Mulla meni nyt lopullisesti hermo -muut erityislasten vanhemmat, miten selviätte?

Millä tavoin oireili jo 1-vuotiaana?
Omallani koululaisella epäillään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kokeiltu maidotonta ja viljatonta ruokavaliota toimintaterapeutin "käskystä". Ongelma vain kasvoi, sillä kouluun piti viedä lounas. Ilman allergiatodistusta ei erityisruokaa saanut. Lapsi vihasi pöperöitään ja laihtui. Nälässä oli hermokimppu.
Sokeri addiktio oli suuri ja sen purkaminen oli tuskainen puolen vuoden taistelu.
Sikerista vieroitus tarkoitti kaiken makean kokemuksen poistamista. Ei siis saanut käyttää steviaa ym. Se taistelu kyllä kannatti!

Itseäni ahdistaa ne kommentit joissa sanotaan "nih, kun kasvaa...ni helpottaa" Tässä nyt 14v kanssa tilanne vaan pahenee ja pahenee.

Murrosikä se oli veljelläkin paha raivokohtauksineen. Sitten rauhoittui kun se meni ohi. Ei ole koskaan onneksi ollut aggressiivinen sillä tavalla, että olisi kehenkään ulkopuoliseen kohdistanut mitään ja urheilu helpotti. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin oireili jo 1-vuotiaana?
Omallani koululaisella epäillään.

Veljeni sai diagnoosin vasta murrosiässä, mutta äiti on kertonut, että oli vauvana levoton, itkuinen, huono nukkumaan sekä kömpelö, vaikka oppikin aikaisin kävelemään, tai oikeastaan oppi samantien juoksemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin oireili jo 1-vuotiaana?



Omallani koululaisella epäillään.

Mulla as-lapsi oli vauvana ns. helppo, ei itkenyt oikeastaan koskaan, ei vierastanut eikä ikävöinyt. Oppi hyvin myöhään esim. kääntymään ympäri. Oli jo yksivuotiaasta asti äärimmäisen kiinnostunut autoista ja asetteli leluautoja jonoon. Ei rakentanut koskaan palikoilla tai duploilla, vaan vain hajotti ja rikkoi.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Minua kiinnostaisi tietää miten oireet lapsellasi ilmenivät alle vuoden ikäisenä. Ymmärrän jos et halua vastata! :) olen alkanut epäillä omalla lapsellani jonkinlaista tarkkaavaisuuden häiriötä ja siksi kiinnostaa.

oireita näin jälkikäteen nähtynä oli mm:

- todella varhainen liikkeellelähtö, liikkui sujuvasti juosten 10kk iässä

-jatkuva kiemurtelu sylissä, jatkuva virikkeiden kaipuu

-poikkeava tuntoaisti, ei reagoinut kipuun normaalisti tuolloin, eikä siis vieläkään. Jos esim kaatui ja löi päänsä, ei reagoinut mitenkään, vaikka olisi tullut kuhmu, musta silmä tms.

- nieli kaiken minkä suuhunsa laittoi 

tässä nyt muutamia mainitakseni

ap.

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi, mutta kiellän lapsia leikkimästä ja viettämästä aikaa tuollaisten lasten kanssa. Siitä tulee omalle lapselle vain paha mieli, kun toisen aivotoimnnassa on iso vinksahdus. Parempi kääntää selkä ja etsiä omanlaisia kavereita, joiden kanssa on mukava olla eikä tarvitse koko ajan pelätä, koska se käy päälle.

jaa. Minä taas olen ihan älyttömän ylpeä esikoisestani, jonka yksi parhaista kavereista on erityisluokkaa käyvä tosi helposti tulistuva poika. Kuulen usein kun poikani puhuu tämän ystävänsä kanssapuhelimessa tai chatissa kun pelaavat online-pelejä ja jaksaa olla kärsivällinen ja selittää rauhassa kaverilleen mikä meni pieleen ja rauhoitella tätä kaveria, kun kierrokset kasvaa liian koviksi. Ehkä se ADHD-sisarus on tämän hyvän hänelle antanut, että ei tarvitse kääntää selkää erilaiselle lapselle, vaan sellaisellekin voi olla kaveri.

Ps. Kaikki ADHD-lapset ei ole arvaamattomia päällekarkaajia. Kuten ei ADHD-aikuisetkaan

ap. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä, miten erityislapset on aina empaattisia, kivoja ja hyvätapaisia. Meidän naapuruston erityislapsi jättää muita leikeistä pois, valehtelee ja kiristää. Älkää luulko, että se lapsi on samanlainen kavereiden kanssa ja kotona...

Onko hän siis oikeasti erityislapsi, mikä on diagnoosi ja mistä sen tiedät? Kun hirveän usein ihmiset ihan itse diagnosoivat huonokäytöksiset lapset ADHD-lapsiksi, vaikka kysymyksessä olisi vain oikeasti rajattomuus ja sen mukanaan tuomaa levottomuutta.

Omasta lapsestani saan kyllä palautetta koulusta, harrastuksista, lapsen kavereilta ja näiden vanhemmilta. Kysyn sitä itse ja uusille tuttavuuksille annan ohjeita lapsen kanssa toimimiseen, että tietävät että lasta saa komentaa ja täytyykin pysäyttää, jos käytös meinaa villiintyä. Mun lapsi kyllä osaa itsekin jo tosihyvin tunnistaa fiiliksensä ja osaa pyytää päästä olemaan hetken rauhassa, jos tilanne kuormittaa häntä liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

On kyllä jännä, miten erityislapset on aina empaattisia, kivoja ja hyvätapaisia. Meidän naapuruston erityislapsi jättää muita leikeistä pois, valehtelee ja kiristää. Älkää luulko, että se lapsi on samanlainen kavereiden kanssa ja kotona...

 

 

Onko hän siis oikeasti erityislapsi, mikä on diagnoosi ja mistä sen tiedät? Kun hirveän usein ihmiset ihan itse diagnosoivat huonokäytöksiset lapset ADHD-lapsiksi, vaikka kysymyksessä olisi vain oikeasti rajattomuus ja sen mukanaan tuomaa levottomuutta.

Omasta lapsestani saan kyllä palautetta koulusta, harrastuksista, lapsen kavereilta ja näiden vanhemmilta. Kysyn sitä itse ja uusille tuttavuuksille annan ohjeita lapsen kanssa toimimiseen, että tietävät että lasta saa komentaa ja täytyykin pysäyttää, jos käytös meinaa villiintyä. Mun lapsi kyllä osaa itsekin jo tosihyvin tunnistaa fiiliksensä ja osaa pyytää päästä olemaan hetken rauhassa, jos tilanne kuormittaa häntä liikaa. 

t:ap

Tsemppiä kaikille e-lapsille ja heidän perheilleen <3 Meidän lapset ainakin leikivät kaikkien lasten kanssa. Jos tulee ongelmia niin sitten yhdessä toisen vanhemman kanssa selvitellään niitä.

T. yökastelijan äiti. Ongelma ei niinkään ole näkyvä mutta jos siitä sanoo niin samanlaisia kaikki tietäviä neuvoja alkaa satelemaan. Ei, en kiellä lastani juomasta klo 17 jälkeen tai muuta älytöntä.

Oma lapseni on pyörätuolissa, sairastaa melko harvinaista neuropsykiatrista häiriötä jne. enkä jaksa enää selittää mitään. Käytöksessä on ollut ongelmaa ihan taaperoikäisestä asti, väkivaltainen ja arvaamaton, tunne-elämä jossain 3-4-vuotiaan tasolla vaikka lapsi täyttää kohta 10. Ei näitä ongelmia ratkaistu kasvatuksella, ruokavaliolla, kalanmaksaöljyllä tai homeopatialla. Kaikkea mahdollista kokeiltiin kyllä, minä epätoivoissani maksoin isoja summia milloin mistäkin hoidosta tai ravintolisästä.

Mun yks "kaveri" sanoi, että saan syyttää itseäni lastemme (synnynnäisistä) sairauksista, ne johtuu kuulemma siitä että annoin rokotuttaa lapseni :o Olen hänen mukaansa huono äiti kun en ota asioista selvää, uskon kaiken mitä minulle sanotaan esim. neuvolassa ja nyt sitten lapseni kärsivät tämän takia.  Nyt sitten "syötän" heille lääkkeitä (joista heidän elimistönsä myrkyttyy entisestään). Kaikki olisi voitu välttää sillä, että olisin ollut valveutuneempi enkä olisi antanut rokotuttaa heitä. En ole kostonhimoinen, mutta välillä olen niin raivoissani, että kieltämättä kutkuttaa ajatus mitä sanoisin hänelle jos hänen rokottamattomat luomulapsensa sairastuis johonkin rokotuksilla ehkäistävissä olevaan tautiin!

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä, miten erityislapset on aina empaattisia, kivoja ja hyvätapaisia. Meidän naapuruston erityislapsi jättää muita leikeistä pois, valehtelee ja kiristää. Älkää luulko, että se lapsi on samanlainen kavereiden kanssa ja kotona...

Ihmeellistä mutta totta. Johtuisiko siitä, että sinulla ei ole niiden hyväkäytöksisten kohdalla tietoa heidän diagnooseistaan?

Meillä 2 adhd-lasta joilla ei ole käytönongelmaa, harva näistä diagnooseista tietää. Silti ongelmat ovat todellisia, keskittyminen on todella haasteellista ja se hankaloittaa elämää paitsi koulussa, myös vapaa-ajalla ja harrastuksissa. 

Lapsilla on myös sosiaalista pulmaa, mikä EI ole käyttäytymiseen liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

On kyllä jännä, miten erityislapset on aina empaattisia, kivoja ja hyvätapaisia. Meidän naapuruston erityislapsi jättää muita leikeistä pois, valehtelee ja kiristää. Älkää luulko, että se lapsi on samanlainen kavereiden kanssa ja kotona...

 

 

Onko hän siis oikeasti erityislapsi, mikä on diagnoosi ja mistä sen tiedät? Kun hirveän usein ihmiset ihan itse diagnosoivat huonokäytöksiset lapset ADHD-lapsiksi, vaikka kysymyksessä olisi vain oikeasti rajattomuus ja sen mukanaan tuomaa levottomuutta.

Omasta lapsestani saan kyllä palautetta koulusta, harrastuksista, lapsen kavereilta ja näiden vanhemmilta. Kysyn sitä itse ja uusille tuttavuuksille annan ohjeita lapsen kanssa toimimiseen, että tietävät että lasta saa komentaa ja täytyykin pysäyttää, jos käytös meinaa villiintyä. Mun lapsi kyllä osaa itsekin jo tosihyvin tunnistaa fiiliksensä ja osaa pyytää päästä olemaan hetken rauhassa, jos tilanne kuormittaa häntä liikaa. 

Ihan kuule vanhemmat ovat itse avoimesti kertoneet, että hän on erityislapsi, diagnoosina asperger-piirteitä. Koulukyydillä menee kouluun ja hänellä on avustaja koulussa, koska hänet on tietysti integroitu tavalliseen luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun yks "kaveri" sanoi, että saan syyttää itseäni lastemme (synnynnäisistä) sairauksista, ne johtuu kuulemma siitä että annoin rokotuttaa lapseni :o Olen hänen mukaansa huono äiti kun en ota asioista selvää, uskon kaiken mitä minulle sanotaan esim. neuvolassa ja nyt sitten lapseni kärsivät tämän takia.  Nyt sitten "syötän" heille lääkkeitä (joista heidän elimistönsä myrkyttyy entisestään). Kaikki olisi voitu välttää sillä, että olisin ollut valveutuneempi enkä olisi antanut rokotuttaa heitä. En ole kostonhimoinen, mutta välillä olen niin raivoissani, että kieltämättä kutkuttaa ajatus mitä sanoisin hänelle jos hänen rokottamattomat luomulapsensa sairastuis johonkin rokotuksilla ehkäistävissä olevaan tautiin!

ihmiset osaa kyllä olla uskomattomia paskoja! En itse ole siinä mielessä suuri rokotteiden rakastaja, että perheeseeni on osunut pari kovempaa rokotereaktiota, josta toisesta puhkesi krooninen, elinikäinen lääkitystä vaativa sairaus. Lapseni on rokotettu rokotusohjelman mukaan, mutta ylimääräisiä en ole ottanut.

Olen myös itse kohdannut aivan sekopäisiä rokotevastustajia. Yksi muutti Etelä-Amerikkaan, ja vauhkosi, että lapsensa saavat mieluummin kuolla sieltä mahdollisesti saataviin tauteihin, kuin että heidät rokotettaisiin...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä, miten erityislapset on aina empaattisia, kivoja ja hyvätapaisia. Meidän naapuruston erityislapsi jättää muita leikeistä pois, valehtelee ja kiristää. Älkää luulko, että se lapsi on samanlainen kavereiden kanssa ja kotona...

Onko hän siis oikeasti erityislapsi, mikä on diagnoosi ja mistä sen tiedät? Kun hirveän usein ihmiset ihan itse diagnosoivat huonokäytöksiset lapset ADHD-lapsiksi, vaikka kysymyksessä olisi vain oikeasti rajattomuus ja sen mukanaan tuomaa levottomuutta.

Omasta lapsestani saan kyllä palautetta koulusta, harrastuksista, lapsen kavereilta ja näiden vanhemmilta. Kysyn sitä itse ja uusille tuttavuuksille annan ohjeita lapsen kanssa toimimiseen, että tietävät että lasta saa komentaa ja täytyykin pysäyttää, jos käytös meinaa villiintyä. Mun lapsi kyllä osaa itsekin jo tosihyvin tunnistaa fiiliksensä ja osaa pyytää päästä olemaan hetken rauhassa, jos tilanne kuormittaa häntä liikaa. 

 

 

Ihan kuule vanhemmat ovat itse avoimesti kertoneet, että hän on erityislapsi, diagnoosina asperger-piirteitä. Koulukyydillä menee kouluun ja hänellä on avustaja koulussa, koska hänet on tietysti integroitu tavalliseen luokkaan.

Aika erikoista, että on asperger-diagnoosi, koska aspergerit ovat juuri sellaisia yleensä, jotka eivät osaa valehdella. Poikani päiväkotiryhmässä oli yksi aspergerlapsi ja epäselvissä tilanteissa totuuden kuuli aina häneltä. Hän ei yksinkertaisesti osannut valehdella, vaikka kyseessä olisi ollut oma kaveri tai omat möhläykset. 

Vierailija kirjoitti:

Nimittäin niistä "hyvää tarkoittavista lähimmäisistä"?

Mä olen nyt törmännyt muutenkin liian moneen keskusteluun aiheesta ADHD, onko sitä edes, jos on, niin kenen SYYTÄ se on, ja kuinka sitä pystyykin niin upeasti hoitamaan ruokavaliolla ja päivärytmillä ja ruutuajan rajoittamisella ja kalaöljykapseleilla ja sillä ja tällä ja tolla...

Mua ei edes niin ärsytä tuntemattomien, mistään mitään tietämättömien ihmisten keskustelu netissä, mutta kun jotkut kaverit ovat ottaneet asiakseen alkaa linkkailla mulle artikkeleita, joissa just esim. puhutaan ruokavalion vaikutuksesta ADHD:hen. Ja mukana tulee tietysti näiden kavereiden kavereiden kommentit siitä, kuinka " totta kai lapsi on levoton kun saa sokeria" jne.

Kun ei vaan jaksaisi enää miljoonatta kertaa käydä niitä ihan samoja keskusteluita. JOo, ruokavalio ja päivärytmi ja vähäinen ruutuaika voi lievittää oireita. Ehkä joillain enemmän, meillä ei kovin kummoisesti, ei minulla eikä lapsella. Ja jos tosiaan olisi kysymys vain tuollaisista asioista, eiköhän ne ADHD-oireet olisi sitten mun lapsuudenperheessä ollut myös mun sisaruksilla, tai mun lapsista muillakin kuin vain yhdellä?

Ja mites kun ne oireet sillä yhdellä lapsella oli nähtävillä jo alle vuoden ikäisenä, jolloin lapsi ei todellakaan ollut edes syönyt sitä sokeria tai katsonut hetkeäkään telkkaria tms?

Anteeksi, oli pakko purkaa. Jos itse olet e-lapsen äidin kaveri, pliis, älä ala jakaa neuvoja asiaan, josta et todennäköisesti mitään tiedä.

no jopas on taas herkkänahkaisia...