Pahin mokasi työpaikalla?:)
Kerran laitoin lypsykoneen pesuun ja epähuomiossa maitoletku oli unohtunut tilatankkiin. Reilu 2000litraa maitoa sitten piti laskea viemäriin :D
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten kesätöissä ruokakaupassa. Sieltä sain oikein hyvän kaverin toisesta työntekijästä, jonka kanssa heitettiin aina sellasta sarkastista ja ulkopuolisen silmin ehkä ilkeää herjaa. Siinä asettelin jotain purkkeja hyllyyn, kun kuulin, että tää työkaveri kysyi, että "Missä näkkileivät ovat, nuori nainen?". Aattelin, että kettuilee ja huikkasin vaan olan yli, että ime paskaa. Tavallista naurua, tai vastaläppää ei alkanut kuulua, joten käännyin ympäri ja kohtasin järkyttyneen n. 45v naisen naaman. En tiiä miten sen ääni kuulosti niin työkaverin ääneltä, mutta olin kakat housussa koko päivän, että meniköhän se valittamaan jonnekin. Ei mennyt.
Nyt hajosin!!!! :D Mun ääni menee tälle :D
Olin nuorena kokkiopiskelijana harjoittelussa eräässä ravintolassa, ja teimme työkaverini kanssa lihapullia. Pomomme meni siitä ohi ja mainitsi lukeneensa jostain kissan lihapullista (siis lihapullista, joita on tarkoitus syöttää kissalle) minä siitä innostuin ja aloin ihan tosissani revitellä mummonlihapullista, räkätin kovaan ääneen ja suurin piirtein pökin kyynärpäällä työkaveria, että hö, hö mummonlihapullia!! Älyätkö!?!? Mummon lihasta tehtyjä lihapullia!!! AHHAHHAA!!! No, ihmettelin vähän, kun kaveri ei oikein inostunut, hiljaa vain mumisi jotain vastauksksi. Myöhemmin pukuhuoneessa toinen työkaveri kertoi, että hiljaa olleen työkaverin mummo oli juuri kuollut, ja että mummo oli ollut hänelle tosi tosi tärkeä ja rakas, ja kaiken lisäksi vissiin kasvattanutkin hänet...
Halusin kyllä vajota maan alle silloin..
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kokkiopiskelijana harjoittelussa eräässä ravintolassa, ja teimme työkaverini kanssa lihapullia. Pomomme meni siitä ohi ja mainitsi lukeneensa jostain kissan lihapullista (siis lihapullista, joita on tarkoitus syöttää kissalle) minä siitä innostuin ja aloin ihan tosissani revitellä mummonlihapullista, räkätin kovaan ääneen ja suurin piirtein pökin kyynärpäällä työkaveria, että hö, hö mummonlihapullia!! Älyätkö!?!? Mummon lihasta tehtyjä lihapullia!!! AHHAHHAA!!! No, ihmettelin vähän, kun kaveri ei oikein inostunut, hiljaa vain mumisi jotain vastauksksi. Myöhemmin pukuhuoneessa toinen työkaveri kertoi, että hiljaa olleen työkaverin mummo oli juuri kuollut, ja että mummo oli ollut hänelle tosi tosi tärkeä ja rakas, ja kaiken lisäksi vissiin kasvattanutkin hänet...
Halusin kyllä vajota maan alle silloin..
Voi ei, tämä on kamala. Mutta ethän sä voinut tietää :)
Vastavalmistuneena sairaanhoitajana pelkäsin koko ajan, että jotain vakavaa käy. Osasto oli todella haastava akuuttiosasto ja potilaat monisairaita, monet kuolivatkin yllättäen ja elvytyksiä oli paljon. Koin, että osasin paljon, mutta en riittävästi. Perehdytystä sain pyydettäessä, mutta uusia tilanteita tuli paljon ja koko ajan, ja välillä olin osaston vastaavana sairaanhoitajana, koska kokeneempia ei ollut paikalla. Puoli vuotta pärjäsinkin hyvin, mutta eräänä päivänä mokasin oikein kunnolla. Vika johtui omasta tietämättömyydestäni. Sellaista tietämättömyyttä ei edes pitäisi olla, tai minunhan pitäisi tietää omasta tietämättömyydestäni, mutta en kuitenkaan tiennyt. Asia on vaivannut minua pitkään ja olen sittemmin muista syistä vaihtanut alaa. Potilaalle ei siitä aiheutunut mitään, mutta olisi voinut aiheutua vaikka ja mitä. Sairaanhoitajan työ on vain niin vaativaa asiantuntijatason työtä monessa paikassa, että juuri koulun penkiltä tulleen osaaminen ei oikein riitä. Harmi, että hoitajamitoitusta karsitaan, koska se lisää näitä vaaratilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vastavalmistuneena sairaanhoitajana pelkäsin koko ajan, että jotain vakavaa käy. Osasto oli todella haastava akuuttiosasto ja potilaat monisairaita, monet kuolivatkin yllättäen ja elvytyksiä oli paljon. Koin, että osasin paljon, mutta en riittävästi. Perehdytystä sain pyydettäessä, mutta uusia tilanteita tuli paljon ja koko ajan, ja välillä olin osaston vastaavana sairaanhoitajana, koska kokeneempia ei ollut paikalla. Puoli vuotta pärjäsinkin hyvin, mutta eräänä päivänä mokasin oikein kunnolla. Vika johtui omasta tietämättömyydestäni. Sellaista tietämättömyyttä ei edes pitäisi olla, tai minunhan pitäisi tietää omasta tietämättömyydestäni, mutta en kuitenkaan tiennyt. Asia on vaivannut minua pitkään ja olen sittemmin muista syistä vaihtanut alaa. Potilaalle ei siitä aiheutunut mitään, mutta olisi voinut aiheutua vaikka ja mitä. Sairaanhoitajan työ on vain niin vaativaa asiantuntijatason työtä monessa paikassa, että juuri koulun penkiltä tulleen osaaminen ei oikein riitä. Harmi, että hoitajamitoitusta karsitaan, koska se lisää näitä vaaratilanteita.
Mikä moka?
Tehtävänäni oli siivota erään lääkärin vastaanottotila. Kukat näyttivät kaipaavan vähän vettä ja täytetty suihkepullokin oli vieressä. Kaadoin putelissa olevaa vettä ensin suoraan ruukkuihin ja sitten annoin viimeisen silauksen suihkuttamalla lehdet. Siinä vaiheessa huoneeseen levisi pistävä Neo-Amiseptin haju. Yritin vielä korjata tilannetta uittamalla kasveja hanavedessä. En koskaan maininnut asiasta, eikä seuraavaa keikkaa ole tullut, joten kukkien kohtalo jäi vähän auki..
Lähdin lukion jälkeen viettämään välivuotta Lontooseen, ja onnistuin saamaan työpaikan erittäin kalliissa merkkivaateliikkeessä. Asiakaskunta oli hyvin hienostunutta, joten pelkäsin koko ajan tekeväni kielioppivirheitä ja artikuloin korostetun selkeästi. Eräänä päivänä asiakkainani oli tyylikäs vanhempi pariskunta, ja miehen mennessä sovittamaan vaatteita tiedustelin rouvalta hyvin kohteliaasti "would you like to shit on the stair while you are waiting, ma'am?" Hyvin viileällä äänensävyllä hän ilmoitti mieluummin tekevänsä tarpeensa käymälässä, ja pyysi toista myyjää jatkamaan. Miehensä oli kuullut kaiken sovituskoppiin ja nauraa räkätti naama punaisena vielä myymälästä poistuessaan. Ei paljoa hävettänyt...
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaan luona... Otin kahvia keittimestä kuppiin ja luulin kaatavani pikkuisesta kannusta kermaa. Se oli gavisconia, jota käytetään happovaivoihin. Asiakas valitteli pahaa makua, mutta minä sanoin, että pitää juoda kaikki, kun hän oli juonut niin huonosti nestettä. Seuraavan kerran oltiin käymässä yhdessä toisen työntekijän kanssa, joka sattumalta mainitsi, että asiakas pitää gavisconia pikkulinnusta, kun ei reuman vuoksi saa pullon korkkeja auki. Huuuups!
Mistä pikkulinnusta?
Työskentelin koulunkäyntiavustajana ja iltapäivällä lasten lähdettyä kotiin tein kuvisvalmisteluita seuraavalle päivälle yksin luokassa. Olin aikaisemmin päivällä syönyt aika ison palan suklaakakkua, kun joku työkaveri oli tuonut kahvihuoneeseen. Se tottakai alkoi kiertämään mahassa aivan hulluna, ja kun yksin olin, niin päästelin oikein mojovia pieruja luokassa...
Yhden paukun jälkeen alan kuulla käytävältä korkokenkien kopsetta, ja yhtäkkiä muistan, että tänään oli joidenkin terveys- ja palotarkastajien tarkastuskäynti. Ja tottakai he tulivat ensimmäisenä siihen luokkaan missä olin.
Kohdallani yksi nainen sanoi "tässä haisee kyllä selvästi viemäri, mistähän se tulee?", johon toinen tokaisi "joo huomasin jo tuossa ovelta, että täällä haisee tosi vahvasti viemäriltä".
Hävetti aivan julmetusti, enkä tiedä miten asia siitä eteni :D
On pakko kirjoittaa kanssa yksi tarina, vaikka minut saatetaankin tunnistaa tästä. Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja toin lahjaksi saamani ruukkukukan mukana. Toisena työpäivänäni ajattelin laittaa kukan isompaan ruukkuun. Mietin, ettei hommassa mene kuin 5 minuuttia. Menin työpäivän jälkeen vessaan kukan, ruukun ja pienen multapussin kanssa. Vaihdoin ruukun ja mullat lattialla lehden päällä. Tein kuitenkin tyhmänä niin, että huuhtelin multaiset käteni lavuaarissa ja taisin siinä hieman huuhtoa pienempääkin ruukua. Kävi niin, että lavuaari meni täysin tukkoon - multavesi vain lillui lavuaarissa. Olin paniikissa, mitä työkaveritkin sanoisivat? Kaupunkilaistyttönä kävin kaupasta ostamassa putkimiestä ja tulin aamulla seitsemäksi töihin ja lirautin putkimiestä olan takaa. Tukos ei kuitenkaan auennut, mutta putkimies kyllä irroitti vuosien kalkkikertymät ja valkoista mönjää alkoi tursuta viemäriputken liitoskohdasta. Oli pakko kutsua vahtimestari/huoltomies paikalle. Hän tietysti käytti sellaista vanhanaikaista viemärinavauspumppua ja sai sillä tukoksen auki. Sain kyllä melkoisen kiukkuista palautetta. Myöhemmin kuulin, että vanhassa talossa tukoksia oli useinkin, mutta häpesin silti kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkaan luona... Otin kahvia keittimestä kuppiin ja luulin kaatavani pikkuisesta kannusta kermaa. Se oli gavisconia, jota käytetään happovaivoihin. Asiakas valitteli pahaa makua, mutta minä sanoin, että pitää juoda kaikki, kun hän oli juonut niin huonosti nestettä. Seuraavan kerran oltiin käymässä yhdessä toisen työntekijän kanssa, joka sattumalta mainitsi, että asiakas pitää gavisconia pikkulinnusta, kun ei reuman vuoksi saa pullon korkkeja auki. Huuuups!
Kai tiedät, että kahvi on nesteenpoistaja? Eli en ymmärrä, miksi käytit tuota perustelua kahvinjuontiin siinä tapauksessa kun asiakkaalla muutenkin nestevajausta. Kahvihan vain pahentaa asiaa!
Kahvi ei tieteellisen nykytiedon mukaan poista nestettä, ts. kofeiini ei ole diureetti. Pissahädän saa aikaan kahvin sisältämä vesi. Voitte hakea tutkimusartikkeleita aiheesta jos jaksatte.
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten kesätöissä ruokakaupassa. Sieltä sain oikein hyvän kaverin toisesta työntekijästä, jonka kanssa heitettiin aina sellasta sarkastista ja ulkopuolisen silmin ehkä ilkeää herjaa. Siinä asettelin jotain purkkeja hyllyyn, kun kuulin, että tää työkaveri kysyi, että "Missä näkkileivät ovat, nuori nainen?". Aattelin, että kettuilee ja huikkasin vaan olan yli, että ime paskaa. Tavallista naurua, tai vastaläppää ei alkanut kuulua, joten käännyin ympäri ja kohtasin järkyttyneen n. 45v naisen naaman. En tiiä miten sen ääni kuulosti niin työkaverin ääneltä, mutta olin kakat housussa koko päivän, että meniköhän se valittamaan jonnekin. Ei mennyt.
Siis huutelitte tuollaista myymälän ollessa auki, eli joka tapauksessa asikkaiden kuullen? Ja mikä tuossa paskan imemisessä oli sitä sarkasmia? Minusta tämä juttu oli vain idiotismia, eikä moka.
Tämän teki työkaverini: lähetti 5000 laskua vahingossa tuplana. Sen jälkeen piti vielä lähettää 5000 pahoittelukirjettä, joten kalliiksi tuli sekin lasku.
Sanoin opiskelijoille, että "I'm into animals".
Oon enkun ope.
No kai se on se klassinen eli rakastuin työpaikalla, joka johti siirtoon toiseen paikkaan. Kaduttaa toisaalta vähäsen. Eihän me kauaa seurusteltu, mutta meistä tuli maailman parhaat ystävät loppuelämäksi.