiksi asti. Työelämässä erittäin menestynyt erityisasiantuntija. Kotona saattaa puhua monologinomaisesti työasioistaan ja sosiaalista elämää hänellä ei ole perhettä lukuun ottamatta. On todella tasainen ja luotettava, komea, kiltti, tekee ison osan kotitöistä pyytämättä koska pitää järjestyksestä. Huumorintajuakin on vaikka ei itse ole kovin verbaalinen vitsailija. Sopii tällaisen kotona viihtyvän introvertin puolisoksi oikein hyvin eikä koskaan tarvitse miettiä että esim. pettäisi tai olisi millään tavalla epäluotettava. Ei taida edes osata valehdella vaan on vähän liiankin rehellinen välillä.

Kuule kuvauksesi perusteella ihan normaalin ihmiskirjon rajoissa. Tarvi mitään diagnoosia heilutella täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt miksi minua kohdellaan huonosti jos seurustelen tai miksi jään aina ulkopuolelle ihmisporukoissa. Olen todennut että minulla on aspberger. Virallista diagnoosia en ole hakenut koska se olisi turhaa. Olen opetellut vuorovaikutussääntöjä vuosia ja alkaa olla sillä tavalla hanskassa että en enää aiheuta suurempia ongelmia muille. Tiedän että pitää enimmäkseen kuunnella, täytyy heijastaa toisen puhetta ja omia asioita ei saa kertoa. Tai jos kertoo oman asian tai mielipiteen se pitää tiivistää yhteen lauseeseen. Yleensä ihmiset on niin kiinnostuneita itsestään että ne ei kysy minulta mitään. Tunnen monta ihmistä josta tiedän kaiken mutta he ei tiedä minusta muuta kun nimeni ja ammattini.

En usko että enää koskaan lähden seurustelusuhteeseen. On todella raskasta kun kiinnostun siitäkin liikaa ja se vie minulta liikaa voimaa ja aikaa kun pitää jaksaa olla niin tiiviisti toisen kanssa ja peittää rasittavuutensa. Ja se vaan vie liikaa minun aikaa kun minulle puhutaan ilkeästi. Jään sitä murehtimaan ja analysoimaan ja yritän keksiä sääntöjä miten käyttäytyä jotta korjaisin käyttäytymiseni. Sitten tulee liikaa jännitystä ja haukutaan kun olen liian hiljaa, jos itken sekin menee väärin ja ”olet liian asiallinen”. Parempi rajata kanssakäyminen muihin minimiin. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi mutta siihen sentään tottuu, tunteiden vuoristorataan ei totu...

Sinulla ei todellakaan ole Aspergeria ilman virallista diagnoosia. Vielä vähemmän ”Asbergeria”. Aspergeriin tarvitaan sairaalassa todetut autistiset piirteet. Lopeta tuo paskan jauhaminen ja samalla autististen ihmisten diagnosoinnin sotkeminen muka-diagnooseilla.

Luuletko sinä, että kai käy tutkittavana? Vaikka monia voisi helpottaa jos niille omille ongelmille olisi nimi - eri

Kai käy? En ymmärrä viestiäsi.

Jopa työkkäri lähettää testattavaksi. Asperger aiheuttaa vaikeaa oireilua, ilman sitä Aspergeria ei ole, tai korkeintaan lieviä piirteitä. Itse sitä ei voi diagnosoida, se olisi aivan sama kuin päättäisi, että mullapa onkin nyt suolistosyöpä kun niin haluan ja mahaankin koskee

Autismin kirjo on laaja. Oireiden vaikeus riippuu siitä mitä näistä piirteistä sinulla on ja miten vahvoina..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt miksi minua kohdellaan huonosti jos seurustelen tai miksi jään aina ulkopuolelle ihmisporukoissa. Olen todennut että minulla on aspberger. Virallista diagnoosia en ole hakenut koska se olisi turhaa. Olen opetellut vuorovaikutussääntöjä vuosia ja alkaa olla sillä tavalla hanskassa että en enää aiheuta suurempia ongelmia muille. Tiedän että pitää enimmäkseen kuunnella, täytyy heijastaa toisen puhetta ja omia asioita ei saa kertoa. Tai jos kertoo oman asian tai mielipiteen se pitää tiivistää yhteen lauseeseen. Yleensä ihmiset on niin kiinnostuneita itsestään että ne ei kysy minulta mitään. Tunnen monta ihmistä josta tiedän kaiken mutta he ei tiedä minusta muuta kun nimeni ja ammattini.

En usko että enää koskaan lähden seurustelusuhteeseen. On todella raskasta kun kiinnostun siitäkin liikaa ja se vie minulta liikaa voimaa ja aikaa kun pitää jaksaa olla niin tiiviisti toisen kanssa ja peittää rasittavuutensa. Ja se vaan vie liikaa minun aikaa kun minulle puhutaan ilkeästi. Jään sitä murehtimaan ja analysoimaan ja yritän keksiä sääntöjä miten käyttäytyä jotta korjaisin käyttäytymiseni. Sitten tulee liikaa jännitystä ja haukutaan kun olen liian hiljaa, jos itken sekin menee väärin ja ”olet liian asiallinen”. Parempi rajata kanssakäyminen muihin minimiin. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi mutta siihen sentään tottuu, tunteiden vuoristorataan ei totu...

Sinulla ei todellakaan ole Aspergeria ilman virallista diagnoosia. Vielä vähemmän ”Asbergeria”. Aspergeriin tarvitaan sairaalassa todetut autistiset piirteet. Lopeta tuo paskan jauhaminen ja samalla autististen ihmisten diagnosoinnin sotkeminen muka-diagnooseilla.

Luuletko sinä, että kai käy tutkittavana? Vaikka monia voisi helpottaa jos niille omille ongelmille olisi nimi - eri

Kai käy? En ymmärrä viestiäsi.

Jopa työkkäri lähettää testattavaksi. Asperger aiheuttaa vaikeaa oireilua, ilman sitä Aspergeria ei ole, tai korkeintaan lieviä piirteitä. Itse sitä ei voi diagnosoida, se olisi aivan sama kuin päättäisi, että mullapa onkin nyt suolistosyöpä kun niin haluan ja mahaankin koskee

Kaikki ei käy tutkimuksissa. Kaikki eivät myöskään koskaan ole tekemisissä työvoimatoimiston kanssa.

Silloin ei myöskään ole ongelmia, ainakaan siinä mittakaavassa että saisi diagnoosin. Unohda Asperger, sinulla ei ole sitä.

En ymmärrä miksi on sinulle niin tärkeää päästä sanomaan että minulla ei voi olla Aspergeria? Kerro minulle mitä hyötyä minulle olisi jos minulla olisi virallinen diagnoosi? Minä en ainakaan ole keksinyt mitä siitä olisi minulle apua tai hyötyä. Jos teen nettitestin niin saan siitä melkein ”täydet pisteet”

Tuolla henkilöllä on itsellään neosy. Pikku yksityiskohtiin pureutuminen ja jankkaaminen sen osoittaa. Kaikki otetaan kirjaimellisesti ja koska uskoo olevansa oikeassa jankutus jatkuu ja jatkuu kunnes kaikki muut välähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt miksi minua kohdellaan huonosti jos seurustelen tai miksi jään aina ulkopuolelle ihmisporukoissa. Olen todennut että minulla on aspberger. Virallista diagnoosia en ole hakenut koska se olisi turhaa. Olen opetellut vuorovaikutussääntöjä vuosia ja alkaa olla sillä tavalla hanskassa että en enää aiheuta suurempia ongelmia muille. Tiedän että pitää enimmäkseen kuunnella, täytyy heijastaa toisen puhetta ja omia asioita ei saa kertoa. Tai jos kertoo oman asian tai mielipiteen se pitää tiivistää yhteen lauseeseen. Yleensä ihmiset on niin kiinnostuneita itsestään että ne ei kysy minulta mitään. Tunnen monta ihmistä josta tiedän kaiken mutta he ei tiedä minusta muuta kun nimeni ja ammattini.

En usko että enää koskaan lähden seurustelusuhteeseen. On todella raskasta kun kiinnostun siitäkin liikaa ja se vie minulta liikaa voimaa ja aikaa kun pitää jaksaa olla niin tiiviisti toisen kanssa ja peittää rasittavuutensa. Ja se vaan vie liikaa minun aikaa kun minulle puhutaan ilkeästi. Jään sitä murehtimaan ja analysoimaan ja yritän keksiä sääntöjä miten käyttäytyä jotta korjaisin käyttäytymiseni. Sitten tulee liikaa jännitystä ja haukutaan kun olen liian hiljaa, jos itken sekin menee väärin ja ”olet liian asiallinen”. Parempi rajata kanssakäyminen muihin minimiin. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi mutta siihen sentään tottuu, tunteiden vuoristorataan ei totu...

Sinulla ei todellakaan ole Aspergeria ilman virallista diagnoosia. Vielä vähemmän ”Asbergeria”. Aspergeriin tarvitaan sairaalassa todetut autistiset piirteet. Lopeta tuo paskan jauhaminen ja samalla autististen ihmisten diagnosoinnin sotkeminen muka-diagnooseilla.

Luuletko sinä, että kai käy tutkittavana? Vaikka monia voisi helpottaa jos niille omille ongelmille olisi nimi - eri

Kai käy? En ymmärrä viestiäsi.

Jopa työkkäri lähettää testattavaksi. Asperger aiheuttaa vaikeaa oireilua, ilman sitä Aspergeria ei ole, tai korkeintaan lieviä piirteitä. Itse sitä ei voi diagnosoida, se olisi aivan sama kuin päättäisi, että mullapa onkin nyt suolistosyöpä kun niin haluan ja mahaankin koskee

Kaikki ei käy tutkimuksissa. Kaikki eivät myöskään koskaan ole tekemisissä työvoimatoimiston kanssa.

Ei työkkäti laita tutkimuksiin.

Tietenkin, jos henkilö on vaikeasti työllistettävä pitkäaikaistyötön, mutta silloin oireet ovat aika vaikeat.

Minulla on syyni epäillä kohdallani vahvoja as- piirteitä, yksi syy on peruskoulun alussa ilmenneet ongelmat, jonka takia kävin psykologin tutkimuksissa(70- luvun loppua).

Käynneistä oli jäänyt arkistoihin pari konekirjoitusliuskaa, joissa kuvattiin kuin oppikirjaesimerkki tyypullisestä 8v aperger- pojasta.

Mitään diagnooseja ei silloin tullut, kai silloin selvitettiin lähinnä onko lapsi normaaliälyinen, apukoulu vai tavallinen peruskoulu....

Koko eämäni olen ollut jotenkin ulkopuolinen joka paikassa, ystäviä ei ole löytynyt työpaikoilta eikä ammattiopinnoista.

Työllisyyminen ei ole ollut vaikeaa, mutta palkkatyöurani tähän asti olen tehnyt aikana, jolloin töitä sai marssimalla sisälle tehtaisiin ja kysymällä työtä.

Olen viimeiset 16 vuotta työskennellyt yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

Viimeinen epäilyjäni vahvistava asia on se, että lapsistani 2 on diagnosoituja autisteja.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt miksi minua kohdellaan huonosti jos seurustelen tai miksi jään aina ulkopuolelle ihmisporukoissa. Olen todennut että minulla on aspberger. Virallista diagnoosia en ole hakenut koska se olisi turhaa. Olen opetellut vuorovaikutussääntöjä vuosia ja alkaa olla sillä tavalla hanskassa että en enää aiheuta suurempia ongelmia muille. Tiedän että pitää enimmäkseen kuunnella, täytyy heijastaa toisen puhetta ja omia asioita ei saa kertoa. Tai jos kertoo oman asian tai mielipiteen se pitää tiivistää yhteen lauseeseen. Yleensä ihmiset on niin kiinnostuneita itsestään että ne ei kysy minulta mitään. Tunnen monta ihmistä josta tiedän kaiken mutta he ei tiedä minusta muuta kun nimeni ja ammattini.

En usko että enää koskaan lähden seurustelusuhteeseen. On todella raskasta kun kiinnostun siitäkin liikaa ja se vie minulta liikaa voimaa ja aikaa kun pitää jaksaa olla niin tiiviisti toisen kanssa ja peittää rasittavuutensa. Ja se vaan vie liikaa minun aikaa kun minulle puhutaan ilkeästi. Jään sitä murehtimaan ja analysoimaan ja yritän keksiä sääntöjä miten käyttäytyä jotta korjaisin käyttäytymiseni. Sitten tulee liikaa jännitystä ja haukutaan kun olen liian hiljaa, jos itken sekin menee väärin ja ”olet liian asiallinen”. Parempi rajata kanssakäyminen muihin minimiin. Tunnen itseni erittäin yksinäiseksi mutta siihen sentään tottuu, tunteiden vuoristorataan ei totu...

Sinulla ei todellakaan ole Aspergeria ilman virallista diagnoosia. Vielä vähemmän ”Asbergeria”. Aspergeriin tarvitaan sairaalassa todetut autistiset piirteet. Lopeta tuo paskan jauhaminen ja samalla autististen ihmisten diagnosoinnin sotkeminen muka-diagnooseilla.

Luuletko sinä, että kai käy tutkittavana? Vaikka monia voisi helpottaa jos niille omille ongelmille olisi nimi - eri

Kai käy? En ymmärrä viestiäsi.

Jopa työkkäri lähettää testattavaksi. Asperger aiheuttaa vaikeaa oireilua, ilman sitä Aspergeria ei ole, tai korkeintaan lieviä piirteitä. Itse sitä ei voi diagnosoida, se olisi aivan sama kuin päättäisi, että mullapa onkin nyt suolistosyöpä kun niin haluan ja mahaankin koskee

Kaikki ei käy tutkimuksissa. Kaikki eivät myöskään koskaan ole tekemisissä työvoimatoimiston kanssa.

Ei työkkäti laita tutkimuksiin.

Tietenkin, jos henkilö on vaikeasti työllistettävä pitkäaikaistyötön, mutta silloin oireet ovat aika vaikeat.

Minulla on syyni epäillä kohdallani vahvoja as- piirteitä, yksi syy on peruskoulun alussa ilmenneet ongelmat, jonka takia kävin psykologin tutkimuksissa(70- luvun loppua).

Käynneistä oli jäänyt arkistoihin pari konekirjoitusliuskaa, joissa kuvattiin kuin oppikirjaesimerkki tyypullisestä 8v aperger- pojasta.

Mitään diagnooseja ei silloin tullut, kai silloin selvitettiin lähinnä onko lapsi normaaliälyinen, apukoulu vai tavallinen peruskoulu....

Koko eämäni olen ollut jotenkin ulkopuolinen joka paikassa, ystäviä ei ole löytynyt työpaikoilta eikä ammattiopinnoista.

Työllisyyminen ei ole ollut vaikeaa, mutta palkkatyöurani tähän asti olen tehnyt aikana, jolloin töitä sai marssimalla sisälle tehtaisiin ja kysymällä työtä.

Olen viimeiset 16 vuotta työskennellyt yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

Viimeinen epäilyjäni vahvistava asia on se, että lapsistani 2 on diagnosoituja autisteja.

Niin, eihännmitään diagnoosia ole, kun ei ole ollut lääkärin tutkittavana, älliäni tutki koulupsykologi, asiasta ei jälkikäteen löytynyt mitään dokumentteja, löytyneet paperit olivat perheneuvolasta, jossa olimme saaneet psykologin ohjausta.

Voisin. Pojallani ja minulla itselläni on asperger myös.

Täällä taas tämä huumorintajuttomuus mainittu. Se ei ole mitenkään vakiopiirre. Assit ovat yksilöitä myös tässä haitarilla. Tiedät millainen kokonaisuus juuri tämä ihminen on, vain opettelemalla tuntemaan hänet, siten tiedät, voitko juuri sinä elää hänen kanssaan. Oli dg tai ei, kaikki olemme omituisia jollain tavalla, kyse on vain siitä sopiiko nämä omat omituiset jutut keskenään yhteen.

Kyllä. Älykäs, lievästi asperger-piirteinen on looginen ja luotettava. Idioottiasperger on idiootti.

Aiheen sivusta: iltalehdistä Aspergerista oppineille tiedoksi, että ei kannata kaikkia tarkistuslistamaisesti tuomita Aspergeriksi. On myös monia muita diagnooseja, joissa päällekäisiä oireiluita.

Vastaus ap:n kysymykseen on kyllä. Kaikki riippuu kokonaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin mutta toki riippuu kokonaisuudesta.

Jos toinen esim piiloutuu aina diagnoosin taakse tyyliin olen tällainen enkä muuta voi niin tuksin jaksaisin olla yhdessä. Ja tällä tarkoitan sitä että ei edes yritä ratkoa ongelmia koska kokee että diagnoosi oikeuttaa olemaan kuten itse haluaa (ja diagnoosin ei tartte olla edes Aspergeri vaan mikä tahansa). Jos taas koettaa ratkaista ongelmansa tai käyttäytyä niin ettei kohtuuttomasti aiheuta ongelmia niin asia ok.

Eli vielä rautalangasta. Jos selittää että koska olen asberger ja minua ei kiinnosta kotityöt enkä huomaa esim roskia lattialla niin minun ei tartte imuroida ym. Ei jatkoon. Jos taas sanoisi että minun on vaikea huomata esim imuroinnin tarve koska en vaan huomaa roskia kun mietin omiani niin sopiiko että laitan puhelimeeni muistutuksen ja imuroin aina perjantai iltana. Tämä taas olisi ok koska koettaa ratkaista järkevästi ongelman eikä sysätä sitä muille. Ja sori esimerkki oli varmasti huono mutta yritys selittää mitä tarkoitan yleisellä tasolla.

Fiksu postaus. Tekosyitä ei koskaan kannata kelpuuttaa keneltäkään, koska meillä kaikilla on omat ongelmamme. Oleellista on se, yrittääkö niillä ratsastaa vai niitä ratkaista.

”Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme!”

Vaasastako kiusataan?

Autismi on vamma. Sinunko mielestä sokeankin pitäisi vain yrittää enemmän nähdäkseen?

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja seurustelenkin. Kaikki asberger-ihmiset eivät ole samasta muotista.

Mun mies on lapsirakas, kiltti, reilu ja selviytyy sosiaalisista tilanteista varsin hyvin kun niihin joutuu. Tarvitsee kyllä sen jälkeen omaa aikaa, että palautuu. Hänen piirteensä ovat varsin lieviä (varsinaista diagnoosia ei ole), ja me eletäänkin ihan normaalia lapsiperhearkea. Hänellä toki on omat kiinnostuksenkohteensa, mutta ei niistä alituiseen jauha, eikä se vaikuta meidän elämään mitenkään.

Kukaan ei arvaisi, jos ei siitä kerro.

Siis miksi kertoa, kun ei piirteet riitä diagnoosiin? Onko vai ei?

Up!

Voisin ja seurustelenkin. Olen tosin assi itsekin. En ”normaalille” varmaan kelpaisikaan. Minä ja mieheni sovimme yhteen, ymmärrämme toisiamme.