Lue keskustelun säännöt.
Bussi-/junamatkustaja: Luovutathan paikkasi raskaana olevalle tai liikuntarajoitteiselle
09.10.2015 |
On kyllä taas saanu hämmästellä menoa julkisissa liikennevälineissä.
Viimeksi kun jalkani oli rikki ja liikuin keppien kanssa, ei bussissa todellakaan mielellään annettu istumapaikkaa edes liikuntarajoitteisille osoitetulla paikalla. Päinvastoin, kerran jopa ruuhkabussissa eräs matami kiirehti ohitseni ja lättäsi perseensä penkille, johon itse olin linkkaamassa :)))))
Nyt raskaana ollessa (ja mahani on niin iso, että huomaa kyllä...) huomaa saman jutun. Viimeksi kaikki raskaanaoleville/liikuntarajoitteisille osoitetut paikat oli varattu niin, että yhdellä penkillä istuttiin ja toinen penkki oli varattu käsilaukulle/repulle. Huomasivat kyllä minun lähestyvän penkkejä, mutta laukun nostamisen sijasta käännettiin äkkiä päätä ja alettiin tuijottamaan tiiviisti ikkunasta. No, minähän sitten olin istumassa jo laukun päälle, ennenkuin se tuhahdellen kiskaistiin pois penkiltä.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Onko tosiaan niin vaikeaa huomioida muita ihmisiä, ja antaa se istumapaikka sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen nähnyt, kun täyteen ratikkaan nousee mies keppien kanssa eikä kukaan anna sille paikkaansa. En voi ymmärtää tuollaisia toisista piittaamattomia ihmisiä.
Mikset itse antanut paikkaasi?
Ehkä ei hänelläkään ollut istumapaikkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varokaa vaan, itsekkäät paskiaiset- tunnen useammankin teidänlaisen joka on vähätellyt liikuntarajoitteisia tai muuten vain vammaisia tai avun tarpeessa olevia ja sitten ovat joutuneet itse samanlaiseen tilaan. Katsotaanpa miten paljon teitä sitten naurattaa kun olette muiden avun varassa ja teidänkaltaiset paskiaiset sylkee päälle ja joudutte istumaan tuntikausia kusisessa vaipassa. Karman laki kostaa!
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta vika on suomalaisuudessa. En jaksanut ketjua alkua pidemmälle, koska esim. Keski-Euroopassa on itsestään selvää nousta itse ja tarjota istumapaikka jokaiselle, joka näyttää olevan sen tarpeessa. Kepeillä kulkijan ei tarvitse alkaa kysellä, että voisitko nostaa reppusi penkiltä vaan se repun omistaja singahtaa pystyyn tarjoten paikkaansa. Näen tätä joka ikinen päivä ruuhka-aikaan ja toimin tietenkin itse myös samoin.
Ulkosuomalainen
En tiedä missä asut, mutta Ranskassa asuvana minulle ei juurikaan annettu tilaa raskausaikana. Kaksi kertaa kaupassa pääsin jonon ohi pyytämättä ja kerran annettiin bussissa mulle paikka, ja maha oli tosi näkyvä neljänneltä kuulta lähtien. Kuljin kuitenkin julkisilla lähes päivittäin ja samalla lailla kaikki käyttäytyi kuin Suomessakin, laukut penkillä ja ylimielisimmät teinit valloitti molemmat raskaana oleville tarkoitetut vastakkain olevat paikat jaloilla/laukulla ja teeskentelivät nukkuvaa. Muut sitten vain tuijottivat mahaa mutta eivät liikahtaneet mihinkään. Että semmoista. Jos jossain muualla Keski-Euroopassa asiat on paremmin, niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen nähnyt, kun täyteen ratikkaan nousee mies keppien kanssa eikä kukaan anna sille paikkaansa. En voi ymmärtää tuollaisia toisista piittaamattomia ihmisiä.
Minäkin olen nähnyt. Itse annan tietenkin paikan, jos siis istun. Olen kuitenkin niin nössö, etten uskalla sanoa tuollaisessa tilanteessa mitään.
Mutta olen nähnyt kerran, kun joku nuori mies tuli ratikkaan keppien kanssa ja ei ollut istumapaikkoja eikä kukaan istujista tehnyt elettäkään, katselivat vain muualle. Sitten yksi seisojista, ehkä parikymppinen nainen, ihmetteli kovaan ääneen, että eikö kukaan todellakaan anna paikkaansa kepeillä kulkevalle! Tämän jälkeen alkoi paikkoja löytyä. Toivoisin, että itsekin uskaltaisin sanoa jotain tuollaisessa tilanteessa, mutta kuten sanottua, olen liian nössö. Minulle tuli kuitenkin tosi hyvä mieli, kun joku edes uskalsi sanoa jotain, ja niin varmasti sille kepeillä kulkevallekin.
Riippuu matkan pituudesta. En pysty seisomaan pitkiä aikoja, vain max15min. ja silloinkin tulee kipuja. Päällisin puolin minusta ei huomaa sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinä siis koet, että pieni vauva voi mieluummin ottaa sen loukkaantumisriskin, kuin sinä aikuinen terve ihminen?
Miksi vauva olisi jotenkin arvokkaampi ihminen kuin aikuinen? Jos puhtaasti loogisesti ajattelee, niin aikuiseen ihmiseen on käytetty huomattavasti enemmän resursseja kuin vauvaan - siksi yhteiskunnalle on hyödyllisempää pelastaa kahdesta vaihtoehdosta se aikuinen, ei vauvaa joita kuitenkin saa suht helposti "tuotettua" lisää. Kuolleen/loukkaantuneen aikuisen mukana hukkaan menneitä vuosien resursseja ei saada ikinä takaisin.
Kysymys on perustuksiltaan ihan sama, kuin jos miettisi kumman pelastaa tiejyrän alta, tyhjän ostoskassin vai sen joka on täpösen täynnä. Tottakai sen täyden, jonka täyttämiseen on mennyt aikaa, vaivaa ja rahaa. Ihan sama se pätee vauvan ja aikuisenkin kohdalla. Kun vielä mukaan otetaan tunneaspekti, eli se että aikuiseen on todennäköisemmin kiintynyt huomattavasti useampi kuin vauvaan (taas, koska aika), ja että aikuisesta voi olla moni muu riippuvainen toisin kuin vauvasta, on aikuinen kaikilla mittareilla arvokkaampi kuin vauva.
Eli kyllä, loukkaantumisriski pitää ehdottomasti jättää noista kahdesta vauvalle, ei aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinä siis koet, että pieni vauva voi mieluummin ottaa sen loukkaantumisriskin, kuin sinä aikuinen terve ihminen?
Miksi vauva olisi jotenkin arvokkaampi ihminen kuin aikuinen? Jos puhtaasti loogisesti ajattelee, niin aikuiseen ihmiseen on käytetty huomattavasti enemmän resursseja kuin vauvaan - siksi yhteiskunnalle on hyödyllisempää pelastaa kahdesta vaihtoehdosta se aikuinen, ei vauvaa joita kuitenkin saa suht helposti "tuotettua" lisää. Kuolleen/loukkaantuneen aikuisen mukana hukkaan menneitä vuosien resursseja ei saada ikinä takaisin.
Kysymys on perustuksiltaan ihan sama, kuin jos miettisi kumman pelastaa tiejyrän alta, tyhjän ostoskassin vai sen joka on täpösen täynnä. Tottakai sen täyden, jonka täyttämiseen on mennyt aikaa, vaivaa ja rahaa. Ihan sama se pätee vauvan ja aikuisenkin kohdalla. Kun vielä mukaan otetaan tunneaspekti, eli se että aikuiseen on todennäköisemmin kiintynyt huomattavasti useampi kuin vauvaan (taas, koska aika), ja että aikuisesta voi olla moni muu riippuvainen toisin kuin vauvasta, on aikuinen kaikilla mittareilla arvokkaampi kuin vauva.
Eli kyllä, loukkaantumisriski pitää ehdottomasti jättää noista kahdesta vauvalle, ei aikuiselle.
se vauvahan on joko äidin mahassa tai sylissä. ja he vievät vain yhden henkilön paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on selkävika, joka ei näy ulospäin.Seisominen on hyvin kivuliasta. En siis anna paikkaani yleensä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinä siis koet, että pieni vauva voi mieluummin ottaa sen loukkaantumisriskin, kuin sinä aikuinen terve ihminen?
Miksi vauva olisi jotenkin arvokkaampi ihminen kuin aikuinen? Jos puhtaasti loogisesti ajattelee, niin aikuiseen ihmiseen on käytetty huomattavasti enemmän resursseja kuin vauvaan - siksi yhteiskunnalle on hyödyllisempää pelastaa kahdesta vaihtoehdosta se aikuinen, ei vauvaa joita kuitenkin saa suht helposti "tuotettua" lisää. Kuolleen/loukkaantuneen aikuisen mukana hukkaan menneitä vuosien resursseja ei saada ikinä takaisin.
Kysymys on perustuksiltaan ihan sama, kuin jos miettisi kumman pelastaa tiejyrän alta, tyhjän ostoskassin vai sen joka on täpösen täynnä. Tottakai sen täyden, jonka täyttämiseen on mennyt aikaa, vaivaa ja rahaa. Ihan sama se pätee vauvan ja aikuisenkin kohdalla. Kun vielä mukaan otetaan tunneaspekti, eli se että aikuiseen on todennäköisemmin kiintynyt huomattavasti useampi kuin vauvaan (taas, koska aika), ja että aikuisesta voi olla moni muu riippuvainen toisin kuin vauvasta, on aikuinen kaikilla mittareilla arvokkaampi kuin vauva.
Eli kyllä, loukkaantumisriski pitää ehdottomasti jättää noista kahdesta vauvalle, ei aikuiselle.
Sinunkaltaisessasi tunnekylmässä paskiaisessa ei kukaan kyllä menettäisi mitään, jos sattuisi. Vauva voi vielä kasvaa normaaliksi tunne-elämältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minähän sitten olin istumassa jo laukun päälle
Mikä ihme ihmisiä vaivaa?
Tosiaan. Mikä sinua vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sinä siis koet, että pieni vauva voi mieluummin ottaa sen loukkaantumisriskin, kuin sinä aikuinen terve ihminen?
Miksi vauva olisi jotenkin arvokkaampi ihminen kuin aikuinen? Jos puhtaasti loogisesti ajattelee, niin aikuiseen ihmiseen on käytetty huomattavasti enemmän resursseja kuin vauvaan - siksi yhteiskunnalle on hyödyllisempää pelastaa kahdesta vaihtoehdosta se aikuinen, ei vauvaa joita kuitenkin saa suht helposti "tuotettua" lisää. Kuolleen/loukkaantuneen aikuisen mukana hukkaan menneitä vuosien resursseja ei saada ikinä takaisin.
Kysymys on perustuksiltaan ihan sama, kuin jos miettisi kumman pelastaa tiejyrän alta, tyhjän ostoskassin vai sen joka on täpösen täynnä. Tottakai sen täyden, jonka täyttämiseen on mennyt aikaa, vaivaa ja rahaa. Ihan sama se pätee vauvan ja aikuisenkin kohdalla. Kun vielä mukaan otetaan tunneaspekti, eli se että aikuiseen on todennäköisemmin kiintynyt huomattavasti useampi kuin vauvaan (taas, koska aika), ja että aikuisesta voi olla moni muu riippuvainen toisin kuin vauvasta, on aikuinen kaikilla mittareilla arvokkaampi kuin vauva.
Eli kyllä, loukkaantumisriski pitää ehdottomasti jättää noista kahdesta vauvalle, ei aikuiselle.
Sinunkaltaisessasi tunnekylmässä paskiaisessa ei kukaan kyllä menettäisi mitään, jos sattuisi. Vauva voi vielä kasvaa normaaliksi tunne-elämältään.
Samaa mieltä. Tuon edellisen kirjoittajaan ei varmasti kukaan ole kiintynyt eläessään joten joutaa kuollakin, mahassa kasvava vauva taas on ainakin vanhemmilleen jo erittäin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin raskaana ja käymässä virastossa. Virastossa oli paljon väkeä, kaikki penkit toki varattuja. Vain yksi tarjosi paikkaansa ja hänkin oli ulkomaalainen.
Kaksi raskautta julkisissa työmatkoja kulkeneena voin kompaten Aloittaja kympillä. Yhden kerran siis yhden kerran ekaa raskaudessa tarjottiin paikkaa täpötäydessä metrossa, joka seisoi tunnelissa kauan. Paikkansa antoi keski-ikäinen nainen. Todella monta kertaa jouduin seisomaan täysissä kulkuvälineissä. Ihan uskomatonta...
Itse olen antanut istumapaikkani aina vanhukselle tai muille tarvitseville. Joskus ihmiset närkästyvät kun ryysivät bussin ovelle ja sanon, että päästetään tuo kepin avulla kävelevä vanha rouva ensin sisään. Yllättävän monet ei tunnu ymmärtävän miksi niin pitäisi tehdä. Kuljen kuitenkin Meilahteen töihin, joten ymmärrettävästi sinnepäin liikkuu liikuntarajoitteisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt on niin huono peruste että raskaana olevalle täytyy antaa paikka ettei hän kaadu jos sattuu onnettomuus. Entäs ne kaikki muut jotka kaatuu ja satuttaa itsensä, eivät olleet yhtä arvokkaita ja joutavat kaatumaan? Huono syy, ei näin voida määrittää ihmisarvoa. Kohteliastahan se toki olisi antaa istumapaikka, mutta ei se mikään velvollisuus ole.
Jos menet bussiin sylissäsi/rintarepussa pieni vauva, niin silloin olet samalla viivalla sen raskaana olevan kanssa istumapaikan tarpeessa.
Jos aikuinen kaatuu, voi toki iskeä päänsä johonkin tai käydä muuta vakavaa. Mutta jos aikuinen kaatuu vauva sylissä/mahassa, niin mietipä mitä käy sille vauvalle, etenkin jos rysähdät koko painollasi sen päälle.
Raskaanaolevalle lisäksi myös ne sisäiset vauriot, istukan repeytyminen ei ole pikkujuttu vaan voi aiheuttaa vakavan sisäisen verenvuodon.
Mutta sinä siis koet, että pieni vauva voi mieluummin ottaa sen loukkaantumisriskin, kuin sinä aikuinen terve ihminen?
Sinäkö sen määrittelet että joku jo istuva on vähempi arvoinen kuin se raskaana oleva. . . Hei ihan oikeesti, nekin on maksaneet siitä matkastaan ja niitä saattaa väsyttää. Ei niillä istujilla ole oikeasti mitään velvollisuutta luopua paikastaan. Se on vain plussaa jos näin haluaa toimia.
Sama kun rähistään siitä ettei tulla auttamaan lastenrattaiden kanssa liikkuvaa. Mä ainakin ite kun liikuin raskaana olessani, ja sitten myöhemmin rattaiden kanssa, en todellaan olettanut että ventovieraat hyökkäävät auttamaan. Olin itse varautunut ja varustautunut niin että pärjään liikenteessä. Jos joku auttoi, olin erittäin ilahtunut ovien avaamisesta yms. Tarjottiin mulle istumapaikkaa, mutta en olisi sitä tarvinnut, lopulta istuin siihen kun en ilennyt jankata. Osa raskaana olevista saattaa seisoa ihan mielellään.
Kyllä raskaana olevan naisen pitäisi aina saada paikka bussista. Olisi hyvä keino ihmisten ja hänen tilansa huomioimiseksi, että bussissa alkaisi soida fanfaari kun raskaana oleva nainen astuu ovesta sisään bussiin. Siinä ovella olisi joku juttu mikä tunnistaa raskauden, aivan kuten laitenkin tunnistaa bussikortin. Mahaa käytettäisi jonkin lukijan edessä ja fanfaari pamahtaisi soimaan ja konfetit(?) lentelisivät ilmaan. Tehkää tietä raskausjumalattarelle, te mahot maan matoset! Uuden elämän kantaja on saapunut kyytiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt on niin huono peruste että raskaana olevalle täytyy antaa paikka ettei hän kaadu jos sattuu onnettomuus. Entäs ne kaikki muut jotka kaatuu ja satuttaa itsensä, eivät olleet yhtä arvokkaita ja joutavat kaatumaan? Huono syy, ei näin voida määrittää ihmisarvoa. Kohteliastahan se toki olisi antaa istumapaikka, mutta ei se mikään velvollisuus ole.
Jos menet bussiin sylissäsi/rintarepussa pieni vauva, niin silloin olet samalla viivalla sen raskaana olevan kanssa istumapaikan tarpeessa.
Jos aikuinen kaatuu, voi toki iskeä päänsä johonkin tai käydä muuta vakavaa. Mutta jos aikuinen kaatuu vauva sylissä/mahassa, niin mietipä mitä käy sille vauvalle, etenkin jos rysähdät koko painollasi sen päälle.
Raskaanaolevalle lisäksi myös ne sisäiset vauriot, istukan repeytyminen ei ole pikkujuttu vaan voi aiheuttaa vakavan sisäisen verenvuodon.
Mutta sinä siis koet, että pieni vauva voi mieluummin ottaa sen loukkaantumisriskin, kuin sinä aikuinen terve ihminen?
Sinäkö sen määrittelet että joku jo istuva on vähempi arvoinen kuin se raskaana oleva. . . Hei ihan oikeesti, nekin on maksaneet siitä matkastaan ja niitä saattaa väsyttää. Ei niillä istujilla ole oikeasti mitään velvollisuutta luopua paikastaan. Se on vain plussaa jos näin haluaa toimia.
Sama kun rähistään siitä ettei tulla auttamaan lastenrattaiden kanssa liikkuvaa. Mä ainakin ite kun liikuin raskaana olessani, ja sitten myöhemmin rattaiden kanssa, en todellaan olettanut että ventovieraat hyökkäävät auttamaan. Olin itse varautunut ja varustautunut niin että pärjään liikenteessä. Jos joku auttoi, olin erittäin ilahtunut ovien avaamisesta yms. Tarjottiin mulle istumapaikkaa, mutta en olisi sitä tarvinnut, lopulta istuin siihen kun en ilennyt jankata. Osa raskaana olevista saattaa seisoa ihan mielellään.
Minustakaan kyse ei ole siitä, että jokaisen on annettava paikkansa raskaana olevalle vaan siitä, että jokainen tunnistaa omat voimavaransa ja tajuaa, että raskaana olevan riski kaatua ja loukata itsensä sekä sikiönsä ovat suuremmat kuin terveen aikuisen. En rupeaisi arvottamaan, että jonkun polvisairaan tai sydänsairaan pitäisi automaattisesti antaa paikkansa raskaana olevalle, joka voi sitä paitsi olla terve,voimakas ja hyvinvoiva kaikin puolin.
Mutta ei se kuitenkaan ole mikään sellainen arvovalinta, jossa voidaan todeta, että terveen aikuisen kannattaa istua, jotta ei vahingossakaan loukkaa itseään ja raskaana oleva voi seistä, koska on parempi antaa sekä äidin että sikiön kuolla sen terveen aikuisen sijaan. Kuinka moni perusterve loukkaa itsensä bussissa? Loukkaanumisriski on suurempi raskaanaolevilla, siinä on kyse jo hengenvaarasta yhdelle ihmiselle ja yhdelle ihmisenalulle. Perusterveen todennäköisyys kaatua on pieni ja loukkaantumisriksikin aika olematon hengenvaaran ollessa erittäin epätodennäköinen.
Emme voi olla bussipoliiseja ja tarkistaa, kenellä on oikeus istua, mutta normaali ihminen ei anna raskaana olevan seistä vain, koska ei itse viitsi. Jos oikeasti kokee, että voi asettaa muut vaaraan oman mukavuuden vuoksi, on jo niin psykopaattinen, ettei muukaan normaali elämä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen nähnyt, kun täyteen ratikkaan nousee mies keppien kanssa eikä kukaan anna sille paikkaansa. En voi ymmärtää tuollaisia toisista piittaamattomia ihmisiä.
olisit antanut paikkasi tai sanonut edes jotain!!!
Olen suht raihnainen keski-ikäinen nainen, joka mielellään istuu julkisissa. Katson kuitenkin aina, onko kulkuväline tulossa täyteen, ja tarjoan kysymättä paikkaani:
- vanhuksille
- vaivaisille, esim. kepeillä liikkujille
- odottajille
- lapsille (huono tasapaino ja ennakointi eikä niin lyhyillä mitään, mistä pitää kiinni)
Nykyään ollaan niin lapsivihamielisiä, että arvasin jo keskustelun alussa, ettei paikkansa pitäviä liikuta se, loukkaako odottaja itsensä ja vauvansa vai ei. Itse asiassa se vaikuttaa olevan monille jopa positiivinen sattumus. Vedotaan mm. siihen, ettei maailma tarvitse enempää ihmisiä. Itsekin olen luonnonsuojelija ja liikun siksi julkisilla, mutta tällainen ilmiö - muihin ihmisiin ja etenkin äiteihin ja lapsiin ympäristönsuojelun nimissä kohdistuva aggressio - on minusta todella vastenmielinen ja surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen suht raihnainen keski-ikäinen nainen, joka mielellään istuu julkisissa. Katson kuitenkin aina, onko kulkuväline tulossa täyteen, ja tarjoan kysymättä paikkaani:
- vanhuksille
- vaivaisille, esim. kepeillä liikkujille
- odottajille
- lapsille (huono tasapaino ja ennakointi eikä niin lyhyillä mitään, mistä pitää kiinni)
Nykyään ollaan niin lapsivihamielisiä, että arvasin jo keskustelun alussa, ettei paikkansa pitäviä liikuta se, loukkaako odottaja itsensä ja vauvansa vai ei. Itse asiassa se vaikuttaa olevan monille jopa positiivinen sattumus. Vedotaan mm. siihen, ettei maailma tarvitse enempää ihmisiä. Itsekin olen luonnonsuojelija ja liikun siksi julkisilla, mutta tällainen ilmiö - muihin ihmisiin ja etenkin äiteihin ja lapsiin ympäristönsuojelun nimissä kohdistuva aggressio - on minusta todella vastenmielinen ja surullinen.
olet ihana.
No voi pyhä yksinkertaisuus, en ole tuon kirjoittaja mutta eiköhän tuosta voi päätellä että hän itse seisoi...