klo 22:35 | 8.10.2015
Tykkään siitä, kun on mahdollisimman kurjaa, vaikeaa, askeettista ja moniongelmaista. Sellainen kepeä ja soljuva elo ei vaan ole minua varten.
Tykkään siitä, kun on mahdollisimman kurjaa, vaikeaa, askeettista ja moniongelmaista. Sellainen kepeä ja soljuva elo ei vaan ole minua varten.
Ladataan...
niin se voi olla että kun kokee tuskaa jonkin aikaa siihen tottuu, siihen taisteluun ja riutumiseen. Tää on tää kivun ja nautinnon hämärä raja.
Askeesi sopii joillekin.
Mäkin väkisin vaan aion tuijottaa ton Housen läpi vaikka sattuu niin saatanasti.Joka ilta sydän ruvella palaan sen ääreen ihan kun rangaistusta kärsimään.No kohta loppuu ja jännityksellä odotan kuinka nopeasti se äijä unohtuu.Kauheinta tietysti olisi kun se ei unohtuisikaan mutta eihän sellasta voi tapahtua?Eihän?
Ethän sitten vaivaa läheisiäsi valittamalla, valittamalla ja valittamalla?
:)
Musta tuntuu ettet ole yksin. Tosi monet tuntuvat hakeutuvan vaikeuksiin, hankkivan itselleen ongelmia, haluavan vaikeaa/kurjaa elämää. Usein vielä perustelevat asiaa sillä, että kurjuudessa eläminen on jotenkin aidompaa ja todellisempaa elämää. Askeettisuudessa ei sinänsä ole mitään ihmeempää mielestäni.
Sitä kuule tuijotti parhaimmillaan 80miljoonaa katsojaa josta varmaan puolet naisia ja kaikki ollaan toi koettu ja yli päästy niin sinäkin että ihan normi juttu älä huoli!