Bussi-/junamatkustaja: Luovutathan paikkasi raskaana olevalle tai liikuntarajoitteiselle

Vierailija

On kyllä taas saanu hämmästellä menoa julkisissa liikennevälineissä.

Viimeksi kun jalkani oli rikki ja liikuin keppien kanssa, ei bussissa todellakaan mielellään annettu istumapaikkaa edes liikuntarajoitteisille osoitetulla paikalla. Päinvastoin, kerran jopa ruuhkabussissa eräs matami kiirehti ohitseni ja lättäsi perseensä penkille, johon itse olin linkkaamassa :))))) 

Nyt raskaana ollessa (ja mahani on niin iso, että huomaa kyllä...) huomaa saman jutun. Viimeksi kaikki raskaanaoleville/liikuntarajoitteisille osoitetut paikat oli varattu niin, että yhdellä penkillä istuttiin ja toinen penkki oli varattu käsilaukulle/repulle. Huomasivat kyllä minun lähestyvän penkkejä, mutta laukun nostamisen sijasta käännettiin äkkiä päätä ja alettiin tuijottamaan tiiviisti ikkunasta. No, minähän sitten olin istumassa jo laukun päälle, ennenkuin se tuhahdellen kiskaistiin pois penkiltä. 

Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Onko tosiaan niin vaikeaa huomioida muita ihmisiä, ja antaa se istumapaikka sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee? 

Sivut

Kommentit (100)

Vierailija

Mites, kun vamma ei näy ulospäin? Minutkin varmaan tuomitaan, vaikka oikeasti se istumapaikka on tärkeä itselleni vähänkin pidemmillä bussimatkoilla. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Oletko aivan varma, että mahasi huomattiin? Tai kepit? Kuulostaa kyllä todella erikoiselta toiminnalta!

No, olen nyt seitsemännellä kuulla raskaana ja vatsa on iso. Muutoin olen normaalipainoinen, eli todellakin huomaa minun olevan raskaana. 

Ja keppien kanssa kun liikuin, niin minulla oli kaksi kyynärsauvaa, joita varmasti oli vaikea olla huomaamatta. 

Vierailija

Näinpä. Toisena ääripäänä oon huomannut ne keppien kanssa kulkevat, jotka tulee bussiin ja näkee mut istumassa liikuntarajoitteisten paikalla kun muu bussi on täysi. Mun vamma ei näy päällepäin, mutta sellainen kuitenkin on ja mä en kykene seisomaan koko 20 minuutin bussimatkaa kotiin täydessä bussissa. Yleensä kuitenkin väistän ja koitan olla välittämättä kivusta sen jälkeen, kun joku keppien kanssa tai raskaana oleva pyytää päästä istumaan, kun en kehtaa alkaa kinata kun mun vamma ei tosiaan näy päällepäin enkä voi todistaa etten pysty seisomaan pitkää aikaa tai kävelemään pitkiä matkoja.

Vierailija

Minä olen raskaana 34+1, mutta maha on sen verran pieni, että ei takki päällä oikein asiaa huomaa. Olo on silti välillä aika tukala. Minulla on onneksi toimiva suu, ja osaan sanoa: "anteeksi, onkohan tämä

paikka vapaa".  Aina on laukku noussut penkiltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

ProTip: avaa suusi.

Toki, mutta luulisi ihmisten omaavan sen verran käytöstapoja, että se istumapaikka annetaan tarvitsevalle pyytämättäkin. Ainakin näin itse toimin.

Ja mietitään jotakin ujompaa tapausta. Hän tulisi bussiin katkennella jalalla keppien varassa, tai sitten ison raskausmahan kanssa. Kukaan ei luovuttaisi paikkaa, vaikka jokainen voi nähdä tämän henkilön istumapaikan tarpeen.

Miten aikuinen ihminen kestää katsella sitä, että jokainen penkki on varattuna ja se ainoa seisomaan jäänyt on sitten sellainen, joka sitä istumapaikkaa eniten tarvitsisi? Mites, sitten kun tulee se äkkijarrutus, jonka voimasta tämä lentää lattialle? Käykö edes silloin mielessä, että oiskos sittenkin pitänyt olla hieman epäitsekäämpi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mites, kun vamma ei näy ulospäin? Minutkin varmaan tuomitaan, vaikka oikeasti se istumapaikka on tärkeä itselleni vähänkin pidemmillä bussimatkoilla. 

Siitähän voi aina itsekin sanoa. Jos istut neljän paikalla (joka yleensä on merkitty liikuntarajoitteisille) ja raskaana oleva/keppeihin nojaava pyytää päästä istumaan, niin voit ihan avata suusi ja kertoa, että olet itsekin liikuntarajoitteinen. Silloin joku muu niistä kolmesta istuvasta voinee nousta ja tarjota paikkansa. En nimittäin usko, että samaan bussiin osuisi kerralla kahdeksan ihmistä, joilla on päällenäkymätön liikuntarajoite.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Näinpä. Toisena ääripäänä oon huomannut ne keppien kanssa kulkevat, jotka tulee bussiin ja näkee mut istumassa liikuntarajoitteisten paikalla kun muu bussi on täysi. Mun vamma ei näy päällepäin, mutta sellainen kuitenkin on ja mä en kykene seisomaan koko 20 minuutin bussimatkaa kotiin täydessä bussissa. Yleensä kuitenkin väistän ja koitan olla välittämättä kivusta sen jälkeen, kun joku keppien kanssa tai raskaana oleva pyytää päästä istumaan, kun en kehtaa alkaa kinata kun mun vamma ei tosiaan näy päällepäin enkä voi todistaa etten pysty seisomaan pitkää aikaa tai kävelemään pitkiä matkoja.

No mutta miksi sinä nouset, eikä joku tervejalkainen? Tuskin kuitenkaan se bussi kuitenkaan on täynnä liikuntarajoitteisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. Itse olet siihen tilaan itsesi saattanut.

Hieno perustelu.

Vaan mitäs luulet käyvän, mikäli bussi tekee äkkijarrutuksen ja raskaana oleva lentää vauhdilla vatsa edellä lattiaan?

Siinä on hengenlähtö todennäköinen sekä lapsella että äidillä. Mutta kun raskaus ei ole sairaus, niin sinä mielummin istut perseelläsi ja seuraat vierestä tällaista tapahtumaa?

Vierailija

Saman olen huomannut nyt isosti raskaana ollessani. Pyytämällä toki saa aina paikan, mutta kertaakaan kukaan ei ole vapaaehtoisesti tarjonnut paikkaansa. En usko, että kaikki kiinnittävätkään toisiin matkustajiin niin huomiota, joten isokin maha voi jäädä huomaamatta. Mutta tuskin aina ja kaikki ovat niin keskittyneet muuhun tai omissa aatoksissaan. Mutta semmosta se on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ei ole sairaus. Itse olet siihen tilaan itsesi saattanut.

Tajuat kai, että ei niille raskaana oleville ja liikuntarajoitteisille ole huvikseen annettu etuoikeuksia vaan siinä voi oikeasti käydä tosi huonosti jos sellainen kaatuu bussin äkkijarrutuksessa. Siinäpähän odottelet sitten vähintään sen varttitunnin että ambulanssi tulee paikalle, ennen kuin bussi jatkaa matkaa. Olisko kannattanut sittenkin antaa tilaa..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinpä. Toisena ääripäänä oon huomannut ne keppien kanssa kulkevat, jotka tulee bussiin ja näkee mut istumassa liikuntarajoitteisten paikalla kun muu bussi on täysi. Mun vamma ei näy päällepäin, mutta sellainen kuitenkin on ja mä en kykene seisomaan koko 20 minuutin bussimatkaa kotiin täydessä bussissa. Yleensä kuitenkin väistän ja koitan olla välittämättä kivusta sen jälkeen, kun joku keppien kanssa tai raskaana oleva pyytää päästä istumaan, kun en kehtaa alkaa kinata kun mun vamma ei tosiaan näy päällepäin enkä voi todistaa etten pysty seisomaan pitkää aikaa tai kävelemään pitkiä matkoja.

No mutta miksi sinä nouset, eikä joku tervejalkainen? Tuskin kuitenkaan se bussi kuitenkaan on täynnä liikuntarajoitteisia.

Minulla sama juttu. Enkä ainakaan kehtaa alkaa vänkäämään siitä liikuntarajoitteisen paikasta ja selittämään sairauttani. Herätän vähemmän huomiota.

Kerran sanoin että en valitettavasti pysty nousemaan tästä vaikka se ei päällepäin näy..en pysty seisomaan bussissa äkkipysähdysten ja tökkivän matkan takia, polvet ei kestä , olisin naamallani hyvin pian. Tätä ei siis koko ajan, vaan silloin tällöin. Tälle naiselle ei riittänyt selitykseni, vaan alkoi tivaamaan ja huutamaan lisää että mitä ihmettä sä sit matkustat bussissa jos oot noin huonona ettei vähää aikaa voi seistä, tuhahteli ja pyöritteli silmiään. Ja että vien mummojen paikat, hän oli ainut mummoiköinen koko bussissa ja oli ehkä noin 60v, eikä hänellään mitään näkyvää kremppaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Näinpä. Toisena ääripäänä oon huomannut ne keppien kanssa kulkevat, jotka tulee bussiin ja näkee mut istumassa liikuntarajoitteisten paikalla kun muu bussi on täysi. Mun vamma ei näy päällepäin, mutta sellainen kuitenkin on ja mä en kykene seisomaan koko 20 minuutin bussimatkaa kotiin täydessä bussissa. Yleensä kuitenkin väistän ja koitan olla välittämättä kivusta sen jälkeen, kun joku keppien kanssa tai raskaana oleva pyytää päästä istumaan, kun en kehtaa alkaa kinata kun mun vamma ei tosiaan näy päällepäin enkä voi todistaa etten pysty seisomaan pitkää aikaa tai kävelemään pitkiä matkoja.

Sama tilanne.

Minulla on kyllä kortti, jossa kerrotaan lyhyesti sairaudestani, mutta en tykkää siitä että minun pitäisi avautua terveydentilastani tuntemattomille ihmisille. Lähinnä se kortti on semmoisia tilanteita varten, joissa esim. ravintolan henkilökunta tai poliisi voisi epäillä että olen humalassa tai aineissa. Tai vaikka sitä invavessaa varten niissä paikoissa joissa invavessat pidetään lukittuina.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat