Mistä johtuu että toisilla ei riitä työpäivän jälkeen energiaa

Vierailija kirjoitti:

Aikuiselta ihmiseltä odottaisi vähän jaksamista. Jos ihminen ei oikeasti jaksa niin kuolee pystyyn tai luhistuu maahan.

Kaupassa käynti ruuanlaitto ja siivous. Siihen päälle lasten kanssa leikkiminen ja vieminen harrastuksiin ja iltalenkki ja iltapala lapsille satuineen ja jos tarvitsee niin iltapesu myös. 

Sen verran aikuisen pitäisi jaksaa jos on terve eikä mikään läski elintasosairas.

Terveisiä 1930-luvun Saksasta! Viestisi suorastaan uhkuu arjalaista ylireippautta ja ylemmyydentuntoa. Harmi vain, että nykyajan sivistysvaltiossa näitä läskejä elintasosairaita ei passiteta Auschwitziin. Eikä onneksi passiteta meitä terveitäkään, joilla elämäntarkoitus on hieman muu, kuin Duracell-pupun haastaminen 24/7.

Mun työpäivä on usein pitkähkö. Tai siis sanotaan vaikka niin, että jo yhdeksän tuntia on minulle pitkä aika. 7,5 tai 8 tuntia olisi parempi. Menen töihin yleensä niin, että olen siellä klo 7.40 ja lähden klo 16.15 - 17.30 riippuen siitä, millainen päivä on seuraavaksi tiedossa. Olen kotona illalla klo 16.45 - 18.00.

Jaksan töiden jälkeen yleensä käydä kaupassa (jos tarvis) ja laittaa hyvän illallisen. Tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen menee siinä samalla. Joskus, jos on oikein hyvä päivä, jaksan lähteä miehen kanssa iltakävelylle. Ja jos on superhyvä päivä, jaksan rakastellakin miehen kanssa. Yleensä vain syömisen jälkeen kello on jo seitsemän tai kahdeksan illalla enkä viitsi muuta kuin katsoa sarjoja Netflixistä.

Työni on äärimmäisen sosiaalinen - neuvojani, kommenttejani, huomiotani ja läsnäoloani tarvitaan koko ajan. Lisäksi työympäristö on liikkuva ja hälyisä. Työpäivän jälkeen melun- ja jopa läheisyydensietokykyni on aivan nollassa. Haluan olla ensin hetken itsekseni, ennen kuin edes oman miehen palaaminen tuntuu kivalta. Ja tosi intensiivinen läheisyys, kuten seksi, ei työpäivän jälkeen useinkaan tunnu palauttavalta. Viikonloppuisin tilanne on toinen. Tämä vähän huolestuttaa: mitä tapahtuu, kun minulla on lapsia? Lapset kuitenkin tarvitsevat paljon huomiota ja hellyyttä myös arkena oli äidin työ kuinka sosiaalisesti kuluttavaa tahansa. Mies sentään ymmärtää ja hänelle voi normaalisti kertoa, miksi en heti työpäivän jälkeen pysty olemaan kylki kyljessä.

Niin ja pyykätä tai imuroida en todellakaan jaksa arkena.

Olen nykyään onnellinen, että ylipäätään pystyn käymään töissä ja selviytymään kohtuullisesti työpäivän haasteista. Jos jotakin jaksan vielä vapaa-ajalla, niin annan itselleni pääntaputuksia ja hurraahuudon. Takana on totaalinen uupumus ja työkyvyttömyys, se opetti kiitolliseksi olemassaolosta ilman suoritusvaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mun mies on sellainen, ettei jaksaisi mitään työpäivän jälkeen. Mutta vaikka minä jaksan, ei se tarkoita että mun kuuluu tehfä kaikki kotityöt. Ja olis kiva tehdä jotain yhdesdä, käydä jossain, mut ei se jaksa =(

 

 

Meillä auttoi miehelle kannabislääkitys. 

Lajikkeena silver haze. Antaa kivan energiapiikin aamulla ennen töihin lähtöä ja töiden jälkeen jaksaa nikkaroida, käydä lenkillä, leikkiä lasten kanssa. Ihaninta on kun auttaa kotitöissä ja siivoaa.

Eron huomaa kyllä heti ja jos lääkkeet loppuu niin mies on täysin toimintakyvytön. Tietenkin jos tulee yliannostus niin mies menee ihan jumiin eikä osaa muuta kuin istua paikoillaan. 

Oikea annostus on tärkeä. En edes huomaa että hän on nauttinut kannabista. Se piristää sopivasti. Voi juoda vaikka kahvit päälle niin jaksaa. 

Itse olen ollut aina kamalan pirteä enkä osaa olla paikoillaan. 

Kannabis on hyvä lääke väsymykseen ja unettomuuteen. Molempiin on oma lajike ja annostus on todella tärkeä etenkin väsymyksen hoidossa. Jos liikaa ottaa niin huumaantuu ja varmasti väsyy. Silver Hazea käytetään väsymyksen hoidossa. Erityisenä ilmiönä on tuo herääminen. Ihminen herää ja alkaa toimittamaan askareitaan hyvän tuulisena. 

Minä kaipaisin väsymykseeni lääkitystä. Toistaiseksi en ole saanut apua lääkäreiltä. Olen tosi väsynyt ja huominen työpäiväkin ajatuksena väsyttää niin paljon että tekisi mieli vetää itsensä kiikkuun.

Ap

Esimerkiksi jännittäminen tai kiusattuna oleminen voi viedä mehut. Silloin jaksaa vain tehdä työt.

Vierailija kirjoitti:

Mun työpäivä on usein pitkähkö. Tai siis sanotaan vaikka niin, että jo yhdeksän tuntia on minulle pitkä aika. 7,5 tai 8 tuntia olisi parempi. Menen töihin yleensä niin, että olen siellä klo 7.40 ja lähden klo 16.15 - 17.30 riippuen siitä, millainen päivä on seuraavaksi tiedossa. Olen kotona illalla klo 16.45 - 18.00.

Jaksan töiden jälkeen yleensä käydä kaupassa (jos tarvis) ja laittaa hyvän illallisen. Tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen menee siinä samalla. Joskus, jos on oikein hyvä päivä, jaksan lähteä miehen kanssa iltakävelylle. Ja jos on superhyvä päivä, jaksan rakastellakin miehen kanssa. Yleensä vain syömisen jälkeen kello on jo seitsemän tai kahdeksan illalla enkä viitsi muuta kuin katsoa sarjoja Netflixistä.

Työni on äärimmäisen sosiaalinen - neuvojani, kommenttejani, huomiotani ja läsnäoloani tarvitaan koko ajan. Lisäksi työympäristö on liikkuva ja hälyisä. Työpäivän jälkeen melun- ja jopa läheisyydensietokykyni on aivan nollassa. Haluan olla ensin hetken itsekseni, ennen kuin edes oman miehen palaaminen tuntuu kivalta. Ja tosi intensiivinen läheisyys, kuten seksi, ei työpäivän jälkeen useinkaan tunnu palauttavalta. Viikonloppuisin tilanne on toinen. Tämä vähän huolestuttaa: mitä tapahtuu, kun minulla on lapsia? Lapset kuitenkin tarvitsevat paljon huomiota ja hellyyttä myös arkena oli äidin työ kuinka sosiaalisesti kuluttavaa tahansa. Mies sentään ymmärtää ja hänelle voi normaalisti kertoa, miksi en heti työpäivän jälkeen pysty olemaan kylki kyljessä.

Niin ja pyykätä tai imuroida en todellakaan jaksa arkena.

Mun äidin työ oli myös tuollaista ja kotona se ei sitten kuulemma enää jaksanut puhua/olla sosiaalinen kun kerran kysyin miksi se ei puhu minulle. Tosin nykyään on eläkkeellä eikä sen enempää juttele joten ehkä se oli tekosyy. Isä ratkaisi työstressin alkoholilla ja raivoamalla kotona. Töissä molemmat oli tunnollisia ja työteliäitä.

Minulla ongelmana saattaa olla jopa se, että on liikaa energiaa, eikä sitten tarpeeksi asioita mihin sitä "ylimääräistä" energiaa purkaa. Olen myös aika tarkka siitä mihin suostun aikaani käyttämään, joten joskus tunnen stressiä ja huonoa omaatuntoa "tekemättömyydestä".