Lue keskustelun säännöt.
Voisitko alkaa seurustella masentuneen ihmisen kanssa
08.10.2015 |
tai muuten vakavaa sairautta sairastavan kanssa? Jotkut osavat elää täyttä elämää, vaikka tietävät sen olevan vielä rajallisempaa kuin muilla.
Kommentit (21)
Vaikea sanoa. Minun olisi varmasti vaikea ymmärtää aloitekyvyttömyyttä ja aikaansaamattomuutta. Enemmän pelottaisi kuitenkin maanisdepressiivinen kumppani, joka pahimmillaan voisi aiheuttaa täyden katastrofin maanisvaiheessa koko taloudelle. Toisaalta, masennustakin on monenlaista ja monella se pysyy terapian ja/tai lääkkeiden avulla hallinnassa. Minulle kuitenkin läheisten ihmisten optimismi on elintärkeä asia, pessimismi ja negatiivisuus saavat minutkin voimaan helposti pahoin.
Mitä muihin vakaviin sairauksiin tulee, niin en sellainen välttämättä ehdoton este suhteelle olisi. Minulla on itsellänikin parantumaton, elämää rajoittava sairaus. Voisi jopa auttaa toista ymmärtämään omat rajoitteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kannattaisi hoitaa se pää kuntoon ja katsoa niitä seurusteluasioita vasta sitten.
En lähtisi kelkkaan kyytiin jos sellaisen asian ajoissa huomaisin ja miettisin tarkkaan myöhemminkin. Tiedän minkälaista on olla masentuneen miehen kanssa ja ja sellainen elämä ei ole minua varten. Olen ihan samaa mieltä kuin edellinenkin, eli pää kuntoon ensin ja sitten vasta markkinoille. Masentunut ihminen ei ole huono ihminen, mutta hoidon pitää tulla muualta kuin uudesta ihmissuhteesta, sen pitää tajuta myös masentunut. Myös aikaisemmista masennuksista on hyvä kertoa uudelle kumppanille jos meinaa suhteessa olla rehellinen. N41
En. Mun miehellä on masennus, ja se on todella rankkaa puolisolle. Aggressiivisuutta, syytteitä, yletöntä pessimisti ja aloitekyvyttömyyttä. On kaksi eri asiaa jatkaa suhdetta rakkaan ihmisen kanssa, joka sairastuu ja aloittaa uusi suhde tieten tahtoen masentuneen ihmisen kanssa. Masennus voi kestää vuosia ja läheisen riski sairastua myös on iso.
Mun tapailema mies ei tiedä edes että olen masentunut. Käyn terapiassa ja kaiken ahdistuksen ja toimintakyvyttömyyden ja katastrofiajattelun puran sinne. Tiedostan tilani ja kuinka helposti karkottaisin kaikki läheiseni ympäriltäni ja siksi pystyn hillitsemään itseäni ja nauttimaan tämän miehen seurasta ja purkamaan kaiken negatiivisuuden sitten muualle. Ajan kanssa katson milloin olen valmis kertomaan masennuksesta ja sen syistä miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kyllä mä haluan, että seurustelukumppani on täyskuntoinen. Jos sitten vuosien kuluessa sairastuu suuntaan tai toiseen niin se on eri asia mutta vasiten en sairaan kanssa alkaisi seukkaamaan.
Rehellisesti sanoen: en. Haluanelä mahdollisimman seesteistä ja rauhallista elämää ja kumppaninvalinnassa tasapainoisuus on minulle yksi tärkeimmistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta on kovin eriasteista ja ihmiset reagoivat masennukseen eri tavoin. Lisäksi kaikki masentuneen ihmisen piirteet eivät suinkaan johdu masennuksesta. Jotkut ovat syytteleviä, aggressiivisia ja katkeria, toiset oireilevan sisäänpäin, jotkut ovat lievästi ja toiset vakavasti masentuneita, jotkut menettävät seksihalut kokonaan, toiset tulevat riippuvaisiksi. Jotkut ovat ikäviä ihmisiä hyvänäkin päivänä, toiset huomaavaisia jonkinasteisesti masentuneinakin. Joidenkin mieliala reagoi herkästi hyviin asioihin, joidenkin toisten masennus on itsepintaista. Jotkut ottavat herkästi apua vastaan, toiset eivät.
Täytyy siis sanoa, että riippuisi ihan masentuneesta.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on kovin eriasteista ja ihmiset reagoivat masennukseen eri tavoin. Lisäksi kaikki masentuneen ihmisen piirteet eivät suinkaan johdu masennuksesta. Jotkut ovat syytteleviä, aggressiivisia ja katkeria, toiset oireilevan sisäänpäin, jotkut ovat lievästi ja toiset vakavasti masentuneita, jotkut menettävät seksihalut kokonaan, toiset tulevat riippuvaisiksi. Jotkut ovat ikäviä ihmisiä hyvänäkin päivänä, toiset huomaavaisia jonkinasteisesti masentuneinakin. Joidenkin mieliala reagoi herkästi hyviin asioihin, joidenkin toisten masennus on itsepintaista. Jotkut ottavat herkästi apua vastaan, toiset eivät.
Täytyy siis sanoa, että riippuisi ihan masentuneesta.
Todella hyvin sanottu! Näinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. En myöskään skitsofreebikon kanssa. Liikaa kokenuksia noista minulla.
Yritin, ei onnistunut. Hän oli niin negatiivinen, itseensäkietoutunut ja suorastaan kaunainen, ajoittain myös minua kohtaan. Myötätuntoa ei myöskään riittänyt muille ihmisille. Tuolla kokemuksella olisin hyvin varovainen suhteeseen lähtemisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievä depressio voisi mennä, keskivaikea ja vaikea ei, siinä ollaan jo niin syvällä.
Aiemmin sairastettu masennus ei minua pelästytä, niin moni on sen kokenut, osa tietämättä.
No mä olen itse masentunut johtuen törkeästä tavasta, jolla mut jätettiin vuosien jälkeen. Ei musta ole seurustelumatskua, enkä tiedä, miten pääsisin asiasta yli. Olen päästänyt itseni myös fyysisesti huonoon kuntoon, joten ymmärrän, ettei kukaan edes haluaisi olla kanssani. Olen mieluummin yksin ja annan ajan kulua. En tiedä, miten tästä voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä seurustelisi sellaisen masentuneen ihmisen kanssa joka joko ei suostu tiedostamaan sairauttaan tai ei suostu ottamaan ammattiapua vastaan, sillä silloin oma hyvinvointini olisi liikaa vaakalaudalla. Vahvimmat ja fiksuimmat tuntemani ihmiset ovat niitä, joilla on omakohtaista kokemusta masennuksesta, mutta jotka ovat myös osanneet ottaa apua vastaan ja tehneet valtavasti töitä oman mielenterveytensä eteen. Tällaisen ihmisen kanssa voisin hyvin olla. Masennuksesta toipuminen, tai edes aktiivinen pyrkiminen siihen, ovat suurimpia ponnistuksia mitä ihmisen eteen voi tulla.
Masennus on julma ja arvaamaton sairaus, joka voi yllättää kenet vaan. Seurustelisin mieluummin masennuksen kokeneen kanssa kuin sellaisen, joka ylenkatsoo masentuneita tai ei pidä masennusta lainkaan sairautena. Sellainenkin tyyppi voi aivan hyvin masentua jossain vaiheessa elämäänsä, ja nämä tapaukset ovat yleensä läheisilleen niitä kaikkein raskaimpia.
En. Tuppaavat jäämään roikkumaan, jos suhde ei toimikaan. Hirveää draamaa, itsemurhalla uhkailua ynnä muuta mukavaa.
Itse sitä sairastaneena tuskin voisin olla sellaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No mä olen itse masentunut johtuen törkeästä tavasta, jolla mut jätettiin vuosien jälkeen. Ei musta ole seurustelumatskua, enkä tiedä, miten pääsisin asiasta yli. Olen päästänyt itseni myös fyysisesti huonoon kuntoon, joten ymmärrän, ettei kukaan edes haluaisi olla kanssani. Olen mieluummin yksin ja annan ajan kulua. En tiedä, miten tästä voi parantua.
[/quote
Voi sinua! Olen kokenut saman ja siitä VOI toipua terapian avulla. Itselläni meni 5 vuotta.
Kun olet toipunut, olet paljon parempaa seiraa kuin kaikenmasilman laastarisuhteitten metsästäjät!
Olin pitkässä avioliitossa aloitekyvyttömän, ehkä masentuneen miehen kanssa. Hän imi elinvoimani eli iloisesta ja pirteästä naisesta tuli kyyninen ja haudoin joskus itsemurhaakin. Muutin pois lasten kanssa, vaikka lähipiiri syyllisti minua vuosia hyvän miehen jättämisestä. Seurustelin jonkin aikaa aluksi ylikiltiltä tuntuvan miehen kanssa. Tällä paljastui alkoholiongelmaa. Luojan kiitos, emme asuneet yhdessä.
Nyt yksin olen miettinyt asioita, jutellut tuttavamiehen kanssa ja tykännyt. Tämäkin jotenkin alakuloinen, välillä täynnä elämää, sitten on pohjilla. En uskalla enää aloittaa suhdetta kenenkään kanssa. Olenko joku masennusmagneetti tai sitten herätän miehissä äidillisiä tunteita.
Olen miettinyt, että asioista puhumattomuus aiheutti eka liitossa ongelmaa, toisessa ehkä meni liian lujaa. Olen hyvä kuuntelija ja luotettava ihminen, kuormitun varmaankin ajastaan liikaa toisten murheista. Nyt elän itselleni ja otan kivoja hoitoja , uusin vaatekaappiani, laitan vähän kotia, nautin luonnosta. Mun varmaan piti nähdä nuo ihmissuhteet ja vähitellen opittava pitämään omia puoliani ja kuunneltava sisintäni.
En enää. Edellinen kumppani sai mut näkemään oman rajallistuuteni.. Musta ei ole kannattelemaan toista toista ihmistä.
en. ei mee mullakaan aina niin tasasesti vaikkakin olen sen verran kova että en vajoa, toivottavasti ainakaan, niin en missään nimessä vois olla negatiivisen ihmisen seurassa(anteeksi ilmaisuni) koska olen herkkä toisten mielentiloille, ja voi olla että se katkaisisi aasin selän.