Mistä johtuu että toisilla ei riitä työpäivän jälkeen energiaa

Vierailija

tehdä enää kotona mitään, hädintuskin pakolliset ruuanlaitot jne. Itselläni taas virtaa riittää hyvinkin kaikkeen puuhaan. Meillä töissä mm. moni kertoo että kaikki illat menee telkkarin ääressä vaikka pitäis käydä lenkillä, viedä lapsia uimaan tai tehdä pihahommia. Samaa toinintotyötä tekevät kuin minäkin.

Sivut

Kommentit (69)

Vierailija

Ihmisten energian taso on erilainen. Ei energian määrä ole vakio. 

Ja eri toiminnot vievät eri ihmisiltä eri määrän energiaa. Esim. Minulta ei ruoanlaitto vie yhtään, joku toinen kokee sen uuvuttavana.

sitten vielä se, että esim.  jos introvertti ihminen joutuu työkseen olemaan ihmisten kanssa tekemisessä, niin se syö erityisen paljon energiaa. Jos Hänellä olisi toisenlainen työ, niin illalla olisi olo erilaisempi.

Vierailija

Minä olen noita jotka ei pysty mihinkään työpäivän jälkeen. Työni ei ole fyysisesti mitenkään raskasta, vaan istumatyötä it-alalla. Mutta minulle se on henkisesti ääriraskasta. Kun joudun koko päivän painostamaan itseäni keskittymään täysillä hälyisessä avokonttorissa, ratkaisemaan tympeitä ongelmia joihin en oikeasti haluaisi koskea edes tikulla, jatkuvasti vaan käyttämään älyä, niin illalla pää tarvitsee lepoa täysin tyhjässä tilassa.

Minulla iltaisin jopa tv:n katsominen on liian haastavaa. Yleensä vaan istun sohvalla ja tuijotan seinää, ajattelematta mitään. Joskus telkku on taustameluna, mutta aivot vaativat lepoa, joten en oikeasti seuraa mitä sieltä tulee, ei pysty ei kykene.

Usein olen miettinyt että ehkä on niin että tämä työ ei vaan oikein sovi minulle, mutta toisaalta, olen siinä hyvä ja siitä saa hyvää palkkaa, joten hyväksyn sitten tämän että illat olen zombie. Onneksi olen lapseton sinkku joten saan rauhassa koomailla illat.

Vierailija

Mulla vaihtelee energiataso. Yleensä saan liikunnasta voimia. Ajoittain on todella vaikea nousta aamulla sängystä ulos. Toisinaan olen älyttömän aikaansaava. Minusta tämä on perinnöllistä, isäni ja tyttäreni ovat samanlaisia. Tarvitsevat välillä lepoa ja välillä mennään lujaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten energian taso on erilainen. Ei energian määrä ole vakio. 

Ja eri toiminnot vievät eri ihmisiltä eri määrän energiaa. Esim. Minulta ei ruoanlaitto vie yhtään, joku toinen kokee sen uuvuttavana.

sitten vielä se, että esim.  jos introvertti ihminen joutuu työkseen olemaan ihmisten kanssa tekemisessä, niin se syö erityisen paljon energiaa. Jos Hänellä olisi toisenlainen työ, niin illalla olisi olo erilaisempi.

Tuo introvertti asia on ihan totta! Koulussa ollessani tuntui koulupäivän jälkeen siltä, että pienimmänkin asian tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän haastavalta, sillä kaikki energiani oli mennyt sosiaalisena olemiseen. Nyt itsenäistä työtä tehdessä jaksan tehdä työpäivän jälkeen niin paljon asioita, ettei aika meinaa riittää! 

Vierailija

Hyvin riittää energiaa varsinkin mieluisiin asioihin. Muutkin kotityöt pitää tehdä joskus, joten miksi viivyttää niitä kun ne voi tehdä nopeasti tehtyä? Teen keskiraskasta fyysistä työtä ihmisten parissa ja ikää on 41 vuotta. Päivän aikana syömiseni ovat tyyliin omena/banaani/skyr ja vasta joskus kello kahdeksan jälkeen alan odottelemaan nukkumaan menoa. Päivän aikana vireystilani ei laske vaikka mitä tekisin. Peruskuntoni ja terveyteni ovat aina olleet hyvät.

Vierailija

Mulla syitä on mm seuraavat:
- unettomuus ja muut krooniset univaikeudet (öiset heräämiset, levoton yöuni)
- krooninen kipu ja tulehdustilat (sairastan nivelreumaa, vaikkei työkaverini tiedäkään sitä)
- parisuhdetta, lapsia, vanhempia, sisaruksia, ystäviä tai taloudellista tilannetta koskevat huolet
- pelko työpaikan menettämisestä
- kaamosmasennus (on pimeää, kun lähtee töihin, ja pimeää, kun tulee töistä)
- muut krooniset sairaudet, jotka väsyttävät, mutta eivät kuitenkaan estä töissä käymistä (esim tällä hetkellä bursiitti ja poskiontelotulehdus)
- lääkitys (metotreksaatti)
- pitkät työmatkat (1,5 tuntia suuntaansa)

Vierailija

Mun mies on sellainen, ettei jaksaisi mitään työpäivän jälkeen. Mutta vaikka minä jaksan, ei se tarkoita että mun kuuluu tehfä kaikki kotityöt. Ja olis kiva tehdä jotain yhdesdä, käydä jossain, mut ei se jaksa =(

Vierailija

Ennen en ehtinyt ikinä olla kotona, kun lasten harrastuskuskaukset veivät kaikki illat noin 22.00 asti, ja viikonloppuisin aikaa meni paljon myös. En ikinä ollut väsynyt. Nyt lapset asuvat omillaan ( itse olen 39, eli en mielestäni vanhaväsynyt) ja usein kaikki energia iltaisin menee siihen, että pesen pyykkiä ja laitan ruuat.

Luulen, että en vain ennättänyt olla väsynyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ennen en ehtinyt ikinä olla kotona, kun lasten harrastuskuskaukset veivät kaikki illat noin 22.00 asti, ja viikonloppuisin aikaa meni paljon myös. En ikinä ollut väsynyt. Nyt lapset asuvat omillaan ( itse olen 39, eli en mielestäni vanhaväsynyt) ja usein kaikki energia iltaisin menee siihen, että pesen pyykkiä ja laitan ruuat.

Luulen, että en vain ennättänyt olla väsynyt.

Ja lisäksi tein myös vapaaehtoistyötä noin 12 tuntia viikossa.

Vierailija

Monet yllämainitut ja lisäksi muita asioita. Ihmisillä on töissä todella erilaisia tapoja tehdä asioita ja erilaisia rooleja. Itse olen sellainen että koitan päivittäin pelastaa kaikki ja kaiken. Toimin tienraivaajana ja suhtaudun kaikkeen lähtökohtaisesti pro-aktiivisesti, usein muut tulevat sitten valmiiseen pöytään kun tie on raivattu. Tämän lisäksi työkavereista pahansuovimmat tykkäävät ottaa minut käsittelyynsä, laittaa ekstratöitä tuplasti enemmän kuin itselleen ja syyllistää jos yritän olla kuten muutkin. Tänään menin hyvillä mielin töihin ja tulin itkien pois. Työmäärä itsessään oli kevyt verrattuna normaaliin, eräs työkaveri taas pyhitti päivänsä työsuhteeni mahdollisimman pikaiselle lopulle. Rentoudupa siinä sitten kivasti illalla kun et tiedä onko rahaa ruokaan ensi kuussa.  

Vierailija

Toisaalta, ehkä niillä ei ole tarvetta kertoa omasta elämästään ja korostaa energisyyttään. Minä olen aina vihannut sellaista reipastelupuhetta, että kahvitunnilla kerrotaan, kuka poimi sata litraa puolukoita ja hiihti niin maan perusteellisesti kesät talvet. Joka päivä! Kun oli niin ihana ilma! 

Itse olen peruslaiska, mut muutenkin mulle on ihan sama kuka punaposki mitäkin on milloinkin tehnyt kuten kunnon ihminen. Ne jutut on harvemmin mitenkään erityisen kiinnostavia. Jotenkin niistä tulee sellainen olo, että pitäiskö sua kehua. Ja siis, se että joku kertoo asioista jotka on hänelle tärkeitä, on eri asia kuin sen korostaminen, kuinka kova on kaikkea touhuamaan. Jaksan kyllä kuunnella muitten juttuja vaikka kuinka, jos ne on sille ihmiselle itselleen tärkeitä. Esimerkiksi missekissan hassujen ääntelyiden matkiminen on mun mielestä seuranpidon aatelia, siihen en kyllästy ikinä.

Ja joo, siis itse olen täysipäiväinen tutkinto-opiskelija (opinnot etuajassa) käyn töissä (vuorotöissä) minulla on pienet lapset, koira ja remontoitava omakotitalo (jota oikeastikin remontoin). Että kyllä mä asioita teen. Mut ei mua kiinnosta niistä kertoa kenellekään. Musta saa helposti kuvan että lähinnä nettailen ja kaivelen nenääni, syön ja läskistyn. Se on hyvä imago, en ala sitä järkyttämään. :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat